Maria Jotunin näytelmä Huojuva talo päätti Aku-Petteri Pahkamäen ohjaaman ”Sukupuoli ja valta” -trilogian Ykspihlajan Työväen Näyttämöllä. YTN sai näytelmän harjoitteluun KSL-opintokeskuksen koulutustukea. Harjoituksissa tutkittiin keskusteluin ja kokeiluin sukupuolen ja vallan kysymyksiä sekä uskottavien roolihahmojen rakentamista.
Ykspihlajan Työväen Näyttämö (YTN) on vuonna 1907 perustettu harrastajateatteri Kokkolassa. Näyttämönä on toiminut vuodesta 1908 alkaen Ykspihlajan toimitalo Satamakadulla. Näyttämötaiteiden ammattilaiset ja harrastajat toimivat yhdessä produktioiden parissa ajankohtaisista teemoista keskustellen.
Näytelmätuotantojen lisäksi näyttämön arkea rytmittävät V:llä jatkettu -improvisaatioteatteri, lasten- ja nuorten kerhotoiminta sekä vierailevat teatteriesitykset. Vuosien varrella on ollut myös muuta toimintaa, kuten kuoro, keikkaileva bändi, Täydenkuun tärskyt, Pääsiäisrieha, lasten leikkitapahtuma ja nuorten disko.
YTN on kunnianhimoinen, laatuun panostava ja ajassa kehittyvä. Se on aina huolehtinut tulevaisuudestaan satsaamalla lasten ja nuorten teatteritoimintaan sekä kerhoina että lastennäytelminä. Toiminnassa arvostetaan kouluttautumista, minkä lisäksi kokeneemmat harrastajat toimivat mentoreina aloitteleville tulokkaille.
Sukupuoli ja valta -trilogia
Ykspihlajan Työväen Näyttämöllä sai ensi-iltansa Maria Jotunin Huojuva talo -näytelmä marraskuussa 2024. Antti Mikkolan sovitus Jotunin teoksesta on saanut kantaesityksensä Tampereen teatterissa vuonna 2017. Jotunin teos päätti Aku-Petteri Pahkamäen ohjaaman ”Sukupuoli ja valta” -trilogian. Trilogian ympärille syntyi koulutuskokonaisuus, johon KSL on antanut koulutustukea.
Trilogia koostui kolmesta näytelmästä, jotka kaikki on esitetty ja esitetään Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä.
- Bernarda Alban talo (ensi-ilta 2019)
Valta, joka tukahduttaa: Vallankäyttö perheissä erityisesti äiti-tytär suhteissa, sekä yhteiskunnan valtarakenteet suhteessa yhteisön normeihin. - Reviisori (ensi-ilta 2022)
Politiikka on valtaa: Vallan kahvaan pyrkiminen ja sen vaikutukset perheisiin ja yksilöihin. - Huojuva talo (ensi-ilta 2024)
Lähisuhdevaltaa: Lähisuhdeväkivalta ja sitä ylläpitävien mekanismien kerroksellisuus sekä näkyväksitekemisen hankaluus.
Reviisorissa sukupuoliroolit roolituksissa päätettiin kääntää toisinpäin. Huojuva talo -näytelmä toisti tämän ratkaisun. Mitä Leon muutos Leaksi auttaa meitä tunnistamaan väkivallan sukupuolittuneisuudesta, syistä ja mekanismeista sen takana?
Näytelmän harjoitusprosessi koulutuksena
”Ajatus Sukupuoli ja valta -kurssista syntyi vähän vaivihkaa”, kertoo ohjaaja Aku-Petteri Pahkamäki. ”Vallan tematiikka on teatterin yksi keskeisimmistä aiheista. Bernarda Alban taloa tehdessä tuli ajatus katsoa näytelmää jostain tietystä kulmasta. Kulmaksi valikoitui sukupuolen ja vallan suhde ja erityisesti se, kuinka syvälle juurtunutta ja sukupuolittunutta ajattelu vallasta on. Entä mitäpä jos pyöräytettäisiin asioita ja katsottaisikin eri näkökulmasta? Miltä valta näyttää, kun se ei ole perinteisten sukupuolijakojen mukainen? Heitimme vahva mies / heikko nainen -ajatteluharhan romukoppaan.”
Kurssilla pohdittiin, kuinka trilogia sitoutuu valtaa käsitteleväksi kokonaisuudeksi. Moni näyttelijä on ollut mukana kaikissa näytelmissä, joten niihin palaaminen oli mahdollista. Kurssilla rakennettiin pitkän aikavälin kokonaisuutta ja oppimispolkua esiin nousseista teemoista.
”Käytimme yhtenä menetelmänä keskustelua. Mutta ehkä tärkein menetelmä oli katsoa ihan konkreettisesti, miltä asiat näyttävät toisinpäin”, Pahkamäki sanoo. ”Miten erilaiselta kunnanjohtajan vallanhimo näyttäytyykään, kun roolissa on nainen! Prosessien aikana oli tavattoman opettavaista ja kiinnostavaa saada myös itsensä kiinni erilaisista ajattelutavoista. Nähdä, kuinka syvään juurtuneet jotkin ajatusmallit ovat.”
