Työuupumuksen kokenut Marjo Kalavainen sai oivalluksen luonnostellessaan mallia käsityölle. Nyt sama oivallus on antanut luovuutta kohdata haasteita työelämän parissa.
Marjo Kalavainen on yksityisyrittäjänä työskentelevä toimintaterapeutti. Hän on valmistunut KSL-opintokeskuksesta käsityömestariksi suuntautuen kädentaitojen ohjaamiseen. Omien käsitöiden tekemisen lisäksi Kalavainen nauttii myös muiden ohjaamisesta käsitöissä.
Parasta käsitöiden tekemisessä on Kalavaisen mukaan se, että työn tulokset ovat heti nähtävissä. Se on hyvää vastapainoa terapiatyön ohelle, jossa näkyvien tulosten syntyminen tapahtuu hyvin hitaasti. Koronapandemian vuoksi entistä digitaalisempaan työympäristöön siirtyneiden suomalaisten keskuudessa trendi-ilmiöksi nousivat juuri leipominen ja käsityöt.
Työ lasten toimintaterapeuttina on sosiaalisesti intensiivistä ja vaativaa. Hänelle käsityöt ovat myös tapa palautua työstä. Kalavainen kuvaileekin luonnettaan sosiaaliseksi introvertiksi, eli ihmiseksi, joka kyllä nauttii sosiaalista tilanteista, mutta samalla ne uuvuttavat häntä. “Tarvitsen töiden jälkeen aikaa itselleni samalla tavalla kuin jaettua yhteistä aikaa. Erityisesti rentoudun illalla neulomalla”, Kalavainen sanoo.
Itselle mielekäs arki
Kalavainen kertoo olleensa aina kiinnostunut käsillä tekemisestä. Ensimmäiseltä ammatiltaan hän oli parturi-kampaaja. Aikuisiällä hän kouluttautui ammattikorkeassa toimintaterapeutiksi. Kalavainen viihtyi toimintaterapeuttina, mutta työn haastavuus ja kuormittava elämäntilanne yhdistettynä itseltään paljon vaatimiseen vaati veronsa. Vuonna 2016 Kalavaisella diagnosoitiin työuupumus.
“Alkoi tuntua siltä, että olin ikään kuin pimeässä tunnelissa. Olin kadottanut luovuuden tunteen enkä pystynyt enää nauttimaan työstä”, Kalavainen muistelee.
Tilastokeskuksen mukaan työuupumus ja jaksamisongelmat ovat lisääntyneet huomattavasti Suomessa. Naisilla ne ovat selvästi yleisempiä kuin miehillä. Vuonna 2019 julkaistussa Työolotutkimuksesta käy ilmi, että miltei viidennes työikäisistä palkansaajanaisista kertoo olevansa vaarassa sairastua vakavaan työuupumukseen. Tilastokeskuksen mukaan vastaava luku vuonna 2013 oli kahdeksan prosenttia. Työuupumuksen rajamailla olevien määrä on tuplaantunut kuudessa vuodessa.
Kalavainen otti opintovapaata tarkoituksenaan keskittyä itselle mielekkääseen ja rentouttavaan tekemiseen. Ensisijaisesti hän halusi elvyttää luovuutta. Tällaista tekemistä löytyi hänelle entuudestaan tutusta Taitokeskus Jyväskylästä. Se, minkä piti alunperin olla vain palauttavaa harrastamista, muuttui tehdessä käsityöntekijän ammattitutkinnoksi ja sen jälkeen käsityömestarin erikoisammattitutkinnoksi KSL-opintokeskuksen koulutuksissa.
Vaikka käsitöistä ei tullut Kalavaiselle uutta päivätyötä, suoritetuista tutkinnoista on ollut paljon hyötyä sekä oman jakamisen ylläpidossa että työnkuvassa toimintaterapeuttina, jossa käsityömenetelmiä voi käyttää myös terapiatyössä.
“Nykyisin olen käsityötaiteilija silloin kun ehdin. Terapiatyö vie tässä vaiheessa paljon aikaa, mutta haaveilen edelleen siitä, että tulevaisuudessa voisin vielä entistä paremmin yhdistää terapiatyön ja käsityöt”, Kalavainen sanoo.
