Osku podkussa -podcast-sarjassa keskustellaan osuuskunnista eli “oskuista”. Matkaamme sarjan seitsemässä osassa läpi erityyppisten osuuskuntien työosuuskunnista ja yrittäjien osuuskunnista aina asumis- ja alustaosuuskuntiin sekä sosiaalisiin osuuskuntiin saakka.

Tämä on Asumisosuuskunnat -jakson tekstivastine

Voit kuunnella jakson Soundcloudissa.

Kaikki sarjan tekstivastineet löydät kootusti podcastin pääsivulta.

Osa 6 – Asumisosuuskunnat

[musiikkia KSL podcast]

Jukka Peltokoski:

Tervetuloa Osku podkussa -sarjan pariin.

Jukka Peltokoski:

Osku podkussa on KSL:n opintokeskuksen podcast-sarja, jossa keskustellaan osuuskunnista eli oskuista. Luotaamme mikä osuuskunta on ja mitä kaikkea osuuskunnalla voidaan tehdä. Ja kantavana ajatuksenahan on, että osuuskunnalla voidaan tehdä vaikka mitä. Minä olen Jukka Peltokoski ja tämä on Osku podkussa.

[musiikkia]

Jukka Peltokoski:

Tervetuloa yrittäjä ja varatuomari Samuel Kopperoinen ja tervetuloa osuuskuntaneuvoja Ulla Leppänen Tampereen seudun osuustoimintakeskuksesta KSL:n Osku podkussa -podcastiin. Ja ajan hengen mukaisestihan ollaan on-line kukin tykönämme näyttöpäätteen äärellä täällä internetissä tätä nauhoittelemassa. Mutta aiheena meillä on täällä tänään asumisosuuskunnat. Ja te olette kumpikin asumisosuuskuntien kanssa hommailleet. Mennään suoraan aiheeseen. Kun me siis puhumme asumisosuuskunnista, niin tuletteko te sieltä siis sieltä asumisosuuskunnasta?

Samuel Kopperoinen:

Kiitos, Jukka kutsusta. Kiva olla puhumassa asumisosuuskunnista. Joo, olen sillä tavalla hyvinkin läheisessä suhteessa, että olen itse asiassa yhden asumisosuuskunnan toimitusjohtaja. Asumisosuuskunta Koskelan Lehmus valmistui heinäkuun 14. päivä tuohon Koskelan sairaala-alueelle ja olen ollut kehittämässä konseptia ihan alusta asti ja toimin hankkeen rakentamisaikaisena toimitusjohtajana ja sillä tavalla voin sanoa, että tulen kyllä osuuskunnasta.

Jukka Peltokoski:

Miten Ulla?

Ulla Leppänen:

No, minä teen osuuskuntien neuvontaa eli meidän organisaatiomme Tampereen seudun osuustoimintakeskus on tehnyt osuuskuntayrittäjyyden neuvontaa jo pitkään ja näihin asunto-osuuskuntiin olen sitten päässyt tutustumaan 2019 vuodesta lähtien, jolloin olen lähtenyt neuvomaan myöskin niitä.

Jukka Peltokoski:

Eli teiltä saa tietoa asumisosuuskunnasta, jos on kiinnostunut asumaan osuuskunnassa ja samoilla myöskin ollut perustamassa ja pyörittämässä asumisosuuskuntaa. No, mennään asumisosuuskuntaan tavallaan sisälle. Miten sinne osuuskuntaan pääsee asumaan, mistä tässä oikein on kyse, että asutaan osuuskunnassa?

Samuel Kopperoinen:

Joo. Kokonaisuus on tietenkin hyvin sillä tavalla mielenkiintoinen ja monimutkainen. Ajattelen asiasta sillä tavalla, että asunnot on osa tämmöistä yhteiskunnallista perusinfrastruktuuria ja ne on mielekästä omistaa yhdessä ja osuuskunnat on yksi muoto tämän yhteisomistuksen järjestämiseen. Se on hyvinkin perinteikäs muoto. Suomessa on ollut ensimmäisiä asunto-osuuskuntia jo tuolla 1800-luvulla, ja niitä on ollut tämän vähän yli 100 vuoden ajan. Ne toki jäi sitten tämän asunto-osakeyhtiön jalkoihin hyvin nopeasti ja se on ollut niin kun pienimuotoista, jos sitten katsotaan niin kun tämmöisessä kansainvälisessä vertailussa. Mutta eri vaiheissa tätä Suomen asuntohistoriaa osuuskunnilla ja ennen kaikkea tämmöisellä osuustoiminnallisella yhteistoiminnalla on ollut tosi iso merkitys. Ja minä ajattelin, että tulevaisuudessa niissä olisi paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.

Jukka Peltokoski:

Mitä Ulla?

Ulla Leppänen:

No, komppaan Samuelia [naurahdus] tässä mitä Samuel juuri sanoi eli asumisosuuskunta on yksi asumisen hallintamuoto, asuinrakennusten hallintamuoto muiden joukossa ja sopii määrättyihin tarpeisiin ja tilanteisiin oikein hyvin, mutta tosiaan ei välttämättä ole sitten kuitenkaan ihan kaikkiin tilanteisiin se paras ratkaisu.

Jukka Peltokoski:

Yksi hallintamuoto muiden joukossa. Mitä muita sitten on? Minkälaiseen kenttään se asumisosuuskunta sijoittuu?

Samuel Kopperoinen:

Joo. Jos katsotaan nyt semmoista oikein pitkää kaarta, niin meille kaikille on semmoinen sana tuttu kuin taloyhtiö. Se on alun perin tarkoittanut tuollaista karjalaista monen perheen asuntoa eli siellä saman katon alla on asunut itse asiassa useampia talouksia. Ja sitä nyt ei ole ehkä siihen aikaan mihinkään kaupparekisteriin rekisteröity, mutta johonkin tuota verokirjoihin se on merkitty ja sieltä tämä tämmöinen taloyhtiö ajatus niin kun tulee. Se sitten myöhemmin tosiaan vakiintui ihan, kun Suomeen syntyi niin kun lainsäädäntö, niin myös osuuskunniksi, että niitä rekisteröitiin. Mutta kyllä ehdottomasti niin kun perinteisesti tärkein kiinteistöjen yhteisomistuksen muoto on ollut tämmöinen hallinnanjakosopimus eli samalla tontilla, jos on vaikka paritalo niin taloudet tai ihmiset omistavat kiinteistön yhdessä ja sitten tehdään sopimus sen kiinteistönhallinnan jakamisesta. Joskus on sanottu, että Suomeen tämmöinen yhtiömuoto vakiintui niin vahvasti sen takia, että Suomessa oli olemassa osakeyhtiö, kun Suomessa ryhdyttiin isommassa mittakaavassa muuttamaan kerrostaloihin. Eli osakeyhtiö oli jo olemassa, meillä oli olemassa kaupparekisteri ja meillä oli mahdollisuus perustaa yhtiöitä. Kun jos ajatellaan jotakin keskiajan Italiaa, niin siellä on asuttu kerrostaloissa jo 1200-luvulta ja 1400-luvulta. Ja silloin tietystikään mitään yhtiömuotoa ei ollut vielä olemassa vaan on ollut tämä lainhuuto ja kiinnitysrekisteri, johon on sitten voitu myös rekisteröidä semmoinen kiinteistö, jossa asunnot ovat olleet päällekkäin. Kun perinteinen tämmöinen hallinnan jako kuitenkin perustuu siihen, että jokainen saa niin kun hallinnan tiettyyn maa-alueeseen ja ne hallinta-alueet ovat vierekkäin. Ja nyt nämä kaksi niin kun tavallaan päävaihtoehtoa on edelleen olemassa eli se kiinteistöhallinnan jako ja sitten tämä yhtiömuoto eli asunto-osakeyhtiö. Ja tuota, jos ajatellaan vaikka suomalaisia paritaloja tai rivitaloja niin niissä hyvin tasavahvasti nämä vaihtelee. Että sitten kun mennään vähän isompiin niin sitten ollaan siellä asunto-osakeyhtiömuodossa ja se on se Suomen hallitseva niin kun hallintamuoto. Sitten yhteisöasumisen muotoja, ihan houkutteleva ja kiinnostava on Suomessa tietystikin asumisoikeusjärjestelmä ja siellä on tämmöinen yhteisölähtöinen malli mahdollista perustaa eli asumisoikeusyhdistys, ja sille on olemassa omat järjestelynsä. Sitten tietysti kaikkia muita yhtiömuotoja voidaan käyttää myös kiinteistön omistukseen. Kiinteistö voi olla kommandiittiyhtiön omistuksessa, se voi olla osakeyhtiön omistuksessa, jolloin siitä käytetään sitten nimeä kiinteistöosakeyhtiö. Eli niitä niin kun tapoja järjestää se kiinteistön yhteisomistus on hyvin monia ja joissakin tilanteissa ne menee myös tavallaan vähän niin kun rinnakkain ja päällekkäin. Ja niin kun Ulla tuossa sanoi niin on hyvä, että erilaisia tilanteita varten meillä on erilaisia malleja. Ja ehkä nyt mistä tänään varmaan enemmän keskustellaan niin on juuri se, että miten kun uusi hanke perustetaan niin mitä tämä siihen sitten vaikuttaa.

