”Kolmannen sektorin järjestökenttä on pitkään ollut muutoksessa, jossa järjestöjen toimintatavat muuttuvat ja yhteiskunnan sektoreiden rajat hämärtyvät. Perinteiset järjestöjen toimintaa luonnehtivat ominaisuudet, kuten yleishyödyllisyys, vapaaehtoisuus ja aatteellisuus joutuvat muutosten puristukseen järjestöjen joutuessa omaksumaan yhä enemmän palvelutuotannon keinoja. Järjestöissä syntyvää osaamista tarkasteltaessa esiin nousee sekä perinteiselle järjestötoiminnalle merkityksellisiä osaamisia että osaamistarpeita ja -vaatimuksia. Nämä osaamisvaatimukset heijastelevat järjestöjen yhteiskunnallisen roolin muutosta.

Järjestökentän muutos

Järjestökentän muutos aiheutuu erityisesti rahoituspohjan muutoksesta. Julkinen rahoitus on monelle järjestölle sen toiminnan edellytys. Julkinen yleisrahoitus on kuitenkin jo pitkään vähentynyt samalla, kun julkisen sektorin strategiaan sidottu hanke- tai projektirahoitus on lisääntynyt. Rahoittajat vaativat järjestöiltä myös jatkuvasti enemmän vaikutusten arviointia ja vaikuttavuuden osoittamista. Hankerahoituksen hakeminen, koordinointi, vaikuttavuuden osoittaminen ja raportointi vaativat valtavasti hallinnollista osaamista ja aikaa. Tällaista toimintaa on entistä vaikeampi hoitaa vapaaehtoisvoimin varsinkin, kun järjestöjen jäsenmäärät ja pitkäaikainen sitoutuminen ovat laskussa. Tämä kehitys on lisännyt ammatillistumista eli työntekijöiden palkkaamista järjestöihin. Samalla järjestöt siirtyvät perinteisestä jäsenkeskeisestä toiminnasta yhä enemmän kilpaillun palveluntuotannon kentälle.

Ammatillistumisen ja palveluntuotannon lisääntymiseen vaikuttaa lisäksi se, että me ihmiset miellämme itsemme yhä enemmän kuluttajakansalaiksi ja järjestöjen jäsenien sijasta asiakkaiksi. Tämä lisää järjestöjen toimintaan kohdistuvia laatuodotuksia, mikä syklisesti taas lisää palveluntuotantoa ja ammatillistumista. Järjestökentän muutosten vaarana on järjestöjen ajautuminen kauemmaksi niiden omasta arvopohjasta. Muutokset toimintakentässä saattavat myös lisätä yhdenmukaistumisen paineita, mikä vähentää järjestöjen itsenäisyyttä ja luovuutta. Muutokset heijastuvat vahvasti myös siihen, millaista osaamista järjestöissä syntyy tai tarvitaan.

Järjestöt tunnistavat vain osan osaamisestaan

Tutkin yhteisöpedagogian ylemmän tutkinnon opinnäytetyössäni järjestöissä syntyvää osaamista. Haastattelututkimukseni mukaan opintokeskusten yhteistyöjärjestöt tunnustavat itselleen tärkeiksi osaamisiksi järjestön tehtävään liittyvän sisällöllisen osaamisen, yleisen järjestöosaamisen sekä sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot. Nämä osaamiset nähdään edellytyksiksi sujuvan järjestötoiminnan kannalta, mutta järjestötoiminta myös synnyttää näitä taitoja. Sisällöllinen osaaminen liittyy järjestön olemassaolon tarkoitukseen ja perustehtävään. Järjestöosaaminen puolestaan viittaa yhdistystoiminnassa toimimisen taitoihin, kuten hallituksen tehtäviin. Sosiaalinen ja vuorovaikutusosaaminen puolestaan mahdollistaa ja helpottaa kaikkea yhteistoimintaa, niin järjestöjen työntekijöillä kuin vapaaehtoisillakin.

Järjestöt eivät kuitenkaan osaa sanoittaa osaamistaan kovin laajasti, eikä osaamista tunnisteta tai tunnusteta yksilö- tai järjestötasolla paljoa. Osaaminen tutkimuksessani näyttäytyi enemminkin tarpeina tai jopa ulkopuolelta tulevina vaatimuksina, joihin järjestöjen oli lennosta pystyttävä vastaamaan. Jokaisessa haastatellussa järjestössä osaamisvaatimukset olivat muuttuneet toisiksi ja/tai lisääntyneet.

