Osku podkussa -podcast-sarjassa keskustellaan osuuskunnista eli “oskuista”. Matkaamme sarjan seitsemässä osassa läpi erityyppisten osuuskuntien työosuuskunnista ja yrittäjien osuuskunnista aina asumis- ja alustaosuuskuntiin sekä sosiaalisiin osuuskuntiin saakka.

Tämä on Sosiaaliset osuuskunnat -jakson tekstivastine

Voit kuunnella jakson Soundcloudissa.

Kaikki sarjan tekstivastineet löydät kootusti podcastin pääsivulta.

Osa 5 – Sosiaaliset osuuskunnat

Jukka Peltokoski: Tervetuloa Osku podkussa -sarjan pariin. Osku podkussa on KSL-opintokeskuksen podcast-sarja, jossa keskustellaan osuuskunnista eli oskuista.

Luotaamme mikä osuuskunta on ja mitä kaikkea osuuskunnalla voidaan tehdä. Ja kantavana ajatuksenahan on, että osuuskunnalla voidaan tehdä vaikka mitä.

Minä olen Jukka Peltokoski – tämä on Osku podkussa.

[musiikkia]

Jukka Peltokoski: Sami Karhu, Jaana Pirkkalainen ja Jarmo Hänninen, tervetuloa KSL-podcastiin keskustelemaan sosiaalisista osuuskunnista verkon yli kukin tykönämme näyttöpäätteen äärellä, se on nyt ajan, korona-ajan kuvaa, että näin toimitaan. Aloitetaan ihan teistä itsestänne ja samalla vähän, että mitä ne sosiaaliset osuuskunnat on, tulee myös esille. Eli mikä on teidän keskustelijoina suhde sosiaalisiin osuuskuntiin? Miksi minä olen pyytänyt teidät mukaan? Haluaako vaikka Jaana aloittaa?

Jaana Pirkkalainen: Okei, joo. Siis olen Jaana Pirkkalainen ja kiitos kutsusta. Kivaa olla täällä keskustelemassa tärkeästä asiasta. Minun suhteeni sosiaalisiin osuuskuntiin on se, että minä olen tai meidän osuuskuntamme KSL:n tilauksesta on tehnyt muutaman selvityksen aiheen tiimoilta. Eli ensimmäinen oli Italian sosiaalisista osuuskunnista, joka on se niin kun alkukoti kaikelle. Ja sitten vähän laajemmin yhteisötaloudesta ja sosiaalisista osuuskunnista Euroopassa tai lähinnä siitä näkökulmasta, että missä on sosiaalisia osuuskuntia koskevaa lainsäädäntöä eli kaikki Euroopan maat eivät ole mukana siinä. Eli tavallaan sellaisen selvitystyön kautta olen asiaan liittynyt.

Jukka Peltokoski: Joo, Jaana tulet Väenvoima Osuuskunnasta.

Jaana Pirkkalainen: Väenvoima Osuuskunnasta kyllä, Tampereelta.

Jukka Peltokoski: Joo, Tampereen osuuskuntia. No, entäpä Karhun Sami, mikä on sinun suhteesi sosiaalisiin osuuskuntiin ja miksi minä olen pyytänyt sinua tänne?

Sami Karhu: Minä epäilen, että se johtuu siitä, että minä olen Osuustoimintakeskus Pellervo ry:n toimitusjohtaja. Ja Pellervo on osuuskuntien tämmöinen valtakunnan yleisjärjestö, jonka piirissä toimii kaiken sortin osuuskuntia, ei oikein löydy mitään mikä ei olisi. Ja osuuskunnathan toimii Suomessa käytännössä yhden osuuskuntalain piirissä eli se on melko yksinkertaista huomata ja tajuta, että näin se vaan on yksi laki. Mutta osuuskuntatoiminta on erittäin monipuolinen ilmiö yhteiskunnassa ja yksi tapa hahmottaa osuustoimintaa, niin on tämä sosiaalisten osuuskuntien ajatus, joka varmaan täsmentyy sitten, että mitä kaikkea me sillä ajattelemme sitten lähetyksen aikana.

Jukka Peltokoski: Pellervohan on myöskin tehnyt ja sinä olet ollut siinä tekemässä tämmöistä maakunnallista sosiaalisten osuuskuntien mallia eräänlaista.

Sami Karhu: No, tässä sote-uudistuksen yhteydessä on todellakin vuodesta 2016 alkaen hyvin monia erilaisia ajatustapoja käyty läpi. Miten osuustoimintamallia voidaan, toisaalta työhön integraatiossa, mutta sitten erityisesti sote-palveluiden tuotannossa käyttää. Ja näissä on näitä maakuntamalleja, joissa on lukuisia tapoja organisoitua osuustoiminnassa. Mutta kannattaa tietysti sitten huomata, että Suomessa tämä keskustelu alkoi Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisusarjassa vuonna 1997. Ja muun muassa Pellervon aiempi toimitusjohtaja Samuli Skurnik kirjoitti kunnallisalan kehittäjien kanssa tätä koskevan opuksen eli tämä keskustelu siitä, että miten tätä liiketoimintamallia käytetään tällaisessa roolissa niin on jo vanha.

Jukka Peltokoski: Jees, kiitoksia. Ja tarkennellaan tosiaan sosiaalisten osuuskuntien kuvaa koko podcastinkin ajan. Jarmo Hänninen, mikä on sinun suhteesi sosiaalisiin osuuskuntiin?

Jarmo Hänninen: Kiitos. Katselen tätä asiaa täältä Osuustoiminnan Kehittäjät – Coop Finland ry:n puheenjohtajan asemasta. Ja yksi semmoinen tärkeä näkökulma tämän järjestön puolesta on se osuuskuntien rooli, mikä niille tuli tietyllä tavalla 90-luvun laman myötä, että muuttuneilla työmarkkinoilla osuuskunnat pystyi työllistämään jäseniään. Syntyi oikeastaan Suomeen tämmöinen uudenlainen työosuuskuntien malli ja tämä yksi näkökulma on tietysti tämmöinen työhön integroinnin näkökulma, joka tietysti tästä järjestötoiminnan kautta on tärkeää. Ja olen tehnyt jo yli 30 vuotta tuota osuustoiminta neuvontaa ja siellä on tietysti tullut törmättyä moneen erityyppiseen osuuskuntaan. Niin tämmöinen niin kun työllisyys, työllistyminen, työhön integrointi, sitten Sami Karhun viittaamat sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta myös muut erityisryhmille tulevat palvelut ovat sitä sosiaalisen osuustoiminnan ydintä. Ja ehkä tästä näkökulmasta, mikä minulla on tähän teemaan, niin on tässä vuosien varrella ollut mukana eurooppalaisessa hankkeessa, kun on selvitelty juuri tämmöistä työn integrointia ja sosiaali- ja terveyspalveluihin ja vanhuuspalveluihin liittyvien osuuskuntien toimintaa.

Jukka Peltokoski: Kiitos, Jarmo. No mennään suoraan siihen sosiaalisten osuuskuntien määritelmään, mistä kaikesta on kyse. Mennään sitä kautta, että siis sosiaaliset yrityksethän on meillä määritelty laissa ja sosiaaliset yritykset nimenomaan työllistää vaikeasti työllistyviä. Onko sosiaaliset osuuskunnat nyt siis sama asia kun sosiaaliset yritykset, mutta osuuskuntamuodossa?

Jaana Pirkkalainen: No, ei todellakaan. Jos sitä lähtökohtaisesti ajattelee, että mitä sosiaaliset osuuskunnat niin kun alun perin ja ehkä pitkälle vieläkin esimerkiksi Italiassa niin kun tarkoittaa, niin meikäläinen lainsäädäntöhän ei ole samalta planeetalta edes. Että tavallaan niin kun meidän se sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö sehän oli niin kun jo [naurahdus] huono syntyessään, ja se tiedettiin jo silloin ja sillähän ei ole ollut mitään niin kun oikeasti merkitystä. Muistan, että olisiko se ollut, kuinkahan paljon niitä toivottiin, 1500 sosiaalista yritystä sen lain voimaantulon aikoihin, että niin paljon niitä syntyisi ja niitä kaiken kaikkiaan on vissiin tullut se 150, joista toiminnassa on varmaan muutama 10. Niin eihän silloin ollut niin kun mitään merkitystä ja se perustuu siihen, että se laki ei tue sitä sosiaalisten yritysten perusfunktiota eli sitä työllistämistä. Koska taas meidän työttömyysturvalainsäädäntömme ei niin kun toimi sillä tavalla, että se mahdollistaisi edes sellaisia. Ja jos nyt vielä tuohon Italiaan palaan niin kun siellähän se lähtökohta on ollut niin, että julkinen valta tukee näitä nimenomaan esimerkiksi silloin jos puhutaan näistä B-tyypin osuuskunnista, niin siellä on ihan monenlaisia niin kun tukimuotoja ollut, jotta ne saadaan niin kun toimimaan kannattavasti liikeyrityksinä.

Jukka Peltokoski: Otatko vielä kantaa siihen, että miten tuon muotopuolella? Onko sosiaalinen osuuskunta niin kun sosiaalinen yritys vain osuuskunta muotoisena vai onko siinä jotain siinä muodossa erityistä?

