Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tuonut monessa suomalaisessa pintaan muistoja, tunnelmia ja suvussa kuultuja kertomuksia. Piikkiön Eläkeläiset ry päätti käsitellä sota-ajan muistoja opintokerhossa, jossa valmistettiin käsityönä auringonkukkia solidaarisuudenosoituksena Ukrainalle.

Opintokerhotoiminnasta vastaava koulutustuottajamme Tiina Flygare osallistui piikkiöläisten tapaamiseen Tuorlan majatalossa ja kirjasi muistoja talteen. Juttutuokioon osallistuivat Gunborg Suominen, Maija Lehtonen, Seija Peltonen, Anneli Lilja, Marja-Liisa Teräväinen, Tarja Salonen ja Pirjo Niemi.

Onnellinen lapsuus

Sodan jälkeen elettiin pienissä hellahuoneissa, ja joskus asunnot olivat todella kylmiä. Kaikki kuitenkin muistivat lapsuuden olleen onnellinen. Ruokaa oli riittävästi, ja kodin lämpö sai olon turvalliseksi.

Lapsia suojeltiin sodan kauheuksilta, eikä sodasta juurikaan puhuttu. Joskus öisin pieni tyttö saattoi herätä isän kauhunhuutoon, kun sotamuistot tulivat uniin.

Lehmä ja Hevonen

Isä oli tuonut sodasta kotiin hevosen, joka oli merkitty polttomerkillä Suomen armeijan omaisuudeksi. Hevonen sai nimekseen Tamma. Lapset saivat ratsastella Tamman kyydissä.

Eräs perhe oli joutunut jättämään Ystävä-nimisen lehmänsä kotitilalleen paetessaan sotaa. Kun he palasivat takaisin, oli Ystävä edelleen elossa ja odotteli perhettä kotiin.

Evakot toivat uutta kulttuuria Karjalasta

Sodan jälkeen Karjalasta alkoi saapua evakoita. Asutuslautakunta määräsi heille maita, joille rakentaa koti. Tämä ei aina miellyttänyt paikallisia maanomistajia, sillä he joutuivat luovuttamaan omia maitaan evakoiden käyttöön.

Karjalan lapset osasivat uusia leikkejä, joita he opettivat toisille lapsille. Aina ei kuitenkaan voinut lähteä ulos kotoa leikkimään, koska ei ollut vaatteita. Muutamat vaateparret olivat perheen yhteisessä käytössä.

Karjalaiset toivat tullessaan myös uudenlaista ruokakulttuuria. Rusupiirakkaan tehtiin ruistaikinakuori ja sisälle kerrostettiin perunaa, sipulia ja sian rasvaa. Piirakka oli ruokaisaa ja vatsat täyttyivät.

Porkkanapiirakka ei pienelle tytölle oikein maistunut, ja hän tunki sen hädissään taskuunsa. Viikkojen kuluttua äiti ihmetteli pahaa hajua pirtissä. Hajun lähteeksi paljastui taskussa muhinut porkkanapiirakan palanen.

Sotakorvauksia

Sotakorvauksista ei perheissä juuri puhuttu, koska niiden maksamista pidettiin nolona asiana. Kotona mietittiin, että onkohan venäläisillä kaikilla samanlaiset takit, kun niitä niin paljon sinne toimitettiin.

Hyvän elämän rakennusaineita

Opintokerhossa käsiteltiin myös sodan pimeimpiä puolia ja pohdittiin, mikä saa tavallisenkin ihmisen tekemään hirmutekoja. Keskustelujen tunnelma säilyi varsin valoisana ja toiveikkaana. Ryhmällä on oma huumorinsa, joka pitää mielen iloisena.

Keskustelijoiden mielestä hyvän elämän aineksia ovat ystävät, harrastukset, perhe ja hyvät ihmissuhteet. Yhdessä tekeminen ja vaikeistakin asioista puhuminen pitää mielen virkeänä. ”Olisi hienoa, jos ihmiset osaisivat kunnioittaa toisiaan erimielisyyksistä huolimatta.”

Käsityöaktivismista sytykkeitä keskusteluun

Piikkiön Eläkeläiset tekivät keskustelujensa ohessa auringonkukkakäsitöitä KSL-opintokeskuksen tuottaman maksuttoman tarvikepaketin materiaaleista. Seuraavaksi he tekevät valmiista töistä taulun.

KSL:n käsityöaktivismikampanjat ajankohtaisten asioiden käsittelemiseen ovat olleet Piikkiön ryhmälle tärkeitä. ”Keskustelut auttavat käsittelemään maapallon tapahtumia ja asettamaan omia ajatuksia oikeisiin mittasuhteisiin.”

Käsityöaktivismi on kansalaisaktivismin muoto, jossa omia mielipiteitä ilmaistaan käsityön avulla. Jokainen voi käsitöiden tekemisen yhteydessä käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan, ja ottaa kantaa itselle tärkeisiin asioihin.

Jos kokoat porukan keskustelemaan ja tekemään käsityöaktivismia yhdessä, voit hakea meiltä opintokerhotukea. Lue lisää verkkosivultamme.