Tämä on tekstivastine Kuntapodi-podcastin jaksolle Paperipinoja ja kahvipöytäkeskusteluja – kuntapolitiikan kivijalat.

  • Haastattelija 1: Katja Ylisiurua, podcastin toimittaja
  • Puhuja 1: Mia Haglund, helsinkiläinen vasemmistoliiton kuntapoliitikko

 

[tunnusmusiikkia 00:00:01]

Juonto [00:00:04] KSL-podcast.

Haastattelija 1 [00:00:06]: Hei ja tervetuloa kuuntelemaan Kuntapodia. Tämä podcast käsittelee kunnissa vaikuttamista ruohonjuuritasolla. Käsittelemme esimerkiksi kokouksiin osallistumista, luottamustoimien jakoa ja paikallispolitiikan henkilökiemuroita. Tänään meillä on vieraana Mia Haglund Helsingistä.

Puhuja 1 [00:00:26]: Moikka moi.

Haastattelija 1 [00:00:27]: Ja jutellaan tänään siitä, millaisia dokumentteja kuntapoliitikko pääsee hyödyntämään ja mitä se luottamushenkilön työ kunnassa oikeastaan on, että miten ne prosessit siellä toimivat. Ja podia juontaa Katja Ylisiurua, eli minä. Mutta hei, kerro Mia, että kuka olet ja miksi olet mukana kuntapolitiikassa?

Puhuja 1 [00:00:46]: Olen tosiaan Mia Haglund ja olen Helsingin Vasemmiston valtuustoryhmän puheenjohtaja ja istun myös Helsingin kaupunkiympäristölautakunnassa. Noin muuten teen Pohjoismaiden tasolla kansainvälistä yhteistyötä Pohjoismaiden vasemmistopuolueiden kanssa. Tämä on tällaista paikallista vastapainoa siihen poliittiseen päivätyöhön, että pääsee tekemään kokonaisvaltaisesti politiikkaa, kun pääsee sekä ruohonjuuritasolle että kansainväliselle tasolle.

Haastattelija 1 [00:01:21]: Kyllä. Suomessa on yli 300 erikokoista kuntaa ja kunnat ovat olleet aika suuren muutoksen alla, kun hyvinvointialueet hoitavat jatkossa sosiaali- ja terveyspalvelut. Tosin Helsingissä tilanne on pikkuisen erilainen, mutta minkälainen kaupunki Helsinki noin muuten on ja minkälainen poliittinen ilmapiiri teillä on?

Puhuja 1 [00:01:43]: Helsinkihän on Suomen suurin kaupunki noin 650 000 asukkaalla ja kasvavalla asukasmäärällä. Tämä on niin vaikea kysymys, kun ei ole ollut missään muussa kunnassa. Olen oikein tällainen Helsinki-helsinkiläinen, olen syntynyt Helsingissä ja olen kyllä asunut Oslossa ja Espoossa, mutta minulla on todella vaikea osoittaa sellaista, että tämä on tyypillistä Helsingille, joka eroaa kaikista muista Suomen kunnista. Mutta ehkä Helsinki leimallisesti on merellinen ja saariin kiinnittynyt ja samaan aikaan sekä vahvasti lähiluontoaan ja puistojaan arvostava että kasvava ja tiivistyvä ja kaupungin näköinen kaupunki.

Haastattelija 1 [00:02:48]: Joo. Millä kielillä teillä muuten tehdään politiikkaa? Tämä on ihan siitä mielenkiintoinen kysymys, kun minä olen itse Kirkkonummelta ja meillähän on siis kaksikielinen valtuusto. Ja näin itse pesunkestävänä erittäin suomenkielisenä, niin se on kyllä ollut aikamoinen kielikylpy. Onko teillä kaikki ihan suomeksi vai pääseekö muillakin kielillä osallistumaan?

Puhuja 1 [00:03:07]: Meillä on myös kaksikielinen. Meillä voi puhua myös valtuustossa ihan vapaasti, että jos haluaa puhua ruotsia, itsekin välillä puhun ruotsia valtuustossa. Meillä valtuustossa kaikki asiat sanotaan myös, kun asiakohdasta mennään toiseen valtuuston kokouksessa, niin asiakohdat ja äänestykset esitellään sekä suomeksi että ruotsiksi. On todella vahvasti kaksikielinen valtuusto.

Haastattelija 1 [00:03:35]: Joo. Tein vähän aikaa sitten sellaisen kyselyn, missä kysyin vasemmistolaisilta sekä kunnanvaltuutetuilta että lautakunnissa olevilta vähän näistä kuntapolitiikkaan liittyvistä asioista ja siellä aika monella oli se, että lähinnä suomea puhutaan. Toki aika monessa yksikielisessä kunnassahan näin se on.

Mutta kunnat järjestävät tosiaan lakisääteisiä palveluita, että siellä on esimerkiksi koulutusta, varhaiskasvatusta, sitten on kulttuuri-, nuorisokirjasto- ja liikuntapalveluita, kaupunkisuunnittelua, maankäyttöä, vesi- ja jätehuolto- ja ympäristöpalveluita. Eli nämä ovat ihan sellaisia, mistä laissa määrätään. Lisäksi esimerkiksi työllisyyspalveluthan ovat siirtymässä tulevaisuudessa kunnille, eli sinänsä tehtäväkenttä laajenee vaikka nyt sote toki sieltä isona pottina lähteekin pois. Mutta mihin ihmeeseen sitten tarvitaan näitä poliittisia luottamushenkilöitä eli kuntapoliitikkoja, jos kaikilla kunnilla on jo tehtävät, mitä pitää tehdä?

Puhuja 1 [00:04:32]: Mutta sehän on se, että mihin suuntaan niitä tehtäviä viedään. Eli minä ainakin itse ajattelen sillä tavalla, että päättäjien rooli on nimenomaan se sellainen strategisen suunnan näyttävän rooli. Eli se, että miten paljon, mitäkin, millä painotuksella, missä aikavälissä, mitä palveluita tarvitaan lisää, minkälaista kaupunkia halutaan rakentaa, halutaanko lisää puistoja, lisää liikuntapaikkoja, mihinköhän niitä pitäisi laittaa, tai tavallaan sellaisen ison kuvan suunnittelua.

Sitten taas nämä eri toimialat tai mitä kunnissa toimii, niin niiden tehtävänä on toteuttaa sitä strategista visiointia. Mutta sitten totta kai päättäjinä on myös vastuu, että ei pelkästään sellaista suurten linjojen jotenkin ohjaavia papereita, vaan myös käydä läpi sitten taas, kun ne tulevat palautumaan takaisin valtuustoon päätettäväksi, että ollaanko seurattu niitä strategisia linjoja, mitä ollaan päättäjinä laitettu. Se on ehkä sellaista sekä alkupään että loppupään ohjaamista siinä palveluiden ja rakentamisen ja sen kaiken toteuttamisessa, mitä kunnassa tapahtuu.