Jaana Pirkkalainen: Sosiaalinen yrityshän voi olla meikäläisessä lainsäädännössä niin kun yritysmuotona mikä tahansa. Osuustoiminnalla ja osuuskunnillahan on niin kun pitkä historia ja niiden niin kun tavallaan se omaleimaisuus niin eihän se lainsäädäntö niin kun tunnista sellaista. Niin kun meidän lainsäädäntömme ei oikeastaan missään mielessä, edes osuuskuntalaki, [hymähdys] ei enää tunnista niin kun osuuskuntien erityislaatua. Eli siellä on aina ollut jonkunlainen eettinen tai arvopohja ja sellainen, miten sen sanoisi, [naurahdus] heikompiosaisten niin kun yhteenliittymisen eetos. Niin sitähän meidän ei esimerkiksi osuuskuntalaki enää tunnista ollenkaan. Se ei taida olla enää niin kun missään kohtaa siellä lainsäädännössä, että siellä olisi jonkinlainen arvopohja olemassa. Ja sosiaalisiin osuuskuntiin kuitenkin alun perin ainakin on liittynyt vahvasti se niin kun sosiaalinen ja eettinen tulokulma. Tosin tietysti nyt liiketoiminta ja kannattavuus ja tällaiset asiat on niin kun tärkeitä ja ne varmaan korostuu enemmän, mutta se lähtökohta on siellä ja ne juuret on niin kun sellaisessa ajattelussa.

Jukka Peltokoski: No, miten Sami ja Jarmo, miten te näette sosiaalisten yritysten ja sosiaalisten osuuskuntien yhtäläisyydet tai erot?

Sami Karhu: Minä voin sen verran tästä avata, että mielestäni tämä sosiaalinen osuuskunta on tosiaan aika iso termi niin kun Suomessa ja se menee kyllä tämän laki sosiaalisista yrityksistä niin yli ja poikki. Juuri niin kun Jaana sanoi, niin osuustoimintamalli on ollut 120 vuotta vähintään Suomessa käytössä ja monet kulttuuriset, taloudelliset, poliittiset, historialliset seikat ovat muotouttaneet juuri meidän yhteiskunnassamme osuuskuntamallin sellaiseksi, kun se on ja sitä käytetään niillä sektoreilla, mihin sillä on ollut tarvetta ja kysyntää. Yleensä on ratkaistu joitakin taloudellisia, sosiaalisia tai alueellisia kysymyksiä. Meillä sitten yhä kiihtyvällä vauhdilla lähinnä ulkomailta tulee erilaisia uusia käsitejärjestelmiä, yhteisötaloutta, sosiaalisia yrityksiä, yhteiskunnallisia yrityksiä, josta nyt puhutaan paljon. Niin voi sanoa, että ainakin minulla niin tämän eri mallien teorian ja käytäntöjen soveltaminen tähän suomalaiseen todellisuuteen vaatii aika lailla ajatusakrobatiaa [naurahdus]. Kuinka tämä nyt on, olenko minä ymmärtänyt tämän, että vaikka yrittää olla tämän alan ammattilainen niin joutuu kyllä aika paljon ponnistelemaan. Kyllä jotta selkeänä pysyy ajattelu, niin minä yhdistän tähän teemaan laajasti ottaen tämmöisen, jota tässä on jo vähän tuotu esiinkin niin tämmöisen työhön integroivan toiminnan ja sen ajatuksen, että miten osuuskuntamallia voidaan ylipäänsä soveltaa sosiaali- ja terveysalan tämmöisiin hyvinvointipalveluihin. Siinä on vielä laajempia ulottuvuuksia, jos halutaan niin nähdä, ehkä Jarmo siihen äsken jo ehti viitatakkin. Mutta näkisin, että se Suomessa ymmärretään niin se pitää katsoa aika laajasti. Jos me katsotaan lakia sosiaalisista yrityksistä, niin siinähän tulee masennus, [naurahdus] taitaako siellä yksi olla osuuskuntamuodossa, se ei voi olla koko totuus.

Jaana Pirkkalainen: Joo, tämä on varmaan ihan totta muuten.

Jukka Peltokoski: Jarmo, miten sinä näet tämän kysymyksen?

Jarmo Hänninen: On aivan selvää, että ei tätä sosiaaliosuuskunnan käsitettä voi pelkästään tuonne työhön integrointiin niin kun jättää ja liittää, vaan kyllä se laajempi käsite on. Ja ehkä tässä tärkeintä mitä Jaanakin on pohtinut tuolta Italian esimerkeistä niin on se, että tämä eurooppalainen tulokulma tähän teemaan on hyvin pitkälle yhteisötaloudellinen. Ja sieltä osuuskunnat nousee esille tietysti yhteisötalouden toimijoista erittäin merkittävänä sieltä järjestöjen ja säätiöitten niin kun piiristä. Ja se yhteisötalouden varmaan se peruseetos tulisi huomioida silloin, kun mietitään myös näitä sosiaaliosuuskuntia tänne Suomeen, että kyseessähän on tavallaan tämmöinen keskinäisen avun organisointi, jota nämä osuuskunnat sitten toteuttaa, kuten esimerkiksi järjestötkin toteuttaa. Ja siitä näkökulmasta sitten niin tuota pohtia mitä nämä sosiaaliosuuskunnat on.

Jukka Peltokoski: No, Jarmo vielä. Entäpä kun mainitsit nuo järjestöt, niin mikä sitten erottaa sosiaalisia osuuskuntia ja sitä järjestöpuolta, jos niillä näkee yhteisen juuren. Onko siinä jotain yhtäläisyyksiä ja eroja?

Jarmo Hänninen: Yhtäläisyyksiä tietysti on juuri tässä, että mikä on se toiminnan moottori. Mistä se lähtee, kenen tarpeista se lähtee liikkeelle? Itse katson aina tietysti, jos neuvojan näkökulmaa tässä katselee, niin tärkeänä sen, että se soveltuu se toimintamuoto, organisointimuoto siihen toimintaan ja sen tarkoitukseen. Ja osuuskunnathan tulee yleensä silloin kuvaan mukaan, kun tarvitaan joku taloudellisen toiminnan organisointimuoto. Ja siihen liittyy tyypillisesti taloudellista vaihdantaa, palvelujen myyntiä, ostoa, kauppaa, kiinteistöjen, työvälineitten, kaikkien tämmöisten, niin hallintaa. Ja silloin se osuuskunta tulee, koska silloin se toiminta muuttuu niin kun aatteellisesta taloudelliseksi. Ja yhdistyksethän voi myös perustaa keskenään osuuskuntia tuottamaan semmoisia palveluita, jotka ovat olennaisia sille yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiselle, mutta ei oikeastaan siellä juuri yhdistyksessä onnistu.

Jukka Peltokoski: Hyvä. Sami, sinulla oli kommentti Jarmon puheenvuoroon.

Sami Karhu: Jarmon ja vähän Jaanankin. Nimittäin tässä tuli hyvin olennainen asia minkä Jaana nosti esiin, joka varmasti on tärkeä. Niin on se, että meillähän on varsin neutraali osuuskuntalaki ja minä jo korostin, että meillä on yksi osuuskuntalaki. Toki meillä on laki keskinäisistä vakuutusyhtiöistä, jotka on hyvin lähellä tätä ja osuuspankkilaki ja muuta, mutta lähtökohtaisesti osuuskuntia koskee yksi laki ja monissa maissa on useita lakeja, jotka on räätälöity. Meillä osuuskuntalaki on siinä mielessä todella neutraali, että ei se intoile tämän osuuskuntaideologian kanssa. Se on hyvin paljon tekninen laki ja tämä on näin oikeusministeriössä haluttu. Ja se on muovailuvahamainen ja sen puitteissa voi toimia hyvin erilaisia yrityksiä, joissa on hyvin mosaiikkimaiset sitten arvopohjat taustalla. Ja näin ollen niin on huomattava, että se on ikään kun valtio ei tule sanelemaan mikä on se osuuskunta. Sen sanelevat jäsenet ja sen takana on meidän ikään kuin tämmöinen kansalaisyhteiskuntamme, joka organisoituu sillä tavalla kun se haluaa organisoitua. Se on meissä ihmisissä se tahto, miten me halutaan tätä yhteiskuntaa kehittää ja meissä se pitää olla. Nyt tulee iso kysymys, että onko meissä sitä ja kenellä sitä on, siitä voidaan käydä muutaman päivän seminaarit. Mutta tämä on hyvin tärkeä. Että siinä mielessä kansalaisyhteiskunta, kansanliikkeet, erilaiset yhteiskunta- tai aatesuunnat, osuustoiminnan arvot, kansainvälisen osuustoimintaliiton, YK:n ajattelutavat ovat hyvin tärkeitä, kun me omaksumme millaista yhteiskuntaa haluamme kehittää, miten osuuskuntaa käytämme ja mihin tarkoitukseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Jaana Pirkkalainen: Saanko kommentoida? Tuo oli nimittäin tosi tärkeä asia ja tavallaan niin kun se toinen puoli siitä, ehkä minä suhtaudun vähän kriittisesti. Koska niin kuin ajattelen nimenomaan sitten näitä sosiaalisia osuuskuntia siinä mielessä, kun niitä esimerkiksi nyt sitten Italiassa on toteutettu ja siellä oikeastaan Euroopassa ehkä niin kun onnistunein, kun on se alkuperäinen malli. Ja siinä on niin kun sillä valtion tai kuntien tuella, paikallishallinnon tuella, ollut ihan merkittävä vaikutus ja se niin kuin tavallaan, että se on alkanut ennen kuin se tuli se laki vuonna 1991. Säädettiin laki sosiaalisista osuuskunnista Italiassa, mutta sitä ennenkin siellä on ollut jo niin kun tavallaan se julkisen, myöskin julkisen toimijoiden tuki. Eli on esimerkiksi verotuksellista tukea, pienemmät alv-verot, sitten on ihan rahoituskanavia eli siellä on vahva osuustoimintaliike muutenkin ja myöskin niin kun vahvat järjestöt ja niitä on useampia, joiden kautta kanavoituu rahaa tai sitten koulutuksellista tukea. Ja sitten on myöskin semmoista suosituimmuusajattelua ollut eli esimerkiksi kunnan hankinnoissa on voitu suosia sosiaalisia osuuskuntia ja siellä on niin kun perusteluna tietysti ollut esimerkiksi työllistyminen. Ja kun ne B-tyypin osuuskunnat työllistää nimenomaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia, alun perin mielenterveys- tai kehitysvammaisia ihmisiä, mutta nykyään myöskin sitten se kirjo on laajentunut kaikenlaisiin ryhmiin. Eli tavallaan niin kun se lainsäädäntö, joka kohdistuu sosiaalisiin osuuskuntiin turvaa niiden toimintaa tietyllä tapaa. Ja se meidän väljä, Sami avasi sen hienosti, että se on niin kun valinnanvapaudesta kysymys, että me voidaan itse määritellä sitä ja se on hieno peruslähtökohta. Mutta se ei niin kun auta välttämättä heikommassa asemassa olevia, joiden niin kun sitten asiakaskuntaa tai omistajakuntaa sosiaalisissa osuuskunnissa on. Että tämä on just tosi hankala, hankala kaksipiippunen juttu.

