Nuori ay-vaikuttaja -koulutus antoi ideoita Marika Saariselle (kuvassa vasemmalla) ja Ville Harjulle siitä, miten nykyaikainen ammattiyhdistysliike voi toimia sekä hyperlokaalisti että globaalisti.
KSL-opintokeskus järjesti SAK:laisten ammattiliittojen vasemmistoryhmien ja Vasemmistonuorten kanssa nuorille ammattiyhdistysaktiiveille suunnatun Nuori ay-vaikuttaja -koulutuksen syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana. Koulutuksessa pohdittiin ammattiyhdistysliikkeen historiaa ja merkitystä nykypäivänä sekä tutustuttiin ay-liikkeen rooliin yhteiskunnallisena vaikuttajana.
– Haluan edistää oikeudenmukaisuutta. Se on se syy miksi olen aktiivinen ay-toiminnassa. Haluan tehdä työelämästä oikeudenmukaisempaa kaikille, kertoo kurssille osallistunut, Oulussa asuva Ville Harju.
Harju on SSAB:n terästehtaan kunnossapitoasentaja Raahessa. Lisäksi hän toimii työpaikallaan ammattiosaston hallituksen jäsenenä, työsuojeluasiamiehenä sekä varaluottamusmiehenä.
– Tulin kesällä 2007 kesätöihin tähän samaan tehtaaseen. Liityin myös liittoon. Setäni oli sanonut minulle aikanaan, että kannattaa liittyä sitten, kun menet työelämään, Ville Harju kertoo alustaan ammattiyhdistyksen toiminnassa. Hän päätyi mukaan kurssille, kun Teollisuusliiton nuorisotoimitsija mainitsi, että kyseinen koulutus on tulossa.
Myös Tampereella asuva Marika Saarinen osallistui Nuori ay-vaikuttaja -koulutukseen. Saarinen toimii Ammattiliitto Prossa ja oli ehdolla viime kunnallisvaaleissa. Lisäksi hänet valittiin KSL:n Poliitikkokouluun.
– Kiinnostuin ay-toiminnasta sen takia, että siinä on kyse mitä suurimmissa määrin myös ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuuskysymyksistä. Ammattiyhdistysliikettä ei aina mielletä myös ihmisoikeusliikkeeksi, mutta siitä tässä on kyse, Saarinen sanoo.
Moninainen ay-liike
Harju kertoo, että verkostoituminen ja muihin kurssilaisiin tutustuminen olivat kurssin parhaimpia anteja. Lisäksi hän mainitsee, että tutkija-kirjailijan sekä jo eläkkeellä olevan Elintarviketyöläisten liiton vanhan toimitsijan Päivi Uljaan luento ay-liikkeen historiasta jäi erityisesti mieleen.
– Luennosta vaikuttavin oli Päivi Uljaan luento ay-liikkeen historiasta, mutta minulle uutta tietoa toi juuri kansainvälinen puoli ammattiyhdistysliikkeen toiminnassa, Harju sanoo.
Saarista innosti Emmi Nuorgamin pitämä koulutus, jossa käsiteltiin mediakriittisyyttä. Erityisesti Nuorgamin koulutuksesta jäi mieleen keskustelu “valtamedia”-käsitteen analysoinnista ja se miten puhe “valtamedioista” negatiiviseen sävyyn pelaa valemedioiden pussiin. Myös Harju kertoo Nuorgamin pitämän some-koulutuksen tehneen hänen vaikutuksen.
Minne menet, ay-liike?
Alunperin kurssin tapaamiset olisivat olleet lähikoulutuspäiviä Helsingissä, mutta koronaepidemian takia kurssilaiset pääsivät tapaamaan toisiaan vain yhden kerran fyysisesti. Muut tapaamiskerrat järjestettiin etäluentoina.
Harjun mukaan kurssin sisällöt olivat sopivasti erilaisia keskenään.
– Aihepiirit vaihtelivat edellä mainituista some- ja mediakoulutuksesta niin sanottuun reiluun vihreään siirtymään. Reilu vihreä siirtymä on käsite, joka tarkoittaa ammattiyhdistysliikkeen roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Millä tavoin ay-liike voi ohjata kehitystä suuntaan, jossa ilmastolle haitallisesta teollisuudesta luovutaan nopeammin, mutta samalla korvaten katoavia työpaikkoja uusilla, kestävään talouteen pohjautuvilla aloilla, Harju pohtii.
Koulutuksessa yhdistyivät Saarisen ja Harjun mukaan sekä teoreettinen että käytännöllinen puoli. Koska ammattiyhdistysliike pitää sisällään niin monenlaista toimintaa sekä tapoja vaikuttaa, merkittävä osa kurssin sisältöä olikin keskustella ja hahmottaa erilaisia väyliä ja tapoja, joilla edistää työntekijöiden oikeuksia.
– Kaikkia kysymyksiä ja aiheita koulutuksessa ei tietenkään ehditty käsitellä. Siitä olisi voinut puhua enemmänkin, millaisia ay-liikkeeseen tai työntekijöihin liittyviä näkökulmia olisi voinut nostaa esille vaikkapa viime kunnallisvaaleissa. Miten vaikkapa kunnanvaltuustossa voisi edistää työntekijöiden oikeuksia, Saarinen sanoo.
Saarisen mukaan konkretia auttaisi hahmottamaan paremmin sitä, mitä eduskunnassa tai valtuustoissa voi tehdä työntekijöiden kannalta paremman politiikan eteen.
– Mielestäni kurssi toimi myös hyvin etäkurssina, sanoo Saarinen. Hän kuitenkin myöntää, että kaikista mukavinta olisi ollut nähdä muita kurssilaisia livenä enemmän.
Kun puhe kääntyy ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuteen, Ville Harju ennakoi ainakin lähitulevaisuudessa myrskyisiä aikoja. Suomen suurimpiin työnantajaliittoihin kuuluvat Teknologiateollisuus ry sekä Metsäteollisuus ovat ilmoittaneet, etteivät ne enää aio neuvotella valtakunnallisia yleisiä työehtosopimuksia, vaan haluavat siirtää työehtojen neuvottelemisen paikalliseksi, suoraan työpaikoilla tehtäväksi sopimiseksi. Työnantajaliitot perustelevat julkisesti päätöstä sillä, että paikallinen sopiminen voisi parantaa työehtoja tavallisille työntekijöille.
Harju on tästä näkemyksestä eri mieltä. Hän pitää työnantajien haikailemaa paikallista sopimista pikemminkin Troijan hevoseen vertautuvana taktiikkana, jolla tosiasiallisesti pyritään heikentämään työntekijöiden asemaa. Aiemmat valtakunnalliset työehtosopimukset ovat määrittäneet työehtojen ja palkkauksen minimit aloilla. Harju muistuttaa, etteivät yleissitovat työehtosopimukset ole aiemminkaan estäneet työnantajia tarjoamasta parempia työehtoja tai palkkaa.
– Uskon, että syksyn työehtoneuvottelujen aikana teollisuus- ja teknologiateollisuusaloilla työskentelevät työntekijät tulevat huomaamaan, miksi kannattaa kuulua tai liittyä ammattiliittoon, Harju ennustaa.