Osku podkussa -podcast-sarjassa keskustellaan osuuskunnista eli “oskuista”. Matkaamme sarjan seitsemässä osassa läpi erityyppisten osuuskuntien työosuuskunnista ja yrittäjien osuuskunnista aina asumis- ja alustaosuuskuntiin sekä sosiaalisiin osuuskuntiin saakka.
Tämä on Alustaosuuskunnat -jakson tekstivastine
Voit kuunnella jakson Soundcloudissa.
Kaikki sarjan tekstivastineet löydät kootusti podcastin pääsivulta.
Osa 4 – Alustaosuuskunnat
[Musiikkia]
KSL-podcast.
Jukka Peltokoski:
Tervetuloa Osku podkussa-sarjan neljännen jakson pariin. Osku podkussa on KSL-opintokeskuksen podcast-sarja, jossa keskustellaan osuuskunnista eli oskuista. Luotaamme mikä osuuskunta on ja mitä kaikkea osuuskunnalla voidaan tehdä keskustellen samalla osuuskuntien yhteiskunnallisesta roolista tässä ajassa.
[Musiikkia]
Jukka Peltokoski:
Tänään teemamme on alustatalous ja osuuskunnat. Minä olen Jukka Peltokoski ja kanssani keskustelemassa ja alustatalouden asiantuntemusta tuomassa ovat Kalevi Sorsa-säätiön hankevastaava, alustataloutta tutkinut Maija Mattila. Tervetuloa, Maija.
Maija Mattila:
Kiitos.
Jukka Peltokoski:
Sekä osuuskunta-aktiivi, bloggaaja ja mitä kaikkea, Leo Sammallahti. Tervetuloa, Leo.
Leo Sammallahti:
Kiitos kiitos.
Jukka Peltokoski:
Maailma on ollut teknologisessa murroksessa sitten 60-luvun. Tietokoneet, internet, mobiililaitteet, tekoäly ja sellaiset ovat muokanneet yhteiskuntaa erilaiseksi kuin mitä se oli maatalouden aikana tai aikana jona perustettiin paljon korkeilla piipuilla varustettuja tehtaita. Nykyisin puhutaan paljon digitalisaatiosta ja meidän arkemme pyörii paljon kännykän ympärillä. Kuvaavaa on, että pikkulapset eivät ajattele kännykkää välttämättä enää niinkään puhelimena, vaan laitteena joka toimii myös puhelimena, siinä on sellainenkin jännä ominaisuus että sillä voi soittaa.
Tähän teknologiseen murrokseen liittyy, että sanat vilisevät ja vaihtuvat aika tiheään tahtiin. Esimerkiksi viime aikoina on puhuttu paljon alustataloudesta. Mennään asian ytimeen. Mitä on se paljon puhuttu alustatalous ja mikä on siis se alusta? Kun minulla on huikea visio jonkinlaisesta uudesta alustasta, en voi paljastaa tässä sen enempää, mutta se tekee läpimurron. Kuten kaikki parhaat alustat, se yhdistää suuren joukon palveluntuottajia ja valtavan asiakaskunnan, niin mikä se alusta on ja mitä minun pitää tehdä perustaakseni alustani? Mistä on kyse alustataloudessa, Maija ja Leo?
Maija Mattila:
Alustoja on ollut olemassa myös ennen teknologista murrosta. Vaikka kaupan eteisessä on ollut ilmoitustaulu, jossa on ollut ilmoituksia ja sieltä on voinut löytää vaikka viulunsoiton opettajan lapsellensa. Siinä tapauksessa se ilmoitustaulu on ollut eräänlainen alusta jonka kautta kohtaavat ihmiset jotka tarvitsevat jotain palvelua, esimerkiksi apua ja ne jotka pystyvät tätä palvelua tai apua tuottamaan tai antamaan.
No nyt kun puhutaan teknologisesta aikakaudesta, niin ne alustat eivät olekaan enää tuulikaapissa, vaan ne ovat puhelimessa, niin kuin tässä sanoit. Lähtökohtaisesti alusta on sellainen paikka joka yhdistää eri toimijoita monen suuntaisille markkinoille. Eli samat toimijat saattavat olla samalla alustalla sekä niiden palveluiden tuottajia että palveluiden käyttäjiä.
Voi olla erilaisia alustoja, esimerkiksi työtä välittäviä alustoja, tyypillisesti jonkinlaiset kuljetuspalvelut, ruoankuljetus-, taksikuljetus ja pakettikuljetuspalvelut. Voi olla alustoja jotka eivät niinkään välitä työtä tai työvoimaa vaan jotakin muuta, kuten vaikka asuntoja tai teknologisia palveluita vaikkapa.
Jukka Peltokoski:
Olet, Maija, tutkinut alustataloutta. Mitä olet siinä tutkinut?
Maija Mattila:
Olen tutkinut erityisesti alustatalouden työskentelijöiden, työntekijöiden oikeuksia. Sellaisia alustoja, jotka välittävät työvoimaa. Siinä työtehtävät ovat hyvin erilaisia, mitä alustojen kautta voidaan tehdä. Voi olla sellaisia aikaan ja paikkaan sidottuja tehtäviä niin kuin nämä mainitut kuljetustehtävät, vaikka ruokalähettipalvelut tai taksipalvelut, siivouspalvelut myöskin, lehdenjako on Suomessa organisoitu alustan kautta. Voi olla myös sellaisia tehtäviä, jotka tehdään täysin internetissä, että tarvitsee vain olla internet-yhteys ja jokin laite jolla näitä tehtäviä voi tehdä. Ne voivat olla joko tällaisia joukkoistettuja tehtäviä, hyvin mekaanisia, klikkaus-työksikin sanottuja tai sitten voi olla asiantuntijatyötäkin jota jotkin alustat välittävät.
Jukka Peltokoski:
Eli jossakin mielessä alustoja on ollut aina, mutta nykyisin ne ovat sähköisiä ja ne voivat olla vaikka puhelimessa. Leo, mitä sinulle tulee mieleen alustataloudesta? Mitä se alusta tarkoittaa?
Leo Sammallahti:
Ei minulla ole varsinaisesti lisättävää tuohon Maija Mattilan sanomaan. Ehkä yksinkertaisesti voi sanoa, että se on yleensä sivu tai sovellus, joka yhdistää ostajia ja myyjiä. Jos pitää todella yksinkertaisesti selittää, niin se kattaa aika paljon tästä.
Jukka Peltokoski:
Eli kun minulla on se super hyvä idea alustasta, niin minun täytyy lähteä perustamaan kännykkäsovellusta, niinkö?