Jukka Peltokoski:

Aivan. Mennään niihin erilaisiin tilanteisiin tosiaan vähän vielä myöhemmin tarkemmin, mihin juuri asumisosuuskunta voi parhaimmillaan vastata. Vielä mietin sitä, että mainitsitte sanan yhteistoiminta. Onko se jollain lailla olennainen tämän asumisosuuskunnan ymmärtämisessä, että minkälaista yhteistoimintaa tarvitaan, jotta pääsee asumisosuuskuntaan asumaan tai mistä siinä yhteistoiminnassa on kyse?

Samuel Kopperoinen:

No, Ulla osaa tätä vielä tarkemmin avata. Mutta niin kun tavallaan tärkeää pitää erillään niin kun kaksi asiaa, on osuuskunta ja osuustoiminta. Osuuskunnan voi perustaa yksikin ihminen ja se ei ole silloin niin kun kovin osuustoiminnallista ja sitten taas meillä voi olla osakeyhtiö, joka toimii hyvinkin niin kun osuustoiminnallisten periaatteiden mukaisesti. Ja se on tässä nyt se mielenkiintoinen, että minkälaisia eri kombinaatioita ja minkälaisia osallistumisen asteita ja muuta tämä tarjoaa. Mutta Ulla tästä varmaan mielellään kertoo vähän lisää.

Ulla Leppänen:

No, kyllähän kaikki parhaat edut asumisosuuskunnan perustamisesta lähtee siitä, että siinä on ryhmä ihmisiä. Jotka haluaa asua yhdessä, järjestää sen oman asumisensa yhdessä, tuottaa itselleen asumiseen liittyviä palveluita mahdollisesti yhdessä, asua samassa talossa, samassa pihapiirissä, samassa korttelissa taikka kaupunginosassa eli pelkästään tavallaan se, että siinä on ryhmä ihmisiä, jotka haluavat asua yhdessä. Niin minusta se tuo siihen vielä riittävän yhteistoiminnallisuuden [naurahdus].

Jukka Peltokoski:

Eikö näin ole myös asunto-osakeyhtiössä, että siinä on ryhmä ihmisiä ja saattaa pihallakin haravoida keskenään. Mitä se osuuskunta siinä, mitä se tekee?

Ulla Leppänen:

Yhteisöllisyyshän ei tule siitä yhteisömuodosta eli tuota haluan myöskin tuoda esille sen, että jos me puhutaan yhteisöllisyydestä niin välttämättä se, että valitaan yritysmuodoksi osuuskunta, ei tuo siihen sen enempää semmoista niin kun henkistä yhteisöllisyyttä kuin vaikka osakeyhtiömuoto. Minä haluaisin pitää niin kun, jos Samuel tuossa teki eroa sille, että on eri asia olla osuuskunta kuin osuustoiminta. Niin minä haluan tehdä myöskin eron sille, että sinulla on niin kun yhteisöllisyyttä, niin se ei riipu yhteisömuodosta. Koska kyllähän osakeyhtiökin on yhteisömuotoinen tapa omistaa kiinteistö tai muuten harjoittaa liiketoimintaa.

Jukka Peltokoski:

Jos minä haluaisin nyt asumisosuuskuntaan asumaan niin mitä minun pitäisi tehdä? Mistä minä löydän semmoisen vai pitääkö minun se jonkun ryhmän kanssa, äsken puhuttiin ryhmästä, niin laittaa pystyyn?

Samuel Kopperoinen:

Joo. Tämä on hyvä kysymys. Suomessa on jonkin verran näitä vanhoja asunto-osuuskuntia. Perinteikkäimmät ovat nämä Asunto-osuuskunta Käpy ja Käpylä Helsingin Käpylässä. Sinä voit mennä sinne ja ostaa sieltä osuuden itsellesi, ne ovat hyvin haluttuja ja tuota niistäkin käydään kauppaa hyvällä hinnalla. Niin meiltä löytyy esimerkiksi Vaasan alueelta kohtuullisen paljon osuuskuntia, joihin sinun on mahdollista mennä valmiiseen osuuskuntaan jäseneksi ja se on yksi tapa. Sitten toinen semmoinen vähän vähemmän tunnettu tapa on tämmöinen ns. leasehold co-operated. Eli sinä perustat kavereittesi kanssa osuuskunnan ja te vuokraatte kiinteistön. Se voi olla omakotitalo tai periaatteessa se voisi olla vaikka kokonainen kerrostalo. Eli ajatellaan esimerkiksi niin, että kaupunki vuokraisi kokonaisen vuokratalon tälle asukkaiden omistamalle osuuskunnalle. Ja tästäkin löytyy jonkun verran esimerkkejä, Oulussa on muun muassa tämmöinen Asunto-osuuskunta Hiidenkiuas, joka on vuokrannut Aso-kodeilta yhden kokonaisen talon ja sitten pyörittää sitä osuuskuntaa ja osuuskunta valitsee jäsenensä ja sitten kun sinne on tullut jäsen niin hän tekee sitten Aso-kotien kanssa sitten asumisoikeussopimuksen. Eli aika monenlaisia teitä on. Sitten tietysti ja jos mielenkiintoa ja innostusta ja paloa on todella paljon, niin sitten perustetaan uusi. Lähdetään kehittämään yhdessä hanke ja toteuttamaan sitten täysin uudenlainen tapa asua. Tämmöisestä löytyy, jos haluaa helposti tutustuttavaa aineistoa, niin tällainen sarjakuva Tiitu Takalon kirjoittama sarjakuva Minä, Mikko ja Annikki, sitä voin tässä hyvin lämpimästi suositella. Se on tämmöinen mukaansa tempaava ja helposti omaksuttava tarina siitä, että miten tällainen yhteisö voidaan organisoida ja miten se voi organisoitua. Useita tapoja löytyy ja tosiaan jos sitten sitä kiinnostusta on niin tällä alalla on sitten hyvin paljon käynnissä erilaisia pilotteja ja kokeiluja. Ja kannattaa niihin tutustua ja ottaa selvää, että miten minkälaisia malleja on olemassa ja pääsisikö ehkä semmoiseenkin hankkeeseen sitten jo jossakin vaiheessa matkaan.