Haastattelija 1 [00:05:49]: Kyllä. Kunnat ovat aika erilaisia siitä, että miten paljon siellä käsitellään erilaisia asioita ja miten paljon tapahtuu siellä luottamushenkilöpuolella eli politiikassa. Jos mietit vaikkapa jotain Rautavaaran kuntaa siellä Pohjois-Savossa, missä lähes 1000 ihmistä asuu ja vertaa Helsinkiä, niin se poliittinen ympäristö on todella erilainen, ja ehkä sitten se osallistuminen politiikkaankin on jotenkin todella erilaista.

Jos nyt mietitään sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat lähteä mukaan kuntapolitiikkaan, olivat he sitten siellä Rautavaaralla tai Helsingissä, niin jos olet dippaamassa pikkuvarvasta sinne politiikan suuntaan, niin mitkä ovat sellaiset perusjutut, mitä pitäisi osata tai tietää ennen kuin lähtee harkitsemaan politiikkaan osallistumista?

Puhuja 1 [00:06:39]: No ehkä se mielenkiinto sitä kohtaan ja sitä oppimista kohtaan on se kaikista suurin, että pitää olla joku sellainen tahto ja into ja palo, koska opittavaa nimittäin aina riittää. Se kyllä tuntuu mielestäni vuosi toisensa jälkeen, että löytää aina sellaisia asioita, että jaahas, tästäkään minä en tiedä paljon mitään, että nyt tähän pitää perehtyä ja sitten tuohon pitää perehtyä ja tuohon pitää perehtyä.

Ei ole myöskään sellaista, että no niin puolessa vuodessa kun vaan pänttää, niin sitten olen valmis. Kyllä sitä riittää ja se on sellaista elinikäistä oppimista ja sehän on hyvä, koska se pitää sen mielenkiintoisena.

Mutta nimenomaan se, että on sellaista tarmoa ja tahtoa lähteä siihen ja sen uuden ja sen päätöksenteon kulttuuriin, ja sehän on varmaan vähän eri kunnasta kuntaan. Että millä tavalla, miten on totuttu tekemään päätöksiä ja minkälaisia ehkä muutoksia siihenkin tarvitaan ja minkälaista tarmoa sellaisen muutoksen läpiviemiseen tarvitaan. Tärkeintä on se.

Sittenhän totta kai jos haluaa joihinkin asioihin perehtyä, niin kannattaa vaikka googlata kunnan strategia tai talousarvio tai jotain tällaisia. Ja se talousarviohan voi tuntua aika raskaalta ja sellaiselta puoliheprealta, kun sitä alkaa ensimmäistä kertaa katsoa, mutta niistä saa ehkä sitten sellaista kuvaa juuri jotenkin siitä, että konkreettisesti mitä kunta tekee ja ehkä sellaiset visiot ja arvot sieltä strategiasta, että mihin suuntaan tällä hetkellä ajatellaan, että se kunta kehittyy.

Haastattelija 1 [00:08:14]: Kyllä. Onko sinulla jotain sellaista ensimmäistä kuntapolitiikkapäätöstä tai asiaa, mikä itse muistat, mikä oli joku sellainen todella opettavainen päätös tai keissi tai mikä tahansa?

Puhuja 1 [00:08:27]: Minun ensikosketukseni kuntapolitiikkaan on opiskelijapolitiikka-ajoiltani, kun jotkut muut aktivoituvat jo hyvin vahvasti tai hakivat jo valtuustoon opiskelijapolitiikka-aikoinaan ja pääsivät ja sitten ehkä niiden kautta seurasi, että mitä siellä oikein tapahtuu.

Ja siis kyllähän Helsingissä tämä legendaarinen kasvisruokapäiväkeskustelu on sellainen, jonka aika monet muistavat. Ja sitten siitä tuli minulle jotenkin sellainen kuva, että onpas tuolla aika, tai siis se keskustelun taso, mutta myös sellainen jotenkin humoristinen ote. Mutta ehkä myös se retoriikan, retoristen keinojen käytön taso siellä valtuustokeskustelussa oli sellainen, mikä kaikki oli mielestäni sekä jokseenkin argumenteissaan absurdia että mielenkiintoista, että onko se tuollaista. Ja eihän se siis todellakaan se kuntapäättäjän arki tai se, mitä siellä tehdään, niin se on aika kaukana tällaisesta kasvisruokapäiväkeskustelushow’sta, mitä silloin oli. Mutta ehkä se oli sellainen jotenkin, että se kuva, mikä minulla oli, ja tuollaisia kuviahan varmaan tulee.

Toinen sellainen legendaarinen on tämä Tampereen ratikkakeskustelu. Niitä Tubessa sitten pyörii ja ehkä joku innostuu niistäkin, että minä haluan mukaan tuohon. Mutta ehkä myös silloin itse aikoinaan juuri opiskelijapolitiikan kautta niin kyllä myös näki siinäkin, että kuinka konkreettista päätöksentekoa siellä kunnan tasolla on. Kun mehän opiskelijoina halusimme vaikka parantaa liikenneyhteyksiä Helsingin yliopiston eri kampusten välillä, kun ne ovat ympäri kaupunkia, ja sitten joidenkin kampusten välillä oli todella surkeita liikenneyhteyksiä ja oli vaikeaa vaikka ottaa sivuaineita toiselta kampukselta.

Ja sitten se, että itse pääsi sen vaikuttamisyritysten kautta tai siinä, että miten me voimme tätä muuttaa, niin sitten sai myös tietoa siitä, että tällaisia asioita täällä oikeasti päätetään. Ja se oli ehkä silleen itsekin pohjalla siihen, että kiinnosti sitten lopulta lähteä myös itse mukaan siihen, koska se tuntui kaikista politiikan tasoista siltä konkreettisimmalta ihmisten arjessa näyttäytyvältä päätöksenteolta.

Se fyysinen ympäristö, missä me elämme, niin kaikki, mikä siihen koskettaa, että on se sitten sote-palvelut tai varhaiskasvatus ja koulutus, tai onko se silleen, että miten pääsee uimahalliin, tai missä on lähin tekojääkenttä, tai juuri se, että miten hyvin sporat ja metro kulkevat, tai bussit, niin se kaikki määritellään tuolla. Se tuntui motivoivalta sitten lopulta ja sen takia itse päätin hakeutua kuntapäätöksenteon ääreen.

Haastattelija 1 [00:11:23]: Kyllä. Kunnissahan paljon päätetään nimenomaan niistä asioista, mitkä ovat oikeasti lähellä ja konkreettisia. Ja mielestäni ihmisiä voisi kiinnostaa enemmänkin se, että mitä siinä naapuritontilla tapahtuu.