Leo Sammallahti:
No yleensä ne ovat sovelluksia tai nettisivustoja. Mutta kyllähän oikeastaan jo Teksti-TV:n aikakaudella toimi jotakin taksijuttuja, niin ehkä sieltä löytyy esi-digitaalisia alustoja myös.
Maija Mattila:
Voisin tähän lisätä, että (–), tutkija, on eritellyt tällaisia alustojen liiketoimintamalleja. Nämä mitä tässä äsken mainitsin ovat tällaisia (–) kevyiksi alustoiksi nimeämiä alustoja, joilla tarkoitus on se että ihmiset jotka toimivat alustoilla ovat niitä jotka tuottavat kaiken toiminnan sinne. Ylipäätään suuri osa liiketoimista on ulkoistettu asiakkaiden ja työntekijöiden välille.
Mutta jos miettii vaikka Googlea ja Facebookia, ne ovat alustoja myös, eli me ihmiset tuomme sinne tietomme. Se millä tavalla alustat elävät on mainostuotoilla. Voi olla pilvialustoja, vaikka Amazon Web Services. Ne jotka tuottavat ohjelmistoja, vuokraavat niitä toisten yritysten käyttöön. Voi olla teollisia alustoja, jotka hallitsevat ja lisensoivat laitteistoja ja ohjelmistoja. Ja voi olla tuotealustoja, jotka tarjoavat pääsyä tuotteisiin tilausta tai vuokramaksuja vastaan, esimerkiksi Spotify, Car2Go, Netflix. Eli on hyvin paljon erilaisia alustoja. Osaan näistä liittyy sitä työn välittämistä, jota olen enemmän tutkinut.
Jukka Peltokoski:
Onko siinä alustoissa mitään yhteistä ja yleistä vai onko se että ihan entisenlaiset liiketoimintamallit jotenkin muuttuvat sähköisiksi, internet-perusteisiksi? Onko siinä mitään uutta siitä näkökulmasta?
Maija Mattila:
No se uutuus on ehdottomasti se datan määrä ja hallitsevuus ja data valtavana resurssina myöskin. Eli jos se oli ennen vanhaan kaupan tuulikaapissa oleva ilmoitustaulu, niin eihän sinne kerätty ihmisten dataa millään tavalla. Mutta nämä nykyiset alustat toimivat nimenomaan sillä logiikalla, että ihmiset luovuttavat sinne omaa dataansa tai muilla tavoilla kerätään sitä dataa. Se on hyvin, hyvin olennainen siinä koko liiketoimintamallissa. Se perustuu siihen että pitää saada suuria määriä ihmisiä alustalle, jotta siitä datasta tulee arvokasta ja hyödyllistä, jotta se on hyödyllistä uusille käyttäjillekin.
Jos puhutaan kuluttajista, niin kuluttajat mielellään haluavat mennä tietysti sellaisille alustoille mistä ne palvelut löytyvät. Eli sellaiset niche-alustat eivät välttämättä auta, jos tarvitsee vaikka lomamatkalla löytää hyvä asunto. Sitten Airbnb on se paikka minne mennä, koska siellä kaikki muutkin ovat. Jos menee jollekin pienemmälle alustalle, niin siellä voi olla yksi asunto sieltä, toinen täältä. Sitten ei löydäkään sitä mitä haluaa. Tämän takia alustatalouteen liittyy sellainen logiikka, että jotkin isot alustat kahmaisevat sen markkinan helposti itselleen ja tulee tosi vaikeaksi uusille yrityksille päästä markkinoille.
Leo Sammallahti:
Joo, tuo on minusta tosi tärkeä pointti. Niissä on tällainen winner takes it all-logiikka. Kaikki liittyvät Facebookiin, koska kaikki muutkin ovat Facebookissa jo. Sen takia jos perustat uuden sosiaalisen median alustan, vaikka ominaisuudet olisivat parempia kuin Facebookissa, niin sinun on todella vaikea lähteä kilpailemaan, koska kaikkien kaverit ovat jo Facebookissa. Sen takia isompi vaikutus koko talousjärjestelmään on se, että perinteinen markkinakilpailu ei enää toimi samalla tavalla. Jonkun hampurilaisketjun voit aloittaa ja kilpailla McDonald’sin kanssa paljon helpommin kuin että aloitat somealustan joka kilpailee Facebookin kanssa.
Jukka Peltokoski:
No nyt vähän huolestuttaa, kun minulla on tämä läpimurtoidea alustasta. Onkohan minulla mitään mahdollisuuksia viedä sitä eteenpäin. Minkälaiset resurssit alustan perustamiseen tarvitaan? Mitä tarvitsen, että voin lähteä pystyttämään alustaa?
Maija Mattila:
Kyllähän kaikista menestyneimmät alustat ovat onnistuneet keräämään huomattavan paljon pääomia sijoittajilta. Tietysti on olemassa joukkorahoitusalustoja, joilla pystyy rahaa keräämään. Mutta jos ruvetaan puhumaan tosi isoista, miljoonista ja sadoista miljoonista, joita siis todellakin nämä menestyneimmät alustat kykenevät keräämään, niin silloin tarvitaan kyllä niitä tahoja joilla on paljon rahaa.
Leo Sammallahti:
Joo, se logiikkahan on yleensä juuri sellainen että tehdään pitkän aikaa tappiota ja kasvatetaan markkinaosuutta, että saadaan johtava asema. Sitten saadaan skaalaedut ja winner takes it all-logiikka siihen mukaan.
Jukka Peltokoski:
Tietokoneohjelmiahan koodaavat vaikka teinit viikonloppuisin, joiltakin se luontuu niin helposti. Mutta mihin rahaa palaa vai palaako se myöskin siihen ohjelman luomiseen?
Maija Mattila:
Kuitenkaan se tekninen sovellus ei riitä, vaan pitää olla voimakasta markkinointia, jotta ihmiset löytävät alustan luokse. Että pääsee ikään kuin ihmisten tutkaan ja Google Storeen, sovelluskauppaan, mitä näitä nyt on. Niiden alustojen pitää päästä alustoille, mikä on minusta mielenkiintoista. Sekin, että millä tavalla ne pääsevät siellä alustalla näkyviin. Jos vaikka googlettaa jotakin, niin eihän se ihan sillä tavalla tule, että mikä nyt sattumoisin sieltä sattuu tulemaan haun kärkeen. Siihen vaikuttaa se, että on kyetty maksamaan vaikka Googlelle tai jotakin muuta vastaavaa. Tekninen sovellutus on yksi asia ja toinen asia on se kuinka ihmiset sen löytävät.
[Musiikkia]
KSL-podcast.
