KSL:n historia
Kansan Sivistystyön Liiton koko toiminta voidaan hahmottaa kolmeen vaiheeseen: 1900-luvun alkupuoliskon opintotoimintaan, opintokerhotoimintaan Työväen Sivistysliitossa ja KSL:n itsenäisiin toimintavaiheisiin.
1900-luvun alku – Kansansivistystyön alkuvaiheet
Työväenliikkeen opintotoiminta alkoi yhtä jalkaa yhdistysten toiminnan kehittymisen kanssa viime vuosisadan alussa. Koko kansansivistystyön luonne oli valistuksellista ja työväestön vähäistä koulutusta täydentävää. Tuolloin Suomeen saatiin kansakoulujärjestelmä, mutta se ei yksinään tarjonnut riittävästi koulutusta työläisille. Työväki kehittikin maailmankatsomustaan ja yhteiskuntatietouttaan opintokerhoissa ja luennoilla, jolloin voitiin oma-aloitteisesti täydentää ’kiertokoulun’ oppeja.
Kansalaissodan jälkeen vasemmistolainen opintotoiminta jatkui, mutta se oli sovitettu myös ammattiyhdistys- ja osuustoimintaliikkeiden toimintaan.
Sotien jälkeen vasemmistolaista opintotoimintaa jatkettiin Työväen Sivistysliiton TSL:n toiminnan osana. Vaikka vasemmistolainen opintotoiminta oli järjestetty omiin järjestöihin ja erilleen muusta TSL:n toiminnasta, sen sivistystyön käytännönkin ehdoista kiisteltiin jatkuvasti.
Ruotsinkielisen vasemmiston oma sivistysliitto Folkets Bildningsförbund FBF perustettiin jo vuonna 1946. Kun osa ruotsinkielisistä päätti parin vuoden kuluttua liittyä TSL:on, jäi FBF vasemmistolaisen sivistystyön ensimmäiseksi itsenäiseksi kentäksi.
1960-luku – Kansan Sivistystyön Liitto perustetaan
Työväen Sivistysliiton TSL:n alaisuudessa toimi muutama työntekijä, jotka työskentelivät vasemmistolaisen opintotoiminnan parissa. He päättivät perustaa oman sivistysliiton, kun vuonna 1964 säädettiin opintokerholaki. Se mahdollisti vasemmistolaisen opintotoiminnan itsenäisen päätöksenteon ja ohjauksen.
Niin Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry. perustettiin Helsingissä Kulttuuritalolla 28.10.1964. Sen toiminta-ajatus perustui työväenluokan maailmankatsomukseen ja kansalaisten sivistyksellisen tasa-arvon toteuttamiseen. KSL:n tehtäviin luettiin myös kulttuuri- ja taidetoiminnot.
Uusi opintokerholaki ja opintokerhojen valtionapujärjestelmä mahdollistivat taloudellisesti opintokeskuksen perustamisen. Lakiuudistuksen johdosta liitto pystyi palkkaamaan opintohenkilöstöä ja parantamaan opintokerhojen valtionapua.
Vasta perustettu KSL järjesti kerho- ja luentotoimintaa jäsenjärjestöjen kanssa. Samalla voitiin järjestää opintokerhonohjaajakursseja ja muita koulutustilaisuuksia opintotoiminnan tueksi. Merkittävä toimintamuoto oli vuosittaiset Työväenkulttuuripäivät.
1970-luku – Kurssitoiminta alkaa
Vuonna 1975 säädettiin laki opintokeskuksista, joka muutti perusteellisesti sivistysjärjestöjen toimintaa.
Opintokeskusten rooli opintojen ohjaamisessa, suunnittelussa ja kehittämisessä sai uusia ulottuvuuksia, mutta suurin muutos oli kuitenkin lyhytkurssien saaminen valtionavun piiriin.
Kurssit ja opiskelijoiden rekrytoiminen niille näytti soveltuvan paremmin järjestöjen koulutustarpeeseen, ja muutos tuottikin uuden käsitteen: viikonloppukurssit.
Järjestöt ja yhteisöt oppivat nopeasti käyttämään kurssimuotoisen koulutuksen etuja. Muutamassa vuodessa 1980-luvun alussa opintotoimintaan osallistuvien määrä oli kursseilla suurempi kuin opintokerhoissa. Järjestettyjen kurssien määrät kohosivat voimakkaan tasaisesti seuraavat viisitoista vuotta.
Lain muutoksella oli vaikutus myös opintokerhotoimintaan. Muutos oli seurausta kurssitoiminnan tuomisesta valtionavun piiriin. Kun kurssitoimintaa säädeltiin määräyksin ja tiukasti tarkkailtiin, opintokerhotoiminta ja sen järjestäminen muuttui vapaamuotoisemmaksi.
1980-luku – Opintotoiminta kasvaa
1980-luku oli sivistystyön mahdollisuuksien kulta-aikaa. Opintotoiminnassa kurssien määrä kasvoi. Opintokerhoille saatiin korkeampaa valtionosuutta. KSL:n henkilöstö kasvoi voimakkaasti. Valtion vuosittaiset avustukset mahdollistivat myös aluesihteeriverkon laajentamisen aina vuosikymmenen puoliväliin saakka.