[musiikkia KSL podcast]

Jukka Peltokoski: Jälleen tulee varmasti esille se, että osuuskunnat on tosi moninainen ilmiö kokonaisuudessaan. Toisaalta meillä on hyvin simppeli osuuskuntalaki ja sen puitteissa toimii sitten koko tämä moninaisuus. Mutta että sosiaalinen osuuskuntakin voi olla moninainen ilmiö ja vaikea yhdellä yksiselitteisellä määritelmällä sitä jotenkin naulata kiinni. Mutta ainakin semmoisia asioita mitä on tullut tähän saakka on se, että sosiaaliset osuuskunnat työllistää, ne toimii erityisesti sosiaali- ja terveysaloilla, erityisryhmät mainittiin ja sitten tämä kysymys julkisen vallan tuesta tai erityisestä suhteesta sosiaalisiin osuuskuntiin. Ja laajempana kuvana siellä taustalla koko yhteisötalous, keskustelu yhteisötaloudesta, sen todellisuus monien satojenkin mahdollisesti vuosien takaa ja keskinäisen avun organisoituminen osuuskunnan muodossa. Mitä yhteisötalous nyt sitten tarkoittaa esimerkiksi? Kiteytyykö yhteisötalous keskinäisen avun organisointiin liiketoiminnan keinoin järjestötoiminnan lisäksi? Mistä tämä eetos tulee?

Sami Karhu: No, minä voisin sen verran avata, että me olemme pohtineet muun muassa nyt kun paljon puhutaan yhteiskunnallisista yrityksistä, joka on hyvin lähellä niin kun näitä ajattelutapoja. Mutta siellä aika paljon ajatellaan myöskin osakeyhtiöiden kautta ja niiden mission säätämisen kautta, niin se on tullut yhä vahvemmin nyt uutena tähän viime aikoina keskusteluun ikään kuin täydentävänä elementtinä. Mutta kun ajatellaan kaikkia näitä mitä me olemme nyt ja mitä Jaana tuossa hienosti avasi näitä näkökulmia, että minkälaista lainsäädäntöä ja muuta. Niin täällä takana niin kun helpottavana, ajattelutapoja helpottavana asiana minä olen pitänyt sitä, että tämä alkoi jo 1800-luvulla eurooppalaisessa aatepoliittisessa keskustelussa, yhteiskuntapoliittisessa, taloudellisessa keskustelussa, sosiaalisessa keskustelussa. Se, että markkinat eivät ole koko totuus, että jos halutaan hyvä elämä, niin pitää ottaa muuta huomioon. Koska markkinathan kehittyy ja teollisuus ja talous kehittyy, ja kehittyy edelleen, mutta miten ihminen pysyy mukana, miten sosiaaliset järjestelmät pysyy taloudellisen ja teknologisen kehityksen mukana. Ja meillä on lukuisa joukko vastausyrityksiä. Että miten yritystoiminnan keinoin voidaan tasapainottaa tätä yhteiskunnallista kehitystä siitä näkökulmasta, että markkina ei ole koko totuus, mutta markkinatalouden ja ehkä joskus julkisen talouden ja julkisen vallan myötäsukaisuudella niin voimme jo organisoida taloutta myös yritystoiminnan keinoin niin, että ihmisten sosiaalinen pärjääminen parantuisi, ikään kuin saada se liikevoima hyötykäyttöön. Ja minusta tämä on semmoinen hyvä näkökulma, joka auttaa ehkä ymmärtämään näitä erilaisia ilmiöitä eri puolilla maapalloa ja Suomessakin.

Jarmo Hänninen: Voisin jatkaa tuosta Samin puheenvuorosta ja palata myös siihen Samin ja Jaanan pohdintaan, miten esimerkiksi Italiassa niin kuin julkinen valta on suhtautunut tähän tukevalla tavalla. Ja myös se yhteisötaloudellinen näkökulma ehkä korostuu myös siinä, että yleensä taloudellisesti tarkasteltuna, mutta myös ehkä tuloksellisesti noin niin kun vaikutuksellisesti tarkasteltuna, niin järjestelmien ongelmahan on monesti osaoptimointi, mutta myös sitten se, että tapahtuu tämmöistä taloudellista vuotoa sen järjestelmän ulkopuolelle. Ja yhteisötaloudessahan yleensä pyritään sitten siihen, että ne voimavarat jotka siihen järjestelmään sitten tulee, niin ne kohdistuu siihen vaikutusten tuottamiseen, kohderyhmän palvelemiseen. Ja tästä esimerkkinä esimerkiksi Italiassa se, että esimerkiksi Trenton alueella tuossa aikoinaan vierailin, niin lähtökohtana oli, että jos sen alueen osuuskunnat tuotti jotain ylijäämää, niin se sijoitettiin sinne paikkakunnalle tai osuuskuntien tämmöiseen yhteiseen rahoitusjärjestelmään tai sitten sinne alueelle uusiin osuustoimintahankkeisiin mitä jäsenet tarvitsevat eikä se vuoda se raha minnekään muualle. Tämä on yksi peruste varmaan sille, että minkä takia julkinen tuki tietyllä tavalla kanavoituisi tehokkaammin tämän tämmöisen niin kun yhteisötalouden kautta.

Jaana Pirkkalainen: Minä voisin kommentoida vielä tuota yhteisötaloutta tai sitä kun Sami viittasi, että tavallaan se käsite on sieltä 1800-luvulta, niin eihän se ole silloin välttämättä ihan siinä alkuvaiheessa edes tarkoittanut sitä mistä me nyt puhumme. Eli se lähtökohtaisesti ensimmäisen kerran taisi olla, nyt en muista sitä ranskalaista tyyppiä [naurahdus], jonka lähtökohta oli siinä, että kun työläiset ovat niin surkeita ja niin kun huonoja elämäntapoja ja niin päin pois niin, niille pitää järjestää nyt jotakin semmoista, että ne siitä tokenee ja muuttuu paremmiksi ihmisiksi. Ja se on ollut niin kun, tämä nyt oli aika tällä tavalla karkeasti sanottu, mutta näin se niin kun se ajatusjuoksu on ollut. Että sitten tavallaan työväenliikkeen niin kun panos yhteisötalousajatteluun on nimenomaan sitten lähempänä tätä mistä me nyt keskustelemme silloin niin kun 1800-luvulta alkaen. Eli tavallaan sen käsitteen niin kun ympärillä on tapahtunut historiallista kehitystä ja niin kun totta kai samalla lailla kun puhutaan esimerkiksi sosiaalisista osuuskunnista, niin eihän nekään ole niin kun mikään homogeeninen ryhmä ei Italiassa eikä missään muuallakaan. Et se on niin kun konsepti, se on käsite, se on joku, joka muuntuu ja joka saa erilaisia niin kun ilmiasuja eri puolilla. Että tavallaan täytyy muistuttaa aina itseänsäkin, ettei paasaa jostakin, joka olisi niin kun luonnonlain omaisesti olemassa oleva, ei ole. Se on kehittyvä ja kehittyvä monimuotoinen niin kun ilmiö.

