Järjestöllisen sivistystyön sivistyskäsitykselle on ominaista taistelu oman ajan epäoikeudenmukaisuutta, sortavia rakenteita ja käytäntöjä vastaan sekä pyrkimys saada aikaan muutosta parempaan. Nykypäivänä se on yhä polttavammin taistelua elämän puolesta: oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kysymistä ja ajamista planetaarisen kansalaisuuden ja huolenpidon mittakaavassa. 

Jenni Pätäri, Sivistystyön Vapaus ja Vastuu (SVV) -ohjelman koordinaattori: Puhe KSL:n 60-vuotisjuhlassa.

”Kuten sivistyksen teemavuosi muistuttaa, sivistys on teon sana. Se on yksilöllinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen – mutta myös ympäristöllinen muutosvoima. Se on toimintaa ja tekoja, jotka ohjautuvat arvoista käsin, ja johon kuuluvat välittäminen ja vastuu.

Sivistys ei ole vain yksilöllinen ominaisuus vaan myös yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen prosessi. Se tapahtuu monilla merkittävillä tavoilla ihmisten välillä ja edellyttää osallistumista. Näin ollen sivistys – kuten esimerkiksi demokratia – ei myöskään ole pysyvä tila, vaan se elää ajassa. Tämä tarkoittaa, että se on luonteeltaan myös katoava. Siksi se edellyttää jatkuvaa ylläpitämistä, jota sivistystoimijat ja -järjestöt, kuten KSL, monilla tärkeillä tavoilla toteuttavat.

Järjestöllinen sivistystyö on läpi historiansa perustunut demokratiaa vahvistaviin käytäntöihin sekä osallisuutta vahvistavaan ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen tarjoavaan toimintaan. Lisäksi sen sivistyskäsitykselle on ominaista taistelu oman ajan epäoikeudenmukaisuutta, sortavia rakenteita ja käytäntöjä vastaan sekä pyrkimys saada aikaan muutosta parempaan. Nykypäivänä se on yhä polttavammin taistelua elämän puolesta: oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kysymistä ja ajamista planetaarisen kansalaisuuden ja huolenpidon mittakaavassa. Tämä rooli on kriittinen, kun esimerkiksi poliittinen järjestelmä ei yksinään takaa kaikkien kansalaisten oikeuksia tai ihmisoikeuksia, tai huomioi planeetan kantokykyä.

Tällainen sivistyskäsitys ja sivistys herää eloon KSL:n toiminnassa – tiedollisesti, taidollisesti ja toiminnallisesti. Jo 60 vuotta se on vahvistanut vasemmistolaista yhteiskunnallista toimijuutta sekä esimerkiksi monipuolista kulttuuritoimintaa, joka tuottaa ajattelumaailmaa muuttavia kokemuksia sekä nyrjäyttää vallitsevia käsityksiä. Tärkeässä asemassa ovat demokraattinen toimintakulttuuri sekä järjestöllinen sivistyspedagogiikka, jossa yhdistyvät yhteisöllisyys, tahto ja toivo.

Syntymäpäivänä katsotaan perinteisesti myös taaksepäin. Historian tuntemus on hyvin tärkeä sivistyksen osa, kuten myös sivistyneen ja kestävän päätöksenteon osa. Historiallinen ymmärrys meistä itsestämme osana yhteiskuntaa ja sukupolvien jatkumoa on lisäksi tärkeä identiteetin ja tulevaisuuden rakentaja. Ymmärrys edeltäneistä sukupolvista sekä siitä, keitä me olemme, mistä tulemme, miksi toimimme kuten toimimme, antavat meille vahvat juuret. Juuret ja matkalle osuneet kipukohdat näyttävät meille myös tärkeällä tavalla tietä eteenpäin uusien haasteiden ja uusiutumisenkin edessä.

Vaikka jatkuva muutos voi toisinaan tuntua lamaannuttavalta, piilee muutoksessa myös sivistyksen kauneus: se avaa meille yhä uusia mahdollisuuksia kasvaa ihmisinä ja yhteisöinä, sekä rakentaa parempaa maailmaa yhdessä.

Sosiologi Eeva Luhtakalliota (2024) mukaillen kysymykset siitä, miten kansalaisjärjestöt ja järjestöllinen sivistystyö, mutta myös sivistystyö kokonaisuutena toimivat demokraattisemman elämän ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta, sekä miten niiden toimintaedellytykset turvataan, ovat erityisen polttavia meidän ajassamme, kun monet sosiaaliset liikkeet kulkevat päinvastaiseen suuntaan.

Tässä ajassa todella on tarvetta ja tilausta KSL:n kaltaiselle sivistys- ja muutosvoimalle – enemmän kuin koskaan! Kiitos – ja kauan eläköön KSL!”

Viitatut lähteet

Kansanvalistusseura (2024). Kestävä tulevaisuus on tehtävä – sivistys on teon sana.

Luhtakallio, Eeva (2024). Yhteiskunnan tekemisen politiikka: miten ymmärtää yhteistä moniarvoisessa yksilöiden ajassa. Keynote-luento Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Helsingin yliopistolla 8.2.2024.