Osku podkussa -podcast-sarjassa keskustellaan osuuskunnista eli “oskuista”. Matkaamme sarjan seitsemässä osassa läpi erityyppisten osuuskuntien työosuuskunnista ja yrittäjien osuuskunnista aina asumis- ja alustaosuuskuntiin sekä sosiaalisiin osuuskuntiin saakka.
Tämä on Osuuskunta yrittäjien yrityksenä -jakson tekstivastine
Voit kuunnella jakson Soundcloudissa.
Kaikki sarjan tekstivastineet löydät kootusti podcastin pääsivulta.
Osa 3 – Osuuskunta yrittäjien yrityksenä
[Musiikkia]
KSL-podcast.
Jukka Peltokoski:
Tervetuloa Osku podkussa-sarjan kolmannen jakson pariin. Osku podkussa on KSL-opintokeskuksen podcast-sarja, jossa keskustellaan osuuskunnista eli oskuista. Luotaamme mikä osuuskunta on ja mitä kaikkea osuuskunnalla voidaan tehdä. Kantavana ajatuksena on, että osuuskunnalla voidaan tehdä vaikka mitä. Tervetuloa! Tämä on Osku podkussa.
[Musiikkia]
Jukka Peltokoski:
Tänään teemamme on osuuskunta yrittäjien yrityksenä. Minä olen Jukka Peltokoski ja kanssani keskustelemassa täällä tänään ovat yrittäjyysasiantuntija Mirja Taipale uusyrityskeskus Ensimetristä. Tervetuloa, Mirja.
Mirja Taipale:
Kiitos, Jukka.
Jukka Peltokoski:
Ja kulttuurin moniottelija, teatteriohjaaja ja kouluttaja, Tykytyky-osuuskunnasta Disa Kamula. Tervetuloa myös Disa.
Disa Kamula:
Kiitos, Jukka.
Jukka Peltokoski:
Viime jaksossa meillä keskustelussa oli työosuuskunta eli kuinka osuuskunnassa työllistytään työntekijöinä. Tänään siis yrittäjien osuuskunta, kuinka osuuskuntaa pyöritetään yrittäjien yrityksenä. Alkuun yksin yrittäjän muotokuvasta, koska juuri yksinyrittäjinä osuuskuntia usein perustetaan yrittäjinä. Mehän usein puhutaan osuuskuntayrittäjyydestä, mutta osuuskunta voi olla yritys jossa ei ole yhtään yrittäjää, työosuuskuntana tai se voi olla nimenomaan yrittäjien yritys.
Yksinyrittäjyys puolestaan on kasvava suuntaus Suomessa. Se on ehkä merkittävin muutos yritystoiminnassa 2000-luvulla. Yli puolet yrittäjistä on juuri yksinyrittäjiä, mikä tarkoittaa yli 200 000 henkilöä ja lähes 10 % koko työvoimasta. Kyse on hyvin heterogeenisestä joukosta, joka läpäisee monet toimialat ja jonka sosiaalinen tilanne vaihtelee ihan ääripäästä toiseen. Yksinyrittäjä voi olla menestyvä bisneshenkilö, artisti tai toimeentulotukeakin hakeva henkilö joka yhdistelee erilaisia toimeentulon muotoja. Yksinyrittäjyys painottuu ehkä ennen kaikkea palvelualoille, kuten toisaalta kaikki yrittäjyys nykyisin.
Yksinyrittäjyys on kirjaimellisesti yksin yrittämistä. Yksinyrittäjyydessä yrityksen muodostaa yksi henkilö yleensä toiminimenä, mutta joskus myös yhden osakkaan osakeyhtiönä. Noin kymmenys yksinyrittäjistä toimii samaan aikaan palkkatyössä, mikä jälleen tuo esille että tilanteet voivat vaihdella. Yksinyrittäjyys voi liittyä hyvin monenlaisiin elämäntilanteisiin. Mirja ja Disa, miltä tämä yksinyrittäjän muotokuva kuulosti? Kuulostiko tutulta, mitä yksinyrittäjyys nyky-yhteiskunnassa on?
Mirja Taipale:
Kuulostaa tutulta. Juuri se mitä mainitsit siitä, että yksinyrittäjyydessä on usein kyse myös sellaisesta, että se ei ole sitä mistä sinun pääasiallinen toimeentulo tulee, vaan sinulla on erilaisia lähteitä. Se on iso trendi tänä päivänä, juuri että meillä on yksinyrittäjiä tosi paljon. Miksi meillä on yksinyrittäjiä? Sitä minä joskus olen miettinyt. Ei minulla ole mitään selkeitä vastauksia siihen, mutta näen tällaisen trendin ylipäätään, että se tulee meidän työelämän murroksen kautta. Yhä useampi perustaa oman yrityksen voidakseen myydä osaamistaan eli kun sellainen työsuhteinen työ kuitenkin näyttää olevan vähenemässä. Ehkä me suomalaiset olemme myös vähän tällainen suo, kuokka ja Jussi-kansa. Minä itse teen tätä, itse päätän, itse määrään ja itse kaadun myös saappaat jalassa, jos huonosti käy.