Minä itse ehkä kiinnostuin sitä kautta, kun minä muutin Kirkkonummelle tuossa mitähän siitä nyt taitaa olla, kolme–neljä vuotta aikaa. Täytyy sanoa, että meidän kuntamme ei ole kauneimmasta päästä. Eli meidän keskusta-alueemme koostuu lähinnä CityMarketista ja Prismasta ja sitten kahdesta hieman epäonnistuneesta rakennushankkeesta. Kunnantalosta, jossa olikin jo vähän ilmeisesti jotain vesivahinkoa ja tällä hetkellä vähän halkeilleet lattiat, vaikka se on vain muutaman vuoden vanha, ja kirjaston urakoitsija meni konkurssiin kesken rakentamisen. Toki meillä nyt hieno Fyyri-kirjasto on, mutta jotenkin tuli siitä vähän sellainen olo, että pitäisikö jotain tehdä asialle ja ehkä vähän nopeuttaa sitä, että siitä keskustasta tulisi ihmisille ja ehkä pienyrittäjille ja harrastustoimintaankin vähän enemmän erilaisia tiloja ja sellaista yleistä julkista oleskelutilaa kaikille.

Mutta itsekin koin, että ei ehkä silloin tiennyt niin paljon asioita, ja kyllä tässä matkalla on oppinut aika paljon. Mutta siitä ehkä tuli kimmoke tähän podcastiinkin ja miettiä sitä, että jos joku tosiaan sinne kuntapolitiikkaan on lähdössä, niin mitä kaikkia asiakirjoja siellä joutuukaan käsittelemään, ja miten se koko organisaatio toimii, ja tänään puhutaan niistä.

Kuntapäättämisissähän meillä on tämä niin sanottu luottamushenkilöorganisaatio eli juurikin nämä poliitikot ja sitten kunnan virkahenkilöorganisaatio eli ne ihmiset, jotka ovat töissä kunnassa ja toteuttavat, valmistelevat niitä poliittisesti päätettyjä asioita, mutta näitä kaikkia ohjaa kunnan tai kaupungin strategia. Minkälainen strategia teillä Helsingissä on?

Puhuja 1 [00:13:13]: No minä sanoisin, että meillä se strategia on ehkä se kaikista tärkein asiakirja, ja se neuvotellaan aina juuri valtuustokauden alussa, eli se on myös jotenkin sellainen, että ehkä nimenomaan uutena valtuutettuna se voi olla aika iso sellainen, että oho, nyt pitäisi jo tietää kaikki maailman asiat, koska kun se strategia nimenomaan käsittelee a:sta ö:hön asioita kaupungin sisällä.

Mutta sitten taas ne ovat ne suurimmat päämäärät, mitä sen seuraavan kauden aikana tavoitellaan vuosittain päätettävän talousarvion antamissa puitteissa. Että eihän meilläkään siis silleen, että meidän strategia toteutuisi sataprosenttisesti, niin kyllä meillä pitäisi olla enemmän rahaa kerta kaikkiaan jaossa vuosittain.

Mutta se on kuitenkin se, että kun mietitään, että miten priorisoidaan tai mikä se suunta on, niin meillä on aika tarkkojakin sellaisia suuntia, mitä me sovimme strategiassa. Ja myös siitä ihan taloudenkin käytöstä tai siitä, että minkälaisia linjoja meillä nyt oli tämän sote-uudistuksen yhteydessä ja kaikesta tällaisesta. Todella tärkeitä asiakirjoja.

Ja se on ehkä myös se juuri sellaisena, että jos uutena haluaa saada kosketusta siihen, että okei, minkälaista päätöksentekoa tai mikä on nykyisten päättäjien visio siitä, ja totta kai nehän ovat siis aina kompromisseja. Tai minä en ole 100-prosenttisen varma siitä, että miten strategiaprosessit erinäisissä kunnissa menevät, mutta meillä ainakin ne tekevät totta kai yhdessä eri puolueet, ja sitten valtuuston enemmistö on sen strategian takana.

Meillä on myös puolueita Helsingissä, jotka eivät ole hyväksyneet kaupunkistrategiaa ja sinänsä tekevät kaikenlaisia esityksiä, jotka poikkeavat niistä strategian yhdessä sovituista linjoista. Jotenkin minä tajusin sen kanssa vasta jossain vaiheessa, kun minä aloitin, kun koko ajan meillä puhutaan myös strategiasta, että tästähän on linjattu strategiassa tai strategiahan sanoo, että tämä on se suunta, niin sitten se tuli todella selväksi myös itselle, että tähän haluan panostaa, että jos pääsee ensi kaudella valtuustoon, niin meillä on kunnon linjat ja mitä kaikkea me sinne haluamme. Vaikka ilmastopolitiikan ja kaupunkisuunnittelun ja kasvatuksen ja koulutuksen ja tällaisten osalta, niin se oli, että se on hyvä paikka panostaa myös, että minkälainen strategia on.

Miten teillä on Kirkkonummella, nyt minä alan haastelemaan [naurahtaa 00:15:57], mutta koetko sinä, että se on yhtä ohjaava vai onko se enemmän sellainen arvopaperi?

Haastattelija 1 [00:16:05]: Meillä se on ehkä vähän enemmän arvopaperi kuin teillä ja ei ehkä niin laaja myöskään. Meillä on ehkä se, että kun meillä on aika pitkälle tulossa erilaisia isoja investointihankkeita, joista on jo päätetty, että meille tehdään uudet koulut, suurin osa kouluista menee uusiksi. Ja sitten sitä rahaa ei ehkä muihin isoihin investointeihin ole.

Ja kuitenkin, kun tapahtuu tämä sote-uudistus, niin ehkä seuraavien vuosien suurimmat tapahtumat ovat siinä, niin me ollaan lähdetty vähän siitä, että ollaan koitettu hakea vähän sellaista brändiä ja imagoa enemmän. Toki siellä on myös ohjaavia tavoitteita, sitovia tavoitteita, mutta ei ehkä niin siinä määrin kuin mitä Helsingissä on.

Minusta tuntuu, että meillä suurimmat väännöt tulevat aina talousarviosta, että strategia meni kuitenkin kohtuullisen kivuttomasti läpi, että sen verran väljyyttä siinä oli, että jokainen voi vähän tulkita, että mitä se vihreä Kirkkonummi vaikka tarkoittaa siellä strategiassa.

Puhuja 1 [00:17:01]: Joo toki ja juuri se, että jokainen voi nostaa ne tietyt asiat, mitä sinne on itse saanut, että nämähän ovat ne pääasiat, nämä ovat ne tärkeimmät tavoitteet, mitä täällä on. Kyllähän se niissä myös näkyy, että ne ovat poliittisia kompromisseja, mutta sinänsä, mutta kuitenkin minä pidän kyllä meillä ainakin strategiaa todella merkittävänä.

Mutta sitten se strategian se, että miten se oikeasti toteutuu, niin sehän määrittyy joka vuosi, kun käydään talousarvioprosessia läpi ja asetetaan ne taloudelliset raamit sille toteutumiselle, että eihän mikään siellä voi toteutua, jos sille ei anneta rahaa.

