Osku podkussa -podcast-sarjassa keskustellaan osuuskunnista eli “oskuista”. Matkaamme sarjan seitsemässä osassa läpi erityyppisten osuuskuntien työosuuskunnista ja yrittäjien osuuskunnista aina asumis- ja alustaosuuskuntiin sekä sosiaalisiin osuuskuntiin saakka.

Tämä on Työosuuskunnat tulevat -jakson tekstivastine

Voit kuunnella jakson Soundcloudissa.

Kaikki sarjan tekstivastineet löydät kootusti podcastin pääsivulta.

Osa 2 – Työosuuskunnat tulevat

[Musiikkia]

KSL-podcast.

Jukka Peltokoski:

Tervetuloa Osku podkussa-sarjan toisen jakson pariin. Osku podkussa on KSL-opintokeskuksen podcast-sarja, jonka jaksoissa keskustellaan osuuskunnista eli oskuista. Mikä osuuskunta on ja mitä kaikkea osuuskunnalla voidaan tehdä. Kantavana ajatuksena on, että osuuskunnalla voidaan tehdä vaikka mitä. Tervetuloa! Tämä on Osku podkussa.

[Musiikkia]

Jukka Peltokoski:

Tänään podkussa on teemana työosuuskunnat tulevat. Minä olen Jukka Peltokoski ja kanssani työosuuskunnista keskustelemassa ovat yrittäjyysasiantuntija Mirja Taipale uusyrityskeskus Ensimetristä. Tervetuloa, Mirja.

Mirja Taipale:

Kiitos, Jukka.

Jukka Peltokoski:

Ja tietokirjailija ja osuuskuntakouluttaja Jaana Pirkkalainen monialaosuuskunta Väenvoimasta. Tervetuloa myös Jaana.

Jaana Pirkkalainen:

Kiitos, Jukka.

Jukka Peltokoski:

Eli keskustelua työosuuskunnista. Etänä nauhoitellaan korona-aikana. Osuuskunnassa työllistyminen kiinnostaa entistä useampia. Me ollaan nähty jonkinlainen työosuuskuntien uusi tuleminen 2000-luvun vaihteessa, ehkä alkaen jo 1990-luvun puolivälistä. Työttömät perustivat työosuuskuntia työllistyäkseen ja hankkiakseen toimeentuloa lamavuosina. 2000-luvulla puolestaan vaikuttaa, että jonkinlainen prekariaatti, epätyypillisissä, epäsäännöllisissä, projektiluontoisissa hommissa työllistyvät ihmiset ovat löytäneet osuuskunnat ja perustaneet entistä enemmän työosuuskuntia. Hyvinvointiosuuskuntien uutta tulemista, käsityöosuuskuntien ja asiantuntijat luovilla aloilla, on syntynyt uusia osuuskuntia joissa työllistytään. Mirja ja Jaana, mitä teille tulee mieleen työosuuskuntien uudesta tulemisesta, yleiskuvasta? Allekirjoitatteko ajatuksen, että työosuuskunnat ovat jonkinlaisessa uudessa nousussa?

Mirja Taipale:

Jossakin kohtaa oli minun mielestäni muutama vuosi väliä. Minulla esimerkiksi neuvonnassa kävi kyllä osuuskunnan perustajia, mutta ne eivät olleet työosuuskuntia lähtökohtaisesti. Mutta kyllä tänä päivänä työosuuskunta on erittäin varteenotettava ja sitä varmasti moni pohtii nyt. Meillä kuitenkin työelämässä on sellainen iso murros käynnissä.

Meidän työelämän murroksesta on puhuttu varmaan jo 10 vuotta, mutta neuvonnan näkökulmasta näkee sen, että viime vuosien aikana kiihtyvällä tahdilla on tullut se ilmiö, että ihmiset ovat yhä useammin osa-aikaisessa työssä. Osa-aikaisen työn tuntimäärä saattaa vaihdella kuukausittain, jopa viikoittain ja siitä saatava tulo ei ei riitä saatava tulo ei yksistään riitä elämiseen. Sitten sen osa-aikaisen työn rinnalla myöskin myydään omaa osaamista tai pyritään myymään sitä jollakin tavalla. Mun mielestä sellainen työelämän pirstaloituminen, joka on tosi selkeä ja kasvava trendi, luo paikkaa työosuuskunnille.

Jukka Peltokoski:

Eli kytket työosuuskuntien uuden tulemisen työelämän epävarmistumiseen, pirstaloitumiseen ja työttömyyteenkin?

Mirja Taipale:

Kyllä. Mutta myös jos tästä laajasti lähtee miettimään, niin kyllähän tässä yhteiskunnassa näkyy myös arvopohjaisuus. Halutaan ottaa omiin käsiin työllistymistä, halutaan voida päättää ja valita mitä töitä tehdään, kenen kanssa tehdään ja kenelle sitä tehdään. Kyllä tällainen varsinkin nuoressa sukupolvessa näkyy.

Jukka Peltokoski:

Jaana, oletko sinä huomannut tällaista työosuuskuntien uutta tulemista?

Jaana Pirkkalainen:

Sanotaan, että olen ja en [naurahtaa]. Vähän mistä kohtaa sitä katsoo. Ihmisten tietämys työosuuskunnista tai ylipäätään osuuskunnista on ihan olematonta. Se on jotenkin onnistuttu hävittämään jopa sellaisten ihmisten mielistä, jotka jonkinlaista yritystoimintaa pohtivat. Mutta samanaikaisesti tietää, että on vireitä, toimivia ja kiinnostavia osuuskuntamuotoisia yrityksiä. Eli on ja ei. Tuo mitä Mirja toi esiin, kyllä minä näen työosuuskunnat ja osuuskunnat tavallaan siinä sellaisena edunvalvonnan mahdollisuutena. Eli juuri niiden työehtojen määrittelijöinä silloin kun ollaan itse sen yrityksen hallinnossa. Silloin pystytään myöskin määrittelemään sitä kenen kanssa tehdään, mitä tehdään ja millä ehdoilla tehdään.