Jukka Peltokoski:
Eli voi nousta myös meidän suomalaisesta kulttuurista. Disa, kuulostiko yksinyrittäjän muotokuva tutulta?
Disa Kamula:
Joo, kyllä kuulosti erittäinkin tutulta. Minähän olen tässä yhden naisen osakeyhtiö eli yhden osakkaan osakeyhtiö ja yksi kolmasosa Tykytyky-osuuskunnasta, jossa meillä on kaksi tällaista osakeyhtiötä ja yksi toiminimi. Lisäksi tosiaan teen myös palkkatyötä eli tämä yksinyrittäjän muotokuva on hyvin moninainen. Että kyllä tunnistan itseni täältä ja myös kollegoitani.
Jukka Peltokoski:
Tykytyky on esimerkki osuuskunnasta, jonka yksinyrittäjät ovat perustaneet. Mennään sen perustamiseen ja ylipäätään tällaiseen yrittäjien osuuskunnan perustamiseen hieman myöhemmin. Keskustellaan vielä yksinyrittäjyydestä. Minkälaisia yksinyrittäjien tapauksia te tunnette ympäriltänne? Millä aloilla yksinyrittäjät toimivat ja minkälaista yksinyrittäjän toiminta on?
Mirja Taipale:
Niin kuin sanoit johdannossasikin, niin meillähän syntyy yrityksiä tällä hetkellä nimenomaan palvelualoille. Kyllähän meillä on tällaisestakin ilmiöstä puhuttu, pakkoyrittäjyydestä. Eli osin joskus on se, että sitä työtä tarjotaan vain niin että voit sen laskuttaa, vaikka se henkilö itsessään ei olisi koskaan ajatellutkaan yrittäjyyttä eikä hän miellä itseään yrittäjäksi.
Mutta näen kyllä sen toisenkin puolen. On paljon sitä, että halutaan määritellä itselle tärkeitä asioita. Eli sitä mitä minä haluan tehdä, minkälaista työtä. Silloin se vaihtoehto voi olla juuri siinä, että perustat yrityksen ja teet omassa yrityksessäsi sitä mikä on sinun omaa intohimoa, osaamista ja sitä että olet oma pomosi. Kyllähän sekin on siellä monella taustalla, että voi itse määrätä kenen kanssa ja koska tekee.
Jukka Peltokoski:
Aivan, eli vähän tilanteen mukaan voi eri syistä lähteä. Yksinyrittäjyys voi olla välttämättömyyden pakko, täytyy keksiä itselle jotakin työtä ja toimeentuloa tai jotkut mahdolliset asiakkaat ovat valmiita vastaanottamaan vain yrittäjämuotoista työtä eivätkä työllistämään työntekijää. Tai voi olla kyse omista intohimoista ja halusta tehdä asioita itsenäisesti. Disa, minkälaisia yksinyrittäjän tilanteita ja lähtökohtia sinä olet havainnut?
Disa Kamula:
No minun yrittäjätaival on nimenomaan tällainen intohimolähtöinen [nauraa]. Eli sen oman osaaminen myyminen ja se että pystyy olemaan oman itsensä herrana ja päättämään niistä asioista. Se oli se alkulähtökohta lähteä perustamaan oma yritys. Kyllä se vaatii jonkinlaisen naksahduksen päässä, että ne palat loksahtavat kohdalleen, koska sitä ennen minä olin tosi yrittäjävastainen. Minä olen tehnyt pitkään yhdistystoimijana ja vapaaehtoistyössä ja yrittäminen oli jotenkin peikko. Kun se oma kipinä löytyi, niin sitten ei ollut muuta vaihtoehtoa ja lähteä sitä kautta tutkimaan ja selvittämään, että yritys pystyyn. Se on riskin ottamista, mutta se on sellainen riski mihin itse uskoo niin palavasti, että tämä kannattaa ja tämä on pakko tehdä tai muuten maailma ei jotenkin ole enää elämisen arvoinen, niin sieltä se jotenkin kumpuaa, se yksinyrittämisen palo.
Meidänkin osuuskunnassa on ensinnäkin kolmelta eri vuosikymmeneltä jäsenet. Minä olen kaikista tuorein yrittäjä ja minulla on kaksi kokeneempaa yrittäjää osuuskunnassa mukana, joilta saa sellaista kokemustietoa siitä mitä kaikkea yrittäjän taipaleeseen voi yksinyrittäjälle kuulua. Tämä osuuskunnan perustaminen oli siinä mielessä hienoa, että me saimme tiimin. Me saimme työyhteisön saman henkisistä ihmisistä, löysimme yhdistävän tekijän, että tätä me kaikki haluamme tehdä yhdessä, mutta jokaisella on vähän eri näkökulma siihen. Totesimme, että hei yhdessä me olemme enemmän.
Jukka Peltokoski:
Mitä Tykytyky-osuuskunta tekee?