Järjestöjen moninaiset osaamisvaatimukset

Muuttuvat osaamisen vaatimukset koskevat sekä järjestöjen sisäistä toimintaa että ulkopuolisten kanssa tehtävää yhteistyötä, minkä lisäksi niihin heijastuvat myös laajemmat yhteiskunnalliset muutokset. Sisäisinä osaamisvaatimuksina nousi esiin erityisesti viestinnän haasteet ja moninaisuus, johon liittyy myös jäsenistön tavoittamisen haasteet. Lisäksi jäsenistön ja vapaaehtoisten lisääntyneet laatuodotukset järjestöjen toiminnalle vaativat yhä enemmän uutta osaamista. Moni haastatelluista järjestöistä oli läpikäymässä sukupolvenvaihdosta, joka koski sekä aktiivitoimijoita, työntekijöitä kuin jäsenistöäkin, mikä aiheutti sisäisiä osaamisvaatimuksia.

Ulkopuolisten kanssa toimimisen osaamisvaatimuksia tarkasteltaessa esiin tulee monet järjestökentän rahoituksen mukanaan tuomat haasteet. Rahoituksen väheneminen ja vaikuttavuuden todentamisen vaade näyttäytyvät vakavina osaamisen vaatimuksina järjestötoiminnassa. Monella järjestötoiminnan alalla koettiin byrokratian lisääntyneen, mikä vaatii hallinnollisen osaamisen jatkuvaa päivittämistä.

Yhteiskunnan yleiset muutokset vaikuttavat luonnollisesti myös järjestöihin. Nämä osaamisen vaatimukset heijastelevat samoja ilmiöitä, joista puhutaan yhteiskunnallisen jatkuvaan oppimiseen kytkeytyvän osaamiskeskustelun yhteydessä. Työelämän murros, hektisyys, digitalisaatio ja ajankohtainen koronapandemia asettavat merkittäviä osaamisvaatimuksia järjestökentälle.

Järjestötoimintaan kohdistuu tällä hetkellä valtavasti muutospaineita, jotka näyttäytyvät erilaisina osaamisvaatimuksina. Tarkasteltaessa järjestöjen osaamista tulee hyvin selväksi, että yleisten yhteiskunnallisten osaamistarpeiden tai -vaatimusten lisäksi järjestöillä on sen kentälle ominaisia haasteita. Järjestöjä tulisi tukea osaamisvaatimuksiin vastaamisessa niiden toiminnan omista lähtökohdista käsin ja ohjata resursseja tukemaan niiden strategista ja proaktiivista toimintaa. Rahoituspohjan kaventuminen entisestään tai ulkopuolelta tulevan ohjauksen lisääntyminen johtaa vain uusiin osaamisvaatimuksiin vähentäen järjestöjen itsenäisyyttä ja näyttäytyen haitallisena hallinnallisuutena. Tässä muutoksessa järjestöillä itsellään on myös tärkeä rooli omien tarpeidensa esiin tuojina ja edunvalvojina.”

 

Tiia Kontkanen hymyilee leveästi aurinkolaseissaan ja hänen kiharat hiuksensa hulmuavat tuulessa.

Tiia Kontkanen, koulutustuottaja, KSL-opintokeskus

Tämä on viimeinen teksti Tiia Kontkasen kolmiosaisesta kirjoitussarjasta, joka käsittelee järjestöissä syntyvää osaamista ja sen tunnistamista ja tunnustamista. Tiia on perehtynyt järjestöissä syntyvään osaamiseen sekä sen tunnistamiseen ja tunnustamiseen yhteisöpedagogian ylemmän tutkinnon opinnäytetyössään

Kontkanen, Tiia 2021. Järjestöt osaamisensa määrittäjinä vai osaaminen järjestöjen määrittäjänä? Kolmannen sektorin organisaatioissa syntyvä osaaminen, osaamisvaatimukset ja osaamisen validointi. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Yhteisöpedagogin koulutusohjelma. Opinnäytetyö (YAMK).

Tutustu opinnäytetyöhön.

Lue kirjoitussarjan muut tekstit verkkosivuillamme

>> Mistä puhumme, kun puhumme osaamisesta?
>> Osaaminen tunnistaminen ja tunnustaminen