Yhteisöllinen oppiminen, toiminnalliset menetelmät, aktiivinen kansalaisuus, sivistyspedagogiikka, ekososiaalinen sivistys… Puhumme KSL-opintokeskuksessa sujuvasti kummallisista käsitteistä, joilla määrittelemme koulutuksiamme tai koko organisaatiotamme. Mitä nämä käsitteet koulutuksiin osallistuvan kannalta käytännössä tarkoittavat?
Koulutustuottajamme Tiia Kontkanen avaa käsitteitä ja nostaa näkyväksi sitä, miten käsitteet ohjaavat ja näkyvät vapaan sivistystyön koulutustemme käytännöissä ja toteutuksessa.
Yhteisöllinen ja kriittinen pedagogiikka
Aloitetaan sivistyspedagogiikan helpommasta osasta, eli pedagogiikasta. Tällä viitataan yleisesti opetukseen ja kasvatukseen tai käsitykseen siitä, miten nämä tulisi järjestää. Se voi viitata myös johonkin tiettyyn suuntaukseen tai pedagogiseen malliin. Pedagoginen malli valikoituu sen mukaan, millainen käsitys opettajalla ja oppilaitoksella on parhaasta mahdollisesta oppimisesta, eli opitaanko parhaiten esimerkiksi mallista matkimalla vai yhdessä muiden kanssa tietoa rakentaen. Pedagogista mallia voidaan pitää suunnittelun apuvälineenä tai oppimistilanteiden käsikirjoituksena, jossa mietitään oppimisen tavoitteet, sisällöt ja menetelmät. (Ks. esim. Tampereen yliopisto.)
KSL-opintokeskuksen pedagogiset mallit ovat yhteisöllinen oppiminen sekä kriittinen pedagogiikka. Yhteisöllisellä oppimisella viitataan ryhmässä ja ryhmän avulla oppimiseen. Tarkoitus on muodostaa yhteinen tehtävä tai tavoite ja saavuttaa jaettua ymmärrystä vuorovaikutuksessa. Ryhmän jäsenet avaavat muille omaa ajatteluaan ja rakentavat uutta ymmärrystä yhdessä. (Alaniska ym. 2019.)
”Ei ole olemassa poliittisesti tai näkemyksellisesti neutraalia opetusta tai kasvatusta.”
Kriittisen pedagogiikan keskiössä on ajatus oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, äänen antamisesta niille, jotka eivät ääntään yksin saa kuuluviin sekä oppimisen vertaisuudesta myös opettajan ja oppijoiden välillä. Suuntauksessa korostetaan sitä, ettei ole olemassa poliittisesti tai näkemyksellisesti neutraalia opetusta tai kasvatusta. Niinpä kasvatuksen poliittisenakin tehtävänä on vähemmistöjen näkökulman esiin nostaminen, inhimillisen kärsimyksen poistaminen sekä toivon kannustaminen. (Ks. esim. Suoranta, 2008.) Jotta voidaan perustella, että miksi juuri yhteisöllinen ja kriittinen suuntaus ovat valikoituneet KSL-opintokeskuksen pedagogiikan keskiöön, on mentävä tarkastelemaan sitä vaikeampaa käsitettä, eli sivistystä.
Kansan sivistys
Sivistys itsessään sanana tuntuu isolta ja mahdollisesti luotaan työntävältä. Sivistykselle ei ole yhtä määritelmää ja se kääntyy huonosti muille kielille, esimerkiksi englannin kielessä sana ei esiinny ollenkaan. Välillä on tuntunut, että keskustelu sivistyksestä on ollut vain pienen piirin hommaa, mutta viime aikoina se on noussut aktiivisemmin esille. Maaliskuisessa Ylen Kulttuuricocktail-ohjelman esittelyvideossa todetaan sivistyksestä seuraavasti: ”Mitä sivistyneempää jengiä, sitä vähemmän niin sanotusti kustaan linssiin. Demokratia edellyttää valveutuneita kansalaisia. Ilman niitä se kuolee.” (Pasanen, 2023.)
”Mitä sivistyneempää jengiä, sitä vähemmän niin sanotusti kustaan linssiin.”