Disa Kamula:
Tykytyky-osuuskunta tarjoaa luovien alojen palveluita. Me aloitimme siitä, että me tarjoamme työhyvinvointipalveluita, mutta tällä hetkellä me tarjoamme luovaa siirtoa yrityksille ja tiimeille. Nämä ovat sellaisia pidempiä valmennuksia, mikä on se meidän varsinainen tuote tällä hetkellä. Eli jos halutaan tehdä jonkinlainen luova siirto yritystoiminnassa, niin voi olla meihin yhteydessä. Osaamista löytyy tosiaan vuorovaikutuksen, kädentaitojen ja motivaatiovalmennuksen saralta. Tykytykyä sitten vaan työelämään eli saadaan vähän tykytystä työhön niin sanotusti.
Jukka Peltokoski:
Mennään hetken päästä syvemmin osuuskunnan perustamiseen ja syihin miksi yksinyrittäjät perustavat osuuskunnan ja mitä siitä voi hyötyä tai minkälaisia kompastuskiviä siinä voi myöskin olla. Niin kuin todettiin, yksinyrittäjyys voi liittyä hyvin monenlaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Voi olla hyvin menestyvä, hyvin toimeentuleva yksinyrittäjä tai sitten ei. Mutta yrittäjyystutkimuksissa yksi huomionarvoinen piirre on ollut, että kun yrittäjältä on kysytty, niin vaikka yrittäjällä saattaa mennä vähän huonommin, niin aika iso osa kuitenkin pitää yrittämisestä ja haluaa olla yrittäjä. Siinä on oma intohimo ja halu.
Usein mahdollisuus määritellä omaa aikaa on keskeinen, halutaan jollakin lailla määritellä itse elämän rytmiä, milloin työtä tehdään ja ehkä keiden kanssa myös, vaikka meillä on aivan varmasti sellaista pakkoyrittäjyyttä. Että on pakkoraossa, ei ole muuta mahdollisuutta tai on ollut aikaisemmin työntekijä, mutta sitten työ on muuttunut yrittäjämuotoiseksi, jokin emofirma ostaa työtä sitten yrittäjältä siitä eteenpäin. Ja meillä on alustatalous, jossa työtä tehdään kumppaneina tai yrittäjänä, mutta työ tosiasiassa vaikuttaa olevan ihan työsuhteista työtä, työnantajalla on siinä määräysvalta työhön. Alustataloudestahan keskustellaan näissä podcasteissa myöhemmin. Siinäkin kuviossa osuuskunta on mielenkiintoinen mahdollisuus ja vaihtoehto. Jos vielä pysytään yksinyrittäjien osuuskunnissa, niin tunnetteko te muita yksinyrittäjien osuuskuntia kuin tämä meillä keskustelussa oleva Tykytyky?
Mirja Taipale:
Minä tietysti olen täällä Tampereen seudulla katsellut näitä, Tykytyky ja Kylä Group. Mutta esimerkiksi Kehräsaaressa toimii tällaisten pienten toimijoiden PikkuPutiikit-osuuskunta, jossa on käsityöalan yrittäjiä. He ovat kaikki yrittäjiä ja yhdistävä tekijä on yhteinen tila. Tampereella on esimerkiksi kampaajayrittäjien osuuskunta, Hius ja Meikki Fixor, onko heitä nyt tällä hetkellä kolme yrittäjää vai onko heitä neljä siinä. Nuutajärvellä taiteilijoiden Nugo, jossa idea on ollut se että he ovat perustaneet sen osuuskunnan siksi että sen kautta pyöritetään muun muassa myymälätoimintaa, jossa heidän tuotteitaan on myynnissä. Sinulla Disa paljon kontakteja, niin minkälaisiin yrittäjien osuuskuntiin olet törmännyt?
Disa Kamula:
No itse asiassa en ihan kauheasti. Kylä Group-osuuskunta on yksi, jonka kanssa me teimme yhteistyötäkin. Se oli valtavan hienoa. Toki minä olen perustanut myös toisen osuuskunnan vuosi sitten, Jälleenrakentajat-osuuskunnan, josta kuulemme ehkä myöhemmin. Yrittäjien osuuskuntia ei varmastikaan ole mallina niin tuttu. Kylä Group on oikeastaan ainoa mikä minulle tulee mieleen. Heidänkin kombinaatio on itse asiassa muuttunut sinä aikana kun minä olen heidät tuntenut ja sieltä on syntynyt uusia osakeyhtiöitä. Kun siinä osuuskunnassa tehdään hetki töitä, niin sitten se oma yritys ja liikeidea kirkastuukin ja pistetäänkin uusi yritys tulille ja lähdetään tekemään yritystoimintaa vähän uudessa muodossa.
Mirja Taipale:
Tuo oli tosi hyvä huomio, koska me puhuimme viime kerrallakin siitä. Miten osuuskunta voi toimia tässä mielessä tällaisena alustana sille idean kehittämiselle ja se yhteistyö voi johtaa siihen että siinä löydetään sitä, kun laitetaan erilaisia osaamisia yhteen. Siitä löytyykin, että hei tässä olisikin uusi mahtava liikeidea. Se on minun mielestäni osuuskunnissa sellainen aika tyypillinenkin. Yhtä lailla näissä yrittäjien yhteistyörakenteissa kuin henkilöjäsenten työosuuskunnissakin. Mitä ne parhaimmillaan mahdollistavat. Ei tämä yrittäjien yhteistyörakenteena ole mikään uusi malli. Mutta varmaan yrittäjien yhteistyörakenteena osuuskunta jää vähän piiloon, koska osuuskunta ei sinänsä välttämättä ole se toimija joka asiakkaalle myy, vaan se mahdollistaa yrittäjien keskinäistä yhteistyötä jollakin tavalla tai jotenkin tukee yrittäjien omaa liiketoimintaa. Niitä ei välttämättä tunnisteta.