Jukka Peltokoski:

Pysytään vielä tässä ilmiössä. Se miksi sanoin, että työosuuskunnat ovat jollakin lailla tulossa ja tulleet 1990-luvun puolivälistä saakka liittyy tilastoihin. Sitä aikaisemmin työosuuskuntatoiminta oli Suomessa melko olematonta, jos ollenkaan. Työosuuskuntia ennen 1990-lukua tuskin tunnettiin. Toki tunnetaan historiasta ja tunnetaan 1900-luvun alusta jonkin verran. Mutta kuitenkin osuuskunnat tarkoittivat enimmäkseen suuria osuuskuntia, osuuskauppoja, osuuspankkeja ja joitakin tuotanto-osuuskuntia, Metsä Groupia ja vastaavia, meijereitä. Tosiaan työttömät työosuuskuntia lähtivät perustamaan ja ainakin näin minulle on kerrottu, että työttömät omatoimisesti ja osuuskunta-aktiivien avustamana, siinä mielessä itsenäisesti, lähtivät työosuuskuntia perustamaan. Sitten viranomaistoiminta tuli siihen perään tukemaan. Tosiaan työttömille järjestettiin koulutusta ja työosuuskuntia myös syntyi. Se vastasi siihen tilanteeseen. Porin Sataosaajat on yksi pitkäikäinen esimerkki, joka siinä buumissa on syntynyt.

Kun 2000-luvulle itse on tullut, niin olen nähnyt ympärilläni, että entistä enemmän koulutettu, ehkä luoville asiantuntija-aloille, käsityöaloille, mahdollisesti hyvinvointialoille suuntautunut porukka perustaa osuuskuntia. Osin välttämättömyyden pakosta, täytyy jollakin tavalla miettiä miten tässä työllistettäisiin itsemme, mielellään yhdessä porukkana. Mutta toisaalta myös niin kuin Mirja viittasi, jotenkin arvopohjaisesti. Halutaan työllistyä omaehtoisesti ja halutaan ehkä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää ratkaisua. Halutaan omalla osaamisella itsenäisesti sen varassa työllistyä ja pyritään välttämään sellaista perinteistä palkkatyökuviota.

Näin mä ehkä näen, että työosuuskunnat ovat tulleet, vaikka totta on, että edelleen pienimuotoinen ilmiö se on kokonaisuudessaan jos ajatellaan työmarkkinoita tai yrityskenttää, niin kuin osuuskunnat ylipäätäänkin. Noin 1 % Suomen yrityskannasta on osuuskuntia. Ja vaikka me tunnemme osuuskaupat ja osuuspankit, niin yleisesti aika tuntemattomiahan ne ihmiselle ovat. Mistä tässä oikein on kyse, onko se edes yritys, niin kuin ensimmäisessä jaksossa juuri puhuimmekin. Jonkinlainen ilmiö, mutta tosiaan myös voi olla vähän jo tasaantunut ilmiö.

Jaana Pirkkalainen:

Vielä tuohon kun kuvasit sitä joukkoa joka osuuskuntia perustaa, niin siinähän on juuri se työmarkkinoiden muutos varmaan ytimessä. Meillä on iso osa ikäluokista korkeakoulutettuja eli se on ollut ihan koulutuspoliittinen tavoite. Jossakin vaiheessa muistan, ehkä jostakin 2000-luvun alkupuolelta, että 70 % ikäluokasta pitäisi korkeakouluttaa. Sitä myöten tietysti meillä on valtava joukko tekijöitä, joiden työ johon heidän oletetaan koulutuksensa kautta päätyvän ei olekaan perinteisen palkkatyön sabluunan mahtuva. Eli siellä on juuri tätä asiantuntijatyötä ja luovaa työtä.

Sen takia ajatus työosuuskunnasta juuri sellaisena synergiaa tuottavana tai mahdollistavana yritysmuotona tai toimintamallina olisi ehkä yksi sellainen mikä selittää sitä miksi niitä perustetaan tietyille aloille. Samalla siinä tietysti hautautuu se, että työosuuskunta taipuu moneksi. Mutta jos ajattelee ammattikuntia tai koulutettuja ihmisiä, siellä on vaikka graafikko ja kielen osaaja. Heidän mahdollinen yhteistyö tai yhteisten töiden mahdollisuus, onhan se isompi työllistää jos on tarjota siinä rinnalla koko ajan jotakin muuta täydentävää, tekijää siihen. Eli tavallaan se on ehkä se työosuuskuntien sellainen voima mitä soisi, että enemmänkin tehtäisiin tiedettäväksi. Mutta samaan aikaan se, että kyllähän se voi olla ihan mikä tahansa työ, jos tavallaan palkkatyöstä puhutaan.

Mirja Taipale:

Tuo on ihan totta, mitä Jaana sanoit. 2010-luvun alkupuolella oli tyypillinen trendi, että perustettiin erilaisia asiantuntijaosuuskuntia. Kyllä siinä oli työosuuskunnasta kyse ja sitä mallia haettiinkin. Mutta kyse oli kuitenkin tällaisen tietyn alan ammattilaisten yhteisestä rakenteesta, jolla he pyrkivät siis työllistymään. Juuri siinä työelämässä jossa ihmiset työllistyvät määräaikaisiin ja osa-aikaisiin työsuhteisiin. Niillä koska tahansa saattaa tulla jotakin muuta eli tehdään tavallaan sivutoimisesti siinä osuuskunnassa. Sitten taas tulee tilanne, että no niin, nyt joku jäsen on taas siinä tilanteessa, että nyt tarvitsee jotenkin muuten työllistyä. Ja siinä minun mielestäni tulee hirveän hyvin esille osuuskunnan joustavuus.

Jaana Pirkkalainen:

Joo, ja voi olla että tulevina vuosina näkyy se että ihmiset vaihtavat alaa pakotettuna tai vapaaehtoisesti omasta tahdosta, halusta ja pyrkimyksestä. Mutta osuuskunta saattaa olla juuri sellaisessa kohtaa joustava väylä, että voi tehdä aluksi sivutoimisesti, voi olla pienimuotoisesti ja pitää siitä edellisestä vielä vähän kiinni. Tavallaan sellaisena kokeilualustana.

[Musiikkia]

KSL-podcast.

Jukka Peltokoski:

Nyt ollaan puhuttu työosuuskunnista ja osuuskunnista yleisestikin. Varmaan hienosti selväksi on tullut, että osuuskunta voi liittyä itse kunkin elämäntilanteeseen hyvin monella tavalla. Se voi olla osa toimeentulon hankkimasta tai se voi olla se pääasiallinen toimeentulon lähde. Osuuskunnassa työllistytään todella kokoaikaisesti tai se voi palvella joitakin muita tarpeita. Mutta mikä työosuuskunta on?

Mirja Taipale:

Työosuuskunta on osuuskunta, jonka omistavat ne henkilöjäsenet itse ja he ovat työsuhteessa omistamassaan osuuskunnassa.

