Mari Tuimala löysi tien unelma-alansa pariin käytännön kautta. Nyt aikuiskoulutuksen ammattilainen kertoo, miten trendikkäästä harrastuksesta tehdään ammatti, ja missä käsitöistä voi opiskella tutkinnon.

Aikuisena opiskelu on erilaista kuin lapsena tai nuorena. Taideteollisuusalan ammatti- ja erikoisammattitutkintoja opettava Mari Tuimala tietää tämän. Aikuinen oppii ja käsittelee uutta tietoa aina aiempien kokemusten pohjalta.

Suomen Ateenassa, joka Jyväskylänäkin tunnetaan, sijaitsee Kivääritehtaankadulla Taitokeskus Jyväskylä. Sen on Tuimalan työpaikka. Saman tilan jakavat KSL-opintokeskus ja Taito Keski-Suomi ry, joista KSL tarjoaa ammatillisen tutkintoon tähtäävää koulutusta ja Taito Keski-Suomi käsityökursseja.

Tuimala työskentelee puoliksi molemmilla järjestöillä. Palkitsevinta työssä on hänen mukaansa opiskelijoiden henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmien eli jokaisen oman opintopolun suunnitteleminen – juuri niiden, joissa otetaan huomioon opiskelijoiden aikaisempi osaaminen ja kokemukset jotka he tuovat koulutukseen mukanaan.

Voiko käsitöitä opettaa etänä?

Jos Tuimalalta olisi kysynyt ennen koronapandemian alkamista, miten käsitöitä opetetaan etänä, olisi vastaus ollut: ei mitenkään. Alun sopeutumisjakson jälkeen mahdoton muuttui kuitenkin toimivaksi malliksi.

Keväällä 2020 maailma oli lamaannuksen tilassa uudesta viruksesta johtuen. KSL-opintokeskuksen ammatillisiin koulutuksiin on jatkuva haku, joten milloin tahansa pitkin vuotta voi hakea ja aloittaa opinnot. Pandemian ensimmäinen vaikutus Tuimalan työhön oli se, ettei kukaan hakenut koulutukseen kolmeen kuukauteen.

“Meistä kenelläkään ei ollut kokemusta etäopetuksesta. Se piti opetella täysin alusta”, Tuimala muistelee. Koronatilanteesta riippuen opetusta on sittemmin järjestetty etänä tai lähiopetuksena, kulloinkin voimassa olevien suositusten ja rajoitusten mukaisesti. Tavoitteena on ollut tehdä mahdollisimman vähän muutoksia lukujärjestyksiin.

“Kun on ollut pakko mukautua, ollaan mukauduttu. Kyllä se toimii”, sanoo Tuimala. Digitaaliset työkalut mahdollistavat etäopetuksen, mutta lähiopetuksessa ja ryhmissä oppii edelleen nopeammin, koska ryhmässä voit nähdä heti vierestä, miten joku toinen ratkaisee saman asian.

Saarijärvellä asuva Mari Tuimala on työskennellyt KSL:n palveluksessa kaksi vuotta. Aiemmin hän oli Taito Keski-Suomi ry:llä töissä noin 20 vuotta. KSL ja Taito Keski-Suomi jakavat pitkän yhteistyön historian, joten siirtymä KSL:lle oli Tuimalalle helppo.

Tuimala kertoo, että hänen opiskelijansa voivat vaikuttaa paljon kurssivalintoihin, joista tutkinto lopulta rakentuu. Melko tyypillinen opiskelija on Tuimalan mukaan esimerkiksi artesaaniksi valmistunut henkilö, joka tulee hakemaan täydentävää koulutusta tutkintoon. Tai vaihtoehtoisesti vanhempi henkilö, joka on aina halunnut opiskella käsitöitä, mutta ajautunut elämässä muualle ja nyt on tullut elämässä hetki käsitöiden opiskelulle.

Opiskelijoiden ikähaarukka on laaja, 19-64 vuotta. Tämä on Tuimalan mukaan rikkaus, sillä eri ikäpolven opiskelijat oppivat toisiltaan erilaisia tekniikoita ja näkökulmia tehtäviin tuotteisiin. Ikä ei aina kerro osaamisesta!