Jukka Peltokoski:

Tuleeko sinulle Ulla tähän vielä jotain lisättävää?

Ulla Leppänen:

Samuel tiivisti tuon aika hyvin. Ja ohjaisin podcastin kuuntelijoita www.pelarcon.fi -sivustolle, josta löytyy erinomaista tietoa asumisosuuskunnista.

Jukka Peltokoski:

Niin, minä olen itse noteerannut, että asumisosuuskunta on ollut aika monesti otsikoissa, lehdet ovat kirjoitelleet asumisosuuskunnista, että tämmöisiä asumisosuuskuntia on perusteilla. Että ihan yhtiöt rakentaa taloja, isoja kerrostaloja, joihin sitten tulee osuuskunta taloyhtiöksi ja siihen voi sitten lähteä mukaan, niin onko teillä tällaisesta tietoa?

Samuel Kopperoinen:

Joo. Ihan alussa mainitsin tosiaan siitä, että toimin yhden osuuskunnan toimitusjohtajana eli Fira Oy toimii ryhmärakennuttamiskonsulttina hankkeessa nimeltä Asumisosuuskunta Koskelan Lehmus. Se on iso 50 asunnon ja yli 3 000 asuntoneliömetrin kokonaisuus ja tosiaankin valmistuu nyt kesällä. Ja sitten useita hankkeita on muita liikkeellä. Itse vedän tuonne Riihimäelle perustettavaa asumisosuuskuntahanketta, johon kerätään koko ajan osallistujia. Ja näistä muista toteutuneista käynnissä olevista hankkeista pitää tietysti mainita Järvenpään Silkki, joka on Järvenpään Mestariasuntojen hanke ja se on myös ollut paljon esillä ja on hyvin kiinnostava yhteisö. Mutta näitä kokeiluja on todella paljon ja ne olisi ehkä ihan oman podcastinsa aihe.

Jukka Peltokoski:

Niitä kuitenkin on paljon vireillä eri puolilla ja pikkasen eri lähtökohdista, ja eri tavalla toteutetaan. Mistä luulette, että mistä tämmöinen ilmiö tulee tähän aikaan, että onko ihan sattumaa, että tällaisia asumisosuuskuntahankkeita on nyt vireillä vai onko ajassa jotain, joka niitä synnyttää?

Ulla Leppänen:

No, ajassa on ollut jotakin sellaista mikä on saanut tämän asunto-osuuskunta asian tuonne hallitusohjelmaan muun muassa. Eli tuota ja kyllähän tavallaan sitten se, että ympäristöministeriön alaisella alalla on mahdollisuus tukea näitä tällaisia erilaisia pilottikohteita, niiden tutkimista. Niin tulee sieltä, että hallitusohjelmaan on kirjattu kirjaus siitä, että tullaan tarkastelemaan tätä osuuskuntamuotoa myöskin asumisen kehittämisessä.

Samuel Kopperoinen:

Joo. Asumiseen liittyy paitsi se on tietysti niin kun henkilökohtaisesti iso kysymys, mutta se on myös erittäin iso yhteiskunnallinen kysymys. Ja kun Suomea katsotaan tilastoissa, niin me on monessa asiassa onnistuttu tosi hyvin. Niistä ensimmäisenä nostetaan asunnottomuuden vähentäminen, jossa Suomi on onnistunut niin kun ihan kansainvälisestikin täysin poikkeuksellisella tavalla. Se on erittäin hyvä asia. Mutta jo hyvin pitkään lähes 10 vuoden ajan me on oltu niin kun ykkönen semmoisessa tilastossa missä OECD mittaa asumismenojen suhteellista tulo-osuutta eli housing cost over income. Ja Suomella on niin kun, me olimme pitkään Norjan jälkeen kakkosena, mutta nyt me olemme jo vuosia olleet ykkösiä eli suomalainen vuokralla asuja käyttää tuloistaan OECD:n suurimman osan asumiseen. Sillä on hyvin suuria vaikutuksia sitten ihan meidän niin kun ihan elinkeinorakenteeseen, meillä on vähemmän rahaa käyttää lähialueiden palveluita. Ja sitten sillä on myös semmoinen vaikutus, että ihmisen mahdollisuus valita erilaisten vaihtoehtojen välillä niin koko ajan kapeutuu. Eli tämän tyyppiset ongelmat vaikuttaa hyvin paljon siihen, että miten meillä on työvoimaa saatavilla, miten ihmiset uskaltaa muuttaa, miten me uskallamme suunnitella tulevaisuutta, rakentaa itselle asuntoja, ostaa asuntoja ja niillä taas on sitten omat seurannaisvaikutuksensa tähän markkinaan. Ja minä luulen, että tämä on niin kun se iso asia. Asuntoasiat on ollut enemmän esillä, kun ne on ollut koko tämän 20 vuoden aikana, kun aktiivisesti seurannut asuntoalaa ja asuntoasiaa. Ja tuota minä voin kertoa kuulijoille sen, että se että asunnot ovat kalliita, on pitkäaikaisen tietoisen politiikan seurausta eli on hyvin paljon voimia, joiden tavoitteena on se, että asuminen olisi kallista. Ja nyt on havahduttu siihen, että se ei välttämättä ole pitkällä aikavälillä kovin järkevää. Ja esimerkiksi The Economist -lehti julkaisi vuosi sitten ihan tämmöisen erikoisnumeron tästä aiheesta ja tämä asia on hyvin paljon tapetilla ja ajatellaan, että voisiko nämä asumisosuuskunnat olla yksi tapa vaikuttaa siihen, että ihmisiltä menisi pienempi osuus tuloista asumiseen.

[musiikkia KSL podcast]

Jukka Peltokoski:

Mainitsit vuokran vuokrahinnat erityisesti tai vuokratason. Itselleni tulee mieleen, että myös kotitalouksien velkaantuneisuus, sehän osoittaa myös käyrä nousee ylöspäin, että kotitaloudet on velkaantuneempia kuin vuosikymmeniin ja siihen suuri osuus tulee juuri asuntovelasta. Että asuntovelka on ollut semmoinen, joka kuvassa näkyy ja ehkä sitten osaltaan liittyy myös tähän ja ohjaa ihmisiä miettimään onko minkälaisia vaihtoehtoja. Millä tavalla sitten asumisosuuskunta on vaihtoehto tai tuo lisää tarjontaa ehkä edullisempaa asumista tähän kuvaan? Millä tavalla se tekee asumisen edullisemmaksi tai joustavammaksi?