Jaana Pirkkalainen:

Minä vertaisin työosuuskuntaa henkilöstövuokrausfirmoihin. Silloin kun työosuuskunta toimii niin että se välittää työvoimaa muille toimijoille, niin sehän toimii käytännössä samalla tavalla, vaikka sitä ei mielletä työvoimavuokraukseksi. Se on sellainen asia mitä olen itse pyöritellyt viime aikoina. Viranomaismaailmassa työosuuskuntienhan pitäisi olla täsmälleen samassa asemassa kuin mikä tahansa henkilöstövuokrausfirma. Mutta sitä kuitenkin tarkastellaan aina pikkuisen eri tavoin. Käytännössä kuitenkin kyse on ihan samasta asiasta.

Jukka Peltokoski:

Toisaalta työosuuskunnan vertaaminen henkilöstövuokrausfirmaan liittyy siihen, että osuuskunta tai vuokrausfirma myy työtä. Mutta osuuskuntahan voi myydä ihan mitä tahansa tuotetta ja sen tuotteen tuotannon takana on työntekijöitä.

Jaana Pirkkalainen:

Mm, mutta silloin se on tuotanto-osuuskunta [naurahtaa].

Jukka Peltokoski:

Sehän voi olla tehdas, joka on työntekijöidensä omistama.

Jaana Pirkkalainen:

Mutta silloin se on periaatteessa tuotanto-osuuskunta. Minun käsitteistö, näin minä määrittelen: työosuuskunta on nimenomaan se joka toimii siellä, esimerkiksi myy tai vuokraa työvoimaa jollekin toiselle toimijalle, yritykselle tai muulle organisaatiolle. Se on jotenkin se, jos määritelmällisesti työosuuskunnasta puhutaan. Sen takiahan me puhutaan Väenvoimasta, että se on monialaosuuskunta, koska siellä on sekä että.

Mirja Taipale:

Aivan, tämä on työosuuskunnan ongelmakin, koska meillä ei ole mitenkään sitä missään juridisesti määritelty. Kyllä meillä kuitenkin jopa viranomaisten näkökulmassa saatetaan joskus tuoda esille, että tällainen perinteinen työosuuskunta. Mutta eihän sellaista käsitettä tunne osuuskuntalaki. Ei sitä tunne työttömyysturvalaki, koska sen suhteen usein nousee esille juuri siis, mutta kun tämä on työosuuskunta, jos puhutaan työttömyysturvasta. Se juuri että kyllähän siitä puhutaan, mutta ei sitä missään määritelty ole.

Jukka Peltokoski:

Tässähän palataan ensimmäisen jakson asiaan. Tosiaan osuuskuntalaki on osuuskuntalaki ja sitten on tyypittelyä jolla tyypitellään osuuskuntia niiden toimialan tai toiminnan luonteen mukaan. Kuluttajaosuuskunta, osuuspankki, tuotanto- tai tuottajaosuuskunta, asumisosuuskunta, työosuuskunta. Ne on nimityksiä eri asioita tekeville osuuskunnille.

Vähän vielä palaisin tuohon, että työosuuskunta voi olla sellainen joka myy työtä. Mutta toisaalta sen voi määritellä minun mielestäni niin, että työosuuskunta on osuuskunta joka työllistää jäseniään. Jos ajatellaan tuotanto-osuuskuntaa, niin tuotanto-osuuskuntahan voi olla vaikka meijeri tai kirjakustantamo, joka tuottaa kirjoja tai maitoa. Sen taustalla on itsenäisiä ammatinharjoittajia, freelancereita tai yrittäjiä, jotka vain ovat jäseninä siinä osuuskunnassa joka ostaa heidän tuotteita, vaikka jalostaa sitä, myy sen markkinoille ja sitten palauttaa tuottajille.

Jaana Pirkkalainen:

Minulla on ehkä tällainen halki, poikki, pinoon -näkemys tästä asiasta. Se tulee viranomaistulkinnoista ja siitä ongelmasta juuri, nimenomaan työttömyysturvaan nähden. Ne ihmiset jotka työskentelevät ja työllistyvät osuuskunnissa, niin joissakin tapauksissa on lähdetty kyseenalaistamaan se että onko tämä niin sanottua omassa työssä työllistymistä vai onko tämä oikea työsuhde. Se työsuhde ja työnantajuus on siinä ne joissa se työvoiman ulosmyynti tavallaan vertautuu niihin vuokrafirmoihin. Sen takia minä haluaisin jotenkin pitää sen selkeänä pakettina, että se menisi viranomaistahoille, kassoille ja työvoimaviranomaisille selkeänä pakettina, että tämä on työosuuskunta. Jos ajatellaan, että on omaa tuotantoa, valmistetaan itse, niin silloinhan se on henkilöstöomisteinen firma. Eli jäsenet omistavat sen ja he ovat työsuhteessa, siinä tuotetaan sitä mikä markkinoita vetää eli mitä joku haluaa ostaa. Ihan niin kuin mikä tahansa yritys. Mutta se työosuuskunta, jotenkin minä olen viime vuosina alkanut ajattelemaan sitä tosi kategorisesti, kun aina törmää siihen ongelmaan.

Mirja Taipale:

Ja tässähän tulee vastaan siis se, että silloin kun se osuuskunta esimerkiksi perustetaan, vaikka siellä on ajatus siitä työosuuskunnasta, mutta kun sitä perustetaan ja sille määritellään toimiala, niin meillä ei ole juurikaan osuuskuntia, joiden toimialaksi on määritelty että se olisi työvoimavuokrausta.

Jaana Pirkkalainen:

On yksi ainakin.

Mirja Taipale:

On, joo (Pesti) ja muutama.

Jaana Pirkkalainen:

Meidän osuuskunnan toimialassa on se lisätty jälkikäteen juuri tästä syystä.

Mirja Taipale:

(Pestihän) muutama vuosi sitten teki sen.

Jukka Peltokoski:

Työosuuskuntiakin siis on erilaisia. On työosuuskuntia, jotka myyvät työvoimaa ja on työosuuskuntia, jotka myyvät palveluja ja tuotteita, jotka työllistävät jäseniään työntekijöiksi ja sen tuotannon taakse. Minulle tulee mieleen osuuskunta Lilith, jossa työllistyy paljon luovien asiantuntija-alojen väkeä ja joka on yhdenlainen työosuuskunta. Toisaalta tulee mieleen Ratas ja Ruuvi, joka on meidän osku, pystyyn viidessä päivässä, aineistossakin, joka on teollinen laitos, tuottaa metallialan erilaisia tuotteita. Siellä pajalla osuuskunnan jäsenet tekevät töitä ja ovat työsuhteessa osuuskuntaan, niin kuin työosuuskunnissa ylipäätäänkin. Mutta siinä on selkeästi sellainen tuotanto keskiössä ja koneet.

