Jos oma tai läheisen ihmisen sukupuoli-identiteetti ei olekaan se, mitä syntymässä on määritelty, voidaan silloin olla hyvin kipeiden ja vaikeiden asioiden äärellä. Kansan Sivistystyön liitto – KSL ry:n kanssa yhteistyössä toteutetut vertaistukiryhmät tarjoavat tukea niille, joita transprosessi tavalla tai toisella koskettaa.
Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus – SMOK (entinen Transtukipiste) tarjoaa vertaisryhmiä ja psykososiaalisia tukipalveluja intersukupuolisille, transihmisille ja heidän läheisilleen. Lisäksi se toimii sukupuolen monimuotoisuuden asiantuntijana. SMOK järjestää KSL:n kanssa vertaisryhmätoimintaa.
Hippu Helminen on toiminut Setan sukupuolen moninaisuus -toimikunnan jäsenenä. Lisäksi hän on toiminut koordinaattorina ei-binääristen aktivistien kollektiivissa nimeltä Ei-binäärisiä ääniä (eng. Non-Binary Voices), joka perustettiin kesällä 2020. Helminen on osallistunut SMOKin Puolisoiden ja kumppaneiden sekä muunsukupuolisten vertaistukiryhmiin vuosina 2017-2019.
”Kun olin menossa ensimmäistä kertaa vertaistukiryhmään, aloin miettiä, että onkohan siellä ketään muita ihmisiä vai olenko yksin siellä. En ollut. Siellä oli tosi sydämellisiä ja osaavia ihmisiä”, Helminen muistelee.
Binääri ja ei-binääri
- Binääri tarkoittaa kaksinapaista. Sukupuoli-identiteetti voi olla binäärinen tai ei-binäärinen. Ei-binäärinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi kaksinapaiseen nainen–mies -jakoon. Hän voi olla esimerkiksi muunsukupuolinen, sukupuoleton tai intersukupuolinen.
- Muunsukupuolisuus tarkoittaa taas sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti on jotakin muuta, kuin yksiselitteisesti mies tai nainen. Käsite sisältää hyvin monenlaisia identiteettejä kuten sukupuoleltaan soljuva, sukupuoleton ja monisukupuolinen.
- Joillakin muunsukupuolisilla on voimakas sukupuoliristiriita ja siten tarvitsevat sukupuolen korjaushoitoja, toiset taas eivät. Hoitoja tarvitseva muunsukupuolinen ei ole kuitenkaan sen enempää muunsukupuolinen kuin hoitoja tarvitsematon. Muunsukupuolisuus on itsemäärittelyasia.
Helminen on sosiologian opiskelija. Hän korostaa haastattelussa, että Setan toimikunnassa painopiste on juuri yhteisöllisten tapahtumien järjestämisessä. “Esimerkiksi kansainvälisenä ei-binääristen ihmisten päivänä järjestimme toista kertaa virtuaalisen juhlan ja vuosittain toimikunta koordinoi TransHelsinki tapahtumaviikkoa, jonka yksi päätapahtuma on Yhteisöseminaari” , Helminen kertoo.
“Kävin viimeksi SMOKin tapahtumissa 2019. Sitten kun sain omat sukupuoliasiani pähkinöityä, aika ei vain ole riittänyt kaikkeen. Olen muunsukupuolinen”, Helminen sanoo.
Helminen kertoo, että tutustui Setaan alunperin siten, että hän kirjoitti sukupuolivähemmistöistä. Helminen päätyi osallistumaan SMOKin vertaistukiryhmään ennen oman sukupuolensa pohdintoja, koska hänen lähipiirissään oli transtaustainen ihminen.
Binäärisestä ei-binääriseen
Itseään 20 vuotta umpiheterona pitänyt Helminen mieltyi heti SMOKin tukiryhmään. Hänelle oli silmiä avaava tilanne huomata, että erilaisia ja muunsukupuolisia ihmisiä kohdatessa alkoi myös nähdä itseään toisella tavalla.
“Näihin sukupuolta ja identiteettiä koskeviin kysymyksiin liittyy myös erittäin kipeitä ja kinkkisiä asioita. SMOKin vahvuus on se, että ryhmiä vetävät koulutetut ammattilaiset. Heidän lisäksi on kokemusohjaajia. Se on hyvä yhdistelmä”, Helminen toteaa.
Kokemusosaajat eli vertaisohjaajat ovat Helmisen mukaan erittäin tarpeellisia, koska he ymmärtävät kokemuksensa kautta niitä tunteita ja haasteita, joita voi ilmetä oman sukupuolensa tunnistamisen yhteydessä.
SMOKin ryhmiin kuuluu äärimmäisen luottamuksen sääntöjä: se mitä ryhmissä kerrotaan, jää vain tapaamiseen osallistuneiden tietoon. “En tiedä onko tämä enää voimassa, mutta oli silloin kun minä olin ryhmässä, niin meillä oli voimassa moikkaamattomuussääntö”, Helminen sanoo.
Sääntö on olemassa siksi, että toisen tervehtiminen julkisella paikalla saattaisi paljastaa ryhmän ulkopuoliselle, että henkilö osallistuu omaa sukupuolta pohtivaan vertaisryhmään. Ryhmään osallistuminen saattaa olla asia, jota ryhmäläinen ei ole vielä kertonut edes omille lähimmäisilleen.
“Tämä sääntö on minusta hyvä, sillä monet näistä asioista voivat olla erittäin kipeitä ja salaisia niitä läpikäyvälle. Silloin tulisi olla oikeus anonymiteettiin.”
