Koulutustuottajamme Tiia Kontkanen aloittaa vuoden vaihteessa uuden työn väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen Ekososiaalinen kestävyys ja koulutus -tiimissä. Hän jää kaipaamaan KSL:ssa yhteisiä oppimisen ja oivaltamisen hetkiä koulutettavien kanssa. Tiia ei katoa KSL:sta kerralla kokonaan, vaan hän tulee satunnaisesti toimimaan freelancer-kouluttajanamme.

”Tulin KSL-opintokeskukseen vuoden 2016 lopussa silloisen kurssisihteerin vanhempainvapaan sijaiseksi. Olen ollut talossa kahdeksan vuotta, mikä tuntuu samaan aikaan sekä  pitkältä että lyhyeltä ajalta. Kurssisihteerin pestistä siirryin vuonna 2018 koulutustuottajan tehtäviin, mikä on tuntunut todella omalta ja tärkeältä työltä – tuntuu edelleen. KSL:ssa olen päässyt tekemään virallisten titteleiden lisäksi vaikka ja millaisia töitä, kuten osallistumaan erilaisiin kansainvälisiin hankkeisiin, kirjoittamaan oppaan lobbauksesta, sekä järjestämään erilaisia tilaisuuksia, tapahtumia ja toimintaa.

Tullessani taloon olin edelliset kuusi vuotta toiminut puusepän alalla huonekalupuuseppänä. Aiempaa kokemusta minulla oli valtiotieteistä, kurssihallinnosta, järjestötoiminnasta ja koulutuksista. Rohkeus ottaa puuseppä kurssisihteeriksi kertoi KSL:sta hyvää heti kättelyssä. En aloittaessani aivan tajunnut, mitä vapaa sivistystyö on, ja mitä opintokeskukset varsinaisesti tekevät.

Peter McLarenin puheet kriittisestä ajattelusta, äänen antamisesta niille keillä sitä ei ole sekä vastavuoroisesta solidaarisuudesta tekivät minuun syvän vaikutuksen.

Ensimmäisenä vuotena eteeni tuli tilaisuus kääntää KSL:ssa aiemmin vierailleen kriittisen pedagogiikan professorin Peter McLarenin haastattelu suomeksi. McLarenin puheet kriittisestä ajattelusta, äänen antamisesta niille keillä sitä ei ole (minkä myöhemmin ymmärsin freireläiseksi ajatteluksi) ja vastavuoroisesta solidaarisuudesta tekivät minuun syvän vaikutuksen. Nämä ajatukset resonoivat minussa kovasti ja sytyttivät minussa vapaan sivistystyön ja järjestöllisen sivistysajattelun liekin. Siitä lähtien olen itsekin halunnut ymmärtää lisää sivistysajattelusta ja oppimisesta sekä sen avulla kytkeytymisestä maailmaan.

Olen aina vannonut, ettei minusta tule opettajaa, mutta kiinnostus oppimiseen on johtanut niin pedagogiseen ajatteluun kuin pätevyyksiinkin. Tästä huolimatta olen aina halunnut kutsua itseäni kouluttajaksi tai oppimisen kanssakulkijaksi, en opettajaksi. KSL:n yhteisöllinen, toiminnallinen ja kriittinen pedagoginen ote on istunut omaan oppimiskäsitykseeni kuin silkkihansikas käteen, ja olen omalta osaltani ollut kehittämässä sitä. Kiinnostus oppimiseen on vuosien aikana johtanut töiden ohella opiskeltuihin aikuiskasvatustieteiden opintoihin, yhteisöpedagogin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sekä ammatillisen opettajan pedagogisiin pätevyyksiin. Opintojeni aiheina ovat olleet erityisesti järjestöissä syntyvä osaaminen sekä osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Upeaa KSL:ssa on ollut se kaikki mahdollinen tuki, mitä oppimisen äärellä oleminen on vaatinut.

Koen tärkeäksi jatkossakin olla mukana puolustamassa vapaan sivistystyön ja järjestöllisen kansansivistyksen asemaa Suomessa.

Itseni lisäksi myös KSL on muuttunut näiden vuosien aikana. Tärkeät hyvät asiat, kuten ihana työyhteisö sekä mahtavat ja innostuneet koulutettavat, ovat muutostenkin keskellä pysyneet samoina. Yksi harmittavimmista muutoksista on ollut maan nykyisen hallituksen lyhytnäköinen politiikka, jonka vuoksi koko vapaan sivistystyön resurssit ovat tiukentuneet, niin myös KSL:ssa. Koen tärkeäksi jatkossakin olla mukana puolustamassa vapaan sivistystyön ja järjestöllisen kansansivistyksen asemaa Suomessa.

Positiivisena asiana näen, että viimeisten kahdeksan vuoden aikana KSL:ssa on tehty paljon kansainvälisiä hankkeita. Tuorein on Adult Educators Supporting Eco-Social Agency -hanke, jossa olen päässyt haastattelemaan KSL:n jäsenjärjestöjen edustajia heidän ajatuksistaan aikamme isoista ekologisista ja sosiaalisista kysymyksistä sekä kyselemään KSL:n kouluttajien näkemyksiä ekososiaalisesta sivistyksestä ja uutta ajattelua fasilitoivasta transformatiivisesta oppimisesta.