Jukka Peltokoski: Hyvä. Ja annetaan sen olla semmoinen. Ei tiedetä mitä kaikkea hienoa tulevaisuus tuo sosiaalisten osuuskuntien muodossa ja myötä ilmi. Konkretisoidaan ajatusta vielä katsomalla vähän Suomeen. Minkälaisia sosiaalisia osuuskuntia teidän mielestänne Suomessa toimii? Onko nämä minkälaisia esimerkkejä sosiaalisista osuuskunnista vai onko tämä keskustelua siitä, että niitä voisi olla?

Sami Karhu: Täältä Pellervosta käsin katsottuna niin. Rekisterissä on puhuttu, että olisi noin 2 000 työosuuskuntaa, henkilöstöomisteista yritystä Suomessa. Ja sehän ei tarkoita, että työosuuskuntien ja henkilöstöomisteisten yritysten jäsenillä olisi välttämättä mitään erityisiä työllistämisvaikeuksia. Tämä ilmiö on hyvin laaja ja sen rajaaminen on hankalaa, mutta sanotaan että siinä tuhannen ja parin tuhannen välillä olevia työosuuskunta ja minä äkkipäätään tähän laskisin ja niin minä olen tämän itse ajatellut. Ja toinen puoli on sitten, että mitä on sote-alan osuuskunnat, sitä on paljon pohdittu. Me toivoimme, että ne lähtee lentoon, ne ei lähteneet ihan samanlailla lentoon kuin tämä henkilöstöomisteisuus 1990-luvulla. Mutta niitä silti on noin vajaa satakunta ollut ja nämä luvut ei tunnu kauhean isolta, mutta kannattaa tietysti muistaa, että siellähän on aina paljon ihmisiä. Ei ole periaatteessa, voi olla yhden henkilön osuuskuntia, mutta nehän on aina isompia kokonaisuuksia, että kyllä minä nämä siihen laskisin. Mutta nämä ovat hyvin erilaisia yrityksiä ja tuota niissä on hyvin erilaista jäsenistöä. Että jos on vaikka 50 henkilön työosuuskunta niin kyllä siellä varmasti on väkisinkin ihmisiä, jotka on vähän heikosti kiinni työelämässä ja osittain vain työllistyy, eikä avoimilla markkinoilla ole aina helppoa. Mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi sitä. Että minä lähtisin näistä kahdesta luvusta noin 2 000 ja noin 100 liikkeelle. Niitä voidaan laajentaa ja spekuloida sitten paljonkin mitä ne tarkoittaa.

Jukka Peltokoski: Minkälaisia suuntimia Jaana ja Jarmo teille tulee ja tuleeko mieleen yksittäisiä esimerkkejä, joihin sosiaalisen osuuskunnan idea kiteytyy?

Jarmo Hänninen: Tuosta, kun Sami mainitsi näistä työosuuskunnista, niin ehkä semmoinen niin kun erottuva sektori sieltä on osatyökykyisten henkilöiden osuuskunnat. Joita nyt on syntynyt korkeintaan kymmeniä tuossa takavuosina niitä syntyi. Ja siinähän nähdään jo sitten ihan selvästi tämmöinen selkeä työhön integrointi tarkoitus. Ja siellä on hyvin erityyppisiä toimialoja. On luonnontuotealasta erilaisiin liike-elämän palveluihin, toimistopalveluihin, tietoliikennepalveluihin. Että se on ehkä lähinnä sitä semmoista sosiaaliosuuskunnan mallia tuota työllistymisen näkökulmasta. Tämähän on rajanvetoa. Missä tilanteessa se on täysin markkinavetoinen se työosuuskunta ja millä tavoin se on työhön integroiva. Meillä tietysti tämä työosuuskunnan malli on ollut hyvin markkinavetoinen, koska siihen ei ole kohdistunut erityisiä tukitoimia. On mielenkiintoista nähdä, että miten jatkossa sitten vaikeasti työllistettävien henkilöiden nämä palvelut järjestetään ja tuleeko tämmöisillä osuuskuntapohjaisilla malleilla olemaan siinä sitten oma osansa.

Jukka Peltokoski: Tuleeko Jaana sulle mieleen keissejä?

Jaana Pirkkalainen: Tuota Omillaan eli Kehitysvammaliiton Tukiliiton kautta syntynyt työosuuskunta. Tosin siellä ilmeisesti on sitten vähän muunkin tyyppistä toimintaa, mutta kuitenkin semmoinen esimerkki, jossa nimenomaan kun tuossa oli puhetta niin kun osatyökykyisten tai vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisestä, niin se on niin kun semmoinen hyvä esimerkki. Toiminnasta en tiedä sen enempää, eli en ole siihen itse henkilökohtaisesti perehtynyt, mutta kiinnostava esimerkkinä minun mielestäni.

Sami Karhu: Tuosta on helppo jatkaa tuosta Jaanan jutusta, se on juuri näin kun Jaana sanoi. Minun työurani ehkä mahtavimpia hetkiä on ollut tässä joitain vuosia sitten, kun meillä oli jo tämmöinen Osallisuutta osuuskunnista -hanke, kuulostaa niin kun nimikin on upea. Se oli Kiipulasäätiön kanssa ja kehitysvammalaitosten ohjaajien, Kiipulasäätiön johdon ja erittäin tulisieluisten osuuskunta edistäjien, sitä aina tarvitaan, tulisieluisuutta. Vietiin läpi projekti, jossa tuettiin neljän kehitysvamma osuuskunnan syntyä. Niistä on ollut hyvät julkaisut verkossa, videoita ja muita, se on sydämeen käypää. Siellä on muun muassa Taidokkaat Osuuskunta ja Yrttivillitys Osuuskunta ja nimetkin on aivan upeita. Ja tuota eräs aktivisti sanoo, että se on huikeata, että kyllä ihmisen mitta kasvaa kaksi senttiä, kun se pystyy sanomaan, että minä olen meidän osuuskuntamme markkinointipäällikkö. Hän oikeasti ottaa yhteyttä asiakkaisiin, he myyvät näitä tuotteita, mitä se milloinkin on, palveluita tai tuotteita. Tästä tullaan tähän, että pääsee niin kun syvälle tähän asiaan. Minusta on niin kun upeita esimerkkejä siitä, että joutuu palaamaan siihen, että kuka sen on määritellyt, että talous, osallisuus ja työelämä on vaan joidenkin ihmisten asia. Että sen ulkopuolella on niin valtavasti ihmisiä, joita ei oikeastaan niin kun meinata ajatuksellisesti hyväksyäkään siis ainakin tunnetasolla ei meinata tajuta ja hyväksyä. Kaikille kuuluu talous, kaikille työelämä, työelämävalmiudet, yrittäjyysvalmiudet. Ja tässä niin kun mentiin upeasti läpi ja mallinnettiin tämä juttu. Tämä on tietysti tämmöinen yksi esimerkki, mutta se on erittäin kuvaava tähän ideologiaan, joka tekee tästä äärimmäisen arvokkaan ja silloin tullaan myöskin siihen, että onko se vain markkinatalouden ja markkinoiden asia, niinhän se Suomessa meillä on. Onko jotain muita näkökohtia niin päästään aika pitkälle. Ja tätä voisivat Suomen päättäjät, hallitusherrat, virkamiehet, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, monet miettiä ja kiinnostua näistä asioista niin, että pääsee keskusteluyhteyteen myös, että mihin me tätä Suomea halutaan viedä. Niin nämä keissit avaa upeita näkökohtia ja todella inhimillistä niin kun kulmaa tähän yritystoimintaan.

[musiikkia]

Jukka Peltokoski: Tähän Taidokkaisiin, Taidokkaat on yksi keisseistä, joka löytyy myös tuolta meidän Osku viidessä päivässä -materiaaleista. Sieltä voi videoita katsoa ja kuunnella lisää Taidokkaasta, se on todella hieno esimerkki sosiaalisista osuuskunnista työllistää vaikeasti työllistyviä. No, nyt meillä on pyöritty paljon kuitenkin tämän työllistämiskysymyksen ympärillä. Tuleeko mieleen sosiaalisista osuuskunnista tai sosiaalisiin osuuskuntiin liittyvistä ulottuvuuksista muita asioita kuin työllistäminen? Mitä kaikkea sosiaaliset osuuskunnat voi tehdä?