Mennään hieman ajassa taaksepäin. Miten Tuimala oikein päätyi aikuiskouluttajaksi?

“Peruskoulun jälkeen valmistuin lähihoitajaksi ja menin päiväkotiin töihin”, Tuimala aloittaa ja jatkaa kertomalla, että päiväkodissa hän huomasi pitävänsä eniten käsitöiden opettamisesta. Käsityön opintoihin Tuimalan ajoi oivallus siitä, että hän voisi yhdistää käsityötaidot päiväkodissa työskentelyyn.

“Lähdin opiskelemaan käsityöalaa yhdistettynä ohjaustoimintaan. Opettaminen on aina ollut minun juttuni, enkä ole koskaan ajatellut oman käsityöalanyrityksen perustamista, mikä on käsityöläisillä usein haaveena”, Tuimala sanoo.

Mari Tuimala kutoo ryijyä kangaspuilla omassa kodissaan.

Monta reittiä käsityömestariksi

KSL-opintokeskuksessa opiskelija pystyy halutessaan suorittamaan taideteollisuusalan erikoisammattitutkinnon. Tuimala kartoittaa opiskelemaan hakevan kanssa ensin tämän jo hallussa olevaa osaamista, joka on saattanut kertyä työelämässä, aiemmissa opinnoissa tai harrastuksen kautta. Tavoitteeksi voi asettaa, että esimerkiksi aiemmasta käsityöharrastuksesta saadaan lisäopintojen kautta virallinen tutkinto ja ammatti.

Taideteollisuusalan ammattitutkinnon, käsityöntekijä ja taideteollisuusalan erikoisammattitutkinnon, käsityömestari, voi suorittaa joko osallistumalla tutkintokoulutukseen tai osallistumalla suoraan näyttöön. Tutkinnon voi suorittaa halutessaan myös oppisopimuksella. Opiskelija voi valita, opiskeleeko päiväopinnoissa vai osallistuuko ilta- tai viikonloppukoulutuksiin tai näitä yhdistelemällä. Näistä kaikista vaihtoehdoista voi kasata itselleen sopivan paketin.

Opiskelija voi painottaa opintonsa esimerkiksi tuotemuotoiluun, nukke- tai neulemuotoiluun, yrittäjyyteen taikka kiertotalouteen.

Eettisiä arvoja ja hyvinvointia

Tuimalalla on valoisa kuva alan tulevaisuudesta. Hän uskoo käsitöiden positiiviseen voimaan.

“Maapallo muuttuu ja meidän pitää miettiä tarkemmin, mitä kulutamme ja miten.” Käsitöiden suosio on kasvanut tasaisesti, ja Tuimalan mukaan niiden menestykseen liittyy ekologisten ja eettisten arvojen lisäksi muutakin. Hän viittaa aivotutkijaan, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professoriin Minna Huotilaiseen ja tutkimukseen käsitöiden positiivisista vaikutuksista.

Keskittymiskykyä tutkineen Huotilaisen mukaan käsin tekeminen ja käsityöt auttavat yleistyneisiin uni-, keskittymis- ja jaksamisongelmiin. Meillä ihmisillä on luontainen tarve tehdä asioita käsillä. Käsitöiden positiivisesta vaikutuksesta muistiin sekä oppimiseen on aivotutkijan mukaan näyttöä. Käsityöt voivat siis olla ammatin tai harrastuksen lisäksi myös mielenhoitoa ja oman oppimiskyvyn kehittämistä – kaikki samassa paketissa.

Käsitöiden suosioon on varmasti vaikuttanut myös julkisuuden henkilöiden, kuten näyttelijä ja kirjailija Antti Holman ja juontaja Veronica Verhon innostuminen neulomisesta.

“Uskon, että käsityön ohjaajille on tulevaisuudessa kysyntää käsi- ja taideteollisuusalan valmiiden tuotteiden lisäksi, kun ihmiset huomaavat mitä hyvältä käsitöiden tekeminen tuntuu”, pohtii Tuimala.

 

Teksti: Henri Salonen
Kuvat: Pinja Nikki