”Ylemmän yhteisöpedagogitutkinnon opinnäytetyöni ”Järjestöt osaamisensa määrittäjinä vai osaaminen järjestöjen määrittäjänä? Kolmannen sektorin organisaatioissa syntyvä osaaminen, osaamisvaatimukset ja osaamisen validointi” valmistui keväällä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyötäni varten kutsuin eri opintokeskusten jäsen- ja yhteistyöjärjestöjä osallistumaan kysely- ja ryhmähaastatteluilla toteutettuun tutkimukseeni.
Osaamisen validointi järjestöissä
Jatkuvaan oppimiseen liittyvä osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen eli validointi puhututtaa laajasti EU:ssa ja Suomen ministeriöissä. Viime aikoina aihe on noussut myös vapaan sivistystyön oppilaitosten ja kolmannen sektorin järjestöjen kohtaamisrajapinnoille.
Osaamisen validoinnin tuleminen järjestöjen kentälle ulkopuolelta varsinkin rahoituksen sanelemana kaventaisi järjestöjen itsenäisyyttä. Tällainen hallinnallisuus asettaisi yhdenmukaisuuden paineita järjestöille, jotka joutuvat muutenkin toimimaan erilaisten osaamisvaatimusten ja toimintakentän muutosten ristiaallokossa.
Järjestöt ovat kiinnostuneita osaamisen validoinnista ja näkevät sille paljon hyötyjä. Moninaisia hyötyjä nähdään sekä järjestön jäsenelle tai aktiiville, jonka osaamista validoidaan, että järjestöorganisaatiolle, joka validointia tekee. Osaamisen validoinnin tulee kuitenkin olla järjestön omista tarpeista lähtöisin ja niitä palvelevaa. Tällainen järjestöjen osaamisen validointi voi toimia tehokkaana strategisen toiminnan tukena ja auttaa järjestöjä vastaamaan osaamisvaatimuksiin proaktiivisesti. Järjestöt tarvitsevat tähän tasapuolista tukea ja lisäresursseja.
Järjestöjen osaaminen
Järjestöissä syntyy valtavasti osaamista niin järjestöjen työntekijöille, aktiiveille eli luottamustoimisille tai vapaaehtoisille sekä jäsenille. Osaamisen tarkastelu koettiin mielekkääksi nimenomaan toimijaryhmittäin tarkasteltuna, sillä esimerkiksi jäsenistölle kertyvä osaaminen saattaa olla erilaista kuin järjestön palkkatyöntekijöiden osaaminen. Järjestöille tärkeimpiä osaamisia ovat järjestön perustehtävään ja arvoihin kiinnittyvä substanssiosaaminen, järjestöosaaminen sekä sosiaalinen ja vuorovaikutusosaaminen. Kaikki järjestöjen toiminta ei kuitenkaan hahmotu osaamisen kuvauksiksi tai sitä ei osata tunnistaa osaamiseksi.
Järjestöjen osaamisvaatimukset
Kolmannen sektorin kentän jo pitkään jatkuneet muutokset ovat osasyy olemassa olevan osaamisen tunnistamisen vaikeuksiin. Muutokset näyttäytyvät osaamisvaatimuksina, kuten sisäiseen toimintaan liittyvinä viestinnän tai laatuodotusten haasteina. Ulkopuolisten kanssa toimimisen haasteina näkyvät rahoituksen väheneminen, byrokratian lisääntyminen ja vaade todentaa vaikuttavuutta. Kolmatta sektoria laajemmat muutokset vaikuttavat niin ikään järjestötoimintaan digitalisaation, hektisyyden ja työelämän murroksen lisääntyessä ja koronapandemian haastaessa perinteisiä toiminnan muotoja.
Erilaisten osaamisvaatimusten puristuksessa järjestökentällä onkin tärkeää, että osaamisen tarkastelu ja mahdollinen validointi on toimijalähtöistä ja tuettua, sekä järjestölähtöistä. Muussa tapauksessa osaamisperustaisuus saattaisi näyttäytyä jälleen yhtenä uutena osaamisvaatimuksena.
Kerro järjestösi osaamistarpeista
Vaikka opinnäytetyö on valmis, jatkuu osaamisen tarkastelu ja pohdinta yhteisesti KSL-opintokeskuksessa. Tätä varten tulemme kutsumaan jäsenjärjestöjämme keskustelemaan heidän osaamisen tarpeistaan, haasteistaan ja toiveistaan osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen suhteen. Lisäksi tulemme ylläpitämään monikanavaista keskustelua siitä, mitä osaamisella halutaan tarkoittaa erityisesti järjestöjen ja vapaan sivistystyön kentillä, ja miten osaamista voisi validoida jokaisen järjestön omista tarpeista käsin.”
Koulutustuottaja Tiia Kontkanen, KSL-opintokeskus