Haastattelija 1 [00:17:39]: Näinpä, näinpä. Mutta mennään sitten siihen, että miten käytännössä se päätöksenteko toimii. Eli jos mietitään, että meillä on ollut kuntavaalit ja sieltä on valittu ihmisiä erilaisiin luottamustehtäviin, niin mitä sitten käytännössä tapahtuu? Ehkä puhutaan tänään enemmän siitä luottamushenkilöorganisaatiosta, eli siitä, että mitä nämä kuntapoliitikot tekevät. Lähdetään ihan sieltä kaupungin tai kunnan ylimmästä johdosta. Voidaan puhua toki myös työntekijöistäkin, mutta ketkä käytännössä johtaa kuntaa tai kaupunkia?

Puhuja 1 [00:18:14]: Helsingissähän meillä on pormestarimalli, joten meillä on pormestari, ja sitten hänen lisäkseen ovat apulaispormestarit. Nämä neljä apulaispormestaria vastaavat, kun meillä on neljä toimialaa, että on kasvatus ja koulutus, sitten on kaupunkiympäristö, sitten on sosiaali- ja terveys ja sitten on kulttuuri ja vapaa-aika. Niin he ovat se poliittinen johto tai he vetävät niitä lautakuntia, että he ovat niiden lautakuntien puheenjohtajat. Mutta he yhdessä kaupunginhallituksen kanssa ovat ehkä silleen päätöksentekijäpuolelta niitä johtavia.

Sitten meillä on myös aika iso rooli meidän valtuustoryhmien puheenjohtajilla, jotka sitten taas enemmän ovat ehkä sitä, että jos on jotain isompia poliittisia päätöksiä tai linjoja, niin sitten se neuvotteluvastuu tai sopimisvastuu keskenään ovat aika usein niin, että ryhmien puheenjohtajat ratkovat niitä kysymyksiä.

Mutta se konkreettinen day-to-day, että ne apulaispormestarit ja pormestari, niin nehän ovat täysipäiväisesti meillä kunnalla, mutta ne ovat poliittisia. Se voi olla vähän hähmäistä, mutta ketkään muut poliittiset luottamushenkilöthän eivät ole täysipäiväisesti tai osa-aikaisesti töissä, vaan ovat pelkästään, että kokouspalkkioita kyllä tulee erinäisistä kokouksista, mutta muuten sehän on vapaa-ajalla tehtävää toimintaa.

Haastattelija 1 [00:19:48]: Kyllä. Pormestarimalli eroaa siitä, että se on käytössä kaikista isommissa kaupungeissa Suomessa, mutta suurimmassa osassa keskikokoisia tai pieniä kuntia meillä on kunnanjohtaja, joka käytännössä työntekijöiden puolelta johtaa sitä toimintaa. Siellä voi olla palvelualueiden johtaja, esimerkiksi sivistystoimen johtaja, tämän tyyppistä.

Mutta sitä työskentelyä, poliittista työskentelyä, johtaa kuitenkin kunnanhallitus ja kunnanhallituksen puheenjohtaja, eli ei ole erikseen vielä pääpormestareita siellä tekemässä poliittisia päätöksiä, vaan se kunnanhallitus on siellä ylin. Mutta miten sitten kunnanvaltuusto suhtautuu kunnanhallitukseen?

Puhuja 1 [00:20:31]: No valtuusto on se ylin päättävä elin niin sanotusti, että sinne sitten kaikki ne tekevät sen viimesijaisen päätöksen. Meillä esimerkiksi kaikki asemakaavathan, että kun päätetään vaikka, että mitä rakennetaan millekin alueelle. Ensin ne menevät lautakuntaan ja sitten saattaa olla jopa kaksi kertaa, että ensin on suunnitelmaa ja sitten sitä vuorovaikutetaan ja käydään asukkaiden kanssa keskustelua, ehkä viilataan ja jotenkin näin, ja sitten lautakunnan jäsenet, poliittiset päättäjät voivat sanoa, että nyt halutaan säästää vaikka enemmän viheraluetta tai pihaa tai jotenkin, että tätä pitää ja sitten käydään sellaista prosessia siinä lautakuntavaiheessa. Sitten se menee kaupunginhallitukseen, joka vielä katsoo, että okei, että mites tämä on, että onko tämä lopputulos nyt sen mukainen, kuin mitä ollaan siinä edellisessä vaiheessa. Ja sitten se menee vielä valtuustoon siinä vaiheessa, että se on se virallinen päättävä elin. Sitten jos valtuuston enemmistö ei olekaan tyytyväinen siihen, mitä sinne esitetään, niin ne voivat palauttaa sen valmisteluun tai hylätä tai mitä tahansa.

Että tavallaan on se laaja ja se julkinen. Se on tärkeää, että kun ne valtuuston kokoukset myös ovat julkisia, niin sitten pystytään myös julkisesti kuuntelemaan sitä keskustelua, mitä niiden eri asioiden yhteydessä on, koska kaupunginhallituksen tai lautakuntien kokoukset eivät ole julkisia ja siellä ei pääse kuulemaan sitä poliittista keskustelua niiden asioiden ympärillä.

Haastattelija 1 [00:22:13]: Kyllä, että aika monesti vaikka kaavoissa voi olla niin, että pyydetään ensin lausuntoja, siellä voi olla vaikka ympäristöyhdistys tai asukkaat lausumassa, ja se lähtee sieltä lautakuntatasolta ja virkamiestasolta se työ. Siinä vaiheessa yleensä ei vielä pääse keskustelemaan ihmisten ja toisten poliitikkojen kanssa julkisesti, vaan sitten vasta, kun se prosessi on käynyt sen koko putken läpi ja siellä valtuustossa, niin sitten vasta pystyy jotenkin ehkä haastamaan muita julkisesti ja miettimään, että että onko tämä nyt sellainen asia, mitä me haluamme ja miksi te olette tuota mieltä, ettekö te huomaa, että siinä on tällaisia ja tällaisia vaikutuksia.

Mutta jos mietitään vaikka joku ihan käytännön esimerkki, tulisiko sinulle jotain mieleen, mitä voisimme käydä läpi niin, että mistä se esitys tulee sinne lautakunnalle ja mitkä ne stepit ovat sinne lopulliseen päätöksentekoon ja mitä sitten tapahtuu?

Puhuja 1 [00:23:08]: Mitäköhän minä keksisin, koska siis suurin osahan meidän erinäisistä, kun minä itse istun siis kaupunkiympäristölautakunnassa ja sen takia kaikki minun esimerkkini tulevat sieltä ja suurin osahan niistä asioista, mitä me siellä käsittelemme, että kun on niin monta päällekkäistä ohjaavaa strategista asiakirjaa, niin ne usein tulevat jostain niin, että tämähän on jo, yleiskaava 2016:han jo määrää vaikka, että tähän on tulossa tällaista ja tähän on tulossa tuollaista, että vaikka jotain uusia ratikkalinjoja tai että mitkä alueet tiivistyvät enemmän kuin toiset tai jotain tällaista.