Jukka Peltokoski:
Leo, sinulla on ehkä hieman kriittinenkin äänensävy alustoja kohtaan. Mikä on sinun suhteesi alustatalouteen?
Leo Sammallahti:
No joo. Minusta alustatalouteen ja ylipäätään tällaisiin start up-pöhinään liittyy riskejä. Hypetys sen puolesta voi olla vähän vaarallista. Yksi tällainen esimerkki on WeWork, joka oli minun ymmärtääkseni yhdessä vaiheessa maailman toiseksi arvokkaimmaksi arvioitu start up. Koko homma paljastui huijaukseksi. Alustatalouteen tietenkin liittyy monia muita ongelmia, mutta minun mielestäni tämä hypetys on vaarallista.
Maija Mattila:
Tästä eräänlaisesta kuplasta, se on todellakin ongelmallista. Aiemmin puhuttiin että pitää löytää paljon rahaa, saada sijoittajia jotta saadaan markkinointia tehtyä ja markkinaa myöskin luotua, markkinaa täysin uusille palveluille. Siinä korostuu juuri se hypetys ja kyky kertoa vetävä tarina siitä mitä tässä nyt on meneillään. Onneksi on joitakin merkkejä siitä, että kenties nämä tarinat eivät ihan kannakaan loppuun asti. Esimerkiksi tuossa maaliskuun lopussa (Delivery) [0:12:15], tällainen lähettipalvelu, vastaa Foodoraa ja Woltia, listautui Lontoon pörssiin. Sitten se listautuminen ei mennytkään hyvin. Yhdeksi syyksi sille sanottiin kysymysmerkki työntekijöiden asemasta. Tämä oli minun mielestäni siinä mielessä virkistävää, että jokin tällainen todellinen kysymys vaikuttaa siihen millä tavalla alustat vetävät ja menestyvät.
Jukka Peltokoski:
Kun Suomessa alustataloudesta puhutaan, niin ne konkreettiset esimerkit joihin viitataan ja joita tuoda esiin ovat juuri tällaisia kuin Airbnb, Über, Foodora, Wolt, Amazon ja niin edelleen, jotka tosiaan pyrkivät hallitseviksi omalla markkina-alueellaan. Jotkin minunkin ymmärrykseni mukaan toimivat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän tappiollisesti. Silti niitä pyöritään, koska niihin sisältyy lupauksia siitä että ne voivat ottaa asemansa, kumota kilpailijansa ja alkaa hallita Facebookin tavoin sitä yhtä tiettyä markkinaa ja muuttua sillä vallitsevaksi. Minkälaisia ongelmia tällaisiin alustayrityksiin, joissa nimenomaan teetetään työtä, sisältyy?
Maija Mattila:
Alustojen kautta voidaan tehdä työsuhteessa työtä tai voidaan tehdä ilman työsuhdetta. On alustoja joiden kautta järjestyy työsuhde. Esimerkiksi kun Foodora tuli Suomeen, lähetit olivat alun perin työsuhteessa. Eli itse asiassa siitä alustamuotoisuudesta ei automaattisesti aiheudu se että ei voisi olla työsuhteessa. Ne ongelmat liittyvät siihen tilanteeseen jossa tehdään työtä ilman työsuhdetta, tilanteessa jossa se ei oikeastaan olisi perusteltua. Eli nämä alustat ovat pitkään, pitää aina sanoa että eivät kaikki alustat, mutta monet suurimmiksi nousseet ovat vetäytyneet siitä vastuusta joka heillä pitäisi olla työnantajina ja korostaneet sitä että me olemme vain teknologialusta. Että me pelkästään törmäytämme ihmiset, palveluntarjoajat ja -tarvitsijat tällä alustalla, vain tarjoamme sen teknologisen palvelun.
Mutta samaan aikaan sen teknologian avulla hyvin yksityiskohtaisesti seurataan työsuoritusta. Yksi on työntekijöiden järjestäytymistä rikkova toimintatapa, jossa ei oteta ihmisiä edes työsuhteeseen. Kun he eivät ole työsuhteessa, niin he eivät voi järjestäytyä. Ja sitten on tällainen teknologian uiminen siihen työn organisointiin, seuraamiseen ja kontrollointiin, myös esimerkiksi asiakasarvioiden muodossa, mikä saattaa saada hyvinkin äärimmäisiä muotoja. Esimerkiksi sillä tavalla, että pitää olla tietty keskiarvo asiakasarvioista. Jos ei ole, työn suorittajan käyttäjätili jäädytetään tai hänet heitetään alustalta pois ilman mitään selityksiä, ihan vain teknologisesti, yksinkertaisesti nappia painamalla. Siinä työntekijän asema on aika heikko.
Jukka Peltokoski:
Työntekijäthän näillä alustoilla mitä kuvasit usein määritellään kumppaneiksi ja työ teetetään yrittäjämuotoisesti tai tulkitaan että se on yrittäjämuotoista työtä, vaikka työntekijä tosiaan ei välttämättä pysty valitsemaan työaikojaan eikä vaikuttamaan työnteon ehtoihin, toisin kuin yrittäjyydessä pystyy. Puhumattakaan nyt siitä, että välttämättä tulot olisivat hirmu mahtavia tai että voisi ottaa sellaisia riskejä joista myös palkittaisiin, jos yrittäjänä onnistuisi. Kaikki tällainen yrittäjyyden tosiasiallinen puoli jää helposti aika heikoksi. Tosiaan näyttäisi siltä, että työssä on kyse työsuhteisesta työstä, vaikka se koitetaan toisin sanoin sanoittaa ja teettää.
Maija Mattila:
Nämä alustayritykset yksipuolisesti sanelevat palveluehdot, jotka määrittelevät muun muassa mikä on palkkiotaso työntekijöille. Ja myöskin minkä verran, esimerkiksi jos puhutaan ruoankuljetusalustoista, ravintolat maksavat siitä palvelusta.
Jukka Peltokoski:
Tosiaan on toinenkin puoli. Vaikka Foodoran ja Woltin tapauksessa on se lähetti joka ruokaa kuljettaa kun asiakkaat sitä tilaa, mutta on myös ne ravintoloitsijat jotka ovat ikään kuin tämän alustan asiakkaita, jotka tarjoavat sinne tuotantoa. Onko näiden eri osapuolten väliset suhteet samanlaisia, samalla lailla hankalia tässä kuviossa? Vai onko niissä jotakin eroja?
Maija Mattila:
Olen ymmärtänyt, että ravintoloiden puolelta yksi hankaluus on se että alustayrityksiä on niin vähän, jotka tätä palvelua tarjoaa. Ylipäätään kun pitää olla niillä alustoilla joista tietää, että asiakkaatkin ovat. Se asettaa tietysti ravintolat aika heikkoon asemaan suhteessa niihin alustoihin.