Varmaan on todellisuutta se, että varsinkin 2000-luvulla mihin viittasin prekariaatin osuuskuntina, niin niissä monesti lähtökohtana on se että on jokin porukka, jolla on monenlaista osaamista ja mietitään yhdessä miten osaamista voidaan tuotteistaa, minkälaisia palveluita tai tuotteita me voimme osuuskuntana myydä siltä pohjalta, että meillä on tällaista erilaista osaamista yhteisessä haavissa. Osuuskunta siinä tarjoaa joustavan, mutta toisaalta selkeän yrityspuitteen jossa voidaan liiketoimintaa harjoittaa. Mutta osuuskunnan hyödyt ovat monenlaisia sille porukalle.

Liittyy vaikka siihen, että voidaan hankkia yhteisiä resursseja, jokin yhteinen tila, yhteisiä laitteita, voidaan hoitaa markkinointia yhdessä, yhteisiä mainoksia tai osuuskunnan mainoksia. Voidaan tehdä yhteistä tuotekehittelyä, että voidaan tehdään enemmän mihin kukaan yksinään pystyisi. Voidaan ehkä myös ottaa vastaan isompia produktioita, vaikka luovilla aloilla tilaisuuksia tuottaa jokin näytelmä tai tapahtuma. Kukaan ei siihen yksin pysty, mutta porukkana voi hyvinkin löytyä kaikenlaista osaamista. Joku hoitaa äänet, joku valot, joku markkinoinnin ja niin edespäin. Eli yhdessä voidaan enemmän. Tuleeko teille mieleen muunlaisia työosuuskuntia, esimerkkejä tai mitä työosuuskunnat tekevät? Tai millä lailla työosuuskunta sekoittuu monialaiseen toimintaan?

Jaana Pirkkalainen:

Tämä meidän osuuskunta Väenvoima on Tampereella toimiva monialaosuuskunta. Tämä mitä Jukka kuvasi, että enemmän pystytään yhdessä, yksi esimerkki on se että meillä on ompelimotoiminto jossa esimerkiksi tehdään korjausompelua tai tilaustöitä. Sitten meillä on silkkipaino ja siellä tehdään asiakkaiden tilauksesta esimerkiksi bändipaitoja ja muuta sellaista. Se missä se sekoittuminen tapahtuu ja tavoite on nyt saada lisättyä omaa tuotantoa eli tehdään itse erilaisia tekstiilituotteita joihin painetaan osuuskunnan painossa kuva ja tehdään niistä omanlaisiaan. Eli tavallaan se on hyvin käytännöllistä sekoittumista.

Mutta se että monialaisuus siinä, että meillä on myöskin yhtenä toimialana toimialaluettelossa, joka on laaja niin kuin monialaosuuskunnalle sopii, se työvoimavuokraus. Se on nimenomaan yksi sellainen jota me kokeilimme muutama vuosi. Se on nyt jäissä, kävi niin kuin usein käy, kaikki työllistyivät muualle, vaihtoivat alaa tai paikkakuntaa. Eli tekijät joiden työvoimaa siinä vuokrattiin käyttäjäyrityksille. Mutta se on kuitenkin yksi sellainen mahdollisuus. Eli tehdään kaikkea, että jäsenet ja välillä jopa ulkopuolisia on työllistetty pieniä pätkiä, että ihmisillä olisi vähän toimeentuloa. Ja siinä juuri tulee tämä, vähän niin kuin keinotekoisuus määrittelyissä. Osuuskunta on osuuskunta niin kuin osakeyhtiö on osakeyhtiö, piste [naurahtaa]. Tietyssä mielessä esimerkiksi työosuuskunta terminä tai käsitteenä vähän sotkeekin-

Mirja Taipale:

Se on ihan totta.

Jaana Pirkkalainen:

-sitä yritysajatusta siinä, että miksi pitää olla näin monentyyppisiä, jos se on yritys. Eihän kukaan kysy osakeyhtiön toiminnastakaan näitä kysymyksiä eikä podcastaa niistä.

Mirja Taipale:

Ei, ei kukaan etsi työosakeyhtiötä. Onhan sekin mahdollista.

Jaana Pirkkalainen:

Sellaisiahan on tietenkin.

Mirja Taipale:

On, joo. Tai että nyt olisi jokin asiantuntijaosakeyhtiö tai käsityöalan osakeyhtiö. Tuosta kulmasta kun sitä katsoo, niin se kuulostaa oikeasti tosi hassulta. Onko se osuuskunnan jotakin painolastia vai kuvastaako se sitä kuinka monikäyttöinen osuuskunta on?

Jaana Pirkkalainen:

Suomessahan on tosi mielenkiintoinen tämä tilanne, koska osuuskuntalaki on tuotu niin lähelle osakeyhtiölakia kuin se ikinä voidaan tuoda ilman että ne ovat yksi ja sama. Sehän ei ole mitenkään yleistä. Tavallaan se lainsäädäntö muualla tulee enemmän osuustoiminnan historiasta käsin. Eli siellä on enemmän aatteellista ja arvopohjaista asiaa mukana, mikä meidän lainsäädännöstä on hävitetty kokonaan viimeisen 15-20 vuoden aikana. Lainsäädännössä oli muistaakseni 1990-luvulla olettamana, että siinä toiminnassa on jokin arvopohja. Eli sieltä tietyllä tavalla tulee myöskin se rasite siihen, että okei, tämä on jokin harrastelija, puuhastelijaporukka tai kun aina ajatellaan että rupusakin kokoontumisajot, että sitten perustetaan niille reppanoille osuuskunta, että ne puuhastelee jotakin siellä. Eli tavallaan siinä on se historiallinen painolasti tietyllä tapaa, mutta toisaalta siellä on tosi arvokasta osuustoiminnan koko historia edunvalvonnan näkökulmasta. Sehän on aina ollut vähäväkisten tapa pitää puoliaan tai ainakin yrittää sitä.