Niin monet tulevat sieltä, mutta totta kai myös voi olla jotain sellaisia yksittäisiä hankkeita, kuten esimerkiksi, että kun Elielin aukiolle nyt suunnitellaan juuri sellaista uutta rakennusta, niin onko sitten taas tullut se aloite niiltä kiinteistösijoittajilta, jotka olisivat kiinnostuneita siitä, että hei me haluamme muuten rakentaa jotain tällaista tänne ja siihen tarvitaan tämä asemakaavamuutos ja sen on pakko käydä tämän koko demokraattisen prosessin läpi.

Mutta että se aloite ja se kiinnostuksen osoitus ja se osoitus siitä, että on siis taloudellista pääomaa viedä sitä hanketta eteenpäin ja loppuun asti, niin se tuodaan kaupungille. Se vähän riippuu, anteeksi nyt minä lähdin ihan tällaiseen en mihinkään konkreettiseen esimerkkiin, koska se voi tulla niin monesta erilaisesta suunnasta, että mitä tapahtuu.

Mutta se mitä sanoisin, että meillä ainakin se merkityksellisin vaihe siihen muutoksen tekemiseen on kyllä se lautakuntavaihe, että sitten kun siellä on käyty se poliittinen prosessi ja ne muutokset ja se, että mitä siitä halutaan, niin harvemmin asiat muuttuvat kaupunginhallituksessa tai valtuustossa. Siellä jotenkin se hands on poliittinen vääntö ja senhän takia se on myös niin mielenkiintoista usein istua lautakunnissa, koska siellä pääsee varsinaisesti todella syvästi perehtymään eri asioihin ja oikeasti käymään niitä poliittisia keskusteluja ja tekemään niitä muutosesityksiä niihin asioihin, mitä käsitellään. Sitten ehkä vähän niitä pyritään enemmän seuraamaan niissä seuraavissa vaiheissa, sitä päätöksentekoa.

Puhuja 1 [00:25:54]: Kyllä, ja aika usein ainakin Kirkkonummella, minä laskeskelin, että meillä on varmaan 12 valtuustoryhmää tällä hetkellä, eli aika hirveästi tällaiseen pieneen noin 50 hengen valtuustoon. Meilläkin on sellaisia lautakuntia, missä ei vaikka ole kaikkien poliittisten puolueiden edustajia, niin ne päätökset ovat ehkä sellaisia, mitkä välillä valuvat sinne valtuustoon asti, ja valtuustossa sitten ehkä keskustellaan kiivaammin ja tehdään muutosesityksiä. Mutta sitten jos taas on ehkä joku sellainen kaava esimerkiksi, jota on pitkään valmisteltu ja jos on sellainen, että kaikki puolueet pystyvät sen allekirjoittamaan ja kokevat, että se on hyvä, niin silloin voi olla, että menee tavallaan nuijankopautuksella valtuustossa läpi.

Ehkä siinä on sellainen dynamiikka, että meillä on kuitenkin RKP ja kokoomus, jotka ovat meillä suurimpia puolueita, niin aika pitkälle pystyvät valmistelemaan asioita oman politiikkansa mukaisesti ja muut sitten koittavat opponoida kovasti.

Puhuja 1 [00:26:53]: Niin se on ehkä meillä vähän tasaisempaa juuri se, että kun on useampi suurempi tai keskisuuri puolue, niin sitten tulee aika paljon sitä poliittista keskustelua jo alkuvaiheessa. Mutta ehkä yksi konkreettinen esimerkki on vaikka paperittomien terveydenhuolto tai se laajempi, kuin mitä ihan minimilakisääteisyys asettaa, niin sehän on sellainen asia, joka on alun perin  lähtenyt valtuustoaloitteesta. Eli ihan tullut poliittisten päättäjien kautta käsittelyyn, josta käytiin todella paljon kiivasta keskustelua lautakuntavaiheessa ja vielä kaupunginhallitusvaiheessa, ja joka itse asiassa vasta sitten valtuustovaiheessa oltiin odotettu, että äänestyksessä tulisi sellainen, että valtuusto ei hyväksyisi juuri näitä laajempia palveluita, mutta sen sinnikkään keskustelun avulla se itse asiassa kääntyi sitten lopulta siis vasta valtuustossa.

Mutta se oli sellainen tapaus, missä ei tiedetty, että miten tässä käy. Ja joka myös osoittaa sen, että vaikka meillä tavallaan ehkä pääsääntöisesti käydään siellä lautakunnissa ne isot väännöt ja sitten ei yhtä paljon väännetä enää sen jälkeen, niin ei se aina todellakaan ole niin, että ei se ole mikään kumileimasin myöskään se valtuusto. Sillä oikeasti on merkitystä, että mitä keskustelua siellä käydään ja juuri, että joskus voi myös käydä näin, että parhaat argumentit niin sanotusti voittavat ja että sielläkin jo päästään näkemään, että kannat muuttuvat.

Puhuja 1 [00:28:29]: Kyllä, ja aika paljon työtä tehdään varmasti myös kokousten ulkopuolella, että ei se ole vain se lautakunnassa käytävä keskustelu tai kunnanhallituksen kokouksessa, vaan nimenomaan se, että kokousten välillä on aktiivista ihmisten tapaamista, puheluita, sähköposteja, asioiden tutkimista, ja sillä päästään  parempaan lopputulokseen kuin vain sillä, että kokouksessa yhtäkkiä esittää jonkin asian, johon muut eivät ole saaneet perehtyä.

Puhuja 1 [00:28:54]: Joo, siihen uppoutuu myös valtavasti aikaa. Se ei missään nimessä, että tämä luottamushenkilön siihen käyttämä aika ei ole pelkästään sitä kokousaikaa, vaan merkittävästi aikaa myös kokousten välissä nimenomaan niihin asioihin perehtyessä ja ihmisten kanssa puhumisessa ja me käymme todella paljon esimerkiksi eri Helsingin alueilla kävelyillä sellaisilla alueilla, mihin on suunniteltu kaavoja ja usein juuri asukkaiden kanssa. Oikeasti kuullaan ensisijaisesti, mitä asukkaat ajattelee, mutta myös, että pääsee näkemään ihan silleen itsekin maastossa, että mitä tämä tarkoittaa, miltä tämä alue näyttäisi tämän esityksen pohjalta. Ja se on minusta myös upeaa, että ihmiset ovat valmiita antamaan sitä aikaa ja että on sitä, niin kuin me sanoimme tämän podcastin alussa, että ehkä se halu ja se tarmo ja se intohimo lähteä mukaan toimintaan on se kaikista tärkein, koska näitä kaikkia asioita kyllä oppii sitten matkan varrella. Mutta juuri se, että on niin kiinnostunut, että on valmis antamaan sitä aikaa tavallaan näille asioille, niin se on kyllä se paras tae siitä, että päätöksenteko on hyvälaatuista.