Jukka Peltokoski:
Euroopan Unioni povaa ja katsoo, ja tämä on varmaan aika yleisestikin hyväksytty näkemys, että alustatalous tulee joka tapauksessa kasvamaan valtavasti. Se on yksi aloista joilla talous tulee kasvamaan, me tulemme näkemään entistä enemmän erilaisia alustayrityksiä, jolloin on ihan asiallista miettiä minkälaista sääntelyä ja pelisääntöjä tällaiselle alustataloudelle luodaan. Minkälaisia pelisääntöjä, sääntelyä tai ratkaisuja sinun tutkimuksessa on tullut esiin alustatalouden yleisen ongelmallisuuden osalta?
Maija Mattila:
Kyllä minä luulen, että yksi olennainen asia on se että saadaan jollakin tavalla hillittyä valtavaa monopolisaatiota jota alustatalouteen liittyy. Tämä ei koske siis pelkästään työtä välittäviä alustoja, vaan nimenomaan vaikka jotakin Facebookia ja Googlea. Sitä työtähän EU:ssa itse asiassa kyllä tehdäänkin tällä hetkellä voimakkaasti. Ja datataloutta pyritään sääntelemään.
Työnteon maailmassa olennaista olisi minun mielestäni jollakin tavalla paitsi tarkistaa lainsäädäntöä, että onko se ajan tasalla sen suhteen että mitkä ovat työsuhteen kriteerit ja pystyisikö siinä kriteeristössä jollakin tavalla huomioimaan paremmin millä tavalla teknologiaa käytetään vaikka työsuorituksen kontrollointiin.
Mutta suuri, suuri ongelma on toimeenpano. Selkeästi monet alustayritykset toimivat sillä tavalla, että ne vastustavat sellaista että tässä pyrittäisiin varmistamaan työsuhde silloin kun se on asianmukaista, vaan nimenomaan aktiivisesti murretaan työsuhdenäkökulmaa työelämän sääntelyssä. Tämä johtaa siihen, että yksittäisten työntekijöiden pitää viedä juttunsa oikeuteen ja sitten vuosikaupalla käydä eri oikeusasteissa taisteluita, että onko tässä kyse työsuhteesta vai ei. Über kävi Iso-Britanniassa 5 vuotta, nyt vihdoin tänä keväänä tuli päätös korkeimmasta oikeudesta, jossa katsottiin että Über-kuljettajat pitäisi katsoa työntekijöiksi. Että se toimeenpano olisi se olennainen asia ja sitä voisi Suomessakin miettiä. Millä tavalla ihan oikeasti, jos meillä on laki, niin millä tavalla saadaan yritykset noudattamaan lakia.
[Musiikkia]
KSL-podcast.
Jukka Peltokoski:
Leo, minkälainen suhde sinulla on osuuskunta-aktiivina alustatalouteen? Minkälaista alustataloutta ajat eteenpäin?
Leo Sammallahti:
Minä olen pitkään ollut tosi kiinnostunut Wkipediasta. Minun argumentti alustaosuuskuntien puolesta on se, että enemmän internetistä pitäisi olla niin kuin Wikipedia. Wikipediahan on hyvin pitkälti käyttäjien demokraattisesti hallinnoima, voittoa tavoittelematon yritys, mutta se on kuitenkin valtava teknologiajätti. Ei ehkä liikevaihdolla ja tällaisella mitattuna, mutta kaikki tietävät mikä Wikipedia on. Siinä missä ihmiset ovat yleensä hyvin peloissaan ja usein aiheellisesti, jostain Googlesta ja Facebookista, niin hyvin harva on peloissaan Wikipediasta. En ikinä kuule, että Wikipedia on uhka demokratialle tai että mitä jos Wikipedia valtaa maailman. Meillä pitäisi enemmän olla tällaisia käyttäjäomisteisia ja käyttäjien hallinnoimia alustoja kuten Wikipedia.
Jukka Peltokoski:
Yksi asia mikä tuossa äsken tuli esille on valtava innovatiivisuus, melkein välttämättömyyden pakosta, koska olemassa oleville markkinoille on vaikea mennä. Täytyy keksiä uusia ideoita, jotka ehkä löytäisivät uuden asiakaskunnan ja avaisivat uudet markkinat. Tämähän voi tarkoittaa myös toisenlaisia alustayrityksiä, vaikka alustaosuuskuntia, joita sinä Leo olet tutkinut, tarkkaillut ja niiden puolesta agitoinut. Mistä alustaosuuskunnissa on kyse alustataloudessa? Miten ne eroavat muista alustatalouden yrityksistä?
Leo Sammallahti:
Alustaosuuskunnat ovat käyttäjien demokraattisesti osuuskuntana omistamia yrityksiä. Käyttäjät voivat olla työntekijöitä, ne voivat olla periaatteessa niitä ostajia tai myyjiä tai voi olla hybridi-osuuskuntia joissa on molemmat. Vaikka S-ryhmä on täysin kuluttajien omistama, kuluttajat äänestävät sen edustajiston, mutta voit luoda myös hybridiosuuskuntia, joissa vaikka puolet edustajistosta on työntekijöiden demokraattisesti äänestämiä ja puolet kuluttajia.
Jukka Peltokoski:
Millaisia alustaosuuskuntia sinä tiedät, minkälaisia on tullut vastaan?
Leo Sammallahti:
Niitä löytyy tosi paljon. Esimerkiksi Kanadassa kolmessa isossa kaupungissa toiseksi suosituin taksivälityssovellus on Evapco, joka ei ole ihan yhtä suosittu kuin Über. Mutta se on suositumpi kuin Lyft, siitä huolimatta että kun Lyft listautui pörssiin, se keräsi 2,6 miljardia dollaria. Se osoittaa, että kyllä tässä on mahdollisuuksia. Sitten on Fairbnb, mikä on Airbnb:n osuuskunnallinen vastine, joka on majoittajien omistama. He pohtivat myös jos ihmiset jotka majoittuvat niihin asuntoihin, niin heille tulisi jokin hybridi-osuuskunta, jossa heillä olisi omistusta. On Resonate, joka on kuuntelijoiden ja muusikoiden omistama vastine Spotifylle. On Ampled, joka on kuin Patrion, mutta se on sisällöntuottajien jotka saavat lahjoituksia omistama. Alustaosuuskuntia löytyy mieletön määrä eri näköisiltä aloilta ja se on tosi uusi liike. Tämä koko termi keksittiin muistaakseni 2015, mutta siitä huolimatta tämä on mielettömässä nousussa. Koko ajan tulee uusia jännittäviä projekteja vastaan ja se on hienoa nähä.