Mirja Taipale:

On on ja jos ajattelee Suomeakin, niin sieltähän se on lähtöisin. Ihmiset ottaa asiat omiin käsiinsä pyrkiäkseen järjestämään itselleen sellaista palvelua tai toimintaa mitä ei kukaan muu sinne tuo.

[Musiikkia]

KSL-podcast.

Jukka Peltokoski:

Historiasta puheen ollen. Osuuskunta yritysmuotona syntyi aika samoihin aikoihin kuin osakeyhtiö eli 1800-luvun puolivälissä. Sitä ennen yritykset olivat monesti jonkun henkilön omistamia. Mutta sitten syntyi tällainen ajatus, että yrityksistä voidaan omistaa osuuksia, osakkeita tai osuuksia osuuskunnasta. Meillä Suomessa on tällainen osuuskuntalaki, joka tuo osuuskunnan hyvin lähelle osakeyhtiötä. Mutta historiallisesti ne ovat olleet toistensa vaihtoehtoja, vähän kilpailijoitakin. Nimenomaan osuuskunta on ainakin pitkässä juoksussa pyrkinyt haastamaan osakeyhtiömuodon, joka on puolestaan muodostunut vallitsevaksi. Ihan tilastoistakin nähdään, että suurin osa Suomen yrityksistä on osakeyhtiöitä. Miten te näette tämän vastakkain asettelun? On korostettu, että molemmat on yrityksiä, hyvin lähellä toisiaan ainakin Suomen lainsäädännön kautta, mutta toisaalta ne ovat myöskin eri yritysmuotoja. Niitä on tarkoitus olla yritysmuotoja.

Jaana Pirkkalainen:

Esimerkiksi Euroopassa 1860-luvun aikana, varmaan siihen mennessä suurimmassa osassa oli ensimmäinen osakeyhtiötä määrittelevä lainsäädäntö, samaten kuin osuuskuntia. Siinähän tavallaan se osuustoiminnan historia ehkä näyttäytyy, että osakeyhtiöt ovat aina rakentuneet sille isoimman omistajan päätösvallalle. Niiden osakkeiden määrä määrittelee sen päätöksenteon. Osuuskunnat ovat lähtökohtaisesti olleet siinä mielessä aina se vähäväkisten eli siellä pienemmällä panoksella on päässyt mukaan tekemään sitä yhteistä, mitä se sitten milloinkin on ollut. On se sitten ollut maanviljelyyn, kaupantekoon tai käsityötaitoihin liittyvää.

Joka tapauksessa siellä on ollut se ajatus, että samankokoisella panoksella päästään kasaamaan pääomaa ja kilpailemaan isompien pääomien kanssa, jotka on enimmäkseen osakeyhtiöitä. Sehän siellä kantaa edelleen. Eli tavallaan osakeyhtiö nähdään oikeampana yrityksenä sen takia että se perustuu isomman ja vahvemman oikeuteen eli joka omistaa eniten päättää. Tavallaan sellainen kilpailullinen ajattelu mihin meitä on kasvatettu 1400-luvulta asti, varhaiskapitalismista asti. Osuuskunnat ovat olleet historiallisesti yritys vastata siihen toisin keinoin. Tehdään toisella tavalla.

Mirja Taipale:

Komppaan tätä Jaanan ajatusta, koska sehän siinä juuri on. Vaikka osakeyhtiö ja osuuskunta ovat toisiaan niin lähellä, ne on hyvin pienet ne erot. Mutta se lähtökohta mikä osuuskunnassa on, se että se on demokraattinen, jokaisella jäsenellä on yksi ääni, jolloin äänivaltaosuus osuuskunnassa voi vaihdella sen mukaan paljonko siinä osuuskunnassa on jäseniä. Se taas meidän yhteiskunnassa myöskin haastaa, meillä esimerkiksi viranomaisia, esimerkiksi jos ajatellaan ulkopuolisen rahoituksen hakemista on se että osuuskunnat mielletään sellaisiksi että eihän siellä päätä kukaan. Sitten taas nimenomaan osakeyhtiöt, vaikka siellä olisi monta omistajaa, siellä pitää olla joku joka määrää.

Tämä menee ehkä sellaiseen patriarkaattiseen perinteeseen, mutta minun mielestäni siinä on sellainen hassu asia mitä aina ihmettelen. Minkä takia se, että päätäntävalta on demokraattista on niin suuri hämmästyksen aihe, että tällainen yritysmuoto on? Kuitenkin juridisestihan osuuskunnassa hallitus on aina vastuussa aivan kaikesta, aivan niin kuin osakeyhtiössäkin hallitus, ei niissä ole mitään eroja. Mutta sellainen demokraattisuus on sen takia minun mielestäni niin hämmentävää, miksi sitä ihmetellään, kun meidän koko yhteiskunta ja sen toiminta perustuu demokraattisuuteen.

[Musiikkia]

Jukka Peltokoski:

Toinen suunta, jonka suhteen osuuskuntien kanssa tehdään eroa on itsensä työllistäminen, toiminimiyrittäjyys tai freelanceryys. Nyt me olemme puhuneet siitä, että osuuskunnassa työllistytään ja osuuskunnassa työllistytään työsuhteessa. Toisaalta julkisuudessa kuulee sellaista keskustelua, että osuuskunta on mahdollisuus itsensä työllistäjille. Mitä tällaisilla ilmauksilla tarkoitetaan?

Mirja Taipale:

No ei mitään. Sanosin, että meillä ei myöskään ole itsensä työllistäjille minkään näköistä määritelmää. Itsensä työllistäjiin lasketaan ammatinharjoittajat, yksityiset elinkeinon harjoittajat, siis ylipäätään yksin yrittäjät, apurahan saajat. Myös kevytyrittäjät eli ne jotka laskuttavat omaa tekemistään ilman omaa yritystä. Mä lisään sinne erilaisten alustojen kautta työllistyvät eli kun meillä on (–) alustoilta, jossa voidaan tarjota jotain työtä tai tarjoat jotakin osaamista, joku ehkä ostaa sen. Siellähän kyse ei ole myöskään työsuhteesta. Juuri tällainen itsensä työllistäminen, kun se ei tarkoita mitään, niin yhtä hyvinhän itsensä työllistäminen tarkoittaa sitä että pyrin etsimään työsuhteesta työtä ja työllistyn.