Jaana Pirkkalainen: Minä voisin jatkaa itse asiassa vähän tuon mitä Sami äsken sanoi tuon keissin kautta. Että sanoi, että siellä ihminen joka niin kun tavallaan koko olemus muuttuu siitä, kun hän voi esittäytyä yrityksen markkinointipäällikkönä. Niin sosiaalisiin osuuskuntiinhan liittyy niin kun tähän voisiko sanoa, että tällaiseen perusmalliin liittyy se, että ne on usein tämmöisiä monitoimija malleja eli ei ole kyse pelkästään henkilöstöomisteisuudesta, josta oli puhe vaan siellä on myöskin esimerkiksi palveluiden käyttäjät jäsenenä. Eli tavallaan niin kun tämä työllistämisajatus, että jos sinä olet nyt niin kun se asiakas siinä mielessä, että sinä työllistyt siinä osuuskunnassa, niin samanaikaisesti sinä olet myöskin siinä yrityksessä jäsenenä omistajana mukana. Se monitoimijaisuus sitten voi tarkoittaa myöskin sitä, että siellä on esimerkiksi just se julkisen vallan esimerkiksi kunnan edustajia siinä hallinnossa mukana. Ja Italian kohdallahan siinä laissa on säädelty sitten sitä, että mikä esimerkiksi näiden joko julkisen vallan tai sijoittajien tuota äänivalta voi olla, eli sitä on aina rajattu. Ja sen toiminnan ohjauksen kannalta ja siihen toimintaan sitoutumisen kannalta olennaistahan on se, että se keskeinen päätösvalta on työntekijöillä. Oli he sitten ikään kuin tässä asiakas positiossa esimerkiksi niin sanotusti työllistyvinä tai sitten muuten niin kun palveluja tuottavana. Vaikka julkinen valta on siellä niin kun ollut mukana niin se päätösvalta on rajattu. Samaten kun tällaiset eettiset sijoittajat, jotka nyt pääasiassa osuuskuntiin tai sosiaalisiin osuuskuntiin on sijoittanut, niin heidänkin äänivaltaansa, päätösvaltaa on rajattu. Ja se on niin kun semmoinen tärkeä pointti eli se itsemääräämisoikeus ja se osuustoimintaan, osuuskuntiin ja osuustoiminnan periaatteisiin liittyvä niin kun itsenäisyys sillä tavalla niin kun taataan. Ja se on aika olennainen pointti minun mielestäni, mikä sieltä sosiaalisista osuuskunnista tässä prototyypissä niin kuin Italia voi sanoa, niin on olennaista.

Jukka Peltokoski: Tuleeko Sami tai Jarmo teille mieleen sosiaalisista osuuskunnista muita kuin työllistäviä keissejä?

Sami Karhu: Minä voin ottaa esimerkiksi, joka aika hyvin avaa tätä, niin meillä oli Pellervon päivässä tässä keväällä, niin tämmöinen sosiaalipalvelut Silmu Osuuskunta. Ja tässä on lasten suojelusta aika paljon kysymys, eli tämän tyyppisessä työssä haluttiin niin kun uudella tavalla organisoitua ihmisläheisesti joustavasti osuuskuntamuotoon, jonka arvot ja eetos sopii tähän hyvin. Ja niin kun tämä Milja Laamanen sanoi niin, intohimona on saada toiset loistamaan. Ja siinäkin ymmärsin, että taustalla on se, että tämä aktivisti Milja Laamanen on itse ollut tuota lastensuojelutyön kohteena ja ymmärtää, että siinä on muut motiivit kuin liiketalous, siinä tehdään jotakin hienosti uudella tavalla. Yrityshän se on, toimii markkinoilla, tarvitsee tilauksia, täytyy tehdä se työ mistä on sovittu, mutta aivan tämmöinen tuore ja paljon nyt julkisuudessa ollut esimerkki niin varsin niin kun kuvaava. Melkein haluan korostaa sitä, että kuinka tässä on yritys, mutta sen missio on saada uutta uudella tavalla innovatiivisesti esiin siinä palvelutuotannossa, joka voisi vastata sitä mikä olisi ihmisyydelle hyväksi ja vielä vetäjien oma kokemus täydentämässä tätä tekemistä. Minusta se on aika hyvä esimerkki niin kuin tällaisesta nykyaikaisesta tavasta ajatella talouselämää ja yrityksiä.

Jukka Peltokoski: Jarmo, tuleeko sinulle mieleen minkälaisia esimerkkejä sosiaalisista osuuskunnista tähän väliin?

Jarmo Hänninen: Ihan semmoisena esimerkkinä siitä, että miten pienistä asioista se voi olla tavallaan kiinni tai mikä voi olla se motivaatiopiste tämmöisen oman käyttäjälähtöisen yrityksen perustamiseen. Niin otan kyllä nyt tuolta Ruotsin puolelta, että siellä on tämmöinen kun Skaraborgs Assistans, joka on tämmöinen itse asiassa osuustoiminnan hankintaosuuskunta semmoisille talouksille, joissa on jäseniä, asukkaita, jotka tarvitsevat henkilökohtaisen avustajan palveluita jopa vuorokauden ympäri. Ja siellä koettiin ongelmaksi se, että julkisesta järjestelmästä ei välttämättä avustajan saatavuus ollut hyvä. Sitten nämä palveluiden käyttäjät eivät voineet millään tavalla vaikuttaa siihen esimerkiksi palvelun suorittamistapaan. Ja käytännöllisenä tämmöisenä henkilökohtaisena asiana siihen, kuka sieltä tulee. Eli henkilöstö saattoi vaihtua paljon. Tässä nämä käyttäjät perusti osuuskunnan organisoimaan tämän palvelun, jolloin käyttäjät pystyivät sitten vaikuttamaan siihen, että kuka esimerkiksi kullekin asiakkaalle tietyssä kierrossa, kuka henkilö tulee häntä avustamaan. Tämän tyyppisiä näkisin tulevaisuudessa mieluusti Suomen puolellakin.

Sami Karhu: Näistä suomalaisista tämän alan ikään kuin sote-puolen osuuskunnista, niin siitä on tiivistetty, taisi olla Pekka Pättiniemi, joka tätä on usein tuonut esiin ja sitä on syytä uskoa, hän on hyvin kokenut näissä asioissa. Hän on juuri puhunut niin kuin Jaana, että ne on usein monialaisia ja usein kevythoivaan, mitä se missäkin tarkoittaa, niin keskittyviä. Eli kevythoiva ja monialaisia. Näillä pääsee jo siinä ajattelutavassa pitkälle. Onhan selvää, että jos tullaan niin kun raskaampiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, niin ne vaatii jo satojen miljoonien tai miljardin resurssit ja silloin ne on suuryritysten tai julkisen vallan hoivissa hyvin usein. Mutta kevythoiva, mitä se tarkoittaa. Minusta se on erittäin hyvä niin kun ja ne voi olla melko isojakin tämän alan yritykset. Niissä saattaa olla kymmeniä työntekijöitä jopa satoja ihmisiä työskentelee näiden yritysten kautta. Ja sitten Suomessa on monin paikoin melko vähän ihmisiä – näin se on, kun vertaa maailmaa ja Euroopankin mittakaavassa niin tekijöitä on aika vähän, mutta myöskin kysyntää on rajallisesti. Niin hyvin usein tällaiset henkilöstöomisteiset yritykset niin ne on tällaisia monialaisia, joille kuuluu hyvin monen sortin asiat, että käydään vaikka vanhusta katsomassa ja kolataan piha, tehdään pienet nikkaroinnit siellä kotona ja jopa terveydenhoitaja voi käydä katsomassa missä mennään. Eli kun monia tämmöisiä hienoja ajattelutapoja tulee niin sitten kun ne sovelletaan suomalaiseen ympäristöön niin se toimii mikä sopii suomalaiseen ympäristöön.

Jaana Pirkkalainen: Voisin vielä kommentoida tavallaan niin kun tuolta Italia-kontekstista, että siellähän esimerkiksi, no tämän hetken tilannetta, se on laskenut varmaan se prosenttiosuus, mutta parhaimmillaan on esimerkiksi Bolognassa, alueella jossa muutenkin osuustoiminta on tietysti aika voimallista ollut, niin siellä sosiaaliset osuuskunnat ovat tuottaneet noin 80 % kaikista sosiaalipalveluista sen niin kun kaupungin alueella. Ja siellä niin kun isoimmat sosiaaliset osuuskunnat niin niissä kyllä sitten saattaa olla toistasataa työntekijää. Eli tavallaan se ongelma, kun viittasit siihen niin kun pääomien tarpeeseen siinä, että lähetään tuottamaan niin kun jotakin. Niin taisit sanoa raskaampaa palvelua sen kevythoivan lisäksi niin se tarkoittaa sitä, että niitä pääomia tietysti pitää olla, mutta se, että mistä ne sitten niin kun saadaan, se on niin kun se iso kysymys. Et mikä on se rahoittajataho, koska ei se osuuskuntamuoto niin kun poista sitä mahdollisuutta, etteikö voitaisi tehdä. Toinen puoli on sitten tietysti niin kun julkiset hankinnat. Eli kun meillä on jotenkin jääräpäisesti aika paljon niin kun kieltäydytty siitä mahdollisuudesta, että esimerkiksi hankintoja pilkottaisi, jolloin niin kun tavallaan se urakka pienenisi ja tulisi pienemmille yrityksille mahdolliseksi silloin kun niitä pilkotaan. Eli tavallaan semmoista niin kun ajattelun uudistumista myöskin siellä niin kun päätöksenteon puolella tosiaan tarvittaisi. Että ei osuuskunnat ole mikään niin kuin puuhakerho. Se on ihan niin kuin liiketoimintaa siinä kuin mikä muu tahansa. Se, että meillä suhtaudutaan siihen, että se on siellä jossain vähän niin kuin sama kun joku yhdistys, niin se ehkä tuottaa meille vähän nyt tähän päätöksentekoon sitä mielikuvituksettomuutta mikä on olemassa oleva tosiasia. Jyrkkä mielipide, sori.