Sivistyksen juuret ulottuvatkin nimenomaan rauhanomaiseen yhteiseloon ja demokratian käsitteeseen. Demokratian toimivuudelle olennaista on, että me tavalliset tallaajat olemme kiinnostuneita ympäristöstämme, pyrimme ymmärtämään tapahtumia ja toisiamme sekä vaikuttamaan ympäristöömme rakentaen parempaa yhteiskuntaa. Sivistyminen tarvitsee yhteen tulemista, kriittistä ajattelua ja toimintaa ja samalla nämä ovat sen tuloksia. Sivistys on ruohonjuuritasolta lähtevää ja sitä mahdollistavaa toimintaa, kansalta kansalle. Demokratian ja aktiivisen kansalaisuuden lisäksi sivistys synnyttää merkityksiä ja merkityksellisyyttä myös yksilölle.
”Ei riitä, että yksilö ajattelee toisella tavoin, vaan olennaista on aktivoituminen toimintaan.”
Sivistys on prosessi, joka on ihmisenä ja ihmisyyteen kasvamista. Pohjaan sivistyskäsitykseni Seppo Niemelän (2011) ajatuksiin, jonka mukaan yksilöllä tulee olla mahdollisuus kehittää itseään ollen myös kriittinen ja luova. Hänellä tulee olla mahdollisuus olla osallisena yhteisöissä, jossa hän pääsee ilmaisemaan omat ajatuksensa sekä kuulemaan muiden näkökantoja dialogissa ja vuorovaikutuksessa. Sivistysprosessi vaatii kuitenkin lisäksi toimintaa. Ei siis riitä, että yksilö mahdollisesti ajattelee toisella tavoin, vaan olennaista on aktivoituminen toimintaan, eli aktiivinen kansalaisuus. Toiminnan tarkoituksena on ihmisyyden ja ihmiskunnan kehittäminen.
”Enää ei riitä toiminta ihmiskunnan hyväksi, vaan se tulee ulottaa myös elollisen ja elottoman ympäristön hyväksi.”
Nykyisessä maailmassa, jossa olemme oppineet tunnistamaan resurssien rajallisuuden, ei kuitenkaan enää riitä toiminta sosiaalisen puolen, eli ihmiskunnan hyväksi, vaan se tulee ulottaa myös elollisen ja elottoman ympäristön hyväksi. Näin pääsemme ekososiaalisen sivistyksen äärelle, jossa sivistys tarkoittaa ymmärrystä siitä, että jokainen on osa tätä monimutkaista systeemiä, jossa olemme kaikki riippuvaisia toisistamme. Vaikka kuvaan tätä sivistysprosessia vaiheittaisena, sivistysprosessi on dynaaminen ja limittyvä, jossa oppiminen voi tapahtua kaikilla ihmisen elämän osa-alueilla.
Sivistyspedagogiikkaa määritellessä voidaan ajatella, että opetuksen tai kasvatuksen tehtävänä on mahdollistaa sivistysprosessi ja tarjota sille tukea. Sivistyspedagogiikkaa toteuttavan kouluttajan rooli voidaan nähdä kuitenkin hieman erilaisena, kuin perinteisessä kasvatusprosessissa. Perinteisessä kasvatuksessa ajatellaan, että opettajalla on tietoja ja taitoja, jotka hän jakaa oppijalle eteenpäin. Sivistysprosessissa oppijalla ajatellaan olevan tietoja ja taitoja jo valmiiksi ja opettajan rooli on toimia kanssakulkijana ja peilinä. Keskiössä on silloin oppijan oma ääni, ajatukset, tarinat, aiemmat kokemukset, mielipiteet ja toimijuus. Sivistyspedagogiikassa kouluttaja asettuu vertaiseen asemaan tiedostaen kuitenkin vallan ja vastuun omasta roolistaan. (Kirstinä, 2022.)
”Sivistyspedagogiikassa kouluttaja asettuu vertaiseen asemaan tiedostaen kuitenkin vallan ja vastuun omasta roolistaan.”
Sivistyspedagogiikkaa koulutustilanteissa
Käytännön koulutustilanteissa hyödynnetään toisiinsa limittyviä pedagogisia ajatuksia ja ne määrittävät koulutuksen sisältöjä sekä menetelmiä. Pedagoginen ote näkyy eniten niissä asioissa, joita on vaikea sanallistaa tai osoittaa faktoiksi. Se näkyy ilmapiirissä, tunnelmassa, läsnäolossa, vuorovaikutuksessa ja tunneilmaisussa, mitä kouluttaja pyrkii luomaan koulutustilanteeseen sekä rohkaisee koko koulutusporukan kesken. Kouluttajana koen, että ensimmäisen tunnin aikana teen enemmän töitä kuin missään myöhemmässä vaiheessa, sillä ensivaikutelman turvallisesta, mahdollistavasta, myötätuntoisesta ilmapiiristä ja jaetusta koulutusporukasta voi luoda vain kerran.