”Tämän trilogian parasta ja tärkeintä antia on ollut se, että teemat ovat selkeästi vaikuttaneet ihmisiin. Niin tekijöihin kuin katsojiin. En muista, olenko omalla urallani koskaan saanut puhua näin paljon esitysten teemoista. Varsinkin Huojuva talo on herättänyt paljon keskustelua. Ja vieläpä niin, että se ei ole ollut tavanomaista ”oliko esitys hyvä tai huono” tai ”suoriutuivatko näyttelijät hyvin” (kyllä suoriutuivat suoriutuivat!), vaan nimenomaan teemoista. Ihmisen pahuudesta, väkivallasta, vallasta, rakkaudesta”, Pahkamäki toteaa.
Kiehtovia ja tuskallisia analyysejä vallankäytöstä

”Oikeastaan vasta Huojuvan talon aikana tajusimme, että tässähän on selkeästi tällainen jatkumo. Tai mää ainakin tajusin vasta silloin”, toteaa näyttelijä Riitta Pellinen. ”Mää oon ollut mukana jokaisessa kolmessa trilogian osassa, ja Bernarda Alban talosta alkaen on ollut paljon puhetta naisten käyttämästä vallasta.”
”Oivalsin nyt Huojuvan talon tekoprosessissa sen, miten monella tavalla valtaa voi käyttää. Sinänsä hassua, kun olen kuitenkin yhteiskuntatieteiden maisteri, jonka pääaine on sosiaalityö. Olen työssäni törmännyt moniin vallan käytön muotoihin: fyysisiin, psyykkisiin, emotionaalisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin, eristämisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin.
Huojuvassa talossa koko työryhmä sukelsi syvälle analysoidessaan omaa vallankäyttöään. Se oli samaan aikaan sekä kiehtovaa että varsin tuskallista. Keskustelimme koko prosessin ajan valtavan paljon. Yritimme löytää eri näkökulmia roolihenkilöiden sielunmaisemien ymmärtämiseksi. Etsimme taustoja, joihin vallankäyttö perustuu. Purimme yhdessä ja erikseen erilaisia taustoja, motiiveja ja sukupolvien ketjujen vaikutuksia.
Välillä oli todella tukalaa, jolloin pyristelimme irti näistä kipeistä, raaoista ja raskaista tunteista ja ajatuksista. Haimme yhdessä keinoja luoda meille tekijöille ja ennen kaikkea yleisölle keveyttä tämän aiheen synkkyyden sekaan. Käytimme menetelmänä myös kertakaikkista hulluttelua, jotta saimme kaikki pysymään kasassa. Oli hyvin opettavaista seilata näiden ääripäiden välillä”, kertoo Pellinen.
Työryhmätyöskentelyn ja roolin rakentamisen taitoja
”Minulla on menossa 49. vuosi Ykspihlajan Työväen Näyttämöllä”, Pellinen jatkaa. ”Tämän trilogian tekeminen on kehittänyt roolityöskentelyä, syventänyt työryhmätyöskentelyn ja roolin rakentamisen taitoja sekä antanut uutta pohdittavaa siitä, miten erilaisilla keinoilla voidaan rakentaa tarinoita kerrottavaksi.
Työskentelytapa, jota ohjaajamme Akun kanssa olemme käyttäneet, on lisännyt työryhmissä turvallisuutta, luottamusta ja uskallusta kokeilla asioita. Se on laajentanut ilmaisun monipuolista keinovalikoimaa ja valmiutta pohtia asioita mahdollisimman monesta näkökulmasta. Jos haluaa kehittyä näyttelijäntyössä, tai ylipäätään taiteellisessa työssä, on joka näytelmässä yritettävä rakentaa roolihahmostaan sellainen tyyppi, joka on uskottava, johon yleisö voi samaistua, ja jota voi vihata tai rakastaa. Roolihahmon pitää saada yleisö kokemaan tunteita, ajattelemaan sekä eläytymään tarinaan.
Siihen pisteeseen päästäkseen on jatkuvasti opiskeltava erilaisia menetelmiä, kuinka saada tällaisia roolihahmoja rakennettua. Juuri tämä asia on se, joka teatterin harrastamisessa on niin kiehtovaa. Se saa vuodesta toiseen tuottamaan käsittämättömän hienoja elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Näyttelemisessä ei koskaan tule valmiiksi, siksi opiskelu taiteellisessa työssä on tärkeää, palkitsevaa ja kehittävää. Yksinkertaisesti: Ihanaa!”
YTN seuraavaksi
YTN elää ja voi hyvin! Huojuvan talon esitykset Mikkelin Työväen Näyttämöpäivillä tammikuun lopussa ovat loppuunmyytyjä. Vähitellen katseet suuntautuvat jo kohti ensi syksyä ja Ämmät-tuotantoa, jonka ohjaajana toimii Hanna Vähäniemi.
Ämmiä odotellessa voi osallistua V:llä jatkettu -improiltamiin, joista seuraava järjestetään 14.2. Lue lisää YTN:n verkkosivulta.
Kuvat: Nea Palonen