Järjestimme Helsingissä jäsenjärjestöillemme tapaamisen, jossa keskustelimme siitä, mitä järjestöissä on opittu koronan aikana ja miten opittua voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. Tilaisuuden alusti Sitran ennakoinnin asiantuntija Terhi Ylikoski.
Terhi Ylikosken mukaan pandemian, Ukrainan sodan sekä sodan kerrannaisvaikutusten myötä olemme siirtyneet postnormaaliin aikaan, jota sävyttävät monimutkaisuus, kaoottisuus ja ristiriidat. Nyt korostuvat kriiseihin varautuminen ja niistä palautuminen niin yksilön, yhdistysten kuin yhteiskuntienkin tasolla.
Samalla aikamme on ennennäkemättömän otollinen muutoksille, luovuudelle ja rohkeudelle, myös järjestöissä. Moni asia, joka ennen pandemiaa tuntui mahdottomalta, on lyhyessä ajassa muuttunut. Globaalisti esimerkiksi lentäminen on vähentynyt ja etätyö lisääntynyt. Koronaelvytys ja Ukrainan sotaan liittyvät pakotteet vauhdittavat vihreää siirtymää, kun koronakriisin jälkeinen jälleenrakennus tehdään päästövähennystavoitteita toteuttavalla tavalla, ja Euroopan valtiot etsivät korvaajaa Venäjän fossiilisille polttoaineille.
Hyödyntävätkö järjestöt digikansalaisuuden mahdollisuuksia?
Koronan aikana myös järjestöt ovat joutuneet nopealla tahdilla ottamaan haltuun uusia teknologioita ja toimintatapoja. Kuinka järjestöt voivat säilyttää kahden viime vuoden aikana kehitetyt, hyväksi havaitut käytänteet myös pandemian jälkeen? Ovatko järjestöt valmiita tarttumaan uusiin digikansalaisuuden mahdollisuuksiin? Voisiko maailmalta löytyä uusia kumppanuuksia paikkasidonnaisuuden vähetessä? Kokeileminen ja oppiminen on armollista, kun asiat ovat kaikille uusia.
Kuinka kanavoida uutta halua auttaa ja osallistua?
Ylikosken mukaan koronapandemia ja Ukrainan sota ovat osoittaneet, että ihmisillä on halua osallistua aktiivisesti solidaarisuutta edistävään toimintaan. Järjestöillä on käsissään haaste kanavoida uutta energiaa: yksittäisten henkilöiden aloitteet vetävät mukaan paremmin, kuin perinteinen järjestötoiminta.
Järjestöissä voisi pohtia, millaiset asiat vapaamuotoisemmassa toiminnassa houkuttavat. Miten havaintoja voisi soveltaa omassa yhdistyksessä? ”Onko järjestön pakko pitää kiinni alkuperäisestä tarkoituksestaan? Voisivatko järjestöt muuttaa toimintaansa demokraattisen keskustelun ja päätöksenteon kautta, päästämättä kuitenkaan irti niistä kaikkein tärkeimmistä ydinarvoista?”, Ylikoski haastaa.
Vasemmistoliiton järjestötoiminnan ja kuntapolitiikan asiantuntija Antti Saarelainen muistuttaa, ettei ole järjestötoiminnan hengen mukaista tulla yhdistykseen vain yhden idean kera ja häipyä, jos ideaa ei toteuteta. Silti voi pitää mielessä, että usein uudet jäsenet kaipaavat enemmän toimintaa ja yhdessä tekemistä kuin byrokratiaa.
Kynnys ohareihin on laskenut
Korona-aika on ollut toki raskasta järjestöille. Jäsenten ja aktiivien määrät ovat vähentyneet, samoin toiminta. Aika on ollut henkisesti kuormittavaa. Etätapahtumat, sairastelut ja altistukset ovat johtaneet siihen, että yhä useampi tilaisuuksiin tai koulutuksiin ilmoittautunut jättää edelleen saapumatta paikalle.
”Viimeisen kahden vuoden aikana ihmisten elämään on tullut monenlaista muuta sisältöä, kuten esimerkiksi liikuntaharrastus, lemmikki tai vaikkapa puutarhan hoito”, Kansantalojen Liiton varapuheenjohtaja Kati Tyystjärvi toteaa.
Paikallisuudessa on voimaa myös etäajassa
Vaikka korona-aika on lisännyt paikkariippumatonta toimintaa, toisaalta paikan tärkeys on saattanut jopa lisääntyä ihmisten halutessa kokoontua fyysisesti yhteen. Tutkijaliiton toiminnanjohtaja Kalle Siltala kertoi liiton järjestäneen korona-aikana lähes 20 lähitapahtumaa. ”Halusimme nimenomaan korostaa paikallisuutta ja kohtaamista ja rajasimme osallistujamääriä kulloistenkin kokoontumisrajoitusten mukaan. Tilaisuudet olivat laadukkaita, kiinnostavia, sitouttavia, vaikuttavia. Kaikki tapahtumat olivat täynnä, ja ne ovat jo poikineet paljon hyvää.”
Järjestöt alttiimpia ratkomaan ongelmia kuin ennen
Korona-aika on ollut järjestöiltä valtava ponnistus, joka on vauhdittanut siirtymää teknologisten ratkaisujen käyttöönottoon, pakottanut sopeutumaan alati muuttuviin tilanteisiin ja löytämään ratkaisuja ihmisten tapaamisen ja tiedonjaon tarpeille aikana, jolloin tapaaminen on ollut kiellettyä tai rajoitettua. Useat järjestöt voivat varmasti yhtyä Pinskujen toiminnanjohtaja Anni Hakolammen kommenttiin siitä, että koronan myötä järjestöt ovat entistä alttiimpia ratkomaan eteen tulevia ongelmia, eivätkä vetoa niin herkästi siihen, että tätä on jo kokeiltu.
Jäsenjärjestötapaamissa jaamme ajankohtaista tietoa, käymme keskustelua ja mahdollistamme järjestöjen keskinäistä verkostoitumista. Seuraava jäsenjärjestötapaaminen järjestetään 9.11.2022 klo 9-12.