Samuel Kopperoinen:

Ensinnäkin tietysti tärkeä asia on se, että minä en usko siihen, että tarjonnan lisäys laskee hintoja eli asuntomarkkina on niin monimutkainen ja se on niin kaukana niin kun täydellisestä markkinasta, että minä en jaksa uskoa siihen, että pelkästään sillä, että me rakennamme lisää vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja niin vuokrat laskisivat. Siitä paras esimerkki on Helsingin toimistomarkkinat, siellä on miljoona kerrosneliötä tyhjää toimistoalaa ja ei ole mitään merkkejä siitä, että toimistojen vuokrat ykkösvyöhykkeellä edes tulisivat alaspäin, päinvastoin ne jatkavat nousuaan. Se on tärkeä asia. Sen sijaan merkitys on tällä laadullisella kysymyksellä eli jos meillä olisi erilaista tarjontaa niin ne hinnat voisivat laskea. Ja selvästi näkyy, että ne maat jossa asunnot omistetaan yhdessä esimerkiksi Itävalta, joka on muuten hyvin Suomen kaltainen maa ja esitetään tässä monesti esimerkkinä, niin niissä asunnot on edullisempia ja nämä asumiskustannusten tulo-osuudet on pienempiä ja se on kiinnostava kysymys.

Jukka Peltokoski:

Mikä sitten siinä asumisosuuskunnassa tekee siitä edullisemman, mihin se liittyy siinä asumisosuuskunnan järjestelyssä?

Samuel Kopperoinen:

No, tämä kysymys mihin edullisuus asumisessa liittyy niin tätä olen varsinkin, kun rakennus asunto- ja kiinteistöalalla olen paljon ollut, niin tästä on hyvin paljon minulta kysytty, että miten se voi vaikuttaa se yhteisömuoto. Sen voin sanoa, että jos me muutamme niin kun osakeyhtiön osuuskunnaksi ja me emme muuta siinä prosessissa mitään, niin sanotaan että osuuskunnan rekisteröimisen kaupparekisterimaksu on suurin piirtein samansuuruinen kuin asunto-osakeyhtiön, että sen loppuhinta ei sillä perusteella siellä kovin paljon niin kun muutu. Mutta se että mitä on se uudenlainen niin kun taloudellinen dynamiikka mitä tämä uusi yhteisömuoto mahdollistaa, niin se onkin jo niin kun eri luokan mielenkiintoinen kysymys. Ja tästä semmoinen ihan käytännön esimerkki on se, että minulle monesti sanottiin, että ei se vaikuta se osuuskunta mitään siihen asunnon hintaan, että kun se kilo rautaa ja kuutio betonia sinne tontille toimitettuna maksaa ihan sen saman mikä se yhteisömuoto on. No, nyt tätä minun piti lähteä sitten pikkusen niin kun kaivelemaan, että hei miten tämä asia niin kun ihan oikeasti on. Kun se Koskelan Lehmuksen se kokonaishankinta-arvo oli noin 14,3 miljoonaa euroa vuokratontilla, että mitä se betoni oikeasti maksaa. Minä sain selville, että se kuutio betonia pumpattuna, niin sen hinta on noin 80 euroa. Niin selvisi, että jos minä sillä 14,3 miljoonalla ostaisin pumpattuna betonia sinne tontille, niin minä saisin semmoisen keon, mikä oli niin kun sen tontin reunoja myöten ja se olisi noin 200 metriä korkea. Eli jokainen tajuaa siitä, että sillä betoniraaka-aineen hinnalla ei ole enää mitään tekemistä sen asunnon lopputuotteen kanssa. Eli se, että tuutataanko sinne niin kun 10, 100 000 tai 10 000 kuutiota betonia, niin se asunto on käytännössä niin kun saman hintainen. Ja nyt se niin kun se kysymys, että se niin kun tuottamisen kustannus itse asiassa tuleekin näistä sopimusmalleista ja sitten jos me halutaan vaikuttaa siihen asumisen kustannukseen, niin silloin ei pitäisi lähteä liikkeelle niin kun siitä, että mikä on se sopimusrakenne mikä on niin kun siellä alla. Ja tässä minä näen, että se osuuskunta tarjoaa semmoista potentiaalia mitä me ei olla ihan täysin vielä ymmärretty.

Jukka Peltokoski:

Haluaisin itsepintaisesti vielä vähän lypsää tätä, että mikä se potentiaali on, mikä on se mekanismi siellä, mikä siinä sitten tuo huokeutta?

Samuel Kopperoinen:

No, jos ajatellaan nyt, että rakentamisen prosessi koostuu niin kun kolmesta eri vaiheesta. Ensimmäinen vaihe on hankekehitys, toinen vaihe on suunnittelu ja kolmas vaihe on rakentaminen, se menee niin kun ihan näin. Ja jos ajatellaan, että me rakennetaan 10 000 000 euron kerrostalo, niin suunnittelu maksaa noin 500 000 euroa ja hankekehitys ja ideointi maksaa noin 25–30 000 euroa. Eli kun me siirrytään vaiheesta seuraavaan, meidän kerroin on 20. Nyt tulee niin kun se kysymys, että hei kuka laittaa sen ensimmäisen kymppitonnin siihen hankkeeseen. Kuitenkin me tiedetään, että kaikki ne rakentamisen kustannuksen kannalta isot päätökset tehdään niin kun siinä itse ihan alussa. Ja se tyyppi, joka laittaa sen ensimmäisen kymppitonnin, se itse asiassa heiluttaa sitä tahtipuikkoa siinä hankkeessa niin kuin loppuun asti. Se päättää sen, että minkälaisilla ehdoilla muut palvelutuotteet tulee siihen mukaan ja se päättää myös sen, että mikä se sopimusrakenne on, jonka kanssa ne tulevat asukkaat on naimisissa niin kun niin sanotusti hamaan paruusiaan asti. Ja nyt se kysymys siitä, että mitä jos tämä ensimmäinen kymppitonni kerättäisiinkin asukkailta. Mitä vaikutusta sillä olisi näihin hankkeisiin niin, että he itse istuisivat kuskinpukilla ja päättäisivät sen koko systeemin sen sijaan, että se tulee niin kun developparilta tai tuota rakennusurakoitsijalta. Ja nyt se kysymys, että mitä tämä voisi muuttaa tässä kokonaisuudessa, jos asukkailla olisi käytössä riittävät niin kun rahoitusinstrumentit, riittävät asiantuntijapalvelut, että heillä olisi mahdollisuus omistaa se hanke ihan sieltä niin kun niin sanotusti alusta asti. Ja tämä on se siinä se iso juttu ei ole niin kun se osuuskunta, vaan on se jäsenten taloudellinen yhteistoiminta eli koottaisi 20 ihmistä, jokainen laittaisi 500 euroa ja sitten lähettäisi sillä kymppitonnilla kehittämään sitä hanketta ja katsottaisi mihin päästään.

Samuel Kopperoinen:

Ja tämä on se asia mikä kiinnostaa ja tämän kanssa minä haluan tehdä töitä ja tällä minä uskon, että on potentiaalisesti hyvin iso vaikutus siihen, että miten me kiinteistöjä hallitaan ja omistetaan ja sillä on taas iso vaikutus siihen, että mitä se asuminen pitkällä aikavälillä maksaa.

Ulla Leppänen:

Minä näen tuon asian sillä tavoin, että tämmöisiin osuustoiminnallisiin periaatteisiin kuuluu myöskin tämmöinen omakustanne periaate. Eli kun ihmiset tekee niin kun taloudellista yhteistyötä omaksi hyväkseen yhdessä, niin sitten tavallaan niin kun voidaan lähteä siitä, että asiat maksaa sen minkä ne maksaa omakustanne periaatteella ja siitäkin tulee sitten omat säästönsä kun sitten siellä ei ole tavallaan semmoista niin kun asumisen voiton tavoittelua välissä.