Sami Karhu: Tästä raskaasta hoivasta niin jatkan tuosta mihin Jaana jäi. Niin osuuskuntamuoto antaa mahdollisuuden ihan mihin tahansa, voidaan vaikka maakunnallisen kokoisia tai valtakunnallisia palveluita organisoida. Ja kas kummaa, ehkä on sitten yllätys, niinhän on jo tapahtunut, siis jos lähdetään siitä, että onko meillä osuuskunta, osuuskuntien omistamia hyvinvointipalveluita, sote-palveluita, onhan niitä. Keskinäisillä yrityksillä on palveluita ja omistuksia, ihan raskastakin hoivaa, osuuskaupoilla jopa omia terveyskeskus tyyppisiä ratkaisuja, OP-ryhmä, POP-ryhmällä on ajatuksia, Tradekalla, vanhalla työväenliikkeen pääomalla on omat ratkaisunsa. Meillä on erittäin paljon jo tällä hetkellä ja se liittyy taas tähän, että mikä se on se Suomen niin kun yhteiskuntamalli, joka on muotoutunut. Meidän kansanliikkeemme on organisoinut isoja asiakasomisteisia, jäsenomisteisia yrityksiä ja niillä on, niillä niitä pääomia nimittäin sitten on ja mikä on erittäin tärkeätä johtamisvalmiuksia, bisnesvalmiuksia. Se lyhentämättömästi pitää olla erinomaiset bisnesvalmiudet ja vielä sanotaan, että tämä osuuskunta tässä tasapainoa hakevassa mallissa on vielä semmoinen, että se on kyllä ehkä vaativampi yritysmalli, kun siinä pitää ottaa huomioon niin monia asioita intressiryhmien ja tämmöiset yhteisen hyvän ja yhteiskunnallisen hyvän ajatukset, niin siinä ei voi kovin yksiniittistä ajattelua harjoittaa niin, ja niillä on myöskin johtamisvalmiuksia. Et kyllä meillä sitten taas mahdollisuuksia on vaikka mihin, jos niin päätämme, että emme edes puhu teoriassa. Mutta sitten kun me puhumme näistä sosiaalisista osuuskunnista niin me helposti ajattelemme vähän tämmöisiä pienempiä yrityksiä, mutta kyllä meillä sitten näitä suurempiakin on.

[musiikkia KSL podcast]

Jukka Peltokoski: Kerron tähän hauskan anekdootin. Nimittäin juuri kun tässä kerroitte sosiaalisista osuuskunnista niin mulla tipahti sähköpostiin kutsu European Social Economy Summittiin, jota tuo Cicopa, eurooppalainen ja maailmanlaajuinen sosiaalisten osuuskuntien kattojärjestö organisoi Euroopassa. Että täällä on muun muassa semmoisia teemoja ilmoilla kuin vihreät työpaikat ja uusi teollistaminen, osuuskuntien rooli tuossa vihreässä ekologisessa siirtymässä. Sitten sosiaalisten osuuskuntien rooli koronakriisistä toipumisessa, sosiaalisten osuuskuntien erityisesti työosuuskuntien innovatiiviset toimintatavat ja osuuskuntamallin mahdollisuudet alustataloudessa. Kertooko nämä neljä teemaa teille jonkinlaisesta laajemmasta yhteiskunnallisesta murroksesta, johon sosiaaliset osuuskunnatkin nyt osaltaan sitten kytkeytyy ja kiinnostus niitä kohtaan? Ja tämmöinen Summit, että keskustellaan nyt jostain (-) [0:41:42] jostain mahdollisuudesta?

Jarmo Hänninen: Katsoisin, että tämä alustatalous on yksi tämmöinen ilmiö, joka sekä aiheuttaa kysyntää ja mahdollisuuksia. Mielenkiintoista on nähdä, mitä ihmiset keksivät, että miten sosiaaliosuuskunta tyyppinen toiminta voisi hyödyntää erilaisia [alustajärjesteitä]. Tähän sosiaaliseen kestävyyteen, mihin tuossa viittasit tämän seminaarin suhteen, ja mainittakoon nyt, että tämä Osuustoiminnan Kehittäjät – Coop Finland ry. on sitten tämän Cicopan jäsen ja sillä tavalla on osallistuttu työryhmätyöhön koskien juuri alustatyötä. Niin tässähän julkistettiin sitten tuon niin sanotun eurokriisin jälkeen tutkimuksia ja osuuskunnat osoittautui erityisen kestäviksi, innovatiivisiksi, mukautuvaisiksi siihen tilanteeseen ja pystyivät jatkamaan toimintaansa paremmin kuin muut. Ja tämä on varmaan yksi vetonaula kanssa näihin sosiaaliosuuskuntiin, jotka toimii hyvin herkällä kentällä, jossa tavallinen yritys, jos sieltä voitontekomahdollisuus poistuu tulee ongelmia, niin lähtee pois. Vielä toteaisin tuohon Sami Karhun mainitsemaan asiaan, että joku vaikka henkilöstöomisteinen sosiaalipalveluita tuottava, hyvinvointipalveluja tuottava osuuskunta se siellä kentällä sitten toimii, niin tuossa taannoin oli tutkimusryhmässä, kun Kunnallisalan Kehittämissäätiö rahoitti tämmöisen julkaisun kun Osuustoiminnasta valoa vanhuspalveluihin. Ja siellä pohdittiin, että hienolla tavalla monesti käy niin, että paikallisesti toimiva vaikka henkilöstöomisteinen hyvinvointipalveluja tuottava osuuskunta, kun se seuraa alueella kysyntää ja markkinointia ja löytää niitä ihmisiä, joilla on niitä tarpeita, niin siinä kaksi kärpästä yhdellä iskulla saadaan tainnoksiin. Eli syntyy työllisyyttä, voidaan ehkä palkata lisää väkeäkin tekemään, ja löydetään ihmisiä sieltä, joilla on ollut ehkä se tarve piilossa. Ja tähän ehkä tämmöisellä sote-alan näkökulmalla voisi miettiä myös tämmöistä alustamaista toimintaa. Kuopiossahan on perustettu tämmöinen Tarjoomo-osuuskunta, jossa on kyllä laajasti erityyppisiä hyvinvointipalveluyrityksiä mukana. Mutta ajatus on siinä se, että silloin kun kaupungin sosiaalipalvelut päättyvät, mutta palvelutarvetta jää, niin näihin muihin palveluihin syntyy tämmöisen alustan kautta ja sen viestinnän ja markkinoinnin kautta sitten tietyllä tavalla tämmöinen palveluohjauksellinen elementti, jolloin semmoiset esimerkiksi ikääntyvät henkilöt saavat palveluita, jotka eivät kuulu suoranaisesti sitten kaupungin palveluiden piiriin.

Jaana Pirkkalainen: Minä voisin jatkaa. Joo, siis selkeästihän niin kun ollaan aika isojen kriisien partaalla. Korona on tietysti yksi, joka on aiheuttanut niin kun isoja juttuja, mutta tietysti sitten siellä takana väijyy se kaikkein isoin, eli tämä ympäristön ekokriisi. Eli tavallaan joka tapauksessa tullaan pakotetuiksi luomaan tuotanto uudelleen. Jos ajatellaan niin kun tällaisia vihreitä työpaikkoja tai sitten vihreämpää tuotantoa ekologisesti kestävämpään tuotantoon, niin se nimenomaan täytyy jotenkin purkaa se tavallaan tämä globaali järjestelmä vähän pienempiin osiin. Paikallistalous on yksi sellainen iso asia, joka kytkeytyy vahvasti myöskin siihen yhteisötalouskäsitteeseen. Eli tavallaan niin kun se, että me joudutaan miettimään tuotantoresurssien käyttö ja sitä myöten kaikki niin kun logistiikka, kaikki niin kun uudelleen ja se tarkoittaa sitä, että paikallistalouksien merkitys kasvaa. Mutta sitten tosiaan niin korona, niin kun akuutti ennakoimaton kriisi, siinä sama asia, että tavallaan ne paikalliset yritykset, koska ne työpaikat ja se toimeentulo ja ihmisten elämä on siellä jossakin paikassa, niin on keksittävä sitä toimeentuloa myöskin sitten silloin, jos kriisi ja jos sieltä lähtee niitä työpaikkoja. Ja tästä niin kun juonnan sitten vielä sen ajatuksen, joka liittyy ihan välittömästi taas tuonne Italiaan ja Italian sosiaalisiin osuuskuntiin, niin on worker buyout toiminta eli silloin jos käytännössä niin kun toimiva kohtuullisesti kannattavakin liikeyritys on menossa alta, työpaikat on menossa alta, niin siellä on tämmöinen Marcora-laki, joka mahdollistaa sosiaalisten osuuskuntien kautta työntekijöiden ostaa se yritys, se liiketoiminta. Siihen on sitten rahoitusjärjestelmät ja kaikki sellaiset niin kun rakennettu 1980-luvun loppupuolella ja viimeisimmät on, mitä olen katsonut jotain lukuja, niin ne on jostain tuolta 2014 tai jostain sieltä, tämä on vähän vanhaa tietoa puhun, mutta siinä vaiheessa noin 250 yritystä oli tämän mekanismin kautta niin kun jatkanut toimintaansa. Ja tavallaan niin kun ajatellen esimerkiksi just tämmöistä niin kun akuuttia vähän ennakoimatonta kriisiä, niin kun korona nyt on ollut, niin tämän kaltaiset niin kun mekanismit pitäisi olla, koska ne on yksi osa sitä valmiutta niin kun reagoida ja toimia kriisitilanteissa, jotta tuotannot pysyy yllä.