Jaana Pirkkalainen:

Niin, eihän tuohon ole nyt oikein lisättävää. Vähän tuosta aiemmasta keskustelupätkästä, tämä meidän työsuhdelakihan on yksi joka on vähän sellainen hämärä. Palaan vuokratyöfirmoihin. Siellähän se väitelause usein kuuluu, että työnantajan ja työntekijän välinen sopimus on työsopimus ja työsuhde, kun se direktio-oikeus, työnjohto-oikeus selkeästi osoitetaan, että siellä tehdään työnantajan valvonnan ja ohjauksen alla se työ. Eihän sitä tehdä vuokratyöfirmoissakaan. Direktio-oikeus siirretään suoraan käyttäjäyritykselle. Eli se vuokrafirma ei tiedä mitä siellä tapahtuu. Sen käyttäjäyrityksen ja tämän vuokrafirman välinen sopimus kattaa joitakin vastuulauseita varmasti. Siellä on lausekkeet, niin kuin vastuu vakuutuksista ja jostain muista. Mutta tavallaan sitä työnjohtoa, niin eihän ne tiedä mitä ne tekee siellä. Ne saa vain tunnit mistä ne laskuttaa, jotka työntekijä ilmoittaa. Se on kuitenkin lakiin asti tuotu liiketoimintamalli. Liiketoimintamalli, joka on lainsäädännössä. Meidän työsuhdelaki, lainsäädäntö, on tällainen höpö höpö-lause.

Mirja Taipale:

Joo, tähän se on, että meidän työsuhde määritellään niin tiukasti ja ennen kaikkea siinä tuijotetaan nimenomaan sitä että kenen lukuun teet työtä, kuka määrää. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi asiantuntijoita työsuhteessa, niin kyllähän he myös hyvin itsenäisesti toimivat. Varsinkin näinä etätyöpäivinä, miten se näyttäytyy. Taas toisaalta meillä on myös työnalustataloutta, jossa ei tehdä työsopimusta, mutta ne näyttäytyy siten että sillä yrityksellä jolla et ole työsuhteessa, se kuitenkin selkeästi näyttäisi käyttävän direktio-oikeutta. Se määrää esimerkiksi mitä siitä maksetaan.

Tästä alustataloudesta ja alustatyöstähän meillä on puhuttu ja siitähän on paljon erilaista oikeuskäytäntöä ympäri maailmaa. Jos puhutaan Foodoran, Woltin tai Überin kuskeista. Kyllähän meillä taas viime syksynä esimerkiksi Työministeriön alainen työneuvosto otti kantaa nimenomaan ruokakuljetuspalveluiden kuljettajien asemaan ja määritteli että se on työsuhde. Mutta se on vain tällainen neuvoa antava elin. On tavallaan kiinnostavaa katsoa mihin suuntaan näitä viedään.

[Musiikkia]

Jukka Peltokoski:

Tässä on viitattu monenlaisiin ristiriitoihin. Tosiaan on työvoimavuokrausfirmat joita katsotaan yhdellä tavalla ja osuuskuntia katsotaan toisella tavalla. Tämä palaa siihen keskusteluun mistä aloitettiin. Tämä oli jo alkupuolella esillä, että osuuskuntiin kohdistuu jonkinlaista erityistarkkailua. Jotenkin se irvokkuus suhteessa alustatalouden yrityksiin liittyy siihen, että vaikka tosiasiassa siinä vaikuttaa toteutuvan direktio-oikeus, että alusta antaa ne työt, työajat ja sieltä palkka on määrätty eikä sillä alustalla työllistyvällä ole paljoakaan sanavaltaa tai määräysvaltaa omiin työaikoihin tai mistä työtilauksia tulee, puhumattakaan mahdollisuudesta mahtaviin ansioihinkaan.

Siinä selkeästi tuntuisi toteutuvan tällainen työnantajan määräysvalta ja toisaalta jossain toisissa kuvioissa, vaikka työnantajan työsuhdetta, määräysvaltaa, järjestellään, niin siihen ei kuitenkaan uskota ja sitä erityisesti tarkkaillaan, onko sitä siellä vai ei. Nyt koko tämä hässäkkä tuntuu viittaavan siihen, ettei se joka tapauksessa ole kovin selkeää, milloin jokin toimeentulon hankkiminen tapahtuu itsenäisesti tai jonkun määräysvallan alaisesti, mikä liittyy suoraan siihen kysymykseen, että onko kyse työsuhteisesta työllistymisestä vai jollakin tavalla niin sanotusta itsensä työllistämisestä. Miten te näette tämän kokonaisuuden, mistä on kyse kun osuuskuntiin kohdistetaan erityistarkkailua?

Jaana Pirkkalainen:

Kyllä minä näen sen siinä mihin Mirja aikaisemmin viittasi, siihen demokraattisuuteen eli päätöksentekomalliin. Parhaimmillaan osuuskuntahan on aidosti demokraattinen, jolloin se on välitöntä demokratiaa, itseohjautuvuutta. Se mikä siinä on tietysti hämmentävää, on se että koska osuuskunta on demokraattinen, se voi myöskin päättää ilman ulkopuolisia omistajia, siitä mitä tehdään, missä, milloin ja kenelle tehdään. Eli tavallaan siinä on päätöksenteon autonomia. Se on yksi sellainen joka hierarkkisiin malleihin tottuneille voi olla aika hämmentävää. Miten niin, siellä ei tosiaankaan oo pomoa joka päättää teidän puolesta tai omistajaa joka tulee sanomaan, että nyt tuli liian vähän rahaa, tehkää enemmän tai tehkää halvemmalla tai me lopetamme tämän. Tavallaan siellä on ajatus siitä, että se on tekijöidensä hallinnassa oleva ja omistama yritys, joka toimii markkinoilla. Sehän sotii kaikkea sitä mallia ja ajattelua vastaan mitä meille opetetaan. Se on vastarannan kiiskien toimintaa [naurahtaa], sellainen piikki lihassa, joskus tuntuu siltä.

[Musiikkia]

Mirja Taipale:

Minä kyllä ajattelen, että osuuskuntien tällainen erityistarkkailun alle joutuminen johtuu kevytyrittäjyyden mallien kasvamisesta, koska reilu 10 vuotta sitten jos työosuuskunnan henkilöjäsen sai työttömyysetuutta, niin sehän mitä niissä usein selviteltiin TE-toimiston suunnalta oli se että onko hän hallituksessa, onko hän hallituksen puheenjohtaja. Sitten kun tultiin 2010-luvulle ja meille oli syntynyt laskutuspalveluita, niin minun mielestäni se virhe tapahtui työ- ja elinkeinoministeriössä vuonna 2012, jolloin annettiin tällainen soveltamisohje. Sitä kautta se sekoittui aivan täysin viranomaispäässä.