Jukka Peltokoski:

Kiitos. Ollaan todella mielenkiintoisten asioiden äärellä. Osuuskunnan pitkä ajatushan on ollut ihan historian hamasta lähtien, että niin sanotut välistä vetäjät vedetään pois välistä, ja kenellekään ulkopuoliselle ei siitä voittoja kerry mitä tosiaan taloudellisesti yhteistoimintaa siinä harjoitetaan. Vielä palaan askeleen taaksepäin. Te puhuitte osuustoiminnallisuudesta ja yhteisöllisyydestä, onko nykyajassa jotain sellaista, joka herättää ihmisten kiinnostuksen osuustoiminnallisuutta ja yhteisöllisyyttä kohtaan, että liittyykö kiinnostus asumisosuuskuntiin jotenkin siihen yhteisöllisyyden tai yhteistoiminnallisuuden kuplimiseen?

Ulla Leppänen:

Niin, no ehkä ajassa voi olla jotakin sellaista kaipuuta yhteisöihin.

Samuel Kopperoinen:

Toinen asia mikä selvästi nousee ja minkä huomaan niin on se, että tällä hetkellä puhutaan todella paljon siitä, että miten yhteiskunta järjestää asumista tukevat palvelut niin, että ihmiset voisivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Ja siitä tullaan sitten tähän yhteisöllisyyteen, että jos asuminen olisi järjestetty yhteisöllisesti tai yhteisöllisemmin niin vähentäisikö se aidosti tarvetta niille yhteiskunnan tuottamille palveluille ja olisiko yhteiskunnalla sitä kautta niin kun intressi tukea tämmöisiä niin kun asumisen muotoja. Ja nämä asiat on hyvin suuren mielenkiinnon ja selvityksen kohteena todella monessa paikassa. Ja näillä asumisosuuskunnilla on tosi paljon potentiaalia myös sitten siltä osin, että miten nämä osuuskunnat voisi olla mukana sitten tässä palveluntuotannossa. Siinä on toki omat niin kun rajoitteensa, mutta olen mukana hankkeessa, jossa selvitetään jopa sitä, että tämä osuuskunta voisi olla tämmöinen palveluseteli, palveluntuottaja. Ja ne ovat hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä ja niitä tulevaisuudessa varmasti mietitään paljon ja sen takia nämä uudenlaiset omistamisen ja hallinnan muodot ovat niin paljon tapetilla, koska ne luovat myös niin paljon sitä raamia sille, että kuka siellä voi toimia ja millä tavalla.

[musiikkia]

Jukka Peltokoski:

Se on varmasti tullut kyllä esille sekin, että asumisosuuskunta voi yhtiömuodoltaankin periaatteessa olla monenlainen. Mutta ne asumisosuuskunnat joista olen itse lukenut sanomalehtien otsikkotasolla, niin niissä ihmisiä kuulutellaan mukaan sillä, että voit mennä vuokralaiseksi taloon, jonka toisaalta myöskin omistaa sitten osuuskunnan jäsenenä. Mistä tässä kuviossa on oikein kyse?

Samuel Kopperoinen:

Jos jälleen kerran vertaus sinne asunto-osakeyhtiöön, niin siellä on hyvin kiinteästi kytketty huoneiston hallinta siihen osakeomistukseen. Asunto-osuuskunta on niin kun yleislaki ja sitä voidaan käyttää hyvin monenlaisiin niin kun tarkoituksiin ja asunto-osuuskunnasta tämän huoneiston käyttöoikeus voidaan kytkeä niin kun eri asioihin. Se käyttöoikeus voi olla kytköksissä jäsenyyteen, se voi olla kytköksissä osuuteen tai se voi olla kytköksissä johonkin muuhun asiaan. Jos tämä käyttöoikeus kytketään osuuteen, niin silloin yhtiö on hyvin paljon samanlainen kuin asunto-osakeyhtiö eli sinne tulee tämmöinen huoneistoselitelmä tai osuusluettelo, jossa sitten kerrotaan, että tämän ja tämän osuuden omistaja saa asua tässä ja tässä asunnossa. Jos se kytketään taas jäsenyyteen, niin sillä on tietyt vaikutuksensa ja seurauksensa. Ja sitten kolmas tämmöinen ikään kuin muu vaihtoehto on samantyyppinen, kun jos me ollaan vaikka osuuspankin jäseniä niin sitten me teemme erikseen osuuspankin kanssa tilisopimuksen tai teemme erikseen luottosopimuksen. Ja näissä asumisosuuskunnissa lähtökohta on se, että se käyttöoikeus perustuu vuokrasopimukseen, joka erikseen sitten tehdään osuuskunnan kanssa. Ja siitä on sitten tiettyjä ihan tämmöisiä käytännöllisiä seurauksia. Se muun muassa tarkoittaa sitä, että henkilö voi olla osuuskunnan jäsen ilman, että hän asuu osuuskunnan asunnossa vuokralla ja toisaalta taas osuuskunnassa voi silloin olla vuokralaisia, jotka eivät ole osuuskunnan jäseniä eli nämä voivat niin kun elää joissain tilanteissa, olla vähän niin kun eri kädessä. Ja näillä on periaatteellisesti hyvin suuri merkitys. Käytännössä tietystikin pyritään siihen, että osuuskunnan jäsenenä olisi henkilöitä jotka asuvat siellä. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi tilannetta, että osuuskuntaa ollaan perustamassa ja me emme ihan tarkasti esimerkiksi sitten vielä tiedä minkä kokoisia asuntoja taloon tulee ja kuinka monta, niin tällä osuuskunnan joustavalla pääomajärjestelmällä on niin kun tosi isoja etuja siinä tilanteessa. Ja se taas mahdollistaa sen sekä mukana olevien asukkaiden joustavan osallistumisen, mutta myös niin kun erityyppisten sidosryhmien mukaantulon siihen hankkeeseen. Eli ajatellaan, että voisi olla esimerkiksi yhteisö tai järjestö joka olisi perustamassa sitä osuuskuntaa ja sitten kun kaikki osuudet on merkitty niin sitten siitä viimeisestä osuudestaan luopuisi ja eroaisi osuuskunnan jäsenyydestä ja näin auttaisi sitä hanketta syntymään. Ja tämä on oikeastaan se syy miksi aikanaan sitten kiinnostuin näistä asunto-osuuskunnista niin kun vaihtoehtona tämän niin kun joustavan pääomarakenteen ja joustavan pääoma mahdollisuuksien vuoksi. Koska asunto osakeyhtiön pääomarakenne on hyvin jäykkä ja sitten taas osuuskunta on hyvin joustava ja se tarjoaa näitä erilaisia mahdollisuuksia, joita näissä pilottimalleissa on ihan kyllä kiitettävällä tavalla hyödynnetty.

Jukka Peltokoski:

Kuulostaa omissa korvissa siltä, että kun ainakin tässä yhteisessä rakennuttamisessa kun sitten lähdetään rakentamaan taloa yhdessä ja paitsi, että se on taloudellinen yhteisprojekti niin sitten siinä myöskin osallistutaan ideointiin, suunnitteluun. Mahdollisesti tuodaan omia tarpeita esille ihan eri tavalla kuin että jos mennään vaan ostamaan jotain valmista pakettia tai vuokralle johonkin valmiiksi annettuun asuntoon. Että siinä sitten tosiaan ihmiset osallistuu, ei niinkään kuluttajina vaan joskus puhutaan kuluttajatuottajina tai prosumereina hyvin ennakoivasti siihen, että mikä tuote siitä tulee. Ja se on sitten enemmän omannäköinen ja mielekäs itselle ja siitä voi tulla ehkä esille joitakin semmoisia tarpeita mitä ulkopuoliset rakennuttajat eivät olisi osanneet ottaa huomioon.