Haastattelija 1 [00:30:12]: Kyllä. Käydään seuraavaksi läpi muutama sellainen tärkeä asiakirja. Tuossa kyselyssä vasemmistolaisille kuntapoliitikoille, niin ehkä neljä tärkeintä ja vaikeinta asiakirjaa olivat hallintosääntö, talousarvio, kaavoitusohjelma ja tarkastuslautakunnan raportti. Nämä ovat sellaisia, että ehkä jokainen kunta- tai kaupunkipoliitikko tulee näihin törmäämään, koska nämä on todella ohjaavia asiakirjoja ja toisaalta näistä voi myös saada apua siihen omaan politiikkaan. Lähdetään keskustelemaan ensimmäisenä hallintosäännöstä. Mikä ihme on hallintosääntö?

Puhuja 1 [00:30:48]: Tämähän on oikeastaan se asiakirja, kun sanoin, että jos kiinnostaa, niin kannattaa ottaa strategia käteen ja katsoa sitä. Niin oikeasti sanoisin todella kiinnostuneille, että ottakaa se hallintosääntö käteen ja aloittakaa siitä. Sehän määrittää nimenomaan sen, että kuka päättää mistäkin ja kenellä on minkälaista valtaa ja esimerkiksi, että minkä kokoluokan, vaikka taloudellisesti kokoluokan asiat menee missäkin, että mitkä asiat vaikka ovat kaupunginhallituksen, eli poliittisten päätöksentekijöiden päätäntävallassa, tai mitkä asiat voi esimerkiksi vaikka kansliapäällikkö päättää ihan virkavalmistelun pohjalta, eikä tarvitse tulla poliittiseen päätökseen lainkaan. Meilläkin on sellaiset euromääräiset rajat vaikka tällaisille asioille, jotka määritellään nimenomaan siellä hallintosäännössä. Ja juuri ne tehtävät ja vastuunjaot ja näin, niin ne kaikki sieltä tulevat.

Ja mietin kyllä usein, että osaisinpa itsekin hallintosäännön ulkoa. En vielä ole siinä pisteessä, mutta ehkä toivottavasti joku päivä, koska se aina myös tekee suuren vaikutuksen, kun ihmiset ovat silleen, että hallintosäännössähän sanotaan. Mutta se on kyllä sellainen asiakirja, mihin me myös usein palataan, jos on vähän epäselvyyttä asioissa, että miten oikeastaan hallintosäännössä tässä nyt sanotaan, että miten eri päätöksentekotilanteissa tai vastuunjakotilanteissa tulee toimia.

Haastattelija 1 [00:32:13]: Kyllä, ja ehkä ihan aloitteleville poliitikoille siellä on ihan vinkkejä siihen, että miten vaikka kokouksissa toimitaan tai milloin kokouskutsut lähetetään, ja mistä löytyvät esityslistat ja myöskin niistä palkkioista, että miten ne määräytyvät.

Meillä esimerkiksi aika ajankohtainen juttu on se, että hallintosääntöä pitää päivittää, koska sote-palvelut siirtyvät pois kunnalta. Hallintosäännössä on määrätty, että meillä on perusturvalautakunta, mutta nyt se poistuu kokonaan. Meille tulee sitten elinvoimajaosto todennäköisesti tilalle, niin nämä on siellä hallintosäännössä oltava, koska muuten kunta ei voi vain yhtäkkiä päättää, että meillä on tällaisia juttuja, vaan ne pitää olla ihan päätetty kokouksissa.

Mutta meillä on talousarvio ja sinä itsekin sanoit siitä, että siellä monenlaisia asioita täytyy sitten rajata, eli rahaa ei ole ihan loputtomasti ja sitten pitää päättää, että mihin sitä laitetaan ja talousarviohan on sitä varten. Mistä osista teillä rakentuu talousarvio ja mitä siellä käytännössä on?

Puhuja 1 [00:33:15]: No ensinnäkin siinä arvioidaan, että mitkä ovat tulot ja mitkä ovat menot. Eli paljon tulee sisälle ja paljon menee ulos seuraavan vuoden aikana. Ehkä siitä se tulopuoli on sellainen, mistä me kyllä joka vuosi Helsingissäkin käymme keskustelua, että aika usein meillä arvioidaan ne verotulot aika alikanttiin, joka sitten taas johdattelee sitä ensi vuoden taloussuunnittelua niiden menojen suhteen tavallaan tiukemmaksi, koska odotetaan pienempiä tuloja ja joka vuosi sitten taas kun edellisen vuoden tilinpäätös tulee, niin ollaankin sitten, että ai katso, mehän saimme aika paljon enemmän niitä verotuloja, kuin mitä oli ennustettu etukäteen. Tämä on ihan systemaattista meillä.

Se on kyllä ehkä sellainen asia, mihin me myös aika paljon kiinnitämme huomiota, että tämä heilahtelu tai miten hyvin osataan arvioida myös tuloja, että se ei saisi olla niin väärässä, että sillä olisi tarpeettoman kiristäviä vaikutuksia niihin menoihin. No niin, tämä tällainen Helsinki-keskeinen anekdootti, mutta pääosin meillä verotuloistahan tulot koostuvat, että totta kai valtion osuuksia tulee ja sitten jotain palveluiden käyttömaksuja ja maankäyttömaksuja ja tällaisia, mutta pääasiallisesti verotuloista koostuu tulot.

Mutta ne menothan jakautuvat käyttötalouteen ja investointeihin ja käyttötalous, ehkä sitä voi ajatella sellaisena, että mitä toimintaan menee ja investoinnit sellaisia hankintoja tai sellaisia pysyviä isoja, kuten koulukiinteistöjä tai juuri raideliikenneverkostoa tai katujen rakentamista tai pyöräteiden rakentamista tai näin edespäin. Tuollaisia fyysisiä, suuria, kaupunkitilassa olevia asioita, mitä silmä näkee. Sitten se käyttötalous on sitä sen toiminnan pyörittämistä, että siihen menee vähän rahaa.

Juonto [00:35:28] Tämän podcastin tarjoaa Kansan Uutiset, joka on laadukas ja mielenkiintoinen aikakauslehti. KU ilmestyy verkossa joka päivä ja painettuna lehtenä kerran kuussa. Jos tykkäät tästä podcastista, olen aivan varma, että tykkäät myös Kansan Uutisista. Tue tätä podcastia, tilaa KU itsellesi kotiin kannettuna osoitteesta ku.fi. Ja nyt takaisin podcastiin.

Haastattelija 1 [00:35:52]: Kyllä. Ja nämä talousarviot ovat todella erilaisia riippuen ihan siitä, että minkälaisessa kunnassa on. Esimerkiksi jos miettii, että asuu sellaisessa kunnassa, missä ehkä väestö on paljon ikääntyneempää ja on vähemmän lapsia ja näin, niin ehkä ne tulotkin koostuvat enemmän niistä valtionosuuksista ja verotulojen määrä on pienempi.