Tuona aikana KSL järjesti kulttuuri-iltoja, Kansanyliopisto-tapahtumia ja Sirolan kesä-kulttuuripäiviä. KSL harjoitti myös julkaisutoimintaa, joista kirjojen lisäksi esimerkkinä voisi mainita ilmestyneet Kantti- ja Chant -lehdet.
1980-luvun lopussa aloitti toimintansa Helsingin Lähiradio, jonka neljästä toimiluvan haltijasta KSL oli yksi. Videotoiminta ja -koulutus olivat myös merkittävä osa KSL:n kulttuuritoimintaa.
1990-luku – Säästöt johtavat muutoksiin
1990-luvulla Suomi kärsi lamasta ja massatyöttömyydestä. Valtiontaloudessa säästettiin lähes kaikesta mahdollisesta yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi. Myös opintokeskukset joutuivat kohtaamaan valtion liberalistissävytteiset hallintotoimet.
Vuonna 1993 säädettiin opintokeskusten valtionosuuslaki, jossa opintokeskukset siirtyivät opetustuntisuoritteeseen: Valtionosuus määriteltiin opetustuntien hinnan ja määrän mukaan.
Opetustuntien määrä rajoitettiin valtion talousarviossa merkittävästi vähäisemmäksi kuin käytännön koulutuksen tuottama tuntitoteuma. Tämän seurauksena opintokeskukset pakotettiin opetustuntien havittelukilpaan, mistä seurasi käytännön opetustuntien hintainflaatio. Halvoilla kurssikuluilla ei opetuksen laatua voitu kehittää niin kuin olisi ollut halua ja edellytyksiä.
Lain muutos vähensi valtion tukea ja vaikeutti sivistysliiton talouden pitämistä tasapainossa. Sivistysliiton oli olemassa olonsa turvaamiseksi säästettävä ja hankittava uusia tuloja. KSL lopetti ARG-lehden julkaisemisen ja muutoinkin pyrki asettamaan suun säkkiä myöten.
KSL otti kuitenkin haasteen vastaan ja kehitti opintotoimintaansa ajan hengen mukaiseksi. Kurssi- ja opintokerhotoiminnan lisäksi KSL aloitti aikuisille suunnatun ammatillisen lisäkoulutuksen ja työvoimakoulutuksen, joille oli selkeästi kysyntää työttömyyden runtelemassa maassa.
Samaan aikaan KSL aloitti erilaiset uusosuustoimintaa edistävät hankkeet, joilla kannustettiin ja opastettiin aktiivisia ihmisiä työllistämään itse itsensä osuustoiminnan parissa.
Vuonna 1998 annettiin laki vapaasta sivistystyöstä. Sen piiriin sijoitettiin kaikki opintokeskukset, kansanopistot, kansalais- ja työväenopistot sekä kesäyliopistot ja urheiluopistot.
Laki pitää sisällään myös merkittävän määritelmän uuden vapaan sivistystyön tarkoituksesta. Vapaan sivistystyön tehtäväksi määriteltiin tukea kykyä toimia yhteisöissä ja edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteuttamista suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtionosuuslain suoritteen aiheuttamia ongelmia ei kyetty tässä laissa ratkomaan.
2000-luku – Toiminta järjestetään uudelleen
Vuosituhannen alussa järjestettiin KSL:n toiminta uudelleen: sivistysliitto ja opintokeskus erotettiin toiminnallisesti toisistaan tavoitteena taloudellisempi toimintamalli. KSL aloitti kehittämishankkeina muun muassa elinikäisen oppimisen edistämisen järjestöissä ja verkko-opintojen kehittämisen.
Opetusministeriössä valmisteltiin vuoden 2002 parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitysten pohjalta Pehmeä on kovaa -mietintö, jossa vapaalle sivistystyölle annettiin suuntaviivat ja informaatio-ohjaus. Opintokeskuksia ohjattiin painottamaan toiminnassaan aktiivista kansalaisuutta, maahanmuuttajien koulutusta ja kulttuurista toimintaa, tietoyhteiskuntataitoja sekä terveyttä edistävää toimintaa. Osa rahoituksesta siirrettiin valtionosuudesta valtionavustusrahoitukseksi erityisesti näitä suuntaviivoja toteuttavaan toimintaan.
2010-luku – Raamit uusiksi
2010-luvulla toiminnan julkinen rahoitus pieneni merkittävästi: edellisellä vuosikymmenellä valtionosuuksista valtionavustusrahoitukseksi siirretty rahoitus lakkautettiin lähes kokonaan ja myös valtionosuusrahoitusta leikattiin. Vapaata sivistystyötä koskevassa lakiuudistuksessa 2016 rahoitusmallia kehitettiin niin, että se mahdollisti entistä paremmin opintotoiminnan laadullisen kehittämisen. Toisaalta samanaikaisesti opintokerhotoiminnan rahoitus poistui kokonaan.
Keskeisinä kehittämissuuntina toiminnassa olivat yhteiskunnallisen tehtävän painotus, palvelumuotoilu ja toimintajärjestelmän kautta toiminnan kehittäminen. KSL:ssa alettiin tehdä myös käsityöntekijän ammattitutkintoja ja käsityömestarin erikoisammattitutkintoja.