Aikamme suuret sosiaaliset ja ekologiset kysymykset kietoutuvat yhteen, ja meidän ihmiskuntamme tehtävä on vastata näihin kysymyksiin kokonaisvaltaisesti ja systeemisesti ottaen vastuu koko planeetan hyvinvoinnista.

Ekososiaalisen ajattelun ja ekososiaalisen sivistyksen tulo vapaan sivistystyön kentälle onkin yksi isoista upeista muutoksista KSL:ssa. Aikamme suuret sosiaaliset ja ekologiset kysymykset kietoutuvat yhteen, ja meidän ihmiskuntamme tehtävä on vastata näihin kysymyksiin kokonaisvaltaisesti ja systeemisesti ottaen vastuu koko planeetan hyvinvoinnista. Tämä ajatus kytkeytyy helposti vapaan sivistystyön ja KSL:n sivistyskäsitykseen. Siinä Seppo Niemelää lainaten sivistys syntyy prosessissa, jossa ihminen kehittää itseään, harkitsee oppimaansa kriittisesti ja luovasti, liittyy osaksi yhteisöjä ja toimii oppimansa mukaan ei pelkästään ihmiskunnan, vaan koko planeetan hyväksi. Sivistysprosessit, vapaan sivistystyön ja erityisesti järjestöllisen oppimisen rooli ovat pohdituttaneet ja haastaneet omaa ajatteluani jo pitkään. Olen pyrkinyt jakamaan näitä ajattelun pähkinöitä myös eteenpäin omassa koulutustoiminnassani ja kirjoituksissani.

Siirryn uusiin tehtäviin, mutta jatkan jo aiempien kiinnostuksen kohteideni parissa. Aloitan kokopäiväisen väitöskirjatyön Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen Ekososiaalinen kestävyys ja koulutus -tiimissä. Voit tutustua tiimiin sen verkkosivulla. Tutkin, millaiset asiat estävät ja mahdollistavat kestävyyskasvatusta niin järjestöissä kuin kouluissakin. Olen valtavan innoissani päästessäni osaksi osaavaa tutkimustiimiä, johon voin tuoda järjestöoppimisen näkökulmaa mukanani.

Koulutettavina järjestötoimijat ovat ihania kouluttaa, sillä he ovat jo lähtökohtaisesti motivoituneita ja sitoutuneita kehittämään itselleen tärkeän aatteen ja järjestön toimintaa ja samalla rakentamaan parempaa maailmaa.

KSL on ollut minulle enemmän kuin työpaikka. Olen päässyt rakentamaan ajatteluani ja pedagogista toimijuuttani yhdessä samoihin arvoihin sitoutuneiden kollegojen ja koulutettavien kanssa. Jään kaipaamaan niitä yhteisiä oppimisen ja oivaltamisen hetkiä koulutettavien kanssa, erityisesti mainittakoon vasemmistoliiton kanssa järjestettävät Poliitikkokoulut. Koulutettavina järjestötoimijat ovat ihania kouluttaa, sillä he ovat jo lähtökohtaisesti motivoituneita ja sitoutuneita kehittämään itselleen tärkeän aatteen ja järjestön toimintaa ja samalla rakentamaan parempaa maailmaa.

Haluankin kiittää kaikkia jäsenjärjestöjen ja muiden yhteistyökumppaneiden toimijoita, joiden kanssa olemme päässeet tekemään vuosien varrella yhteistä matkaa. Tulen jatkossa toimimaan satunnaisesti KSL:n freelancer-kouluttajana, joten mahdollisuuksia päästä yhteisen oppimisen äärelle tulee kenties jatkossakin.

Lopuksi kiitän vielä isosti työtovereitani toveruudesta ja jaetuista kamppailuista. Hyvin te vedätte! Uskon, että teemme yhdessä maailmasta paremman paikan nyt ja jatkossa.”

Lähteet

Kirstinä, A., Kontkanen, T. & Heimo, S. (2024). Opintopiiri elää ajassa sivistyksellisten oikeuksien ja ekososiaalisen sivistyksen mahdollistajana. Teoksessa I. Järvinen, J. Pätäri & B. Wallén (toim.) Sivistykselliset oikeudet ja vapaa sivistystyö. Helsinki: Vapaa Sivistystyö ry. Verkkojulkaisusarja.

Kontkanen, T. (2021). Järjestöt osaamisensa määrittäjinä vai osaaminen järjestöjen määrittäjänä? Kolmannen sektorin organisaatioissa syntyvä osaaminen, osaamisvaatimukset ja osaamisen validointi. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Yhteisöpedagogin koulutusohjelma. Opinnäytetyö (YAMK).

Niemelä, S. (2011). Sivistyminen: sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Helsinki: Kansanvalistusseura.