Elintarviketeollisuuden työntekijöistä on yhä suurempi osa maahan muuttaneita. Heillä ei yleensä ole oikeutta kotoutumissuunnitelmaan eikä mahdollisuuksia osallistua suomen kielen kursseille. Osallistumisen esteitä ovat muun muassa vuorotyö, kurssien maksullisuus ja tarve lastenhoidolle. Uhkana on, että suomen peruskielitaidon puute estää kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja lisää alttiutta väärinkäytöksille työelämässä.
KSL-opintokeskus ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry järjestävät suomen kielen koulutusta elintarviketeollisuuden työntekijöille vuonna 2026 toteutettavassa hankkeessa. SEL:n Järjestötoimitsija Chau Nguyen kertoo haastattelussa koulutuksesta ja maahan muuttaneen työntekijän asemasta Suomessa
Mistä lähti ajatus kielikurssista?
Tämänhetkinen yleisesti saatavilla oleva kielikoulutuksen tarjonta ei vastaa kysyntää. Ihmiset jonottavat pitkiä aikoja kursseille, jotta pääsevät opettelemaan suomen kieltä. Koulutukset järjestetään usein päiväsaikaan. Vaikka kielen opiskelun taustalla usein motivoi työllistyminen, henkilön työllistyttyä kielitaidon hankkiminen jää toissijaiseksi, jos sitä ei tehtävässä vaadita.
Elintarvikealalle työllistyy yhä useampi maahanmuuttaja, jonka suomen kielen taito on heikolla tasolla tai sitä ei ole ollenkaan. Osa työnantajista tarjoaa kielikoulutusta, mutta nämä työnantajat ovat harvassa. Jos suomea ei voi opiskella työpaikalla, tai sen yhteensovittaminen työn kanssa on mahdotonta, on työnjohtamisen kieli usein englanti.
Elintarvikealan ammattiliittona SEL haluaa edistää jäsenten mahdollisuutta oppia suomea ja mahdollistaa sitä, että heillä olisi mahdollisuus ymmärtää suomea, saada tietoa ja kotoutua aidosti suomalaiseen yhteiskuntaan. Kielikurssi tarjoaa paremman mahdollisuuden yhteensovittaa kielen oppiminen työn kanssa, eikä siihen tarvitse sitoutua pitkiksi ajoiksi. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös jatkotoimia.
Elintarvikealalla tarvitaan kansainvälistä työvoimaa. Miten työpaikoilla tulisi edistää kotoutumista?
Kielen oppimista voi edistää sillä, että työpaikoilla järjestetään mallimme mukainen koulutus määräaikaisena koulutuksena, joka sijoittuisi osittain työajalle. Koulutus voisi sisältää sanastoja ja käsitteitä, jotka liittyvät juuri kyseisen työpaikan toimintaan ja prosesseihin. Työpaikan tiedotteet voisi kääntää selkosuomeksi ja niiden lukemista ja käsittelemistä voisi opiskella juuri näissä koulutuksissa. Myös työnantaja hyötyisi siitä, että esimerkiksi työturvallisuus paranisi, kun ohjeistuksia ymmärretään tai että työnjohto voi ohjeistaa suomeksi.
Tämä kaikki ei kuitenkaan toteudu sillä, että työpaikalla järjestetään pelkästään kielikoulutus. Tarvitaan koko työpaikan panostusta ja työnantajan sitoutumista. Suomen kielen on oltava työkieli. Suomea on käytettävä, jos tehtaan linjassa työskentelee useampi samankielinen ja yksi muunkielinen. Silloin on puhuttava yhteisenä kielenä suomea, jotta ketään ei jätetä ulkopuolelle.
Jos henkilö oppii suomen kielen työpaikallaan ja tämän myötä läpäisee aikanaan YKI-testin ja saa kansalaisuuden, työnantaja on onnistunut tehtävässään, ja työntekijä tulee mitä luultavimmin sitoutumaan yritykseen vielä enemmän. Kotoutumisen ei pidä olla vain yksilön ja julkisen vallan harteilla, vaan yritykset tulisi ottaa osaksi kotoutumisjärjestelmää kannustimilla ja velvollisuuksilla.
Miten kokeilut ovat onnistuneet?
Olen aikaisemmassa työssäni ollut mukana mahdollistamassa työntekijöille suomen kielen koulutusta työpaikalla, ja siitä oli positiivisia kokemuksia. Tämä johtui siitä, että työnantaja oli erittäin sitoutunut tavoitteeseen ja edisti ihmisten oppimista. SEL:ssä järjestimme pilotin, joka ei onnistunut. Henkilöille mahdollistettiin etä- ja lähiopetus, ja moni ilmoittautuikin koulutukseen. Ongelmaksi muodostui se, ettei työnantaja halunnut joustaa työajoissa, suorastaan päinvastoin. Työajat suunniteltiin juuri sellaisiin aikoihin, kun ihmisillä olisi muutoin ollut mahdollisuus osallistua. Joillekin pidempi sitoutumisaika oli hankalaa perheen ja työn yhteensovittamisen vuoksi. Välillä ylityöt ja siitä saatava korvaus oli tarpeellisempi kuin opinnot. Syitä oli monia. Mutta onneksi olemme kehittäneet koulutusta joustavammaksi niin, että se sopii paremmin monien aikatauluun.
Millainen on suomea osaamattoman maahanmuuttaneen asema suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa?
Moni työssäoleva maahanmuuttaja ei tiedä omia oikeuksiaan. Kielitaidon ja työelämätiedon puute altistavat hyväksikäytölle. Yhteiskunnassamme tiedonsaanti on rakennettu pitkälti suomen kielen varaan. Ilman kielitaitoa on vaikea integroitua ja käydä keskusteluita ihmisen kanssa, joka puhuu vain suomea. Ilman kielitaitoa on vaikea olla täysimääräinen yhteiskunnan jäsen ja osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin, saati saada kansalaisuutta. Kielitaito ei yksinään tuo mitään, mutta se antaa ihmiselle mahdollisuuden ymmärtää, osallistua ja saada apua.
Ihmiset, jotka saavat valheellista tietoa ja jotka on suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle, tulevat helposti hyväksikäytetyiksi. Tämänhetkinen hallitus mahdollistaa hyväksikäytön kiristämällä oleskelulupien ehtoja niin, että ihmiset hyväksyvät minkä tahansa kohtalon, jotta saavat toimeentuloa.
Tämänhetkinen korkea työttömyys on yksi iso tekijä, joka altistaa työntekijöitä hyväksikäytölle. Ihminen vastaanottaa mitä tahansa työtä. Tähän liittyy myös oleskelulupien ehtojen kiristäminen. Ihminen suostuu tekemään työehtosopimusta huonommilla ehdoilla työtä. Kumpi on pahempi: se, että et saa rahaa ollenkaan, vai että saat vähän rahaa?”