”Koulutuksen ja sitä järjestävän organisaation arvojen esiin tuominen on osa myös yhteistä turvallisemman tilan luomista.”
Koulutustilannetta pitää voida silti tarkastella peilaten sitä ohjaaviin periaatteisiin, kuten sivistykseen ja pedagogiikkaan. Kriittinen ja sivistyspedagogiikka kummatkin korostavat arvojen näkyväksi tekemistä. Tämän vuoksi koulutuksen alussa on tärkeää käydä läpi koulutuksen järjestäjän sekä koulutuksen tavoitteisiin vaikuttavat arvot. Koulutuksen ja sitä järjestävän organisaation arvojen esiin tuominen on osa myös yhteistä turvallisemman tilan luomista. Pelkästään kansansivistyksen demokratian arvo tuo tullessaan muitakin arvoja, kuten ihmisarvon, yhdenvertaisuuden, moninaisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvot (Kirstinä, 2022). Näitä arvoja sanoitetaan ja keskustelutetaan yhteisesti käymällä läpi KSL-opintokeskuksen turvallisemman tilan periaatteet.
Uutta tietoa ja taitoa, jolla koulutukseen osallistuja voi kehittää itseään, voi tarjota monella tavalla. Harvoin, jos koskaan kuitenkaan päädyt KSL-opintokeskuksessa kolmen tunnin luennolle. Sivistysprosessiin kuuluva itsensä kehittäminen, luovan ja kriittisen tiedon muodostaminen ja vuorovaikutus ryhmässä voivat tapahtua kaikki samaan aikaan yhteisöllisen oppimisen menetelmiä käyttäen. Käytännössä tämä tarkoittaa osallistavia menetelmiä, pari- ja pienryhmäkeskusteluita, yhteisiä purkukeskusteluita ja tilaa sekä aikaa ajatusten vaihdolle. Kouluttajalta tämä vaatii kysymisen, myötätunnon ja läsnäolon taitoja ratkaisuehdotusten sijaan. Tämä tiivistyy hyvin siihen, mitä eräs koulutettava oli kouluttajakollegalleni tuhahtanut koulutuksen alussa: ”Ai niin, teidän koulutuksessanne joutuu tekemään itse”. Niinpä.
Tunteet, toiminnallisuus ja kehollisuus
Koska koulutuksissa on kyse vuorovaikutustilanteista, niihin vaikuttavat vahvasti myös tunteet, joille tulee antaa koulutuksessa myös tilaa (Kirstinä, 2022). Tunteisiin päästään käsiksi mielestäni luovuuden, toiminnallisten ja kehollisten menetelmien avulla. Osalle koulutettavista toiminnalliset menetelmät ovat koko koulutuksen innostavimpia sisältöjä, toiset pyörittävät silmiään jo ennen kuin tehtävänanto on annettu. Kummatkin reaktiot ovat yhtä tervetulleita. Olennaista ei ole se, tuleeko tehtävä tehtyä niin kuin on ohjeistettu, vaan se, että ihminen uskaltaa kokea innostuksen tai epämukavuuden tunteita, tulla luovasti yhteen muiden kanssa ja antaa tilaa jollekin sellaiselle toiminnalle, minkä lopputuloksesta ei voi olla varma. Kouluttajan tehtävä puolestaan on huolehtia, että tilanne on kaikille turvallinen. Toiminnalliset ja tunteisiin kiinnittyvät menetelmät pohjaavat siis myös kriittisyyden ja ristiriitojen mahdollistamiseen, sivistysprosessin tukemiseen ja yhteisölliseen oppimiseen.
”Ekososiaalinen sivistyskäsitys korostaa kokonaisvaltaisempaa oppimista.”