Samuel Kopperoinen:

Sinä ajattelet nyt asuntoa aika paljon teknisten ominaisuuksien kautta. Kuitenkin niin kun asunto on ehkä ennen kaikkea tämmöinen sosiaalisen elämän alusta ja keskus eli se niin kun se fyysinen ympäristö kytkee meidät niin kun paitsi siihen taloudellisjuridiseen kehikkoon, niin myös niihin ihmisiin meidän ympärillämme. Jos ajatellaan tämmöistä perinteistä gryndiprosessia tai vuokra-asunnon asukasvalintaa, niin siinä ei ole semmoista kohtaa, jossa mietittäisi, että hei miten nämä ihmiset kykenevät toimimaan yhdessä. Taas jos ihmiset on yhdessä perustamassa asumisosuuskuntaa ja ne osallistuvat sen hankkeen suunnitteluun siinä vähän niin kun puolivahingossa myös opetellaan sitä, että hei miten me toimimme yhdessä. Ja kuitenkin kun me asumme lähekkäin niin meille tulee asioita mistä meidän pitää selvitellä ja sopia. Ja silloin on tietysti hirveästi hyötyä siitä, että me olemme yhdessä menneet tämmöisen projektin ja prosessin läpi ja se auttaa meitä tosi paljon.

[musiikkia]

Jukka Peltokoski:

Toinen asia mikä pompahti esille vielä tuossa alkukeskustelun aikana oli kysymys tästä elämäntilanteesta, että asumisosuuskunta voi erityisesti vastata jonkinlaisiin elämäntilanteisiin, mutta sitten välttämättä ei ihan kaikenlaisiin, niin Ulla mitä tarkoitit tämmöisellä?

Ulla Leppänen:

No, se kokemus mikä mulla on tällä hetkellä niin asumisosuuskunta idea ja ajatus on hyvinkin paljon kiinnostanut tällaisia niin kun seniori-ikäisiä ihmisiä, joilla saattaa olla sellainen elämäntilanne, että he eivät enää jaksa ylläpitää sitä vanhaa omakotitaloa, missä he ovat asuneet aikaisemmin vaikka niin kun maaseudulla ja haluaisivat päästä muuttamaan sitten tuota kuntakeskukseen uuteen kerrostaloasuntoon. Mutta sitten taas välttämättä se rahallinen arvo mikä sillä vanhalla omakotitalolla on ollut jossakin kauempana ei sitten riitä siihen, että ihan täysin uutta omistusasuntoa lähtisi hankkimaan kuntakeskuksesta. Niin tavallaan tämän tyyppistä tarvetta on ollut havaittavissa. Ja sitten tavallaan joissakin paikoissa sitä on ihan mietittykin sellaisena ikään kuin välivaiheen asumisratkaisuna siihen tilanteeseen, kun ei vielä tarvitse palveluasumista, mutta kuitenkin tosiaan se oman omakotitalon ylläpito alkaa olla sitten fyysisesti raskasta. Ja se on sinänsä jännittävä, että ei näytä asumisosuuskuntia erikseen mitenkään välttämättä ole markkinoitu niin kun tälle seniorikohderyhmälle, mutta jotenkin sellainen luonnollinen kysyntä on tullut sieltäpäin.

Jukka Peltokoski:

Miten sitten nämä, tosiaan mainitsit, että pääkaupunkiseudullekin on tulossa asumisosuuskunta ja Järvenpäähän viitattiin. Ja jos olen oikein ymmärtänyt niin näissä ei seniorihankkeista ole kyse vaan ne tosiaan ovat ihan sitten avoimille, siinä mielessä avoimille markkinoille, ja ehkä liittyy enemmän sitten tämmöisiin kasvukeskusten asuntotarpeeseen. Sopiiko ne ihan kenelle tahansa elämäntilanteeseen katsoen tai onko niissä joku semmoinen joka erityisesti joitain kiinnostaa ja joidenkin tarpeisiin liittyy?

Ulla Leppänen:

Ihan yhtä lailla asumisosuuskunta voisi sopia vaikka nuorelle lapsiperheelle, joka ei välttämättä halua ihan siellä omistusasumispolkua lähteä kulkemaan. Kyllähän minä tässä näkisin, että tällä pystytään taklaamaan semmoista asumisen kalleutta, eli tavallaan juuri niin kun pieni- ja keskituloiset voisi olla siinä semmoinen hyvä kohderyhmä tai voisin kuvitella, että heitä eniten kiinnostaisi.

Jukka Peltokoski:

Asumisosuuskunnistahan on puhuttu asumisen kolmantena muotona. Niin tällä asumisen kolmannella muodolla on viitattu, että jotenkin vuokra-asumisen ja omistusasumisen välimuoto tai ulkopuolella oleva muoto.

Ulla Leppänen:

No, kyllähän näissä uudemmissa asumisosuuskuntamalleissa on pyritty lähtemään siitä, että ole itse oma vuokranantajasi eli tämmöistä nimenomaan välimuodon asumisesta on kyllä puhuttu näiden kohdalla.

Samuel Kopperoinen:

Joo. Ehkä tärkein havainto tuossa on se, että vuokra-asumisen tärkein ominaisuus on joustavuus. Sitten taas vuokra-asumisen iso kysymys on se, että pitkäaikainen vuokralla asuminen erilaisten selvitysten perusteella, niin tulee kuitenkin asujalleen kalliimmaksi kuin omistusasuminen. Ja tuota tässä asumisosuuskuntamallissa on pyritty siihen, että siinä yhdistetään vuokra- ja omistusasumisen parhaat puolet, että tähän pääsee pienellä pääomalla mukaan. Mutta sitten kuitenkin olet oma vuokranantajasi eli vuokraa maksetaan sille osuuskunnalle. Kun osuuskunta lyhentää lainoja niin osuuden arvo nousee ja sitä kautta sinulle kertyy sitten pitkällä aikavälillä varallisuutta eli tämän asumisosuuskunnan pääidea on se, että pyritään näiden eri asumismuotojen ne hyödyt löytämään ja tekemään niistä sitten uudenlainen yhdistelmä ja kombinaatio.

[musiikkia]

Jukka Peltokoski:

Suomihan ainakin minun silmissäni näyttää olevan aika jännittävässä tilanteessa nimenomaan asumisen kannalta, että yhtäältä maaseutu tyhjenee ja toisaalta sitten kaupungit kasvaa, kaupungistuminen megatrendinä läpäisee Suomenkin. Tarkoittaa yhtäältä maakuntakeskusten kasvamista ja toisaalta sitten etelän suurien kaupunkien kasvamista ja käytännössä niin kun viittasittekin niin sitä, että joillain alueilla asuntojen arvot romahtaa ja joillain sitten asuntoja ei tunnu edes riittävän. Olisiko teidän näkökulmastanne kunnilla, kunta on tullut myös esille sanana tässä keskustelussa, niin kunnilla erityinen syy, intressi edistää asumisosuuskuntien perustamista? Ehkä ennen kaikkea mietin juuri nyt kasvukeskuksia tai kaupunkeja. Nämä tässä jollakin lailla asumisosuuskuntia aktiivisesti edistämään ja semmoisten rakentamista kaupungeissa, joissa tuota väestö kasvaa ja asunnoista on jonkinlaista pulaa.

