Kristiina Sirola-Korhonen vaihtoi myyjän uran draamapedagogin tutkintoon. Nyt hän kouluttaa aikuisopiskelijoita kriittisen pedagogiikan metodeilla ja kertoo, miksi se toimii erityisesti aikuiskoulutuksessa.

“En muista tarkalleen mikä kurssin nimi oli, mutta sillä käsiteltiin ryhmän ohjaamista. Minuun vaikutuksen se, että löytyy tällainenkin tapa opiskella”, Kristiina “Krissu” Sirola-Korhonen muistelee puhelimessa ensi kosketustaan Kansan Sivistystyön Liiton KSL-opintokeskukseen, kun hän osallistui järjestön koulutukseen. Hän oli tuolloin etsinyt täydentävää koulutusta draamapedagogin tutkintoon ja löytänyt KSL:n toiminnan sitä kautta.

Sirola-Korhonen on työskennellyt KSL-opintokeskuksen koulutustuottajana viisi vuotta. Hän aloitti osa-aikaisena freelancer-kouluttajana ja työskenteli aluksi toiminimensä kautta järjestölle. Pikkuhiljaa työmäärä kasvoi. Hän viihtyi työn parissa niin hyvin, että jäi vakituisesti taloon, kun paikka tarjoutui.

Aikuisena uudelle uralle

Krissu kertoo lähteneensä hakemaan uutta suuntaa työuralle pitkän kaupan alalla vietetyn vaiheen jälkeen. Miettiessään, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi, hän havahtui siihen, että oli ollut aina kiinnostunut kulttuurialasta, kirjoittamisesta, teatterista ja sosiaalialasta.

“Mietin, voisiko niistä löytää itselle sopivan suunnan. Ajattelin ensin, että hakisin kenties sosionomin koulutukseen”, Sirola-Korhonen kertoo.

Erinäisten käänteiden ja kannustavan TE-toimiston työpsykologin kanssa käydyn keskustelun myötä Sirola-Korhonen päätyi opiskelemaan draamapedagogiksi Jyväskylän avoimeen yliopistoon.

Krissu Sirola-Korhonen seisoo kädet rennosti puuskassa voimalinjan alla.

Kriittistä ja toiminnallista pedagogiikkaa

KSL järjestää kursseja ja koulutuksia järjestöille sekä avoimia koulutuksia, joille voi hakeutua ilman järjestötaustaa. Vapaata sivistystyötä tekevän KSL:n työtä ohjaa ajattelu, jossa pääpaino ei ole niinkään opettamisessa, vaan yhdessä oppimisessa ja yhteisöjen omien voimavarojen tukemisessa. Nämä käsitykset juontavat juurensa 2000-luvulla Suomessakin yleistyneeseen kriittiseen pedagogiikkaan, joka on monisuuntainen yhteiskunta- ja kasvatustieteellinen teoriaperinne.

“Haluamme kannustaa järjestötoimijoita kriittiseen ajatteluun ja toimintaan, niin että kriittinen ajattelu peilautuisi myös heidän omaan kenttäänsä. Kriittisyydellä emme tarkoita, että pitää olla jotain vastaan, vaan pedagogiikan ydintä on pikemminkin se, että osaa tarkastella asioista eri näkökulmista. Harvoin on vain yksi ainoa oikea ratkaisu tai näkemys asiaan”, Sirola-Korhonen sanoo.

Tiivistetysti voisi sanoa, että kriittisen pedagogiikan avulla pyritään tarkastelemaan yhteiskuntaa erilaisista näkökulmista käsin. Esimerkiksi pohtien, miten eri instituutiot, koti, työ, koulutus, ympäristö tai varallisuus määrittävät sekä vaikuttavat meihin ihmisiin ja ajatteluun. Erilaisten syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen yhteiskunnallisissa ilmiöissä lisää ihmisten mahdollisuuksia toimia sekä olla aloitteellisia tekemään muutoksia vakiintuneisiin käytäntöihin. Yksi kriittisen pedagogiikan tavoite onkin estää kyynistymistä koetun eriarvoisuuden tai epäoikeudenmukaisuuden edessä ja pyrkiä muuttamaan maailmaa paremmaksi.

Suomalainen järjestökenttä koostuu eläkeläisten harrastekerhoista ja poliittisista nuorisojärjestöistä sekä kaikesta näiden väliltä. Sirola-Korhosen työssä parasta onkin kohdata juuri järjestökentän moninaisuus.