Testaa, älä oleta
Työuupumus aiheuttaa näköalattomuutta, ja uupuneen ihmisen ongelmanratkaisukyky heikkenee. Tältä myös Marjo Kalavaisesta tuntui hänen hakeutuessa opiskelemaan Taitokeskus Jyväskylään. Opintojen aloittamista helpotti se, että koulutukseen on jatkuva haku. Se tarkoittaa sitä, että sovittaessa opiskelija voi aloittaa ammatillisen koulutuksen käytännössä mihin aikaan vuotta tahansa.
“Olen ollut iloinen intuitiostani, että minun pitää päästä elvyttämään luovuutta minulle tärkeillä käsitöillä. Jos ajattelen toimintaterapiaa, niin juuri toiminnan avulla pystyy näkemään oman tekemisen tuloksen. Siitä pystyy iloitsemaan, että ‘hei mä pystyn tekemään tämmöisiä juttuja ja tällaistakin osaan!’ Sehän on todella terapeuttista”, Kalavainen sanoo ja jatkaa naurahtaen: “Voisi sanoa kohdallani käsityöopinnoista, että toimintaterapeutti vei itsensä toimintaterapiaan.”
Käsitöitä tehdessä Kalavainen teki havaintoja itsestään.
“Käsitöitä tehdessä huomasin, että minähän olen itse asiassa todella iloinen ihminen perusluonteeltani. Se oli jotain sellaista, mitä olin kadottanut itsestäni, kun työuupumus oli pikkuhiljaa päässyt hiipimään elämääni”, Kalavainen pohtii.
KSL-opintokeskuksessa suoritettujen tutkintojen jälkeen Kalavainen pystyi taas palaamaan nykyiseen työhön toimintaterapeuttina ja nauttimaan siitä. Ennen työssä vaivannut epävarmuus ja riittämättömyyden tunne oli korvautunut uudella luottamuksella.
Kalavainen hieman nolostuu tai menee vaatimattomaksi muistellessaan käänteen tekevää oivallusta eräällä muotoilun kurssilla, jolla opiskelijat harjoittelivat tekemällä luonnoksia suunniteltavista käsitöistä. Hän muistaa vahvasti erään oivalluksen luonnostelun suhteesta työhön ja sen suunnitteluun.
“Aiempi suhteeni ongelmanratkaisuun oli jokseenkin ollut se, että minun täytyi tietää ennen aloittamista, mikä on paras ratkaisu kuhunkin asiaan,” Kalavainen sanoo. “Mutta eihän sitä voi tietää etukäteen. Asioita vain pitää kokeilla. En ollut osannut päästää irti siitä, että jos en ennen aloittamista tiennyt, mikä oli paras ratkaisu, en oikein osannut tehdä. Tai aloitin, mutta se tuntui itsensä pakottamiselta”, Kalavainen muistelee.
Käsin tehtyjen ja tutkivien luonnosten kautta Kalavainen ymmärsi, että samantyylinen luova soveltaminen ja etsiminen toimii melkein mihin tahansa ongelmanratkaisua vaativaan tehtävään. Tilan antaminen ideoinnille ja luovuudelle kaikessa arjessa vähentää myös stressiä, kun on jo valmiiksi asennoitunut uteliaaksi.
Kaikkea ei tarvitse tietää heti. Käsitöiden suunnittelussa tämä tarkoittaa sitä, ettei idean täydellisestä tuotteesta tarvitse olla valmis ennen aloittamista, vaan tekemisen kautta aiheen ja idean tutkimiselle tulee jättää tilaa.
“Olen voinut käyttää samaa oivallusta myös nykyisessä toimintaterapeutin työssäni. Se on työnä myös osaltaan jatkuvaa ongelmanratkaisua. Kun tiedän jonkun lapsen tavoitteen, ymmärrän, että samaan tavoitteeseen voi päästä montaa erilaista reittiä ja hyödyntäen erilaisia välineitä”, Kalavainen sanoo.
Entä mitä tuplatutkinnon suorittajalle jäi käteen kahdesta ammatillisesta tutkinnosta käsitöiden parissa?
Suorilta käsin Kalavainen ei välitä erotella, kumpi on ollut hänelle tärkeämpi motiivi käsitöiden parissa: niiden tekemisen rentouttava vaikutus vai se, että käsitöitä tekemällä saa toteuttaa omaa taiteellista luovuutta. Kyse on pikemmin eri tekniikoiden hallitsemisesta, että milloin haluaa rentoutua tai vuorostaan olla luova.
“Jörn Donner sanoi, että lukeminen kannattaa aina. Niin se kannattaa, mutta minä lisäisin, että käsitöiden tekeminen kannattaa aina.”