Mutta onhan esimerkiksi Valomo tällainen iso IT-alan yritysten osuuskunta, joka on perustettu 2011. Se ei ole yksinyrittäjien, vaan ne kaikki olivat osakeyhtiöitä sen perustaessaan. Tällainen todella vanha, muistaakseni jo 80-luvulla perustettu, Suomen laukkuketju-osuuskunta, jossa on erilaisia laukkuliikkeitä ympäri Suomen. Tällainen joka ei myöskään asiakkaalle näy, Tekniset on kauppiasosuuskunta. Se on siis Tekniset-kauppiaiden yhteinen brändin ja markkinoinnin rakentamiseen, tällaiseen toimintaan perustettu. Energiapuoleltakin löytyy tällainen, Suomalainen Energiaosuuskunta, SEO. Best Western-hotelliketju on osuuskunta. Eli kyllä niitä löytyy jonkin verran, mutta ne eivät näy asiakkaalle eikä kuluttaja-asiakkaalle. Sillä tavalla me ei välttämättä niitä tunnisteta.
Jukka Peltokoski:
Pieni erottelujako voidaan tässä tehdä. Voi olla yrityksien perustamia ja yrityksien pyörittämiä osuuskuntia ja yrittäjien pyörittämä osuuskunta. Juridisesti ehkä sama asia, mutta toisaalta voi ajatella että eri asia sillä tavalla että voi olla yritysosakeyhtiö jossa on monia osakkaita ja osakeyhtiöt perustavat osuuskunnan ja tarjoaa näille yhtiöille palveluita. Tai voi olla tosiaan henkilöyrittäjien, yksinyrittäjien perustamia osuuskuntia, jotka tarjoavat henkilöyrittäjille, yksinyrittäjille puitteet toimia. Juridisesti kummassakin on Y-tunnuksista kyse, mutta hieman erilaisista Y-tunnuksista kuitenkin.
Itse sain sellaisen omakohtaisen kosketuksen yrittäjien osuuskuntaan, kun kävin laitattamassa selkäni kuntoon venäytettyäni sen. Kävin hierojalla täällä Tampereella hierontakeskus Valossa. Tuli ilmi, että se on osuuskunta. Siinä Valo pyörittää markkinointia, yhteistä tilaa ja infrastruktuuria, mutta hierojat toimivat siinä ammatinharjoittajina. Kukin on liittynyt osuuskuntaan toiminimenä tai yhden henkilön osakeyhtiönä. Mutta tosiaan siinä oli kyse tällaisesta puitteesta yhteiselle yritystoiminnalle ja itse kullakin on vähän erilaisia painopisteitä ja omia erikoistumisaloja. Varmaan vähän omia asiakkaitakin. Tosiaan osuuskunta tarjoaa toiminnalle yhteiset puitteet.
[Musiikkia]
Jukka Peltokoski:
Tässä tulikin jo välähdyksenomaisesti esille mitä ovat ne syyt miksi yksinyrittäjät perustavat osuuskuntia yrittämisensä yhteisiksi puitteiksi. Disa, mitä syitä teillä oli lähteä perustamaan Tykytyky-osuuskuntaa?
Disa Kamula:
Meidän syy perustaa Tykytyky-osuuskunta oli hyvin käytännönläheinen. Se lähti markkinointiyhteistyöstä ja siitä että haluttiin tuoda meidän kaikkien osaamista isosti esille. Tehtiin yhteinen video eli sellainen markkinointimateriaali joka olisi ollut meille jokaiselle yksinyrittäjänä iso investointi. Mutta kun me saimme se pienennettyä, että saimme tehtyä yhteisen videon ja yhteinen osuuskunta, niin meidän kulut tavallaan pieneni. Tämä oli ihan käytännön syy miksi me lähdettiin alun perin sitä osuuskuntaa perustamaan. Se oli sen yhteistyön alku. Eli saatiin niitä alkuinvestointeja pienennettyä. Sen jälkeen se tietysti kehittyi, toiminta muuttui ja sitä kehitettiin yhdessä. Mietittiin erilaisia palveluita ja tosiaan käytiin palvelumuotoiluprosessi myöskin yhdessä läpi. Siinä Kylä Group oli meitä auttamassa ja saatiin siihen osuuskuntana tällainen Business Finlandin innovaatioseteli.