Ulla Leppänen:

Hyvinkin kunnat voisi ottaa tässä roolia ihan samalla tavalla kun kunnilla on vuokrataloyhtiöitä asumisen ratkaisuja tarjotakseen omille kuntalaisilleen, niin ihan yhtä lailla näitä voisi olla kunnatkin edistämässä.

Samuel Kopperoinen:

Kuntien tärkeimmät asuntopoliittiset välineet on tontinluovutus ja omat vuokra-asunnot. Molempien ongelma on se, että ne on tosi kalliita välineitä käyttää. Eli jos kunta lähtee hankkimaan maata kaavoitusta varten ja kaavoittamaan maata, niin se sitoo valtavan määrän kunnan resurssia ja menee vuosikausia ennen kuin kunta saa niistä tuloja. Ja toisaalta taas, että omat vuokra-asunnot niin niihin sitoutuu iso määrä pääomaa ja nykyisin nekin yhdistellään kuntakonserniin, ja niihin vuokra-asuntoihin liittyvät velat näkyvät sitten kunnan kokonaisvelka-asteina. Ja näen, että kuntien kannattaisi aikaisempaa ennakkoluulottomammin etsiä uusia välineitä ja keinoja vaikuttaa siihen, että minkälaisia asuntoja on tarjolla kunnissa. Minä uskon että on tiettyjä mahdollisuuksia isoissa kaupungeissa, mutta ennen kaikkea keskisuurten ja pienten kaupunkien kannattasi herätä miettimään sitä, että millä tavalla tulevaisuudessa tarjotaan se, että kunnissa on tarjolla laadukkaita ja hyviä asuntoja. Omistusasuntoja markkinoidaan hyvinkin aggressiivisesti ja monesti ihmiselle, joka miettii asuinpaikkaa niin voi syntyä semmoinen vaikutelma, että hyviä ja uusia asuntoja on tarjolla vain isoissa kaupungeissa. Ja jotta tämmöinen niin kun ikään kuin tarjoamakulma ei vääristy, niin kuntien kannattaisi paljon aikaisempaa enemmän satsata siihen, että niissä olisi hyviä laadukkaita uusia asuntoja ja niitä myös aktiivisesti markkinoitaisiin kunnan ulkopuolella. Jolloin sitten ihmiset, jotka miettivät sijoittumista uudelleen, niin miettisivät myös niin kun aidosti sitä, että olisiko mahdollisesti tulevaisuuden asuinpaikkani joku keskikokoinen kaupunki, jolla on monia etuja tarjottavana asuinpaikkana.

Jukka Peltokoski:

Pitkässä juoksussa Suomi on tämmöinen omistusasumisen maa ja se asunto-osakeyhtiölakikin on ohjannut omistamaan asunnon. Luuletteko, että asumisosuuskunta on muuttamassa tätä omistusasumisen maata? Onko tällaisella asumisosuuskunnan mallilla menestymisen mahdollisuuksia vaihtoehtona sitten omistusasumiselle ja tavanomaiselle vuokra-asumiselle?

Ulla Leppänen:

No kyllä. Ja sitten minä en välttämättä asettaisi näitä asioita mitenkään niin kun vastakkaiseksi vaan nimenomaan rinnakkain. Eli kyllähän niin kun yhdessä omistaminenkin on omistamista ja osuuskunta-asuminenhan on yhdessä omistamista, se oma koti, kerrostalo, rivitalo, pihapiiri mikä se onkaan, se omistetaan kyllä, mutta se omistetaan yhdessä. Niin minä en niin kun näe näitä mitenkään niin kun toisiaan poissulkevina asioina vaan rinnakkaisina.

Samuel Kopperoinen:

Olen itse maalta kotoisin ja olen monesti käyttänyt tässä semmoista vähän brutaaliakin esimerkkiä nimeltä hirvikivääri. Että kun koko kylän miehet lauantai- tai sunnuntaiaamuna lähtivät metsälle, niin hirvimetsälle pääsemisen ehtona oli kaksi. Piti ensinnäkin omistaa metsää ja sitten piti omistaa kivääri. Eli siinä yhteydessä ei ollut mahdollista ensinnäkään päästä siihen hirviporukkaan, jos ei ollut sitä maaomaisuutta ja sitten toisaalta ei ollut ainakaan mahdollista päästä passiin, jos ei ollut kivääriä. Eli se oli ehdoton edellytys siihen, että sinä pääset siihen tiettyyn asiaan. Nyt maailma on sillä tavalla muuttunut, että hyvin monenlaisia asioita me voimme niin kun harrastaa ja meillä voi olla niin sanottu access niihin ilman pakkoa niin kun omistaa. Ja me ollaan niin kun vapauduttu siitä omistamisen pakosta ja omistamisen tunteesta. Ja tuota minä ajattelen, että se on niin kun iso juttu. Toisinpäin on taas niin, että ilman vahvaa niin kun omistusasumisen perinnettä ja sitä kokemusta, että meillä on esimerkiksi maallikot toimineet menestyksellisesti vuosikymmeniä taloyhtiöiden hallituksessa. Olisi täysin mahdotonta ajatella esimerkiksi ryhmärakennuttamisen kaltaista ilmiötä, jossa niin kun amatöörit pyörittävät hankkeen rakentamisen aikaista hallintoa eli sillä tavalla minä näen, että isossa kuvassa tämä rakentuu vahvasti tämän omistusasumisen perinteen niin kun päälle ja tämä on ikään kuin siitä semmoinen seuraavan luokan versio tai iteraatio.

Jukka Peltokoski:

Hyvä. Tämän suuntaisia ajatuksia arvelinkin nousevan esiin. Mutta onko yhteisomistaminen jotenkin tulossa?

Samuel Kopperoinen:

Jos ajatellaan, että mikä on niin kun selvästi tämän hetken niin kun nouseva asia mistä puhutaan kaikista eniten. Kyllähän se on jakamistalous ja alustat ja niin kun tämmöinen shared economy, koko se tavallaan se taloussysteemi talousjärjestelmä. Saman systeemin kautta kun me omistamme asunnon ja miksi emme voitaisi saman systeemin kautta omistaa autoja tai saman systeemin kautta omistaa jotakin kaupunkipyöriä tai jotakin muita tämäntyyppisiä hyödykkeitä. Ja sitten jos ajatellaan näitä asumisen ulottuvuuksia niin se, että onko pakko niin, että kun me olemme sen osuuskunnan jäseniä niin meillä on käyttöoikeus yhteen asuntoon. Mitä jos se avaisikin meille käyttöoikeuden saman osuuskunnan omistamiin useampiin asuntoihin, jolloin periaatteessa, jos me haluamme esimerkiksi vaihtaa isommasta asunnosta pienempään, meidän ei tarvitse välttämättä tehdä asuntokauppaa vaan me voisimme tehdä niin kun vuokrasopimuksen pienemmästä asunnosta tai isommasta asunnosta. Ja tämän tyyppisiin asioihin tämä joustava pääomarakenne antaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia ja avaa tietä ja väylää. Mutta sen kaiken niin kun taustalla on se ajatus, että se asunto aletaan niin kun enemmän nähdä tämmöisenä käyttöhyödykkeenä ja primääritavoite ei ole niin kun se, että se on meille niin kun tapa kerryttää varallisuutta ja sitoa siihen niin kun kauheasti pääomaa. Jolloin sitä taas lähestytään sitä kautta enemmän näitä niin kun osuuskunnan niin kun taloudellisia yhteistoiminnan muotoja. Että ne varat aidosti kertyy sinne osuuskuntaan ja me saamme siitä jäsenyydestä hyötyä silloin, kun me käytämme osuuskunnan palveluita. Nyt nämä asumisosuuskuntamallit mitä on nyt liikkeellä, niin ne ovat hyvin tämmöisiä niin kun pääomavetoisia, mutta minä uskon, että tulevaisuudessa nähdään varmasti niin kun kehitystä myös toisenlaiseen suuntaan.