Sami Karhu: Mulla olisi tuohon Jaanan jatkoksi niin semmoinen näkökulma, että tämä tulevaisuus on edessä päin niin kun sanotaan. Ja miten me niin kun näihin kysymyksiin vastaamme, niin varsinkin nyt kun Suomea tarkastelee, niin me tunnistamme, että Suomeen on syntynyt hyvinvointivaltio, hyvinvointiyhteiskunta. Kaikkiaan se, että yleensä kunnan rooli on ollut hyvin vahva, mutta valtio on hyvin tiukasti ohjannut kuntia. Meillä on kunnallinen itsehallinto, jonka voisi ajatella, että sehän on melkein kuin osuuskunta, joka järjestää kuntalaisille palveluita. Sehän ei ole pelkästään huuli vaan siinähän on vähän perääkin. Sen joutuu oikeasti näissä hommissa niin kun miettimään, mikä on meidän kuntamme. Ja monet niistä ihmisistä, jotka on vahvoja osuustoiminnassa ne on vahvoja myös paikallistalouden vaikuttajina kuntakentässä ja kuntaliitoissa. Ei osuuskunta väellä yleensä ole mitään erityistä intressiä käydä murtamaan kuntia tai kuntainliittoja tai hyvinvointipalveluita, kun ne on itse siellä ollut kehittämässä viimeiset vuosikymmenet niitä. Ne näkee niin kun, että nämä erilaiset organisoitumismallit pelaa yhteen ja hakee paikkaansa, mutta ei tarvitse haukata toisia. Mutta nyt meille on sitten tullut ekspansiiviset markkinat, on paljon pääomia ja pääomat liikkuu, ne on globaaleja ja ne hakee tuottavia kohteita. Niin aika paljon on tämä sote-sektori havaittu tällaiseksi, johon olisi kiva päästä kiinni. Siellähän on aika hyvät markkinat, koska ihmiset vanhenee ja yhä enemmän pulmia tunnistetaan. Ja meillä on siis poliittisen kentän takia niin ja suomalaisten ammattien takia niin aika vahvat tahot, jotka ajaa kuntien ja valtion näkökulmasta sellaista vahvaa julkista sektoria. Ja sitten meillä on voimakkaitten kansan, kansallisten ja kansainvälisten yritysten ja heidän lobbarien takia erittäin ekspansiivisesti toimivat markkinat. Valmius hoitaa niin sanotusti avaimet käteen kaikki asiat. Nyt sitten kysymys, jonka Juhani Laurinkari on huikean kysymyksen esittänyt. Sosiaalipoliittinen ja tämmöinen yhteiskuntaan integroiva toiminta niin se on itse asiassa alkanut aika paljon Suomessa osuustoiminnan kautta. Nähtiin tämmöisenä saksalaisperäisenä yhteiskunta-ajatteluna omana apuna ja ihmiset käy itse itseään auttamaan. Ja myönteinen ja suotuisa eliitti, joka myöskin ymmärtää tämän. Tänne väliin jää tämä yhteisötalous näitten kahden vahvan voiman väliin, niin kuka ajaa sen asiaa. Missä meillä on ne vahvat korporaatiot, vahvat poliittiset voimat, ihmiset, jotka on perehtynyt ja hahmottaa tämän, jotka ajaisivat tätä yhteisötalous asiaa, johon tämä sosiaaliset osuuskunnatkin laajasti ottaen kuuluu. Ja tämä onkin tiukka kysymys. Nimittäin meidän sosiaalilainsäädäntö, työmarkkinalainsäädäntö ja myös käsitys yrittäjyydestä niin on muotoutunut tämän pitkän kehityksen tuloksena. Ja sitä helposti on näissä hommissa vähän kummajainen, kun eihän tätä ole tullut ajatelleeksi eikä me oikein korporaatiota, joka olisi puolella niin meinaa löytyä. Että tässä on välillä yksinäisiä susia paljon ja kirjoittajia ja toimijoita, mutta vahvat leuat on ympärillä. Ja minusta tämä on tätä Jaanan peräämää tulevaisuusajattelua, että mihin millaista yhteiskuntaa me haluamme kehittää ja onko meillä tälle meidän mallillemme tilaa.

[musiikkia]

Jukka Peltokoski: Tähän saakka kun olen kuunnellut teidän keskusteluanne, niin voisin hahmotella ehkä kolmenlaista lähestymistapaa siihen, että miten sosiaalinen osuuskunta voidaan hahmottaa. Ensinnäkin meillä on tämmöisiä henkilöstöomisteisia yrityksiä, missä ammattilaiset tekee töitä omassa yrityksessään demokraattisesti omistetussa työpaikassa ja se toimii sosiaali- ja terveysalalla, ja sillä tavalla on sitten sosiaalinen osuuskunta. Sitten on sosiaalisia osuuskuntia mahdollisesti, jotka integroi palvelun tarvitsijoita myös sen palvelun tuottamiseen. Oli siinä kyse sitten työnteosta tai vaikka voisi olla asumispalvelustakin tai monesta muusta palvelusta. Mutta kuitenkin palvelun käyttäjä integroidaan myös suoraan sosiaaliseen osuuskuntaan tuottamaan palvelua ja omistamaan yhteistä osuuskuntaa, joten he ei ole pelkästään palvelun kuluttajia vaan myöskin palvelun tuottajia ja -omistajia. Ja sitten vielä laajemmin kun katsotaan niin on tämmöisen monien intressitahojen osuuskuntia, jotka sitoo yhteen monia eri intressitahoja, että siellä voi olla työntekijät ja palvelun käyttäjät, tarvitsijat ja ehkä mahdollisesti heidän perheitään ja sitten tosiaan myös rahoittajia ja ehkä jopa kunta. Näkisittekö te, että kunnat voisi olla vahvempia aloitteellisia toimijoita sosiaalisten osuuskuntien perustamiseksi tai ainakin niiden tulemiseksi kentälle?

Jaana Pirkkalainen: Minä sanon heti tähän, että ilman muuta. Ja se olisi niin kun jotenkin, kun tuo tulevaisuusperspektiivi tässä nyt niin kun nousi esiin, ja niin kun Samikin tuossa aiemmin jo viittasi siihen, että kun meillä periaatteessahan meillä on tämä kuntien itsehallinto hyvin pitkälle vietynä, niin ne olisi vaan niin kun sellainen jatke siihen. Se miten se sitten sopisi niin kun tähän isoon sote-uudistus ajatteluun eli tavallaan niin kun niiden palvelujen tuotannon keskittämiseen, kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista ja pelastustoimia mitä kaikkea sinne nyt sitten onkaan menossa, niin silloinhan se niin kun muuttuu se koko kenttä. Mutta minä olen aina ihmetellyt sitä, että kunnat niin kun, että tavallaan niin kun koko tämä meidän, jos nyt puhutaan työvoimapolitiikasta niin se lähtee jotenkin niin kun väärinpäin liikkeelle minun mielestäni. Ja tavallaan justiinsa se, että miten kunnat niin kun mieluummin maksaa sakkomaksuja kun perustaa osuuskunnan, jolla ne työllistäisi.

Sami Karhu: Minä voisin tähän nostaa sen esiin, että kun mehän elämme tämmöisessä kilpailutus yhteiskunnassa, ja kunnat on aika ahtaassa raossa juridisesti tämmöisissä kilpailutuksissa. Ja sitä paitsi niillä on talouskriisi päällä. Sehän tarkoittaa sitä, että kunnan palveluille ja toiminnoille on niin paljon kysyntää, ettei meinaa rahat riittää vaikka rahaa sinänsä kuitenkin kunnilla on. Ja tämä onkin hankala pesti sitten, että mitenkä se menee sitten, että kunta on mukana. No Järvenpäässä missä minä asuin niin oli tämmöinen Omaoksa Osuuskunta, se teki pesulapalveluita, ja siellä oli osatyökykyisiä mukana. Niin kyllähän se muutamat kilpailut kaiketi, jos ymmärrän oikein, niin kestikin, mutta ennen pitkää tulee kilpailutus, jota se ei kestä. Ja eihän se yritys voi muuttaa minnekään toiselle paikkakunnalle, kun hehän asuvat siellä Järvenpäässä ja heidän kotinsa on siellä. Eli kuinka tämä kilpailutus yhteiskunta sovitetaan yhteen näihin moniin näkökulmiin, niin se on iso kysymys. Mutta lakihan meillä on aika ihmeellinen. Osuuskuntalaissa on pykälä, jossa äänivaltaa, se ei olekaan jäsen per ääni, vaan sitä voidaan 1/20 osan enemmän, siis 20 kertaa enemmän, olla yhdellä jäsenellä kuin toisella. Ja siinä on nimenomaan ajateltu enimmäkseen sitä, että kunta voisi olla mukana ja tuoda isot resurssit ja se saisi myöskin paljon päätäntävaltaa. Jotta se ikään kuin tämmöinen hyväntahtoinen jäsen siinä voisi edesauttaa niitä päämääriä mitä on yhdessä asetettu ja voitaisi toimia noin niin kun Jaana tuossa kertoi.

