Jutta Lithovius ja Tiina Flygare auttavat järjestöjä katsomaan maailmaa niin mikroskoopilla kuin helikopteriperspektiivistä.

“Ajattele globaalisti, toimi lokaalisti”, oli 2000-luvun alun aktivistien iskulause. Sen omaksuivat monet ruohonjuuritason toimijat ja kansalaisjärjestöt, jotka kritisoivat talouden globaalien tuotantoketjujen synnyttämää ylituotantoa, ympäristöhaittoja ja ihmisoikeusongelmia. Vaikka samoja ongelmia ratkotaan edelleen, ekososiaalisesti sivistynyt ihminen tietää miten, tai ainakin mistä aloittaa ratkominen.

Kansan Sivistystyön Liiton kehittämisasiantuntija Jutta Lithovius tutustui ekososiaalisen sivistyksen käsitteeseen vapaan sivistystyön kurssilla.

Kestävän kehityksen versio 2.0

“Käsitteenä ekososiaalinen sivistys vie kestävän kehityksen ikään kuin uudelle tasolle. Se on versio 2.0”, Lithovius sanoo. Ekososiaalinen sivistys on nykyisin KSL-opintokeskuksen kaiken koulutustoiminnan lähtökohta.

Ekososiaalinen sivistys laajentaa luonnon kantokyvystä huolehtimisen myös ihmisten sosiaaliseen ja vuorovaikutukselliseen puoleen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi näkemyksiä, joissa toimiva demokratia ja tasa-arvoisempi yhteiskunta vähentävät kilpailua, kulutusta ja sitä kautta ihmisten kuormitusta luonnolle. Käsite löytyy varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteista.

“Maapallo ei kestä elämäntapaa, jota elämme tällä hetkellä. Muutoksen täytyy tapahtua meidän arvoissamme. Talouskasvu ja rahan haaliminen eivät voi olla enää tärkein päämäärä”, Lithovius sanoo. Hänen mukaansa uudet arvostuksen kohteet täytyy löytää aineettomista arvoista sekä ympärillä olevien ihmisten ja luonnon arvostuksesta.

Käsitteenä ekososiaalinen sivistys on lähellä Oxfordin yliopiston Ilmastonmuutos-instituutin taloustieteilijän Kate Raworthin kehittämää donitsitaloustiedettä. Raworthin perinteistä talousajattelua ravisteleva teoria hylkää loputtoman talouskasvun teorian. Vaihtoehtona sille hän esittää tasapainon taloutta, joka tunnistaa luonnon kantokyvyn rajat. Tässä tapauksessa donitsin ulkorajat. Raworthin mallissa donitsin ulkoreunat edustavat luonnon kantokyvyn rajoja ja sisäreunat ihmisten sosiaalisia ja materiaalisia tarpeita. Kasvun mittaamisen sijaan tärkeämpää taloudessa on huolehtia, että talous pysyy donitsin rajoissa ja ihmisten tarpeen täyttyvät.

Jutta Lithovius ja Tiina Flygare katsovat nauraen toisiaan alppiruusun edessä.

Pedagogisena näkökulmana koko maailma

Tiina Flygare on Kansan Sivistystyön Liiton – KSL-opintokeskuksen koulutustuottaja. Hän on erikoistunut ryhmädynamiikkaan. Oulun toimipisteessä työskentelevä Flygare suunnittelee ja vetää kursseja ja koulutuksia. Ryhmädynamiikkaan erikoistuminen tuli järjestön ja asiakkaiden tarpeista, kun Flygarelta kysyttiin usein neuvoja ristiriitatilanteisiin järjestöissä. Hän suoritti aiheesta Tampereen Morenoinstituutissa toiminnallisen ryhmänohjaajan koulutuksen. Siellä hän alunperin tutustui ekososiaalisen sivistyksen käsitteeseen.

“Minulle tärkein oivallus kouluttajana on ollut se, ettei opettaminen toimi kaatamalla ihmisten päähän tietoa, jota he sitten alkavat vain toistamaan. Sillä tavalla ei synny syvää oppimista, joka auttaa muutokseen. Kannustamme soveltamaan tarjottua tietoa luovasti”, Flygare sanoo.

Koulutuksissa käytäviin keskusteluihin Flygare kertoo tuovansa mukaan koko maapallon. Ensin aloitetaan korkealta ja katsotaan mitä kaikkea planeetalle mahtuu. Seuraavaksi palataan tarkastelemaan itseä ja omaa toimintaa suhteessa ympäristöön, luontoon sekä muihin ihmisiin. Mielikuvaharjoittelulla saadaan perspektiiviä siihen, miten monella tavalla olemme yhteydessä ympäristöömme.

Virtaa yhdistykseen on Flygaren vetämä koulutus, joka on suunnattu järjestötoiminnan virkistämiseen ja uudelleenajatteluun. Sen sisältö räätälöidään aina järjestökohtaisesti.

Flygare nostaa esimerkiksi Siirtolapuutarhojen liiton. Heille kurssia vetäessä he rakensivat yhdessä koulutustilan seinälle ideoiden puutarhan. Kurssilaiset saivat tehdä kukkia puutarhaseinälle. Kukat edustivat asioita, jotka saavat heidät tulemaan mukaan yhdistyksen toimintaan ja viihtymään siinä. Tämän jälkeen pohdittiin asioita, jotka järjestön toiminnassa ärsyttävät tai aiheuttavat pahaa mieltä. Järjestötoiminnan hyvien puolien ja kehityskohteiden visualisoiminen toi entistä konkreettisemmin esille yhteisen kokonaiskuvan. Kun kaikki näkevät kokonaiskuvan, on helppo lähteä rakentamaan suunnitelmaa asioiden parantamiseksi.

“Opettaja ei ole silloin se, jolta löytyvät kaikki vastaukset. Osaamista ja tietotaitoa on kaikilla. Se on samaa ajattelua ekososiaalisen sivistyksen kanssa. Meidän kaikkien täytyy nähdä koko kuva, jotta voimme aloittaa muutostyön”, Flygare sanoo.

Ekososiaalinen sivistys on

  • Ymmärrystä omista sekä muiden oikeuksista ja velvollisuuksista
  • Ympäristön kantokyvyn säilyttävät elintavat ovat välttämättömyys
  • Mikään elämän osa-alue ei ole irrallinen ja erotettavissa luonnosta ja toisista ihmisistä
  • Materiaalisen pääoman sijaan ihmisten tulisi rakentaa aineetonta pääomaa, jonka lisäämiselle ei ole rajoja, toisin kuin materiaalisen vaurauden lisäämisellä
  • Tinkimätöntä ihmisten arvostamista

 

Teksti: Henri Salonen
Kuvat: Pinja Nikki