Toiminnallisuus, kehollisuus ja kehotietoisuus koulutustilanteissa ovat osa kokonaisvaltaisempaa oppimista, mitä erityisesti ekososiaalinen sivistyskäsitys korostaa. Suuntauksen edustajat kritisoivat erityisesti sitä, että oppimista on järkeistetty ja rationalisoitu liikaa, vaikka olemme kehollisia, intuitiivisia ja tuntevia kokonaisuuksia ja oppimisen tulisi kiinnittyä myös tähän kokonaisuuteen (ks. esim. Salonen & Bardy, 2015; Laininen 2018). Oli kyse siis yhteisestä venyttelystä webinaarin keskellä, rauhallisesta ohjatusta hengitysharjoituksesta tai elävän patsaan rakentamisesta ja esittämisestä muille, ollaan vahvasti kiinni valituissa pedagogisissa ratkaisuissa sen lisäksi, että jokaisen meistä vireystila vaatii ajoittaista aktivointia tai rauhoittelua.
Toiminnallisuudella koulutuksissa pyritään myös rohkaisemaan toimintaan koulutuksen ulkopuolella, mikä on olennainen osa sivistysprosessia. Koulutuksen aiheiden, kysymysten, ongelmien ja ratkaisuiden nostaminen koulutettavien omasta arjesta mahdollistaa uuden oppimisen sisäistämisen ja toimintaan viemisen matalalla kynnyksellä. Sivistysprosessin mukaan oppijalla on jo tiedot ja taidot, minkä pohjalta hän voi lähteä toimimaan paremman ihmiskunnan ja maailman hyväksi, ja meidän koulutuksemme tehtävänä on tukea tätä matkaa. Konkreettisten ja todellisten kokemusten ja asioiden käsittely helpottaa mahdollisen toimintasuunnitelman kehittelyä ja koulutuksen loputtua, sen toteuttamista.
”Koulutustemme aiheet, tavoitteet, sisällöt ja menetelmät tähtäävät demokratiaa vahvistavaan toimintaan ja kasvuun.”
Oli kyse KSL-opintokeskuksen koulutusten aiheista, tavoitteista, sisällöistä tai menetelmistä, ne tähtäävät demokratiaa vahvistavaan toimintaan ja kasvuun. Sivistyspedagogiikkaa toteutetaan kriittisellä ja yhteisöllisellä pedagogiikalla, toiminnallisilla ja kehollisilla menetelmillä ja oppijoiden omasta todellisuudesta ammentaen ja sitä tukien. Kun seuraavan kerran koulutuksessa käyt keskustelua eri lailla ajattelevan kanssa tai koet tunteita toiminnallisten menetelmien äärellä, tiedät, että olet sivistysprosessin ja sitä tukevan pedagogiikan äärellä.
Lähteet
Alaniska, Hanna & Hurskainen, Jonna & Kähkönen, Tanja & Maikkola, Merja & Pihlaja, Jenni & Tauriainen Tiia-Mariia 2019. Pedagogisia malleja. Oulun ammattikorkeakoulu. Lue pdf OAMK:n verkkosivulla.
Kirstinä, Anna 2022. Sivistyspedagogiikan aarrearkku aktiivisten kansalaisten kasvattajille. Teoksessa Mari Tapio & Anneliina Wevelsiep (toim.) Kansalaiset toimikaa! Kansalaistoiminta 2020-luvulla. Helsinki: Kansalaisfoorumi, 154–171.
Laininen, Erkka 2018. Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 20, 5/2018, 16–38. Lue artikkeli Journal-sivulla.
Manninen Jyri & Nokelainen Riina 2021. Ekososiaalinen sivistys haastaa vapaan sivistystyön. Aikuiskasvatus 41, 2/2021, 140–147. Lue artikkeli Journal-sivulla.
Niemelä, Seppo 2011. Sivistyminen. Sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Helsinki & Kuopio: KVS & Snellman-instituutti.
Pasanen, Tuukka 2023. Viikon Tuukka: Sivistys – outo sana, jonka merkityksen juuret ovat antiikissa. Yle Kulttuuricocktail. Viitattu 21.4.2023. Katso tai kuuntele ohjelma Yle Areenassa.
Salonen, Arto & Bardy Marjatta 2015. Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35, 1/2015, 4–15. Lue artikkeli Journal-sivulla.
Suoranta, Juha 2008. Mitä on kriittinen pedagogiikka? Viitattu 21.4.2023. Lue pdf Juha Suorannan verkkosivulla.
Tampereen yliopisto n.d. Pedagoginen suunnittelu. Viitattu 21.4.2023. Lue pedagogisesta suunnittelusta Tampereen yliopiston verkkosivulla.