Yksin me tuskin olisimme sitä välttämättä saaneet, mutta yhdessä me saimme myöskin tällaisen edun, joka taas poiki meille isompia mahdollisuuksia edistää meidän osuuskunnan toimintaa, jotka osaltaan kaatuivat koronaan. Eli kun kaikki tapaamiset kiellettiin, niin sitten täytyi löytää taas uusia keinoja. Senkin jälkeen kun pandemia iski, silti meidän oli kolmestaan helpompi miettiä, että hei mitäs me nyt tehdään ja lähteä miettimään uutta vaihtoehtoa. Nyt me olemme käyneet neuvotteluja myös siitä, että me yhdistyttäisiin tällaiseen isompaan toimijaan. Eli me olemme kolmikkona marssineet, raivattu tietä, meille kaikille yhdessä, raivattu uusia mahdollisuuksia. Mutta vielä eivät ole nimet paperissa, niin en kerro sen enempää [nauraa].
Jukka Peltokoski:
Hyvä niin. Kuulostaa siltä, että sen lisäksi että kyse on tällaisesta resurssien optimoinnista ja laskelmoinnista että voidaan yhdessä markkinoida ja lasketaan että se on halvempaa, niin sen lisäksi kyse on siitä että löydetään yhteisiä ja uusia ideoita. Teillä on yhteinen tuotekehittely ollut siinä kyseessä myös. Olisiko myös niin, että löysitte jotakin synergiaa tai henkistä tukea toisistanne, että ei tarvitse yksin yrittää?
Disa Kamula:
Todellakin. Se on varmasti ollut se kaikista isoin rikkaus matkan varrella. Me olemme pitäneet äärimmäisen hyviä strategiapäiviä yhden meidän osuuskunnan jäsenen kesämökillä. Sitä kautta me olemme oppineet tuntemaan toisiamme ja sitä että me emme ole kilpailijoita, vaan me olemme aidosti yhteistyökumppaneita. Eli me emme ole saman alan ihmisiä, vaan me olemme samankaltaisten alojen ihmisiä, mutta meillä jokaisella on oma näkökulma siihen palveluun mitä me tuotetaan. Se on ollut tosi hedelmällistä.
Mirja Taipale:
Tuo kuulostaa tyypilliseltä minun mielestäni. Useinhan kun perustetaan yritysten ja yrittäjien yhteistyörakenteita voi olla takana, niin kuin teilläkin siinä aloituksessa, että saatiin tehtyä jotakin sellaista mihin oman yrityksen varat eivät olisi riittäneet. Eli säästetään kustannuksia. Sehän on monessa pienessä, esimerkiksi PikkuPutiikissakin on kyse siitä että kukaan heistä ei pystyisi kivijalkakauppaa itse vuokraamaan. Mutta kun on yhteinen tila, niin silloin kustannukset per yrittäjä laskevat.
Samaten siinä kampaajayrittäjien osuuskunnassa, Hius ja Meikki Fixor, jokainen on yrittäjä, mutta osuuskunta tarjoaa puitteet eli tilan joka on isompi ja he saavat sillä tavalla siihen kustannussäästöjä. Mutta myös kun he tekevät hankintoja, kun he ostavat tukusta he ostavat yhteisesti. Kyllähän yrittäjienkin yhteistyörakenteessa on jokin yhteinen, ei siellä välttämättä edes tehdä kauheasti yhteistä liiketoimintaa. Jos ajattelee esimerkiksi Valomoa, niin heidän taustallahan oli alun perin se että heitä harmitti se että he eivät kyenneet osallistumaan johonkin kunnan tai valtion isoon kilpailutukseen yksin. Mutta kun he perustivat osuuskunnan, niin osuuskunta on se itsenäinen, juridinen toimija. Ja onhan muitakin tällaisia, esimerkiksi sosiaalipalveluiden tuottajia jotka osallistuvat Kelan kilpailutuksiin. Niissäkin voi taustalla olla juuri, että perustetaan siihen yhteinen yhtiö joka vastaa juuri siihen tarpeeseen.
Disa Kamula:
Jos saan kommentoida vielä täältä. Minulla on elävästi mielessä Mirja sinun sanat silloin kun me aloitettiin meidän osuuskuntamme perustamista. Että tämä osuuskunta on meidän yhteinen traktori. Eli se tulee sieltä maanviljelyksestä, että historia tavallaan on siinä että kun traktorin hankkiminen oli niin iso investointi jokaiselle yksittäiselle maanviljelijälle, niin sitten maanviljelijät perustivat osuuskunnan, jotta voitiin hankkia yksi yhteinen traktori jota kaikki saivat käyttää. Tämä on minun mielestäni niin selkeä metafora sille, että pitää vain määrittää mikä on se sinun traktorisi.
Mirja Taipale:
En muistanut tuota, mutta olen varmaan käyttänyt tätä muillekin. Siellä on jokin mitä kaikki tarvitsevat. Ja silloin osuuskunta voi tosi helposti vastata siihen tarpeeseen.