Jarmo Hänninen: Kaiken kaikkiaan niin kunnissa voidaan jotain tehdä myös siellä hankintapuolella. Tehdään tämmöisiä rohkeampia ja sanoisinko viitseliäämpiä niin kun hankintaprosesseja. Ehkä meillä on ollut semmoinen Suomessa käytänne, että on hyvin tarkasti tehty tavallaan tehokkaita hankintoja, hankintaprosessit on yksinkertaistettu ja lopulta se hinta on ollut hyvin ratkaiseva. Mutta tämmöisiä työllisyysperusteita esimerkiksi sitten ei ole niinkään käytetty sosiaalisia kriteereitä tai tämmöisiä hankinnoissa. Siihen kyllä kuntia rohkaisisin. Ja semmoisia tukevia asioita, että millä tavalla tämä voisi niin kun edistyä tämä sosiaaliosuuskunnat, niin viittaan tähän yhteiskunnalliseen yritystoiminnan strategian toimeenpanoon, joka toivon mukaan tässä syksyn puolella lähtee liikkeelle. Sitten Euroopan unionillahan on tämä yhteisötalouden toimenpideohjelma, johon tietysti osuuskunnat sopii kun nenä päähän. Mitä sieltä saadaan sitten niin varmaan tämmöistä kehittämistoimintaa olisi mahdollista saada. Ja sitten nostaisin esille tämmöisen, joka on keskusteluttanut myös tuolla naapurimaassa Ruotsissa eli mikä on niin kun tietyllä tavalla osuustoimintaliikkeen sisäinen solidaarisuus, että onko sieltä esimerkiksi tämmöisiä rahoituselementtejä saatavissa tukemaan sosiaalisten osuuskuntien perustamista. Niin tämä voisi tuoda apua, jos rahoitusjärjestelmät olisi siihen toimintaan soveltuvia.

Jukka Peltokoski: Millaisia lähtökohtia Jaana ja Sami te näette sosiaalisten osuuskuntien nousulle Suomessa tai tulevaisuudelle? Ketkä olisi semmoisia aloitteellisia tahoja, joiden voisi toivoa odottaa olevan liikkeellä perustamassa sosiaalisia osuuskuntia?

Jaana Pirkkalainen: Jarmo sanoi minun mielestäni tuossa tuon osuuskuntien niin kuin keskinäinen solidaarisuus eli tietenkin isot osuuskunnat. Se on niin kun yksi semmoinen niin kun Sami aikaisemmin jo sanoi, että siellähän niitä pääomia on. Ja tavallaan nyt jos me pystyttäisi niin kun luomaan jonkunlainen rahasto, jossa myöskin sitten julkinen valta, valtiohan voisi laittaa siihen rahastoon myöskin panoksensa ja sitä kautta myöskin toteuttaa sitä Jarmon viittaamaa strategiaa, yhteiskunnallisten yritysten strategiaa. Jotain tämänkaltaisia ajatuksia itsellä on tässä vaiheessa. Italiassahan on vielä, meiltähän se on poistunut osuuskuntalaista niin kun tämä rahastointipakko. Italiassa edelleen käsittääkseni 3 % voitosta, ylijäämästä pitää rahastoida osuuskuntien keskusjärjestöjen hallinnoimiin rahastoihin. Joilla sitten tuotetaan koulutusta ja muuta tämmöistä tukipalvelua. Ja tämänkaltaisia niin kun systeemeitä niin meillä olisi niin kun varmastikin aika helppo noin rahan kannalta toteuttaa, jos niin kun isot osuuskunnat lähtisivät kehittämään tätä ajatusta eteenpäin. Semmoista olen niin kun odottanut tässä hirveän paljon, [naurahdus] että se lähtisi liikkeelle.

Sami Karhu: Minä niin kun näen näitä edellytyksiä niin voi sanoa, että niin kun äsken puhuttiin, niin tietyllä tavalla tämmöiset lainsäädännölliset ja muut puitteet niin onhan ne olemassa, eihän sitä mikään niin kun estä. Se on eri asia, että onko meillä niin kun tällaiset kulttuuriset edellytykset ja minusta tuntuu, että siellä on ne suurimmat, että ei osaa ajatella tämän kautta, ajatellaan muuta kautta tätä asiaa. Mutta sitten tullaan kyllä isoihin kysymyksiin, joka on laajempi osuustoimintaliikkeen kysymys. Missä meillä on markkinoille sopiva liiketoimintaosaaminen, kuka sitä kouluttaa, ketkä haluaa hakea tämän alan koulutusta? Siellä markkinoilla sitten pitää pärjätä tai meillä menee puhevalta näihin asioihin, eli tämmöinen laaja perehtyneisyys sitten talouteen niin pitäisi kiinnostaa. Myöskin liiketaloudelliset, yritys, yritysjohtamisen kysymys pitäisi kiinnostaa, jos kerta ajatellaan, että tavalliset ihmiset lähtee organisoitumaan. Sitten me tarvitsemme tällaisia tulisieluja, jotka todella haluaa viedä tätä asiaa eteenpäin. Ja yhä enemmän minä olen vuosien kuluessa päätynyt siihen, että ei ne osuuskunta pioneerit ihan väärin ajatelleet, kyllä siellä pitää olla sellaisia valistuneita, yhteiskunnallisia valmiuksia hyvin omaavia ihmisiä, jotka lähtee ikään kuin yhteisen hyvän eteen niin kun tukemaan ihmisiä eteenpäin. Joilla on osaamista, valmiuksia ja verkostoja, sellaisia pioneerihenkiä, jotka haluavat viedä tätä asiaa eteenpäin. Sitä ei niin kun virkatyönä oikein viedä, eikä sillä, että kollektiivi kokoontuu, mutta kuka lähtee tekemään asioita niin tässä tarvitsee mennä. Näin se on organisoitunut usein osuustoiminta. Ja sitten kyllä minä sanoisin, että tämmöinen kokeilutyyppinen, hyviä pioneeri keissejä läpi. Ymmärtääkseni kun tämä yhteiskunta on noin organisoitunut niin julkisen vallan, hyvin paljon julkisen vallan, rahoituksella niin kokeiluja ja pioneeriprojekteja, jotka saa hyvää aikaan, joita pystytään benchmarkata ja monistaa sitten yhteiskuntaan. Meillä on tässä kyllä nytkin jo mahdollisuuksia, mutta lisää tarvitaan tämän tyyppiseen. Toimialojahan on vaikka mitä ja palveluita vaikka mitä ja tulevaisuudessa vielä eri kuin nyt, että ainahan kehitys kehittyy.

Jukka Peltokoski: Kiitos. Näihin sanoihin on uskoakseni hyvä lopetella tämä podcast. Toivottavasti osaltaan tämä Osku podkussa -podcast-sarja vie ajatusta eteenpäin ja siellä missä kipinä ehkä jo kytee, niin se roihahtaa vähän isompaan liekkiin ja synnyttää uutta osuustoimintaa, ja erityisesti kiinnostusta ja toimintaa tekijyyttä sosiaalisia osuuskuntia kohtaan. Jälleen on podcastissa osoittautunut, että sosiaaliset osuuskunnat on, niin kun osuuskunnat, kaikkineen hyvin monimuotoinen ilmiö. On historiassa elänyt monissa mutkissa ja matkassa mukana ja on ehdottomasti tulevaisuuden ilmiö, jatkuvan uudelleen keksimisen, löytämisen ja eteenpäinmenon kohteena. Yhteisötalous vahvasti sosiaalisten osuuskuntien takana, kansalaisyhteiskunta, ihmiset itse, jotka sosiaalisia osuuskuntia perustaa, tarvitsee niitä palveluita, joita osuuskunnat sitten tarjoaa. Tarvitaan kulttuuria, joka tukee tekijyyttä. Toisaalta kuntia, rahastoja, lakia ehkä tuuppausta myös sieltä virallisen yhteiskunnan puolelta. Mutta kaikkineen kuva on sen suuntainen, että meidän täytyy kysyä mitä muutakin maailmassa ja yhteiskunnassa on kun valtio ja markkinat. Mikä on se yhteisötalous, joka pitää ihmisten yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia osaltaan yllä, mitä me voimme tehdä sen eteen ja sen vahvistamiseksi.

Kiitoksia keskustelusta Jaana Pirkkalainen Osuuskunta Väenvoimasta, Sami Karhu Osuustoimintakeskus Pellervosta ja Jarmo Hänninen COOP Finlandista.

Jaana Pirkkalainen: Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta kaikille osallistujille, oli ihan mukava olla mukana.

Sami Karhu: Kiitos paljon, tämä avartaa myöskin keskustelijaa.

Jarmo Hänninen: Kiitos paljon. Monimuotoinen ilmiö, näkökulmat ei ole aina ihan yksiselitteisiä. Tärkeintä on se, että syntyy niin kun hyviä vaikutuksia yhteiskuntaan.

Jukka Peltokoski: Kiitos. Monimuotoinen ilmiö, monia näkökulmia ja paljon asiaa. Ei varmasti tyhjene tähän podcastiin, mutta ajatukset liikkuu eteenpäin ja niin myöskin osuuskunnat. Kohti seuraavia jaksoja, joissa keskustellaan muun muassa asumisosuuskunnista. Näin.

[musiikkia KSL podcast]