Miten rasistinen oikeisto hyväksikäyttää ilmastokriisiä, ja kuinka luomme tälle yhdessä Suomessa vastavoimaa? Tätä pohdimme huhtikuussa ympäristö- ja vasemmistotoimijoiden työpajassa, jonka järjestivät Emilia-ryhmä ja Elokapinan antifasismityöryhmä.
Työpajaan osallistui sekä parlamentaaristen että ulkoparlamentaaristen ryhmien edustajia. Tuimme työpajaa Vasemmistofoorumin kanssa, sillä työpaja pohjautui julkaisuumme Palava maailma, muuttuva Eurooppa. Työpajan ohjasi julkaisun kirjoittaja Hilary A. Moore.
Työpajan aikana keskustelimme (ääri)oikeistolaisen ilmastopolitiikan uhista, opimme eri liikkeiden vahvuuksista, ja ennen kaikkea tutustuimme toisiimme ja loimme uusia yhteyksiä liikkeiden välille.
Äärioikeiston ratkaisut ilmastokriisiin eivät ole edistyksellisiä
Työpajassa nousi usein esiin, että ilmastokriisi on poliittinen kysymys, johon myös äärioikeistolaiset tahot ottavat kantaa. Siten ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ei mitenkään automaattisesti ole edistyksellistä tai edistyksellisten toimijoiden määrittelemää.
Äärioikeiston ratkaisut ilmastokriisiin ovat tyypillisesti sekoitus ilmastonmuutoksen kieltämistä, kolonialistista resurssipolitiikkaa globaalin pohjoisen ja etelän välillä, rasistista siirtolaispolitiikkaa ja jopa suoranaista ekofasismia ympäristönsuojelun nimissä.
Uusi hallituspohja mahdollistaa ilmastotoimien jarruttelun
Muodostumassa oleva hallituspohja silmällä pitäen odotettavissa on, että oikeisto sen eri muodoissa pyrkii tulevina vuosina samanaikaisesti sekä hidastamaan tarpeellisia ilmastotoimia pääoman etujen nimissä että perustelemaan ilmastopolitiikkaansa kansallisella edulla, joka on käytännössä kapitalististen ja koloniaalisten valtarakenteiden pönkittämistä. Radikaalin oikeiston ilmastopolitiikka ei tarjoa ratkaisuja ilmastokriisin juurisyihin, kuten fossiilikapitalismiin, vaan etsii syntipukkeja muun muassa siirtolaisista ja globaalista etelästä.
Opimme ja saamme tukea toisiltamme
Ilmastokriisin edessä jonkinlainen yhteiskunnallinen siirtymä on välttämätön, mutta ei ole taattua, että siirtymä on aidosti ekologinen tai sosiaalisesti oikeudenmukainen. Nyt jos koskaan edistyksellisten liikkeiden tulee yhdessä taistella ilmastokriisin juurisyihin pureutuvan ilmastopolitiikan ja paremman tulevaisuuden puolesta.
Työpajassa keräsimme ajatuksia siitä, mitä eri liikkeet voivat oppia toisiltaan
- Ilmastoliike on onnistunut aktivoimaan ja tavoittamaan laajan yleisön. Lisäksi ilmastoliikkeellä on keinoja turvata aktivistien hyvinvointia.
- Antirasistiselta liikkeeltä voimme oppia muiden kuuntelemista ja siitä oppimista sekä oman toimintamme reflektointia.
- Antifasistinen liike voi opettaa meitä strategisessa ajattelussa, rohkeudessa, taistelutahdossa ja periksiantamattomuudessa.
Hilary A. Mooren julkaisu antaa eväät keskustelulle
Kirjanen sisältää kysymyksiä, joiden avulla on helppo käsitellä aihetta ryhmässä tai opintokerhossa.
Tutustu myös KSL:n opintokerhotukeen.
Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Emilia-verkoston kanssa.