Jukka Peltokoski:
Luin sinunkin Leo mainitsemasta Wikipediasta alustaosuuskunnista. Esimerkiksi tällaisia alustaosuuskuntia on kuin verkkokauppa Fairmondo ja valokuvaajien kuvapankki Stocksy. Ovatko nämä sinulle tuttuja?
Leo Sammallahti:
Ovat. Stocksya yleensä pidetään ensimmäisena alustaosuuskuntana. Stock-valokuvat joita ihmiset käyttävät, muistaakseni se on 30 % mitä menee oikeastaan valokuvaajille ja muut ovat alustojen välistä vetämistä. Stocksyssa taas lähes kaikki raha menee suoraan valokuvaajille. Tämä on tosiaan valokuvaajien omistama. Siinä on sellainen on aika mielenkiintoinen hybridi-malli, että perustajäsenillä on vähän enemmän edustustosta kuin muilla jäsenillä. En ihan muista miten se rakenne hoituu, mutta joka tapauksessa hyvin pitkälti enemmistö paikoista on demokraattisesti itse valokuvaajien äänestämiä.
Valokuvaajat saavat paljon isomman siivun maksusta, kun ihmiset ostavat stock-valokuvia. Stocksy on hyvä ja muistaakseni se oli jo 2017, kun heidän liikevaihtonsa ylitti 10 miljoonaa dollaria. En tiedä paljonko se on nykyisin, mutta oikein menestynyt. Sieltä minäkin olen ostanut jonkin verran stock-valokuvia. Ne ovat todella laadukkaita valokuvia, että siitä pitää vähän maksaa, mutta iso siivu menee näille valokuvaajille.
Jukka Peltokoski:
Perustajajäsenet tosiaan omistavat sen, että se on joidenkin perustama, mutta siinä on käyttäjiä, valokuvaajia, jotka myöskin sitä omistavat?
Leo Sammallahti:
Joo. Käyttäjävalokuvaajat omistavat suurimman osuuden, se on pitkälti heidän. Jos he haluavat saada jotakin läpi, niin he saavatkin sen kyllä läpi. Mutta perustajajäsenillä on jonkinnäköisiä lisäosuuksia tai vastaavia. Siinä mielessä se on aika ainutlaatuinen osuuskunta.
Jukka Peltokoski:
Osuuskunnan perinteinen ideahan on ollut, että välistä vetäjä vedetään pois siitä välistä. Jos ajatellaan vaikka osuuskauppaa, niin kaupassa käyvät kuluttajat jotka ovat osuuskaupan jäseniä, omistavat sen kaupat, tekevät ostoksia ja heille palautetaan kaupan voittoa. Perinteisesti se on palautettu vaikka vuoden lopussa yhdellä kertaa, mutta nykyisin se hoituu netissä kortin ja tilin kautta. Palautusta tulee tai se on laskettu siihen jäsenalennuksineen jo mukaan. Tuntuisi, että tämä sama idea toistuu siis alustaosuuskunnissa, että käyttäjät omistavat alustan ja alusta tuottaa rahaa ja mahdollisesti voittoa ja sitä jotkut eivät vedäkään välistä, vaan se palaa niille käyttäjille. Onko tämä se kuvio?
Leo Sammallahti:
Se on hyvin pitkälti, kyllä. Näin se menee. Voittoja ei vedä se alusta välistä, vaan ne jaetaan käyttäjille.
Jukka Peltokoski:
Eli voisi ajatella, että alustaosuuskuntakin on vanhan osuuskunnan uusi sovellus. Ei sinänsä mitään uutta maailmassa, mutta uudella tavalla sovellettuna vanha idea.
Leo Sammallahti:
Näin ehdottomasti. Mainitsisin vielä sen että näissä alustaosuuskunnissa, mikä mielestäni on yksi niistä jännittävimmistä jutuista, jotkut näistä ovat täysin globaaleja, jäsenkunta on globaali. Ja aina ennen on oltu todella paikkaan sitoutuneita, ettei ollut osuuskuntaa johon voi liittyä ympäri maailmaa. Mutta nyt on syntynyt alustaosuuskuntia joista löytyy ympäri maailmaa jäseniä. Sehän tietenkin tarkoittaa, että niillä on potentiaalinen jäsenkunta, on isompi kuin millään muulla edeltävällä osuuskunnalla. Kun siihen voi vielä liittyä muutamalla klikillä, niin tämä jäsenkunta voi teoriassa kasvaa myös nopeammin ja isommaksi kuin koskaan edeltävissä osuuskunnissa. Todella jännittäviä juttuja tapahtuu siinä.
Jukka Peltokoski:
Totta, osuuskunnat usein mielletään paikallistalouden toimijoiksi. Ne ovat juurtuneita paikallisyhteisöihin. Se voi olla osuuskuntien voima edelleenkin, mutta alustaosuuskunnat voivat olla myös jotakin ihan muuta kun ne internetissä muodostuvat. Internet on globaali verkosto. Mutta miten alustaosuuskuntia organisoidaan sisäisesti? Jos mietitään ihan käytännön pyörittämistä ja hallinnointia, onko sinulla siitä tietoa ja esimerkkejä? Vielä jos jäsen tai käyttäjä voi tulla klikkaillen, niin eikö se ala olla aikamoinen hullunmylly?
Leo Sammallahti:
No voi se olla. Digitaalisuus mahdollistaa ihan uudenlaisen osuuskuntademokratian soveltamisen. Olen esimerkiksi perustanut ja toimitan hybridi-osuuskuntana pyörivää Mutual Interest-lehteä, joka on lukijoiden ja kirjoittajien omistama. Siinä tämä osuuskuntademokratia ei rajoitu vain siihen että kerran vuodessa äänestetään yhtiön hallitus demokraattisesti, vaan joka kuukausi kaikki jäsenet äänestävät heidän suosikki artikkeleja. He saavat 20 pistettä ja he jakavat ne sen kuukauden artikkeleille sen mukaan kuinka paljon he tykkäävät artikkeleista. Ja se otetaan huomioon kun me jaetaan ne jäsenmaksut kirjoittajille.