Jukka Peltokoski:
Traktori on mainio viittaus sikälikin, että maatalousyrittäjäthän olivat perinteisesti perustaneet osuuskuntia yrittäjinä tuottamaan maitoa tai ylläpitämään traktoria tai jotakin muuta maatalousyrittämisen tarvitsemaa palvelua. Siinä mielessähän yksinyrittäjien osuuskuntaidea, mitä me tässä nyt pyöritellään, ehkä liittyen palvelualoihin ja enemmän asiantuntija- ja luoviin aloihin, nämä meidän esimerkit tulevat ehkä tällaisilta saroilta enemmän, se on ikään kuin traktorin pyörän uudelleen keksimistä. Mutta osuuskuntaliikkeen pitkästä perinteestä löytyy yrittäjien osuuskuntia ja osuuskunnat ovat tarjonneet yrittäjille yrittäjinä mahdollisuuksia.
Toisaalta minusta kuulostaa hyvin samalta mistä me keskustelimme työosuuskuntien kohdalla. Työosuuskuntia perustetaan hyvin samanlaisin ajatuksin ja motiivein. Ei tarvitse yksin yrittää työllistyä, voidaan yhdessä työllistyä ja kehittää jotakin tuoteideaa tai voi olla monenlaista osaamista jota tuotteistetaan työosuuskunnan puitteissa. Se on monialainen osuuskunta, mutta työllistytään tosiaan työsuhteessa osuuskuntaan. Saadaan yhteisiä resursseja sille yhteiselle työnteolle ja pyöritetään yhdessä yritystä sen oman yhteisen työllistymisen hyväksi. Saadaan henkistä tukea, inspiraatiota, ideoita, ratkotaan ongelmia tehokkaammin yhdessä kuin mihin yksin kykenisi. Voidaan ottaa vastaan isompia produktioita, yhdessä voidaan vastata johonkin tilauksiin tai kilpailutuksiin mihin yksin ei kykenisi.
Ja varmaan samalla tavalla kuin työosuuskunnissa, niin myöskin yrittäjien osuuskunnissa täytyy miettiä minkälainen porukka, minkälainen sommitelma yrittäjiä siihen kyseiseen osuuskuntaan kannattaa hankia, että täydennetään toisia eikä tule ehkä keskinäistä kilpailua, vaan se on orgaaninen kokonaisuus ja toimii yhdessä.
Mirja Taipale:
Voisin sen verran palata tuohon, että kyllä osuuskunnissa voivat olla myös kilpailijoita. Se voi mahdollistaa sen, että minä pystyn yksin näin paljon, mutta en pysty ottamaan noita asiakkaita, koska en pysty heille tuottamaan sitä. Mutta jos minä nyt otan tuon joka tekee tätä samaa ja me yhdistämme eli jos vaikka nyt valmistettaisiin jotain, niin pystymmekö me hankkimaan vaikka jokin kone yhdessä, jota molemmat voivat käyttää? Eli kilpailijat voivat olla yhdessä huomattavasti vahvempia kuin yksin. Mutta toki, oli se sitten yrittäjien, yritysten tai henkilöjäsenten osuuskunta, kun osuuskunnan perus periaatteisiin kuuluu yhdessä tekeminen, demokraattisuus ja yhdessä asioiden eteenpäin vieminen, niin samat periaatteet siellä täytyy miettiä taustalle. Ketkä tätä perustavat ja miksi lähden tähän mukaan.
[Musiikkia]
KSL-podcast.
Jukka Peltokoski:
Mennään perustamiskysymykseen vähän tarkemmin. Työosuuskuntia kun perustetaan, niin yleensä huolehditaan että perustajajäseniä on vähintään seitsemän, että ei pakolla määritytä yrittäjiksi sen omistusosuuden perusteella. Pidetään huolta myös työsuhteen muodosta, että osuuskunta toimii työnantajana ja osuuskunnassa työllistytään työntekijöinä. Kun perustetaan yrittäjien osuuskunta, niin silloin tietenkään tätä yrittäjyyskysymystä ja sen pakkomäärittelemisen välttelemistä ei tarvitse miettiä, koska lähtökohtaisesti ollaan yrittäjinä perustamassa yhteistä yritystä. Onko joitakin muita asioita mitä yrittäjien osuuskuntaa perustettaessa erityisesti täytyy miettiä, joitakin sellaisia asioita jotka ovat ominaisia juuri yrittäjien osuuskunnan perustamiselle?
Mirja Taipale:
Riippuu minkälaiseen tarpeeseen se osuuskunta vastaa. Siinä täytyy olla se näkökulma, että mihin rahaa liikkuu, minä sanoisin näin.
Disa Kamula:
Joo.
Mirja Taipale:
Että meneekö se sieltä niiltä yrittäjiltä osuuskuntaan vai meneekö se sieltä osuuskunnasta yrittäjille.
Disa Kamula:
Me määrittelimme tosi tarkasti alussa kaikki asiat, miten, miksi ja niin edespäin ja meillä on hyvät säännöt. Mutta mitä me emme ihan tarkasti määritelleet oli se että haluammeko me niin että osuuskunta on vain meidän markkinointikanavamme eli että me jaamme niitä kustannuksia, onko se sen tarkoitus. Kun meillä on tavallaan luovan alan palvelun osuuskunta, niin me pystymme tekemään samoja asioita sekä sen osuuskunnan kautta yhdessä, mutta myös jokainen yksin erikseen.