Ja taas toisaalta siellä investoinneissa on jopa kuntia, jossa siellä ei ole juuri mitään, koska ei haluta tällaiseen pienentyvään kuntaan välttämättä sitten investoida enää uusia kouluja, kun ei tiedetä, onko lapsiakaan esimerkiksi.

Mutta talousarvio on myös sellainen, mitä aika paljon seurataan. Jos katsotte julkisuudessa, niin kerrotaan aina, että paljonko oli ylijäämää tai alijäämää tai täyttyykö kriisikunnan kriteerit. Se on sellainen, mitä kannattaa opetella lukemaan siinä mielessä, että pyrkii myös selvittämään, että mitä siellä lukujen takana on. Eli toteutuksia voi olla todella monenlaisia. Joskus tuntuu, että ehkä sellaisiin isoihin könttäsummiin on piiloteltu sellaisia asioita, mitä pitää sitten vähän kaivella syvemmin, että ne löytyvät.

Puhuja 1 [00:36:59]: Ehkä vielä, jos tästä talousarviosta sanon, niin sehän on myös, kun meillä ainakin valtuutetut tekevät aika aktiivisesti valtuustoaloitteita, ja meidänkin ryhmästä erityisestikin tehdään, niin se ei ehkä aina ole niin selkeää, että minkälaista taloudellista panostusta niiden aloitteiden läpivieminen vaatii. Ja juuri se, että vastaus voi olla pettymys aika usein, koska usein ne saattavat olla sellaisia asioita, että niitä ei ole mahdutettu sen budjetin sisälle tai että ne vaatisivat erityistä taloudellista panostusta.

Joskus ne voivat olla sellaisia asioita, että ne saattavat olla pienempiä juttuja. Mutta ehkä ne saattavat olla monesti yksittäisille valtuutetuille sellaisia herättäviä juttuja, että he on tehneet todella innoissaan jostain omasta aloitteestaan ja esityksestään ja sitten tulee se vastaus, ja sitten on niin, että ai jaa, tälle ei olekaan rahaa, nytpäs pitää lähteä selvittämään juuri se, että mikä on tämän vaikka toimialan taloudellinen tilanne tai että miksi täällä ei ole.

Sitten siitä sen toiminnan kautta herää mielenkiinto niihin lukuihin, koska aika usein se voi tuntua aika sellaiselta raskaalta asialta ensitöikseen alkaa avaamaan budjettikirjaa ja menemään niiden lukujen taakse, mutta jos sen vaan jaksaa tehdä, niin sieltähän näkyy kaikki, että kaikki mitä kunta tekee, niin sieltä se löytyy.

Haastattelija 1 [00:38:27]: Kyllä. Meillä oli esimerkiksi sellainen tilanne, tuli eräältä valtuutetulta viime vuonna kysymys, että minkä takia suomenkieliseen koulutukseen menee vähemmän rahaa kuin ruotsinkieliseen koulutukseen, että mikä selittää näitä eroja. Ja kun niitä ei oltu avattu missään, että et näe listalta, että montako euroa menee kirjoihin ja montako euroa menee tiloihin ja näin, niin sitä selviteltiin. Ja tänä vuonna me saimme sitten, kun olimme pyytäneet, avattua ne luvut ja kävi ilmi, että itse asiassa ruotsinkielisillä lapsilla on viisi vuosiviikkotuntia enemmän. Ja kukaan ei ollut huomannut tällaista asiaa, että miten voi olla, että on neljä äidinkielen tuntia ja yksi ympäristöopin tunti enemmän.

Sitten kun alkaa juuri pöyhiä vähän, että mitä siellä on, niin saattaa löytyä tällaisia, että pitäisikö asialle tehdä jotain, koska aika eriarvoistavaa, että toisilla on enemmän sitä opetusta.

Mutta siihen kaavoitusohjelmaan. Kunnilla, kaupungeilla on vähän erilaisia käytäntöjä siitä, että miten kaavoitusta tehdään. Meillä Kirkkonummella on tämmöinen kaavoitusohjelma, joka hyväksytään joka vuosi. Siellä sitten valitaan, että mitkä kaavat menevät eteenpäin, mitä toteutetaan ja ne, mitkä odottelevat siellä odotuskorissa. Minkälainen teidän kaavoitusta ohjaava kirjanen tai dokumentti on?

Puhuja 1 [00:39:47]: Meillähän kaikki lähtee oikeastaan yleiskaavasta, joka tosiaan on meillä vuodelta 2016, ja sen puitteissa tehdään taas yleiskaavan toteuttamisohjelmaa, eli juuri tätä suunnittelua, aikatauluttamista, että mitä tehdään ensin, mistä lähdetään liikenteeseen, kun toteutetaan sitä vuonna 2016 tehtyä kokonaisvisiota. Ja se taas vielä menee, että hajautetaan osa yleiskaavoihin ja sitten sieltä tulee asemakaavat ja tietenkin näin, että meillä ei ole sellaista vuosittaista ohjelmaa, jossa sanotaan, että tismalleen nämä tulevat ensi vuonna ja tismalleen nuo odottavat. Se on ehkä vähän strategisen tason ohjaavampaa, koska voi olla niin monta tekijää, joista ei tiedä etukäteen, että mitkä saattavat taas hidastaa jotain kaavaa, tai sitten taas yhtäkkiä joku asia pystyy etenemään nopeammin, kuin mitä ollaan ajateltu.

Mutta ehkä myös sen volyymin takia, mitä meillä on, että meillä tehdään niin paljon kaavoitusta samaan aikaan, niin meillä ei ole tavallaan tuon tason, mutta kyllä me tiedämme tai meille annetaan ainakin lautakunnalle kyllä myös sellaista, että päivitellään koko ajan sellaista hahmotelmaa siitä, että missä aikataulussa mikäkin asia on meille tulossa päätöksentekoon.

Mutta meillä taas se strateginen ohjaus tapahtuu ehkä juuri vähän enemmän ylätasolla, että tiedetään, että millä alueilla liikutaan, että vaikka meidän niin sanotut kaupunkiuudistusalueet ovat fokuksessa, eli me tulemme tekemään aika paljon juuri meidän niin sanotuilla lähiöalueilla, että kaikki kaupunkikehitys ei tapahdu vain Etelä-Helsingissä tai laajennetun keskustan alueella, vaan että nyt tapahtuu myös paljon asioita muualla Helsingissä, joka siis mahdollistaa sen, että myös palveluita saadaan enemmän niille paikoille, niin sillä tasolla.

Se on kyllä jotenkin se, että oppii vaikka sen kaavahierarkian, että mikä ohjaa mitäkin ja mistäkin, missäköhän vaiheessa tämäkin joskus on päätetty, niin kyllä se ei ole ihan helposti sisäistettävistä, että kyllä siinä menee aikaa, että oppii sen koko kokonaisuuden ja myös sen, että missä vaiheessa on paras paikka vaikuttaa eri asioihin. Sekin on kyllä sellainen, joka ei ole aina ihan ilmiselvää.