Tässä on mielestäni todella jännittävää millä tavalla me voidaan digitaalista teknologiaa käyttää vahvistamaan osuuskuntademokratiaa. Minun utopiassani joku perustaisi globaalin osuuspankin, jossa olisi jäseniä ympäri maailman ja siinä on olisi uusia demokraattisia keinoja, että se ei olisi vain yhtiö- ja edustajistovaalit vuoden tai neljän vuoden välein, vaan käyttäjät voisivat erilaisia juttuja ehdottaa, äänestää ja niin edelleen. Siinä on mahtavat mahdollisuudet. Mutta totta kai, kyllä alustaosuuskunnassa voi olla ihan perinteinenkin hallinto kuin missä tahansa muussakin osuuskunnassa. Mutta mahdollisuudet tehdä uudenlaista käyttäjädemokratiaa on ihan mahtavat.
Jukka Peltokoski:
Kyse ei välttämättä ole pelkästään voiton tai tuoton jaosta, vaan kyse voi olla myöskin sen työn tekemisen ihan uudenlaisesta organisoinnista. Työnjohto ja -valvonta muuttuukin osuustoiminnalliseksi tai co-operatiiviseksi. Jännittävä näkökulma. Tätä en välttämättä olisi itse tullut ajatelleeksi. Mietin itse ehkä sitä omistuspuolta ja miten siinä toimeentulo ja työ jakautuu tehdyn, ostetun mukaan. Minkälaisia ajatuksia sinulle, Maija, tulee alustaosuuskunnista? Vastaavatko ne alustatalouden haasteisiin?
Maija Mattila:
Se mikä minulle tuli tuosta mieleen oli se, että nämä alustaosuuskunnat, vaikka Resonate ja Stocksy, nehän ovat kuitenkin erityisosaamista edellyttävien alojen alustaosuuskuntia. Minulle tuli mieleen, että kuinkahan hyvin tämä toimii sellaisilla aloilla, vaikka ruokalähetti tai mainitsit Kanadassa toimivan taksipalvelun joka on paikallinen. Oletko sinä, Leo, miettinyt millä tavalla nämä toimivat sellaisilla aloilla, puhutaan vaikka prekaareista työntekijöistä, eikä niinkään tällaisista erityistä ammattitaitoa ja kenties koulutustakin edellyttävistä taidoista?
Leo Sammallahti:
Joo, olen miettinyt ja siinä minun mielestäni alustaosuuskuntaliike on ehkä liikaa fokusoitunut tähän että ajatellaan, että työsuhdeongelmat ratkaistaan vain sillä että okei perustetaan Über joka on taksikuskien omistama, niin kuin Evapco, mikä voi olla tosi hyvä. Mutta minun mielestäni työsuhdeasioissa tarvitaan ehdottomasti lainsäädäntöä. Siihen ei pelkästään se omistuspohjan muuttaminen työntekijäomisteiseksi ratkaise sitä. Se voi auttaa, mutta se ei ratkaise. Se mistä olisin kiinnostunut on se, että esimerkiksi Wolt tai tällaiset, jos ne olisivat ravintoloiden omistamia. Minun mielestäni siinä olisi todella paljon järkeä. Jos katsotaan sitä mitkä ne ongelmat ovat ravintoloille, ne vetää mielestäni 30 % ravintolalta välistä. Jos se olisi ravintoloiden omistama osuuskunta, niin eihän ravintoloilla olisi mitään kannustinta maksimoida sitä paljon ne pystyvät vetämään välistä. Päinvastoin ne minimoisivat välistä vedon siihen kuinka paljon tarvitaan ylläpitämään ja kehittämään sitä alustaa.
Osuuskuntiahan perinteisesti on käytetty ratkaisemaan monopolien ja monopsonien kaltaisia markkinahäiriöitä. Monopsoni on tavallaan käännekohta monopolille, se on silloin kun on vain yksi ostaja, siinä missä monopolissa on vain yksi myyjä. Niin kuin tässä aiemmin puhuttiin winner takes it all-logiikasta, niin monopolit ja monopsonit yleistyvät nyt alustatalouden kautta.
Se miksi osuuskunnat ovat toimineet hyvin vaikka monopoleja vastaan on se, että jos ajatellaan että sinulla olisi vain yksi saari jossa on vain yksi kauppa. Ja jos sen kaupan omistaa yksi henkilö, niin silloinhan se henkilö nostaa ne hinnat asiakkaille niin korkeiksi kuin vain pystyy. Mutta jos se on asiakkaiden itse omistama osuuskauppa, niin eihän niillä asiakkailla ole kannustinta nostaa niitä hintoja niin korkeiksi kuin mahdollista. Hehän vain riistäisivät itseään. Tietenkin voi olla vaihtoehtona, että sen osuuskaupan johto nostaa hirveästi hintoja ja vetää rahat itselleen. Mutta koska osuuskaupassa asiakkaat äänestävät johdon, niin sitten se johto tietenkin saisi potkut ja uusi johto äänestettäisiin.
Minun mielestäni alustaosuuskuntien potentiaali on ratkaista monopolien ja monopsonien kaltaisia markkinahäiriöitä. Mutta työehto-ongelmat, niissä lainsäädäntö ja ammattiliitot ovat tärkeässä roolissa.
Maija Mattila:
Ei pidä koskaan ajatella sillä tavalla deterministisesti, että nyt maailma on tuhoon tuomittu ja mitään ei voida tehdä. Jos Jukan kysymys oli se, että onko osuuskunnista taistelemaan tällä alueella, niin kyllä minä uskon että niillä jotakin voi tehdä. Ja kuten Leo sanoi, niin se ei tarkoita sitä että se ratkaisee kysymystä vaikka työntekijöiden oikeuksista kaikilla mahdollisilla aloilla. Mutta joillakin aloilla voi olla niin. Esimerkiksi vaikka muusikoilla ja valokuvaajilla on sitä tiettyä osaamista, jolloin on aika suuri voima jos se osaaminen pystytään kollektiivisesti viemään omaan alustaosuuskuntaan, pois jostakin suurten monopolisoituneiden kansainvälisten alustojen markkinapaikalta.
Leo Sammallahti:
Joo, kannattaa tietenkin aina muistaa, että jos kerran jotakin on kokeiltu ja se on epäonnistunut, niin siitä ei tarvitse vetää johtopäätöstä että se ei voisi onnistua jos se toteutetaan eri tavalla. Evapcon kaltaisia hankkeita alustaosuuskuntaliike on yrittänyt monta kertaa perustaa ja sitten Evapco jotenkin ymmärsi miten se tehdään.
[Musiikkia]
KSL-podcast.