Helminen löytää myös positiivisen kulman korona-ajasta ja tapaamisten siirtymisestä verkkoon. SMOKin ryhmien tapaamiset ovat aina olleet Helsingissä, mutta nyt etäyhteyden kautta niihin oli helppo osallistua mistä päin vain Suomea.
Korona-pandemia lisäsi entisestään vertaisryhmien tarvetta, koska niin monet palvelut oli suljettu, tai ne toimivat rajoitetusti. SMOK:n vertaistukiryhmät ovat erittäin merkityksellisiä ja välttämättömiä, koska vastaavia palveluita ei ole tarjolla esimerkiksi julkisina palveluina. KSL:n ja yhtä lailla kaikkien toiminta-avustuksia jakavien rahoittajien tuki mahdollistaa sen, että kolmannen sektorin toimijat voivat käytännössä toteuttaa toimintaa.
SMOKin palveluihin kuuluvat ammatilliset tukipalvelut yksilöille ja heidän läheisilleen, asiantuntija- ja koulutuspalvelut ammattilaisille ja yhteisöille sekä tiedon tuotanto ja jakaminen sukupuolen moninaisuudesta.
Tietoa ja tukea läheisille
Taina Laaksosella on aikuinen transpoika, ja hän on osallistunut SMOKin läheisten ryhmän kokouksiin vuosia. Laaksolle ryhmän vertaistukea tarjoavat keskustelutilaisuudet ovat olleet valtava tuki oman lapsen prosessin ymmärtämisessä ja hyväksymisessä.
Laaksoselle oli ensin järkytys, kun oma esikoislapsi kertoi olevansa trans. Muutama vuosi aikaisemmin Laaksonen oli menettänyt yhden lapsen ja oli menetyksestä vieläkin melko huonossa kunnossa. Iso muutos toisen lapsen puolesta pelotti.
“Jännitin meidän esikoisen puolesta, että miten hänellä menee. Minulle tuli sellainen tunne, että häntä pitää suojella ja että hän kärsii tässä prosessissa”, Laakso muistelee.
“Minusta tuntui, että olin neuvoton siinä tilanteessa, enkä osannut olla esikoiseni tukena prosessissa. Minun piti parantaa omaa tilannettani ja ymmärrystä tästä asiasta”, Laaksonen jatkaa.
Hän ei tarkalleen muista miten SMOKin ryhmään alunperin päätyi, mutta todennäköisesti googlettamalla. “SMOKin läheisten tukiryhmä oli paras apu, mitä siihen tilanteeseen pystyin saamaan – vertaisten kokemusten kuuleminen ja keskustelu”, Laakso sanoo.
Hän sai tapaamisista helpotuksen tunnetta, koska vertaisryhmässä pystyi sanoittamaan tilannetta sekä tunteitaan. Hän kävi kokouksissa yksin, ja hänen transprosessia läpi käyvä lapsensa suhtautui asiaan positiivisesti. Vertaistukiryhmä oli juuri Laaksosen tukemista varten, jottei hänen lapsensa joutuisi tukemaan myös äitiään tilanteessa.
Seksuaalivähemmistöt ja transsukupuoliset vähemmistöryhmät voivat psyykkisesti keskimäärin muuta väestöä heikommin. Monille masennusta ja ahdistusta aiheuttavat esimerkiksi ennakkoluulot, syrjintä, kielteinen kohtelu, menetykset ihmissuhteissa sekä mahdolliset komplikaation sukupuolta korjaavissa ruumiillisissa hoidoissa.
SMOKin tapaamiset saattoivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia, ja myös vaikeita aiheita uskallettiin käsitellä.
“Joillain kerroilla saatettiin puhua ihan hengissä pysymisestäkin. Ihmiset voivat olla aika shokissa omista tilanteistaan. Toisinaan voi olla rauhallisempia kertoja, jolloin tuntuu, että asiat kotona ja itsensä kanssa ovat rauhallisemmassa vaiheessa.”
“Alussa minulle oli iso asia kuulla heiltä, jotka olivat pidemmällä transprosessissa, kuinka he ovat selvinneet siitä. Pääsin eroon siitä ahdistuksesta, että tämä on jonkinlaisen katastrofin alku. Vertaisryhmä tarjosi myös paljon tietoa ja ammattimaista tukea. Erityisesti se varmasti tarjoaa sitä niille nuorille, jotka muuten sukupuoltaan tai identiteettiään pohtiessa olisivat vain internetistä löydetyn tiedon varassa”, Laaksonen kertoo.
Laaksonen kertoo, että hänen lapselleen kävi hyvin transprosessissa. Vertaisryhmässä hän pääsi myös purkamaan omaa suruaan siitä, ettei hänestä ehkä ikinä tulisi isoäitiä, kuten hän oli toivonut. Tämä oli asia, josta Laakso tunsi katkeruutta, mutta ei halunnut kuormittaa transprosessia läpi käyvää lastaan omalla suruprosessillaan. Ryhmästä saatu tieto ja tuki auttoi hyväksymään tilanteen sekä antoi työkaluja seisoa toisen tukena myös välittömän perheen ulkopuolella.
“Esimerkiksi jos sukulaiset ovat olleet tuomitsevia lapseni transprosessia kohtaan tai eivät ole tätä hyväksyneet, olen pystynyt pysymään jämäkästi oman lapseni puolella ja sanomaan, että tälläistäkin elämässä tapahtuu, ja se on ihan luonnollista”, Laaksonen sanoo
Lue lisää koulutustuesta KSL:n verkkosivuilta.
Teksti: Henri Salonen
Kuvat: Pinja Nikki