Siinä mielessä juuri minusta taas kuulostaa aika kivalta tuo teidän vuosittainen kaavoitusohjelmanne. Se kuulostaa todella selkeältä, että tässä voidaan sanoa, että nämä ovat nämä prioriteetit ja nämä nyt katsotaan, ehditäänkö ensi vuonna, jos ei, niin sitten seuraavana.

Haastattelija 1 [00:42:49]: Kyllä. Joo, meillä on siis sen lisäksi totta kai pitää perehtyä vähän näihin MAL-sopimuksiin eli maankäytön sopimuksiin esimerkiksi ja muuta, mikä ohjaa sitä kaavoitusta, mutta meillä on taas sitten ehkä se ongelma, että kun on aika selkeä yksissä kansissa oleva kaavoitusohjelma, niin meillä ei oikein tiedetä, että jos sitä ei ehditä tekemään.

Valtuustossa puhuttiin tästä, että se on liian laaja, sitä ei ehdi kukaan toteuttamaan sitä toteutuskorissa olevaa ohjelmaa ensi vuonna, niin kuitenkin virkamiehille, virkahenkilöille jää aika paljon vastuuta siitä, että mitä lähdetään tekemään kuitenkin. Kyllä sieltä joku vielä odotuskoriin varmaan tippuu, varsinkin jos on vähänkään henkilökunnasta pulaa.

Puhuja 1 [00:43:32]: Siis virkahenkilöillähän on todella paljon valtaa kunnissa, siis todella todella paljon. Että juuri se, että toki meillä on juuri nämä ohjaavat asiakirjat ja sitten annetaan ne taloudelliset puitteet, mutta juuri se priorisointi, aikatauluttaminen, jotenkin niin, että millä tavalla nämä lähtevätkään toteutukseen ja mitkä ne asiat sieltä strategiasta ovat, jotka napataan sellaisina silleen, että okei, nämä ovat nyt ne, mitä me tavallaan luemme suuremmalla tarkkuudella kuin jotkut toiset, niin kyllähän sellaista tapahtuu tietoisesti, mutta saattaa tapahtua myös epätietoisesti.

Kuitenkin kyllä se virkahenkilöidenkin toiminta ei ole täysin myöskään epäpoliittista tai jotenkin siinä mielessä, etteikö se vaikuttaisi siihen lopputulokseen. Että vaikka päätöksentekijät ovat ne varsinaiset poliittiset päättäjät, niin kyllä mielestäni sellaista vallankäyttöä löytyy ihan kaikilta tasoilta. Ja siis olisi outoa, jos ei löytyisi, koska muutenhan virkahenkilöt olisivat robotteja.

Haastattelija 1 [00:44:35]: Näinpä, kyllä. Mutta miten kunnissa, kaupungeissa on yleensä tarkastuslautakunta, niin miten tätä kaikkea poliittista ja kunnan työtä, valmistelutyötä, päätöksiä, miten niitä arvioidaan siellä tarkastuslautakunnassa? Mitä ehkä pitäisi tietää, että jos nyt vaikka pääsisi läpi valtuustoon tai lautakuntaan, niin mitä hyötyä siitä tarkastuslautakunnan toiminnasta voisi olla sille omalle poliittiselle työlle?

Puhuja 1 [00:45:00]: No sehän on mielestäni juuri sellainen usein ehkä alihyödynnettykin mahdollisuus, mutta siis tarkastuslautakuntahan on omasta mielestäni upea instituutio, koska kun se on tavallaan täysin itsenäinen osa kaupunkia, mutta siinä mielessä juuri, että sillä ei ole sellaisia kytköksiä muuhun toimintaan, jotka estäisi tarkastamasta niitä.

Eli tarkastuslautakunnalle voi esittää joka vuosi erinäisiä asioita, mitä niiden pitäisi syynätä. Että vaikka toimivatko meidän lastensuojelun palvelumme sillä tavalla, mitä meiltä edellytetään, täyttyvätkö vaikka lakisääteiset vaatimukset, mutta täyttyvätkö meidän omat vaatimuksemme sen päälle vai pääseekö määrätyssä ajassa vaikka mielenterveyspalveluiden pariin tai näin edespäin.

Näitä voi keksiä vaikka kuinka paljon ja juuri ehkä niin, että mitä enemmän itse on poliittisessa päätöksenteossa, niin sitten alkaa keksimään juuri näitä tällaisia, että mitä oikeasti pitäisi seurata. Koska ainahan on todella paljon asioita, joita pitäisi seurata tarkemmin, niin sitten niitä voi esittää sille tarkastuslautakunnalle arvioitavaksi ja sitten he tekevät sen ja tuottavat sen raportin ja myöskin toimintasuositukset siitä, että miten sitä asiaa, jos se ei olekaan toteutunut sillä tavalla, kuin on tarkoitettu, niin miten sitä voisi korjata.

Minä kyllä suosittelisin todella lämpimästi kaikkia, jotka on kiinnostuneita, mutta myös kaikkia, jotka nytkin istuvat valtuustoissa hyödyntämään juuri nimenomaan tätä tarkastuslautakuntaa, koska sieltä voi myös saada esiin todella mielenkiintoisia asioita tai lisätietoja juuri siitä, että miten erinäiset palvelut toimivat.

Usein kuntien asukkailla on sellainen, siis sehän on imartelevaa, että he ajattelevat, että me tiedämme kaiken kaikesta valtuutettuina. Mutta sehän on niin kuin täysin mahdotonta, että me tietäisimme ja etenkin mitä suurempi kunta on, niin sitä vaikeampaa on pysyä perillä erinäisistä yksityiskohdista tai miten asiat toteutuvat tai miltä ne näyttävät tietyissä kaupunginosissa. Sitten se tarkastuslautakunta on todella arvokas työkalu siihen, että voi päästä pureutumaan ja kaivelemaan eri asioita.

Haastattelija 1 [00:47:27]: Kyllä, ja kunnissa tapahtuu koko ajan ja asiat muuttuvat, tulee uusia kaavoituksia, uusia ilmiöitä, taloudessa tapahtuu kaikenlaista, on ollut… Ei tarvitse varmaan toistaa, mutta tiedätte, mitä tässä on viime vuosina tapahtunut isoja ilmiöitä ja ne vaikuttavat kuntatalouteen.

Mutta kiitos vierailusta ja loppuun vinkkaan vielä, että Kuntaliiton sivuilta saat aika hyvin kaikenlaista tietoa siitä, mitä kunnissa ja kuntien taloudessa tapahtuu. Sieltä kannattaa käydä seurailemassa ja lueskelemassa, jos olet kiinnostunut esimerkiksi kuntavaikuttamisesta ja vaikkapa sinne valeihin ehdolle lähtemisestä.

Mutta vaikuta lähellä ja katso kauas, kuuntelit Kuntapodia.

[tunnusmusiikkia 00:48:09]

Juonto [00:48:12] KSL Podcast.