Jukka Peltokoski:
Kuulostaa siltä, että hyvin toimivilla ideoilla ja hyvin konseptoiduilla palveluilla ja tuotteilla on menestymisen mahdollisuuksia. Toisaalta tulee mieleen se meidän aikaisempi keskustelumme siitä että voittaja vie kaiken ja alustafirmat ja niiden takana olevat sijoittajat saattavat jättää markkinoille suuria summia, että ne saisivat vallattua markkinoita. Osuuskuntien perinteinen ongelma on ollut se että osuuskunnat eivät saa pääomitettua toimintaansa. Lähdetään liikkeelle hyvin hyvin heikoinkin voimavaroin ja ei kyetä kilpailemaan, markkinoimaan, saamaan huomiota tai tunnettavuutta tuotteille. Onko alustaosuuskuntaliikkeessä samanlaisia haasteita? Jos tällaiset sijoittajayrittäjät tulevat ja laittavat alustoja suurella rahalla, he ovat valmiita ottamaan takkiin 10 vuotta että he sen jälkeen voisivat alkaa tehdä rahaa sammosta ja millä lailla sitten alustaosuuskunnat lähtevät liikkeelle? Onko niillä tällaisia resursseja?
Leo Sammallahti:
On totta kai rahoitus iso ongelma. Luulen, että siinä ratkaisuun liittyisi ensinnäkin joukkosijoituskampanjat. On paljon hyviä esimerkkejä siitä miten joukkosijoituskampanjalla pystyy laskemaan liikkeelle äänioikeudettomia osuuksia. Joissain tapauksissa ne ovat vielä sellaisia, että osuuskunta lunastaa ne takaisin tietyn ajan jälkeen maksettuaan tietyn verran voittoa. Tällaisia erilaisia systeemejä on. Joukkosijoitus on yksi asia, jossa on mielestäni potentiaalia.
Toinen ovat isot ja vanhat osuuskunnat. S-ryhmällä ja Osuuspankilla on mielettömät määrät pääomaa. Esimerkiksi Evapco onkin tehnyt läheistä yhteistyötä paikallisten kanadalaisten osuuspankkien kanssa ja se onkin ollut yksi salaisuus siihen. Luulen että tässä, että kun yhdistetään joukkosijoitusta ja isoja vanhoja osuuskuntia. Mutta minun mielestäni alustaosuuskuntaliike on välillä vähän liioitellut rahoituksen roolia. Monissa alustaosuuskuntahankkeissa joissa olen ollut mukana ongelma on oikeastaan asiakkaiden löytäminen. Tämä on mielestäni sellainen asia joka myös pitää ottaa huomioon yhtä paljon kuin rahoitus, mistä löydetään asiakkaita. Rahoitus on tärkeää, mutta ei pidä unohtaa sitä että hyvä markkinointi ja asiakkaiden löytäminen on myös todella tärkeää.
Luulen, että kun mainitsit brändin ja tarinan, niin osuuskunnilla on siinä etu. Kaikissa kyselyissä kun kysytään kuluttajilta, että hei sulla on kaksi samanlaista yritystä, toinen on osuuskunta ja toinen osakeyhtiö, kummasta ostat? Ylivoimainen enemmistö valitsee aina osuuskunnan. Osuuskunnalla on brändissä, imagossa ja tällaisessa pöhinässä etu.
Jukka Peltokoski:
Viime aikoina on paljon puhuttu yritysten yhteiskuntavastuusta. Vaikuttaa siltä, että entistä useampia kuluttajia kiinnostaa eettinen ja ekologinen, vastuullinen ostaminen. He vaativat ja odottavat yrityksiltä yhteiskuntavastuuta ja vastuun ottoa maailman ekologisen tilanteen osalta. Tässä varmasti on mahdollisuuksia myös muilla kuin suurpääomitetuilla yrityksillä päästä markkinoille ja mennä eteenpäin.
Tulee mieleen myöskin joukkorahoitukseen, yhteisörahoitukseen liittyen, että tavallaan siinäkin voi ajatella myös sellaisen tietynlaisen riskin oton kautta. On varmasti paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita jonkin verran sijoittamaan odottamatta mitään tuottoa. Ehkä jopa ajatellen että kyllä se raha häviää sinne, mutta saan tuettua tätä hyvää juttua käynnistymään ja menemään eteenpäin. Siinä missä sijoittajat ovat valmiita laittamaan rahaa markkinoille, niin myöskin yhteisösijoittajat ja -verkostot voivat olla kiinnostuneita yhteisen hyvä mielessä sponsoroimaan yritysideoita.
Leo Sammallahti:
Mainitsisin vielä nopeasti tuotosta. Iso-Britanniassa on hyvin kehittyneet markkinat tällaisille joukkosijoituskampanjoille osuuskunnilla. Keskimääräinen tuotto on ollut 4,8 %. Ne ovat olleet hirveän kestäviä, todella harva on mennyt konkurssiin. Nyt on 585 joukkosijoituskampanjaa osuuskunnille perustettu ja ainoastaan 10 näistä ei ole onnistunut maksamaan ainakaan kaikkia rahojaan takaisin sijoittajille, että se on tavallaan aika turvallinen. Ehkä tuotto on maltillisempi kuin jossakin indeksirahastossa. Mutta kuten mainitsit, on varmasti ihmisiä jotka suostuvat vähän pienempään tuottoon, jos se ajatus on siisti. Joukkorahoitukseenhan voi liittyä myös tällaista vastikkeellisuutta. Lahjoitat vaikka jollekin osuuskunnallisesti omistetulle olutpanimolle 20 euroa ja sitten saat sieltä jonkin maistiaiskorin tai vastaavaa. Tällaisia joukkorahoituskampanjoita on myös.
Jukka Peltokoski:
Sekin voi olla yksi markkinoinnin muoto. Samalla kun yhteisöihin ja verkostoihin vedotaan että rahoittakaa, sponsoroikaa tai joukkorahoittakaa tätä hanketta, niin samalla siinä luodaan myöskin luodaan tietynlaista yhteisöä ja potentiaalista asiakaskuntaa ympärille. Rahoitusvelananto on myös sosiaalisen siteen luomista. Leo, olet kansallisesti katsellut alustaosuuskuntia eri puolilta ja seurannut alustaosuuskuntaliikkeen syntyä ja kehitystä. Millaisia verkostoja ja foorumeja sinulle tulee mieleen alustaosuuskuntaliikkeestä?
Leo Sammallahti:
Se on sellainen kasvava pieni nettiyhteisö. Meillä on Facebook-ryhmä, sähköpostilista ja vuosittainen kerääntyminen. Luulen, että siinä tulee olemaan iso potentiaali. Esimerkiksi jos vaikka katsoo Avoin lähdekoodi-liikettä, sehän perustuu tosi paljon tällaiseen että on iso nettiyhteisö, joka lähtee siihen mukaan. Ehkä tämä kryptovaluutta-asia perustuu myös siihen, että se houkuttelee yhteisön joka tykkää siitä ajatuksesta. Ei pelkästään liiketoimintaa, vaan he kokevat että siinä on jotakin, voi olla osa jotakin isompaa historiallista liikettä, jossa ihmiskunta liikkuu parempaan suuntaan. Se houkuttelee mukaan toimintaan, jota osakeyhtiöt eivät pysty tekemään.