Tässä on tavallaan se valinnan paikka. Haluaako porukka tukea sitä osuuskuntaa ja laskuttaa työn osuuskunnan kautta vai haluaako laskuttaa vain suoraan oman yrityksen kautta? Tämä on sellainen asia mikä pitää sen porukan kanssa sitten vain sopia. Koronan myötä tuli itse asiassa sellainen tilanne, että me olisimme halunneet hakea osuuskunnallekin tukea, että olisimme voineet tehdä asioita osuuskunnan kautta. Mutta koska me emme olleet työllistäneet itseämme sen osuuskunnan kautta eli se ei ollut maksanut meille palkkaa, vaan me olimme aina laskuttaneet, niin se ei ollutkaan mahdollista. Tässä tuli tavallaan juuri se että täytyy miettiä tosi tarkkaan, että halutaanko osuuskunnassa olla töissä ja halutaanko siitä tehdä tällainen työosuuskunta, vaikka se olisikin yrittäjien perustama. Vai onko se niin, että se toimii vain sellaisena laskutuskanavana, jolloin se on helppoa ja yksinkertaista, kun laskut vain siirtyvät yrityksestä toiseen. Vai halutaanko olla molempia ja haluavatko kaikki osuuskunnan jäsenet olla työsuhteessa vai haluavatko he pyörittää sen oman yrityksensä kautta kaikki palkkatulot. Tämä on sellainen kysymys mitä kannattaa miettiä.
Jukka Peltokoski:
Voin kuuntelijalle tässä vaiheessa täsmentää, että kun me puhumme laskuttamisesta, niin me puhumme siitä että yritys laskuttaa toista yritystä. Eli yksinyrittäjä Y-tunnuksena laskuttaa osuuskuntayritystä. Kun me puhumme palkanmaksusta, niin puhutaan siitä että joku työllistyy osuuskunnassa ja osuuskunta sen työntekijän työnantajana maksaa palkan. Siinä palkanmaksu ja laskuttaminen ovat kaksi eri termiä, jotka tässä ovat pelissä. Saattaa herättää hämmennystä, että eikö se ole laskuttaminen kuin laskuttaminen tai palkka kuin palkka. Näin tosiaan ei ole. Kyse on siitä, että toisessa on Y-tunnusten välisestä asiasta kyse tai toisessa on työntekijän ja työnantajan välisestä asiasta kyse.
Disa Kamula:
Tähän vielä juridinen seikka, joka tuli itse asiassa kirjanpitäjän kautta. Kun yksinyrittäjä osakeyhtiössä on omistajayrittäjä ja kun omistajayrittäjä maksaa itselleen palkkaa omistamastaan yrityksestä, niin sen palkanmaksuprosessi on hieman erilainen kuin se että tämä yrittäjä maksaisi palkkaa työntekijälle. Tämä on varmaan yksi syy myöskin siihen miksi Suomessa on paljon yhden hengen osakeyhtiöitä. Siinä tämä yrittäjä itsessään on hieman erilaisessa asemassa. Tällainen juridinen seikka kannattaa myöskin ottaa huomioon.
Jukka Peltokoski:
Voitko vielä täsmentää, millä lailla erilaisessa asemassa?
Disa Kamula:
Siinä työnantajan sivukulut ovat pienemmät omistajayrittäjällä kuin se että jos maksaisit palkkaa työntekijälle, jolloin itsesi palkkaaminen on edullisempaa kuin työntekijän palkkaaminen. Ehkä tämä oli se mitä se tarkoittaa suomeksi.
Jukka Peltokoski:
Eli yrittäjän palkkaan ei kohdistu samanlaisia niin sanottuja sivukuluja kuin työntekijän palkkaan. Puhutaan TYEL:stä ja erilaisista vakuutusmaksuista. Mutta tosiaan niiden selvittäminen on oma asiansa. Mutta kun työosuuskunnassa työllistytään, niin täytyy ottaa selvää vakuutusyhtiön kanssa minkälaisia niin sanottuja työnantajan sivukuluja palkanmaksuun sisältyy. Sitten kun yksinyrittäjänä maksetaan itselle yrittäjän tuloa, niin siihen sisältyvät omanlaisensa sivukulut ja velvoittavat maksut. Kuitenkin kun yrittäjät perustavat osuuskuntaa, eikö niin että silloin Y-tunnukset perustavat Y-tunnuksen? Ei ole niin, että henkilöt perustavat osuuskunnat, vaan tosiaan yritykset perustavat yrityksen? Vai onko jotenkin toisin?
Mirja Taipale:
Ei, jos perustamisvaiheessa yritykset sen perustaa, niin perustamispapereihin tulevat perustajien nimet ja heidän Y-tunnuksensa.
Disa Kamula:
En nyt muista ihan tarkkaan miten meillä on. Tämä on ehkä sellainen, että me olemme tavallaan henkilöinä, mutta siellä on kyllä mainittu myös Y-tunnukset ja yritykset. Siellä täytyy olla tavallaan sen yrityksen edustaja nimettynä.