Jukka Peltokoski:

Voisin tähän saakka keskusteltua kiteyttää jotenkin niin, että työosuuskuntahan on tietynlainen yhteisyritys ilman yrittäjää. Usein puhutaan osuuskuntayrittäjyydestä, mutta jos osuuskunnassa työllistytään työntekijänä, niin pyöritetään demokraattisesti yhteisyritystä, mutta kukaan ei välttämättä ole yrittäjä, sanan yrittäjä merkityksessä. Mutta merkitykset ovat aika veteen piirrettyjä viivoja ja voi olla, että tulevaisuudessa tulee vielä tämä työntekijän ja yrittäjän välinen erottelu myös liudentumaan ja kokemaan jotakin mullistuksia. Sekin on mahdollista.

Toisaalta mietin, että jos työosuuskunta on yritys jossa työllistytään työntekijänä työsuhteessa osuuskuntaan ja se on demokraattinen yritys, niin kysehän on jonkinlaisesta työnantajuuden haltuunotosta. Epävarmassa tilanteessa työmarkkinoilla olevat ihmiset tai ihmiset jotka haluavat työllistyä omaehtoisesti, yhteisöllisesti, ottavat omiin käsiinsä sen työnantajuuden ja hallinoivat sitä demokraattisesti osuuskuntayrityksessä.

[Musiikkia]

KSL-podcast.

Jukka Peltokoski:

Lopuksi voisimme keskustella vähän henkilöstöomisteisuudesta yrityksissä, mihin viitattiin jo alkupuolella. Nyt erityisesti fokus tehtaisiin, jotka voisivat olla eräänlaisia työosuuskuntia jos ne sellaisiksi järjestettäisiin. Kaipolan paperitehtaan lakkauttaminen jokunen aika sitten Jämsän suunnalle poiki aikamoisen kansalaiskeskustelun siitä kuinka yritys voi tehdä näin, yritys siirtää tuotantolaitoksia jälleen kerran pois Suomesta halvemman työvoiman ja resurssien äärelle. Täällä syntyy työttömyyttä ja yhden paikkakunnan osalta aika suurta toivottomuuttakin. Kaipolan paperitehdas poiki tällaisen kansalaisaloitteen työpaikkojen ja tuotannon turvaamisesta Suomessa osuuskuntaperiaatteella. Tällainen Kansalaisaloite-palvelusta löytyy. Mistä tässä teidän mielestä oli kyse? Mitä tarkoittaa, että osuuskuntaperiaatteella voitaisiin turvata tuotantoa ja työtä Suomessa?

Jaana Pirkkalainen:

Jos minä aloitan, kun taisin siitä aloitteesta aika paljon tehdä, sitä tekstiä kun pyydettiin. Oikeastaanhan se ajatus liittyy ja kytkeytyy Italiaan. Italiassa on muistaakseni vuodesta -86 ollut voimassa Marcora-laiksi sanottu lakipaketti, jonka ydin on siinä, että jos työntekijät huomaavat että heidän työpaikkansa ovat menossa alta eli jollakin lailla kannattava yritys on lopettamassa, esimerkiksi sen takia että sukupolven vaihdosta ei tapahdu tai että sitä ollaan yhtenä yksikkönä myymässä jollekin ja lopetusuhka on olemassa, niin heidän on mahdollista tehdä tällainen worker buyout. Siellä laissa on aikanaan muotoiltu, että he perustavat osuuskunnan ja siellä toimii alun perin valtion perustamia rahastoja kaksikin kappaletta, josta on mahdollista saada rahoitusta yritysostoon.

Siellä myöskin on ollut mahdollista sellainen, että työntekijät, silloin kun siinä vaaditaan, niin kuin osuuskunnassa aina, oma taloudellinen panos ja tässä tapauksessa kun isommasta yrityskaupasta on kyse, niin tarvitaan pääomaakin aika paljon. Ne perustettavan osuuskunnan jäsenet voivat pääomittaa työttömyysturvansa, laittaa optiona sinne, että okei, neljän vuoden työttömyysturvarahat on tässä ja ne on laitettu tähän firmaan kiinni. Tavallaan sillä on sellaisia mekanismejä. Tässä haettiin vähän samankaltaista, että miksi meillä ei voisi olla myös tällaisia lainsäädännöllisiä rahoituksellisia mekanismeja, joilla tällaiset worker buyoutit olisivat mahdollisia. Eli tilanteessa jossa yrityksen omistava yritys tai työnantaja on lopettamassa syystä tai toisesta sen yrityksen toimintaa ja se yritys on kuitenkin käytännössä kannattava. Sukupolven vaihdos esimerkiksi PK-sektorilla on yksi isoimmista syistä, että yritystoiminta lakkaa, koska jatkajaa ei ilmaannu. Jotta niitä työpaikkoja ei menetettäisi, niin tällaisia tukirakenteita olisi hyvä meilläkin vakavasti pohtia ja alkaa toteuttaa.

Kaipolaan nähden se olisi ollut aika iso kakku sille työntekijäjoukolle, että siihen riittää osaaminen ja rahoitus järjestyy, niin sehän kestää useamman vuoden ennen kuin sellaisen tehtaan koko toiminta on hallussa. Se tietysti oli vähän sellainen, mutta se osui siihen hetkeen kun sitä ajatusta on haluttu lähteä, tietysti myöskin yleisemmin, tuomaan esiin.

Mirja Taipale:

Meillähän Tampereella työntekijät perustivat osuuskunnan ja ostivat liiketoimintaa, Maija Salon vanhan musiikkileikkikoulun. Maija Salo halusi itse luopua toiminnasta, mutta sitä itse toimintaa ei haluttu ajaa alas. Sitten työntekijät perustivat osuuskunnan ja ostivat sen toiminnan. Meillä ei tosiaan Suomessa ole sellaista mallia, että juuri sellaisessa tilanteessa kun yritystoiminta ollaan lopettamassa, että sitä edes mahdollistettaisiin että työntekijät pyrkisivät itse säilyttämään ne työpaikat ostamalla sen toiminnan.

