Petri Pörhölä työskentelee Tukihenkilötyö ry:n toiminnanjohtajana. Hän on käynyt KSL-opintokeskuksen järjestämän kouluttajakoulutuksen sekä Esiintymisjännitys kuriin -koulutuksen. Juttusarjassamme kolme KSL:n koulutuksia käynyttä kertoo ajatuksistaan siitä, millaista on opiskella KSL-opintokeskuksessa.
Katso video ja lue haastattelu!
Vertaisoppimista, dialogia ja toiminnallisia menetelmiä
Petri Pörhölä aloitti työt Tukihenkilötyö ry:ssä huhtikuussa 2018. Työskenneltyään kaksi kuukautta päihdetoipujien parissa hän siirtyi yhdistyksen toiminnanjohtajaksi. Kun Petri huomasi, että Tukihenkilötyö ry. on yksi KSL-opintokeskuksen jäsenjärjestöistä, hän kiinnostui KSL:n koulutuksista. Kouluttautuminen on tuonut varmuutta Petrin työhön sekä helpottanut tukihenkilöiden kouluttamista ja vuorovaikutusta heidän kanssaan.
Vertaisoppimisella on keskeinen rooli KSL:n koulutuksissa. Vertaisoppimisen hienona puolena Petri pitää sitä, että jokainen saa olla oma itsensä.
”Välillä kouluttaessa on vaikea improvisoida ja saatan jäädä sanattomaksi. Minusta on tärkeää ilmaista tämä koulutuksiin osallistujille, sillä silloin voin saada heiltä tukea näissä tilanteissa. Haluan viestiä, ettei kouluttajakaan tule koskaan valmiiksi, eikä koulutuksiin osallistujienkaan tarvitse osata kaikkea.”
KSL:n koulutukset rakentuvat keskustelun, luennoinnin ja ryhmätöiden ympärille. Petri oppii itse parhaiten dialogin kautta. Hän pitää myös koulutusten toiminnallisista menetelmistä. ”Opiskelussa on vaikea keskittyä yhtäjaksoisesti pitkään asioiden oppimiseen. Nämä menetelmät auttavat keskittymään ja jaksamaan paremmin koulutusten läpi.”
Vapaaehtoistyössä ihminen saa aikaa
Ekososiaalinen sivistys tuo Petri Pörhölän mieleen oppimisen tasapainon, kestävyyden sekä humaanit arvot. Toisen auttaminen ja ajan antaminen apua tarvitseville on Petrille tärkeää. Esiintymistaitojen ja kouluttamisen varmuuden kehittymisen lisäksi hän on ymmärtänyt syvemmin muiden ihmisten auttamisen merkityksen.
Vapaaehtoistyön tekemisestä on tullut Petrille koulutusten myötä entistä merkityksellisempää. ”Vapaaehtoistyössä ihminen ei pelkästään anna aikaansa muille, vaan saa aikaa myös itselleen. Vapaaehtoistyöstä saa asioita, jotka jäisivät muutoin kokematta.” Petri toivoisi, että vapaaehtoistyöhön koulutettaisiin jatkossa enemmän. ”Vapaaehtoistyö tuntuu olevan katoamassa, sillä ihmiset eivät halua antaa muille aikaansa. Soisin vapaaehtoistyön lisääntyisi, sillä siitä saa itse niin paljon.”
Opintopolku kohti terapiatyötä
Petri Pörhölä on kotoisin Pohjois-Suomesta. Hän muutti 1980-luvun puolivälissä Uumajaan töihin ja opiskelemaan. Muutettuaan takaisin Suomeen hän alkoi opiskella yhteiskuntatieteitä. Opiskelujensa ohella Petri työskenteli yrittäjänä perustamassaan yrityksessä. Yritys meni konkurssiin, ja hän päätti suorittaa yhteiskuntatieteistä kandidaatin tutkinnon.
Samalla Petri alkoi tehdä vapaaehtoistyötä alkoholiongelmaisille tarkoitetussa auttavassa puhelimessa ja kiinnostui auttamistyöstä. Hänet pyydettiin töihin Tukihenkilötyö ry:hyn. KSL:n koulutusten ja kouluttajana toimimisen myötä häntä on alkanut kiinnostaa terapiatyö. Petri onkin ajatellut, että koulutusten pohjalta voisi olla syntymässä opintopolku terapeutin opintoihin.
Haastattelijalta
Monet pitävät työtä välttämättömänä asiana. He tekevät sitä vain rahan takia tai muista välttämättömistä syistä. Vapaaehtoistyön määrä on vähentynyt, sillä työelämän kuormittavuuden myötä useat haluavat viettää vapaa-aikaansa vailla sitoumuksia. On myös toisenlaisia ihmisiä, kuten Petri Pörhölä, joille työ on intohimo. Kun työ on elämäntehtävä, oma elämäkin tuntuu merkitykselliseltä.
Tukihenkilötyössä keskeistä on muista ihmisistä välittäminen. Rinnalla kulkeminen ja tuen antaminen ovat tärkeää tukihenkilötyössä. On hienoa, että tällaisten asioiden parissa työskentelyyn löytyy kiinnostuneita. Ajan saamisen näkökulmasta kuulee harvoin. On arvokasta, että vapaaehtoistyöhön käytetystä ajasta voi tuntea saavansa sellaista aikaa, mikä jäisi muuten kokematta.
Vapaa sivistystyö on vapaaehtoista opiskelua. Petri Pörhölän tarina osoittaa, että työn, vapaaehtoistyön sekä vapaaehtoisen opiskelun voi yhdistää jouhevasti ja ne muodostavat mielekkään kokonaisuuden elämässä. Vapaan sivistystyön sosiaalisesti vahvistava merkitys näkyy hyvin koulutustaitojen ja esiintymistaitojen kehittämisessä. Vapaaehtoistyössä ja vapaassa sivistystyössä ei pelkästään tarvitse antaa muille, vaan niistä voi saada paljon, ja niillä on sosiaalisesti vahvistavia vaikutuksia.
Teksti ja haastattelu videolla: Tuike Merisaari
Video ja kuva: Olli Sydänmaa