Meillä on jonkin verran yhteisöjä. Nettiyhteisöt ja keskustelufoorumit kasvavat ja uusia syntyy jatkuvasti. Se on ehdottomasti yksi vahvuus, joka alustaosuuskuntaliikkeellä on. Ylipäätään ihmiset tässä liikkeessä ovat todella helposti lähestyttäviä ja ystävällisiä. Se on miellyttävä yhteisö olla osana. Luulen, että sellainen todella julma voiton tavoittelemiseen perustuva start up-pöhinä ei tarjoa sellaista samanlaista, ystävällistä ja kannustavaa yhteisöä, jossa kaikki eivät koe olevansa toistensa kilpailijoita, vaan kaikki kannustavat kun yksi onnistuu.
Jukka Peltokoski:
Sellaisen olen huomannut myös muiden osuuskuntaliikkeen piirissä yleisemmin. Osuuskuntaliikkeen yllä tosiaan on tällainen yhteistyön ja avunannon henki. Suomessa on Nokian jälkeen odotettu uutta ihmettä. Voisivatko alustaosuuskunnat olla uusi suomalainen ihme?
Leo Sammallahti:
Kyllä minun mielestäni. Suomella olisi kaikkeen mahdollisuus. (–) [0:39:20] osuustoiminnallisin maa ja joissakin mittauksissa meillä on paras digitaalinen pääoma. Täältähän on lähtenyt Linus Torvalds. Muistaakseni Suomessa on asukasta kohti eniten tällaista venture capital-rahoitusta start up:ille. Suomella olisi ehdottomasti edellytykset. Ja mitä tulee alustaosuuskuntaliikkeeseen, niin mielestäni sen isoin heikkous on se että se on todella erillinen isoista ja vanhoista osuuskunnista. Vaikka välillä törmää suomalaiseen alustaosuuskuntaliikkeessä, niin ne eivät kuitenkaan ole sellaisia, ei siellä ole ketään OP:ltä joka tulee sinne keskustelemaan tai osoittaa kiinnostusta, tai S-ryhmästä. Tämä on se iso ongelma.
Jukka Peltokoski:
Maija, kuulostaako sinusta siltä että alustaosuuskunnat voisivat tulla ja ottaa tilaa myös Suomessa?
Maija Mattila:
Toivoisin myös näkeväni näiltä vanhoilta osuuskunnilta sellaista toimintaa. Kuten Leo aikaisemmin sanoi, niin niillä on resursseja aivan eri tavalla käyttää kuin sellaisilla toimijoilla jotka tulevat uutena markkinoille. Yksi mikä Suomessa on, täällä on paljon teknologista osaamista ja sitä tarvitaan tähän myöskin. Aivan yhtä hyvin Suomessa kuin jossain muuallakin, sanoisin.
Jukka Peltokoski:
Suomessa on teknologiaosaamista, koodaajayhteisöt ovat isoja. Siinä mielessä alustaosuuskunnille voisi hyvinkin olla tekijöitä.
Leo Sammallahti:
Tuosta jos vielä mainitsisin. Minun mielestä se ajatus mikä suomalaisella osuuskuntaliikkeellä pitäisi olla, 90 % kaikista kuuluu ainakin yhteen osuuskuntaan jo Suomessa. Siinä ei pysty enää kasvattamaan, me ollaan tavallaan jo saavutettu niin massiivinen osuus tästä väestöstä, että me ei voida kasvattaa sitä. Sen takia meidän pitää laajentua rajojen ulkopuolelle.
Jukka Peltokoski:
Kaiken tämän jälkeen vielä vähän jäin miettimään omaa alustaosuuskuntaideaani. Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että Amazon on tulossa Suomeen ennemmin tai myöhemmin, ilmeisesti aika väistämättömästi. Toivoisin näkeväni sellaisia paikallistalouden alustoja, ehkä voi olla kansallinenkin, joka jotenkin kokoaisi reilun, eettisen, ekologisen ja lähituotannon tuottajia myymään tuotteitaan alustoilla. Ajattelen, että kun se Amazon tänne kuitenkin tulee, niin nyt olisi se sauma. Jotkut perustaisivat jonkun, joka ottaisi jo valtaan jollakin lailla markkinoilta täältä, että sen tulo ainakin hidastuisi vähän.
Maija Mattila:
Niin ainakin kannattaa toimia. Toimii ennen kuin joku suuri toimija on tulossa, koska silloin se on helpompaa kuin markkinoita ei vielä ole ikään kuin varastettu jonnekin kokonaan.
Leo Sammallahti:
Miten osuuskunnat voisivat kilpailla Amazonin kanssa, se ei ole mikään ihan helppo kysymys ja siihen minulla varmasti ei löydy vastausta. Mutta tässä uskon, että yksi asia voisi olla se että monissa Euroopan maissahan osuuskaupat ovat joko isoin, toiseksi isoin tai yksi isoimmista kaupan alan toimijoista ja meillä on valtava määrä pieniä ja keskisuuria osuuskuntia, joilla on myös nettikaupat. Näiden tuominen yhteen. Ehkä se paikallisuus voi tosiaan olla vahvuus, mutta miten me vastataan Amazonin haasteeseen on se että me tehdään tätä globaalia yhteistyötä rajojen yli, kaikki osuuskunnat yhteen.
Jukka Peltokoski:
Kaikki maailman osuuskunnat, liittykää yhteen. Esimerkkejä voisi ehkä hakea Fairmondosta. Tällainen eettinen ja ekologinen markkinapaikka voisi tarjota yhden esimerkin sille minkälainen muunlainen markkinapaikka alustaosuuskunta voisi olla. Kiitoksia, Maija ja Leo. Jään kaiken tämän evästyksen perusteella miettimään omaa alustaosuuskuntaideaani. Mutta ideaa vaikuttaa olevan ja lupaava ilmiö ja liike kyseessä.
Maija Mattila:
Kiitoksia paljon.
Leo Sammallahti:
Kiitoksia paljon, tämä oli oikein mukava keskustelu.
Jukka Peltokoski:
Kiitoksia keskustelusta alustaosuuskunnista. Osku podkussa jatkaa seuraavien osuuskuntateemojen parissa kohti uusia osuuskuntia. Seuraavana keskustelussa sosiaaliset osuuskunnat ja uusia vieraita.
[Musiikkia]
KSL-podcast.