[musiikkia]

Jukka Peltokoski:

Mietin vielä mitä muuta asuminen voi olla, jos vähän ajattelee muuten kuin juridisena järjestelynä ja teknisenä järjestelynä, jos se on osuustoiminnallista, yhteisöllistä, jos se on palvelua, jota yhteisesti järjestetään itse kullekin. Niin millaisia mahdollisuuksia se avaa ja onko siinä jotain semmoisia näköaloja, joita nimenomaan asumisosuuskunta tukee?

Ulla Leppänen:

No, jos sitten taas palaa juridiikkaan, niin kyllähän osuuskuntalaki on hyvin tämmöinen niin kun sallivainen laki. Niin ihan lähtien siitä, että asunto osakeyhtiölaki taas määrittelee aika tarkkaan sen mihin vaikka vastikkeita saa käyttää. Mutta tavallaan sitten niin kun osuuskunnassa on enemmän vapausasteita siihen, että mitä se yhteisö haluaa itselleen palveluna järjestää. Lähinnä minä aina kun mietin tässä itse sitäkin, että onko tavallaan suhtautuminen asumiseen muuttumassa enempi siihen, että onko asuminen niin kun omistamiseen perustuva asia vai voidaanko asumiseen suhtautua sillä tavalla, että asuminen ostetaan palveluna?

Jukka Peltokoski:

Onko siitä jotain esimerkkejä tai ihan vaan villejä keskusteluja, että mitä asumisosuuskunta voisi olla semmoisena yhteisöllisenä toimintana tai palveluna? Mihin tarpeisiin se vois vastata?

Samuel Kopperoinen:

No, ehkä tietysti se mitä ajatellaan niin nyt tämmöiset kaikenlaiset niin kun jaetut asiat sekä jaetut tilat, että jaetut hyödykkeet. Asumisosuuskunta Lehmukseen on tulossa Tesla ja tuota ehkä se on tavallaan pieni semmoinen lisäjuttu. Että jos ajatellaan, että sinne muuttaa ihminen ja se laittaa aika ison osan käytettävissä olevista kuukausituloista siihen asumiseen niin onko ehkä niin, että se juttu onkin se mikä mahdollistaa, niin on se, että hän vapautuu velvoitteesta omistaa autoa. Että silloin kaksi kertaa viikossa, kun hänen pitää käydä isompi kauppareissu tai viedä lapsi johonkin harrastukseen kauemmas, hän voikin mennä sinne taloyhtiön autolla. Toki asunto-osakeyhtiössäkin voi olla yhteiskäyttöautoja niin tämä on niin kun yhteisömuoto sidonnainen. Mutta se ajatus niin kun siitä, että mitä jos me emme käännäkään jokainen sitä katsetta sinne omaan napaan vaan lähdetään niin kun lähtökohtaisesti siitä, että hei me ollaan tässä porukassa ja mitä me voidaan niin kun tehdä yhdessä niin, että me yhdessä ollaan niin kun enemmän kuin näitten osien summa, niin siinä minä näen niin kun hyvin paljon potentiaalia. Toinen tietystikin iso kysymys on nämä niin kun hoiva, tai ehkä hoivapalvelu on väärä sana, mutta asumista tukevat palvelut, jotka mahdollistaa sen, että me asumme kotona. Eli se että millä tavalla niitä niin kun joko tämän osuuskunnan kautta tai sitten siihen läheisesti liittyvien yhteisöjen kautta pystyttäisi tuottamaan ja kyllä se tässä ikääntyvässä Suomessa niin luulen, että se on varmaan semmoinen niin kun iso kysymys. Kolmas sellainen iso kehityssuunta, mitä olen omalla piirustuslaudalla paljon pyöritellyt, niin on tämä energiakysymys. Eli energian sekä paikallinen niin kun tuottaminen, että mahdollisesti myyminen pienverkostoissa, niin on tietystikin hurjan niin kun jännittävä ja iso sekä taloudellinen kysymys, mutta myös tämmöinen ympäristökysymys ja se, että miten nämä rakennukset kytketään osaksi sitä infrastruktuuria. Ja mitä ne siellä niin kun kuluttaa ja mitä ne voisivat sinne tuottaa, niin ne on tietystikin hyvin mielenkiintoisia. Ja tämmöiset yhteisöt, joilla on valmiiksi se taloudellisen yhteistoiminnan ajatus, niin ovat tietysti siellä sitten niin kun ihan etunenässä kehittämässä sitten uusia malleja.

Jukka Peltokoski:

Hyvä. Tuleeko vielä asumisosuuskunnista jotain ajatuksia, jotain mitä on jäänyt käymättä läpi tai mihin haluaa palata?

Samuel Kopperoinen:

Ehkä se mitä itse toivoisin niin on se, että erityyppiset organisaatiot lähtisivät miettimään sitä, että voisiko niillä olla jonkinlainen rooli tässä asumisen kentässä, ehkä erilainen kuin mitä ne tekevät nyt, vähän irrallaan siitä mitä ne ovat tehneet, mutta kannattaisiko niiden miettiä sitä rooliaan ja tekemisen tapaa uudestaan. Tällä alalla on esimerkiksi ihan selkeitä tarpeita ihan koulutustoiminnalle, julkaisutoiminnalle. Ja ajattelen, että jos siellä on koulutusinstituutioita, kirjan tai lehden tekijöitä, niin heidän niin kun ehkä kannattaisi miettiä, että olisiko tässä semmoisia teemoja ja aiheita joihin kannattaisi tarttua. Ja ihan semmoinen ehkä avoinkin haaste on, että on tässä itsellä pari semmoista tietokirja tuota ainesta, että jos podcastia sattuu olemaan kuulemassa henkilö, joka haluaisi siihen tarttua, niin tuota ottakaa numero ja nimi tuota ylös ja Jukalta saa tarkemmat yhteystiedot. Ja on parikin ideaa, jotka ovat varsin pitkälle mietittyjä sillä tavalla, että niistä olisi mahdollista lähteä tekemään niin kun julkaisua ja tuota sillä tavalla tämän podcastin kuuntelijoiden joukossa. Toivottavasti tämä on herättänyt uudenlaisia ajatuksia ja tuota, jos sieltä löytyy yhteistyömahdollisuuksia niin ollaan kyllä mielellään niissä sitten matkassa. Kiitoksia.

Jukka Peltokoski:

Kiitoksia Ulla Leppänen osuuskuntaneuvoja Tampereen seudun osuustoimintakeskuksesta ja kiitos Samuel Kopperoinen, yrittäjä ja varatuomari. Oli hieno keskustelu asumisosuuskunnista ja jälleen osoittautui, että osuuskunta voi olla paljon, monenlainen ja asumisosuuskunnissakin voi olla monenlaisia ja mahdollistaa paljon. Tämä oli KSL-opintokeskuksen Osku podkussa -podcast ja potkikaamme kohti uusia osuuskuntakeskusteluja. Kiitoksia.

[musiikkia]