”Edellisessä kirjoituksessani pohdin sitä, mitä kaikkea tarkoitetaan osaamisella. Ajankohtaiseen keskusteluun osaamisesta liittyy kiinteästi sen tunnistaminen ja tunnistaminen, jotka osaltaan auttavat hahmottamaan itse osaamisen käsitettä. Emme läheskään aina tunnista omaa osaamistamme, varsinkin jos se on syntynyt arjessa tai epävirallisissa oppimistilanteissa. Mitä siis tarkoitetaan osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella?
Osaamisen tunnistaminen
Osaamisen tunnistamisella tarkoitetaan yksilön tai yhteisön osaamisen huomaamista ja esiin nostamista. Osaaminen siis kartoitetaan ja mahdollisesti dokumentoidaan. Oman osaamisen tunnistaminen ei aina ole helppoa ja se vaatii usein tietoista pysähtymistä asian äärelle. Parhaimmillaan se voi olla erittäin voimauttavaa ja palkitsevaa.
Hyviä osaamisen tunnistamisen keinoja ovat muiden kanssa käytävät keskustelut ja yhteistyön tekeminen. Toisten osaamisen havaitseminen mahdollistaa myös oman osaamisen tiedostamisen. Myös uuden oppimisen tilanteet tarjoavat ikkunoita osaamisen tunnistamiseen. Jokin taito, jota olet oppinut täysin toisessa yhteydessä saattaakin osoittautua oivaksi pohjatiedoksi sen hetkisen opittavan asian kannalta. Tärkeä osaamisen tunnistamisen keino on myötätuntoinen itsensä tarkastelu – taito, joka ei meille itsekriittisille suomalaisille ole aina niin helppo. Erilaisia osaamisen tunnistamisen työkaluja erityisesti opintojen ja työnhaun tueksi löytyy netistä runsaasti.
Osaamista kuvataan usein osaamisen verbeillä, jotka pohjaavat koulutuspsykologi Benjamin Bloomin kehittämään kuusitasoiseen taksonomiaan. Osaamista kuvataan sen vaikeusasteen mukaisilla verbeillä, jossa esimerkiksi minä osaan tunnistaa, nimetä, toistaa tai kertoa, ovat tasoltaan helpompia. Puolestaan minä osaan arvioida, luoda, kehittää, johtaa tai ennustaa, ovat tasoltaan monimutkaisempaa osaamisia. Eri tasoiset verbit auttavat määrittelemään sitä, kuinka vaikeasta opittavasta asiasta on kyse tai kuinka syvää osaamista tarkoitetaan.
Osaamisen tunnustaminen
Osaamisen tunnustaminen tarkoittaa tunnistetun osaamisen näkyväksi tekemistä, eli jonkinlaista osaamisen arviointia ja merkitsemistä todistukseen tai muuhun opintosuoritukseen, jonka osaaja voi näyttää eteenpäin. Osaamisen tunnistamista voi tehdä omaksi ilokseen, mutta tunnustamiseen liittyy usein hyötynäkökulma. Miten tunnistettua osaamista voidaan näyttää muille ja hyötyä siitä?
Osaamista tunnustaa toisaalta taho, joka tekee arvioinnin osaamisesta ja myöntää todisteen siitä, sekä niin sanottu loppukäyttäjä, eli taho, jolle tuota todistetta näytetään osaamisen osoituksena. Jos osallistut esimerkiksi vapaan sivistystyön oppilaitoksen koulutukseen, ja sinulle annetaan siitä osaamistodistus tai vaikka digitaalinen osaamismerkki, jota sitten näytät potentiaaliselle työnantajalle työnhakutilanteessa, osaamistasi tunnistaa sekä oppilaitos että työnantaja. Tosin kaikki osaamisen todisteet eivät tule tunnustetuksi kaikkien loppukäyttäjien toimesta ”oikeanlaiseksi” osaamiseksi.
Osaamisen arviointi ja tunnustaminen rakenteena tai yksilökohtaisesti
Osaamista tunnustavan organisaation kannalta osaamista voidaan lähestyä kahdesta eri näkökulmasta, joita (vanhana sosiologina) lähestyn rakenteen ja yksilön kautta. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen rakenteena mahdollistaa kaikille yhtenäisen ja tasa-arvoisen kohtelun. Tällöin kaikille osaamista tavoitteleville, esimerkiksi koulutukseen osallistuville määritellään ennalta samat yleiset osaamistavoitteet, jotka kuvataan osaamisen verbejä käyttämällä. Kaikkien koulutettavien osaamista arvioidaan myös yhteismitallisesti samoin kriteerein.
Tällainen selkeä rakennelähtökohta on niillä koulutuksilla, joita vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on mahdollista viedä tämän vuoden elokuusta alkaen kansalliseen opetuksen ja koulutuksen tietovarantoon Koskeen. Koulutukset näkyvät opintosuorituksina koulutettavalle Oman opintopolun kautta, ja niitä voi halutessa näyttää sieltä muille.
Yksilökeskeinen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ei pyri tarkastelemaan tai arvioimaan kaikkien koulutettavien osaamista samoista lähtökohdista. Tällöin keskitytään enemmän yksilön aiempiin kokemuksiin ja tiedon rakentamiseen niiden päälle. Osaamista tarkastellaan siis enemmän yksilöllisenä, ainutlaatuisena ja tilannesidonnaisena prosessina. Osaamista voidaan kuvata edelleen osaamisen verbein, mutta sitä ei varsinaisesti arvioida, vaan tarkoitus on keskittyä yksilöllisen oppimisen tukemiseen.
Monet oppimisen tilanteet eivät ole joko–tai, vaan esimerkiksi suullinen palaute saattaa painottua enemmän yksilöllisenä, kun taas todistus arviointeineen on rakennearviointia. Osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa on paljon hyötyjä sekä sille, jonka osaamista tarkastellaan sekä sille organisaatiolle tai taholle, joka osaamista tunnustaa. On mielestäni oleellista miettiä, millaista osaamista, oppimista ja arviointia halutaan tehdä ja oppija itse tarvitsee. Osaamisen tunnustaminen rakenteena ei palvele kaikkia, vaikka se olisikin helpompaa esimerkiksi järjestökoulutusta suunniteltaessa. Toisaalta yksilökeskeisen osaamisen tunnustaminen voi olla raskas prosessi, jos ihmisiä on paljon. Niinpä varsinkin vapaan sivistystyön ja järjestökentän sisällä on tarkkaan ja kriittisesti mietittävä, millaista osaamista halutaan synnyttää ja ketä varten sitä tunnistetaan ja tunnustetaan.”
Tiia Kontkanen, koulutustuottaja, KSL-opintokeskus
Tämä on toinen teksti Tiia Kontkasen kolmiosaisesta kirjoitussarjasta, joka käsittelee järjestöissä syntyvää osaamista ja sen tunnistamista ja tunnustamista. Tiia on perehtynyt järjestöissä syntyvään osaamiseen sekä sen tunnistamiseen ja tunnustamiseen yhteisöpedagogian ylemmän tutkinnon opinnäytetyössään
Kontkanen, Tiia 2021. Järjestöt osaamisensa määrittäjinä vai osaaminen järjestöjen määrittäjänä? Kolmannen sektorin organisaatioissa syntyvä osaaminen, osaamisvaatimukset ja osaamisen validointi. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Yhteisöpedagogin koulutusohjelma. Opinnäytetyö (YAMK).
Lue kirjoitussarjan muut tekstit verkkosivuillamme
>> Mistä puhumme, kun puhumme osaamisesta?
>> Osaaminen tunnistaminen ja tunnustaminen