Jukka Peltokoski:

Tosiaan Kaipolan paperitehtaan tapaus tuli aika nopeasti ja kansalaisaloite sen perään. Sellaisia puitteita joita Jaana kuvaili tuossa, joita on esimerkiksi Italiassa, Suomessa ei todellakaan ei ole, että voisi tehtaan buyout Suomessakin todellistua. Mutta kyse on ainakin keskustelun herättelemisestä. Tämä ei ollut ihan ensimmäinen kerta, kun Suomessa tällä asialla keskustelua herätellään. Esimerkiksi kansanedustaja Anna Kontula on tehnyt aikaisemmin toimenpidealoitteen työntekijöiden tuetusta osto-oikeudesta ja tiedän että Jaana oli siinäkin taustalla kirjoittamassa ja avustamassa.

Se minkä haluaisin vielä lisätä tähän keskusteluun on se, että Kaipolan paperitehdashan tosiaankaan ei ollut tappiollinen tuotantolaitos. Se tuotti liian vähän voittoja omistajilleen eli niille isoille suurosakkeen omistajille jossakin taustalla, ties missä päin maailmaa. Käytännön hankaluudet ovat kuitenkin ilmeisiä, varsinkin kun tulee noin isosta tuotantolaitoksesta kyse. On konetta ja erilaiset johtamiseen liittyvät aspektit pitää ottaa huomioon. Mutta niin kuin todettiin, niin myös PK-sektoria luonnehtii sukupolven murros ja olisi myös ihan toisenlaisia yrityksiä, jotka ehkä olisivat otollisia työntekijöiden ostamiselle.

Maailmaltahan tunnetaan toki esimerkkejä. Argentiinan tehdasvaltaukset lienevät suurin esimerkki. Kun Argentiina ajautui talouskriisiin 2000-luvun alussa ja pääomat pakeni maasta, niin työntekijät ihan vain ottivat tehtaita haltuun ja jatkoivat niiden pyörittämistä toimentulonsa turvaamiseksi, mutta usein muuttivat niitä yhteiskunnallisemmiksi. Tehtaat alkoivat palvella enemmän paikallisyhteisöä, rahoittaa jotakin päiväkotia ja saivat sillä tavalla myös tukea paikallisyhteisöltä, että se voi kytkeytyä myös omistajan vaihdoksen kautta tällaiseen yhteisöllisempään, paikallisempaan tuotannolliseen kuvioon. No Argentiina oli erityislaatuinen tilanne.

Mirja Taipale:

Minä ajattelen sitä, että kun koronan myötä ollaan taas tilanteessa, että missä päin maailmaa on minkäkinlainen tilanne, niin tuo Ever Given, valtaisa konttialus, joka jäi Suezin kanavaan, se sai ainakin minut taas miettimään, vaikka tämän tiedän, tai se on oikeastaan ihan sama mitä valmistetaan, pääsääntöisesti kaikki tuotanto tapahtuu Kiinassa, Bangladeshissa, Pakistanissa, jossain Aasian maissa. Ei tarvita kuin se yksi konttialus, kun nämä ovat sekaisin ja siinä kohtaa me huomaamme että meillä ei ole tähän osaamista, meillä ei ole tähän tekijöitä. Pitäisikö meidän jotenkin varautua siihen paremmin?

Jaana Pirkkalainen:

Tietysti ilmastonmuutos on tullut ja sen mukana ongelmat eri puolilla maailmaa. Ei voida tehdä niin kuin on ennen tehty. Tavallaan paikallisten ja alueellisten talouksien merkitys kasvaa. Silloin ja siinä kohtaa myöskin olisi se iso mahdollisuus esimerkiksi osuuskuntien kaltaisille yrityksille luoda paikallista tuotantoa ja taloutta, kehittää osaamista joka on nimenomaan tarpeen kun sopeudutaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaan ympäristön muutokseen, että me osaamme sen täällä. Se mitä osaamista tarvitaan Kiinassa, Etelä-Amerikassa tai Australiassa, niin se on ihan erilaista mitä me tarvitaan täällä, koska me ollaan eri tilanteessa silloin. Mutta paikallinen talous ja osuuskunnat osana sitä on myöskin yksi minun visioni, keino alkaa sopeutua ilmastonmuutokseen.

Mirja Taipale:

Osuuskunnat vastaavat hirveän hyvin sellaisiin paikallisiin tarpeisiin, mutta kyllä ne voivat vastata myös globaaleihin tarpeisiin. Meillähän on tällä hetkellä jotenkin tämä maailman meno, tällainen paikallisuus ja globaali jotenkin lyö kättä ja toisaalta taas ne repii toisiansa eri suuntiin. Sitten siinä tulee aina vastaan se mitä minä olen sanonut ennenkin. Paikallisuus on niin kovin suhteellinen ja subjektiivinen käsite. Ajattelenko minä tamperelaisena miten Tampere pärjää Suomessa, tuleeko valtion virastoja tänne vai keskitetäänkö kaikki kehä-3:sen eteläpuolelle? Miten Suomi taas suhteessa esimerkiksi vaikka EU:ssa, Euroopan muihin kansoihin, saadaanko me kaikkea mitä muut saa? Toisaalta Eurooppa versus muut maanosat, vaikka se Aasia. Mutta meillä on Hollywoodin ansiosta lukuisia elokuvia, jotka osoittaa sen että kun ne tuolta ulkoavaruudesta hyökkää, niin paikallisuus on silloin globaali ilmiö.

Jukka Peltokoski:

Aivan. Ehkä näihin sanoihin on hyvä lopetella. Kiitoksia, Mirja Taipale ja Jaana Pirkkalainen, keskustelusta.

Mirja Taipale:

Kiitos.

Jaana Pirkkalainen:

Kiitos.

Jukka Peltokoski:

Monimuotoinen, rikas ja monimutkainenkin asia, mutta toisaalta niin simppeli. Työllistytään yhteisesti pyöritetyssä demokraattisessa yrityksessä, osuuskunnassa. Seuraavassa jaksossa keskustellaan yrittäjien osuuskunnasta. Miksi yrittäjien, nimenomaan yksin yrittäjien, kannattaisi miettiä osuuskuntaa toimintansa puitteiksi ja lyödä hynttyyt yhteen yrittäjien kesken? Mitä se tarjoaisi yritystoiminnan ja yrittäjyyden edistämiseksi? Tänään keskusteltiin työntekijänä työllistymisestä työosuuskunnissa ja seuraavalla kerralla osuuskunnasta yrittäjien yrityksenä. Keskustelemassa on Disa Kamula Tykytyky-osuuskunnasta ja Mirja Taipale Ensimetristä jäälleen mukana keskustelussa.

[Musiikkia]

KSL-podcast.