Sirola-Korhonen mukaan KSL:n koulutuksissa pyritään ensisijaisesti vahvistamaan osallistujien välistä dialogia ja kohtaamista. Riippumatta asiakkaista tai koulutusten asiasisällöstä, jokaisessa koulutuksessa pyritään pitämään ensisijaisesti huolta siitä, että jokainen osallistuu.

Tästä syystä KSL:n koulutuksissa ei yritetä siirtää valmiiksi pureskeltua tietoa kurssilaisten päähän, vaan kannustetaan osallistujia jakamaan keskenään omaa kokemustaan sekä ideoitaan. Kun ihmiset luottavat toisiinsa, alkavat he myös jakamaan tietoa toisilleen.

Vaikeiden kohtaamisten harjoittelua turvallisesti

“Me käytämme erilaisia draamapohjaisia menetelmiä. Esimerkiksi Forum-teatterin muotoja ja roolileikkejä, vaikka arastelenkin käyttää tätä sanaa”, Sirola-Korhonen kertoo.

Kurssin osallistujat voivat esimerkiksi luoda erilaisia kohtauksia sekä näytellä yhdessä tehdyn käsikirjoituksen mukaisia rooleja. Tällä metodilla ihminen pystyy irtautumaan niistä asioista tai lukoista, jotka voisivat rajoittaa heitä arjessa.

“Yritämme myös ideoinnissa antaa tilaa keskustelun rönsyilylle, jotta ne ensimmäiset kaksikymmentä hieman itsestään selvää ideaa tulee käytettyä loppuun. Sitten päästään vasta sinne mielikuvituksen aavalle puolelle, josta avautuvat uudet näkymät – päästään ikään kuin tavanomaisuuden yli”, Sirola-Korhonen sanoo ja jatkaa kertomalla koulutuksesta, joka on tarkoitettu palvelualan ammattilaisille.

Ensin koulutuksessa keskustellaan pieleen menneistä asiakaspalvelutilanteista. Ryhmä jakaa kokemuksia, ja esimerkit voivat olla todellisia tai kuvitteellisia. Tämän jälkeen roolipelin kautta näytellään käsikirjoitettu kohtaus asiakaspalvelutilanteesta. Näytelmätilanteessa ryhmäläinen voi halutessa keskeyttää kohtauksen ja selittää, että tässä tapahtui se jokin käänne tai tapahtuma, jossa tilanne muuttui hankalaksi.

“Sitten voi lähteä tekemään muutosta: miten tämän voisi tehdä toisin, jotta hankala tilanne vältettäisiin? Yhtäkkiä kurssilaiset huomaavat näyttelemällä sparraavansa toisiaan olemaan parempia kohtaamaan erilaisia asiakkaita”, Sirola-Korhonen kertoo.

Vertaisoppimalla paremmaksi toimijaksi

Sirola-Korhosen mukaan silloin, kun tarjotaan koulutusta jonkin järjestön pitkäaikaisille hallituksen jäsenille, tulee kunnioittaa ja ymmärtää, että paras ensikäden tieto ja kokemus löytyvät jo kurssilaisilta itseltään. Kouluttajana hän voi toki tarjota tietoa siitä, miten järjestön asiakirjat ja hallinto tulee järjestää, mutta syvempi osaaminen järjestön omasta toiminnasta ja ideat tulevat kurssilaisilta.

“Pitää antaa tilaa avata näkökulmia, missä vaiheessa tai tilanteessa he ovat ryhmänä ja mahdollistaa se, että he pystyvät oppimaan toisiltaan”, Sirola-Korhonen kertoo.

Koulutuksessa saattaa olla myös eri vaiheissa olevia järjestötoimijoita. Monet saattavat olla uusia, joille kaikki järjestöasiat ovat vielä vieraita, ja sitten on konkareita, jotka ovat tottuneet toimimaan hyvinkin urautuneella tavalla. Kun nämä kaksi järjestötyyppiä saadaan Sirola-Korhosen mukana saman pöydän äärelle pohtimaan oman toiminnan eri puolia, se luo sosiaalisen ryhmäyttämisen ja tietotaidon pääomaa osallistujille.

“Parhaita hetkiä on ollut huomata, miten voimakkaita ahaa-elämyksiä kurssilaiset ovat saaneet Poliitikkokoulumme esiintymiskoulutuksessa. Siinä tutkittiin ja keskusteltiin siitä, millaista on olla toisten katseen alla, sekä minkälaisia ovat omat reaktiot esiintymistilanteessa. Sanonkin aina, että kouluttajana saan ja opin näistä kursseita vähintään yhtä paljon kuin kurssilaiset”, Sirola-Korhonen kertoo.

Tutustu KSL:n koulutuksiin.

Teksti: Henri Salonen
Kuvat: Pinja Nikki