Itseorganisoituvat opintokerhot ovat suorituspaineista vapaa tapa opiskella. Koulutustuottaja Tiina Flygaren mukaan opintokerhoissa ainoa ja tärkein oppi ei kuitenkaan aina tule siitä aiheesta, joka opiskeluun on valittu.
Anja Marjanen vastaa puhelimeen Ilpoisten kaupunginosassa Turussa. Hän on juuri tulossa Suomi tutuksi -päivän tapahtumasta. Päivä on maahanmuuttajataustaisille turkulaisille järjestettävä tapahtuma, jossa osallistujat pääsevät uppoutumaan suomalaiseen kulttuuriin ja arkeen. Tällä kertaa oltiin tutustumassa Turun kaupungin liikuntapalveluihin.
Käsitöitä ja kielen opiskelua
Marjanen on jo eläkkeellä oleva lukion opettaja, joka toimi aiemmin yhdysopettajana maahanmuuttajille ja vaihto-oppilaille. Heti eläkkeellä hän päätyi mukaan Kansan Sivistystyön Liitto KSL:n toimintaan mukaan ja sitä kautta opintopiirejä tukevan KSL-opintokeskuksen toimintaan.
Turun Varissuo on yksi Suomen kansainvälisimpiä lähiöitä. Muun muassa siellä ja Auralan kansalaisopistossa Marjanen vetää käsityöopintokerhoja maahanmuuttajataustaisille naisille, joissa Jalanjälkeni-kampanjan käsitöiden lisäksi opetellaan suomea.
KSL-opintokeskuksen koulutustuottajan Tiina Flygaren toimenkuvaan kuuluu opintokerhotoiminnan tukeminen. Oulussa työskentelevän Flygaren mukaan opintokerhojen historia ulottuu 1800-luvun lopulle. Opintokerhojen idea siirtyi Amerikasta Eurooppaan, ja Suomeen se tuli ruotsalaisen raittiusliikkeen kautta.
“Opintokerho on sillä tavalla ihanteellinen tapa opiskella, ettei siihen liity varsinaisesti mitään opintosuunnitelmaa, vaan se on suorittamisesta vapaa oppimisen muoto”, Flygare muotoilee.
Opintokerhojen opetussuunnitelma rakentuu sitä mukaa, kun osallistujat valitsevat jonkun ryhmästä ohjaajakseen. Opintokerhon ohjaajan ei tarvitse olla aiheen asiantuntija, vaan koko opintokerhon idea on jakaa ja etsiä yhdessä tietoa valitusta aiheesta.
“Otan opintokerhoissa usein puheeksi miesten ja naisten välisen tasa-arvon ja yritän myös sillä tavoin avata heille suomalaista yhteiskuntaa ja arvoja. Käsitöiden lomassa yritän jakaa tietoa ja kannustaa keskusteluun mistä vain aiheesta, joka saattaisi auttaa ja antaa tietoa ymmärtää suomalaista yhteiskuntaa”, Marjanen sanoo.
Marjasen mukaan muslimimaahanmuuttajien kanssa on päädytty pitämään vain naisille suunnattuja ryhmiä. Se johtuu siitä, että monien kulttuurissa ei hyväksytä sitä, että perheen ulkopuoliset miehet viettäisivät samassa harrastuspiirissä aikaa naisten kanssa.
“Olen todella ylpeä siitä, että meidän opintokerhoistamme on moni aiemmin ammattia vaille ollut nainen kouluttautunut tai työllistynyt myöhemmin esimerkiksi siivoojaksi tai lähihoitajaksi. On ponnistettu mukaan työelämään ja hankittu itselle ammatti, vaikka Suomeen olisi tultu ilman kielitaitoa ja koulutusta”, Marjanen kertoo.
Marjasen mukaan KSL:n tuki hänen vetämilleen opintokerhoille on ollut tärkeää. Vapaamuotoisen kerhotoiminnan vetäminen on merkinnyt myös hänelle paljon.
“Jäin eläkkeelle jo vuonna 2003. En olisi jatkanut tätä näin pitkään, jos en kokisi, saavani tästä myös itse paljon.”
Jokainen opettaa, jokainen jakaa
Ainoat vaatimukset KSL:n tukemiin opintokerhoihin on, että niissä tulee olla vähintään viisi osallistujaa, ja niiden pitää kokoontua vähintään viisi kertaa kaksi tuntia, eli yhteensä kymmenen tunnin ajan. Flygaren mukaan byrokratian taso on haluttu pitää mahdollisimman matalana opintokerhojen järjestämisessä.
Tällä hetkellä KSL-opintokeskus tukee vuosittain noin kahdeksaakymmentä opintokerhoa. Flygaren mukaan yhdessä opintokerhossa saattaa tyypillisesti olla kymmenkunta henkilöä.
”Aika paljon aiheet liittyvät jäsenjärjestöjemme toimintaan. Esimerkiksi ikääntyneiden järjestöjen opintokerhot saattavat käsitellä vaikkapa liikenteessä kulkemista ja ravintotottumuksia. Usein on myös ajankohtaisia aiheita, kuten koronaan liittyvät opintokerhot. Ilmastonmuutoksen käsittelyyn liittyvät teemat ovat myös olleet suosittuja. Jäsenjärjestömme Tutkijaliitto järjestää usein opintokerhoja tekemistään tai lukemistaan kirjoista, jotka aiheiltaan menevät minulta usein yli hilseen”, Flygare naurahtaa.
KSL-opintokeskuksen tarkoituksena on lisääntyvissä määrin tukea opintokerhotoimintaa ja sitä kautta ihmisten vapaata keskustelua ja itseopiskelua. Yhtä tärkeitä kiinnostavasta aiheesta sivistymisen lisäksi ovat opintokerhotoiminnan sivutuotteena tulevat vuorovaikutustaidot. Flygaren mukaan se, mitä opintokerhoissa opitaan, on paljon muutakin kuin vain se, mistä siellä puhutaan.
”Kannustan kaikkia puhumaan ja perustamaan opintokerhoja. Puhumalla kuitenkin ratkaistaan aina kaikki ongelmat. Me täällä KSL:llä oikeastaan kysytään vain, että mistä te haluatte puhua.”
Miten KSL:n tukemat opintokerhot toimivat?
- KSL-opintokeskus myöntää taloudellista tukea opintokerhoille, jotka kehittävät yhdistyksensä toimintaa.
- Opintokerho on itsenäisesti oppiva ryhmä, jossa on vähintään viisi yli 15-vuotiasta osallistujaa.
- Opintokerhossa voidaan esimerkiksi opiskella tietokoneen käyttötaitoja, tukea turvapaikanhakijoiden kotoutumista taiteen tai liikunnan avulla tai pohtia yhteiskunnallisia teemoja.
- Jos haluat perustaa opintokerhon, täytä opintokerhon hakemuslomake netissä. Tarvitset vain suunnitelman ja aloitus- sekä lopetuspäivämäärän toiminalle. Lue lisää verkkosivulta ja hae tukea!
- Taloudellista tukea saavan opintokerhon tulee kokoontuu vähintään viisi kertaa, ja yksi kokoontuminen kestää vähintään kaksi opintotuntia.
Teksti: Henri Salonen
Kuvat: Pinja Nikki