Mirja Taipale:
Joo, niin täytyy, kuka on sen yrityksen se kellä on oikeus toiminimen kirjoittamiseen. Eli jos on toiminimiyrittäjä, niin hän on silloin se. Mutta esimerkiksi jos on osakeyhtiö jossa on useampia osakkaita, niin kellä siellä on se nimenkirjoitusoikeus, onko se hallituksen puheenjohtajalla, toimitusjohtajalla tai miten se on määritelty. Tähän voisi lisätä, kun tätä aina silloin tällöin kysytään, se että jos esimerkiksi osuuskuntaan liittyy vaikka jokin osakeyhtiö, niin se ei tarkoita että kaikki osakeyhtiön osakkaat olisivat sen osuuskunnan jäseniä. Vain se osakeyhtiö on se juridinen toimija, joka se jäsen on. Eli niistä osakeyhtiön omistajista ei tule osuuskunnan jäseniä eikä heidän työntekijöistään.
Jukka Peltokoski:
Sama asiahan on, kun jokin yhdistys liittyy osuuskuntaan, mikä on ihan yhtä lailla mahdollista. Silloin sen yhdistyksen jäsenet eivät suinkaan tule osuuskunnan jäseniksi, vaan nimenomaan se yhdistys tulee osuuskunnan jäseniksi. Ihan sama jos yritys liittyy osuuskuntaan, niin se yritys on osuuskunnan jäsen, mutta eivät kaikki sen yrityksen osakkaat. Mutta onko tässä mitään eroa, kun puhutaan yksinyrittäjistä eli henkilöyrityksistä, jotka ovat toiminimiä tai yhden osakkaan osakeyhtiöitä? Onko niissäkin ihan selkeästi se yritys osuuskunnan jäsen eikä se henkilö joka on se yritys joka on osuuskunnan jäsen? Onko niin, että Y-tunnukset ovat sen osuuskunnan omistajia? Mikä sen henkilön suhde siihen osuuskuntaan on sen Y-tunnuksen takana, juridisesti kun puhutaan toiminimistä tai yhden osakkaan osakeyhtiöistä eli henkilöyrityksistä?
Mirja Taipale:
Yritysmuodollahan on siinä merkitystä. Jos se on osakeyhtiö, niin osakeyhtiö on itsenäinen oikeushenkilö joka on erillään omistajastaan. Toki se omistaja edustaa sitä osakeyhtiötä osuuskunnassa jos se on tällainen niin kuin Disa, että yhden hengen osakeyhtiö. Mutta jos on kyse yksityisestä elinkeinoharjoittajasta ja toiminimestä, niin sittenhän siinä tulee se näkökulma, että se on verotuksellisesti eri. Yksinyrittäjä, toiminimiyrittäjä, hänen omat tulonsa ovat yhtä kuin hänen yrityksensä tulot. Mutta yksinyrittäjä, toiminimiyrittäjäkin, liittyessään tällaiseen yrittäjien yhteistyörakenteeseen yleensä liittyy siihen nimenomaan Y-tunnuksella. Se on se Y-tunnus millä hänet identifioidaan sen osuuskunnan jäseneksi.
Disa Kamula:
Minä luulen, että tähän liittyy sellainen identiteettikriisi mikä yrittäjällä ja omalla, ainakin mulla on ollut [naurahtaa]. Missä on minä, Disa Kamula ja missä on minun yritykseni, Disa Kamula oy ja missä näiden kahden raja menee? Se on aina haastavaa erottaa tavallaan se. Mutta se on ehkä ihan hyvä muistaa, että on tavallaan kaksi hattua. On osakeyhtiöhattu ja oma hattu. Molemmilla voi toimia. Mutta osuuskunta kun on, niin silloin se yritys on olemassa siellä ja toimit sen yrityksesi hyväksi.
[Musiikkia]
Jukka Peltokoski:
Mietitään vielä hetki rahaa. Follow the money. Se perimmiltään paljastaa minkälaisesta yritystoiminnasta on kyse, oli kyse sitten työosuuskunnasta tai yrittäjien osuuskunnasta. Se ehkä myös liittyy siihen, että minkälaisia rooleja, tässä tapauksessa osuuskunta ja yrittäjät, siinä osuuskunnassa voi saada. Jos osuuskunta myy yrittäjien työtä ja laskuttaa asiakasta, vai laskuttaako sitä asiakasta siis se osuuskunta vai yrittäjä ja miten tämä kuvio menee? Kuka siinä myy, kuka laskuttaa ja ketä, miten se raha kiertää? Mitä mahdollisuuksia on?
Mirja Taipale:
Lähtökohtaisesti sanon, että jos se osuuskunta on perustettu sitä varten että jotakin yrittäjien jotakin tiettyjä tuotteita ja palveluita myy, niin silloin se osuuskunta on se joka sen laskuttaa. Useinhan näissä yhdistetään sitä, että siellä voi olla usean eri yrittäjän palvelua, tuotetta ja asiakas ei välttämättä edes tiedä ketkä kaikki sen tekemiseen ovat osallistuneet. Mutta toki ne ovat keskeisiä asioita miettiä osuuskunnissa. Mitä tehdään vain sen osuuskunnan kautta, mihin Disakin viittasi aikaisemmin. Mitkä tuotteet ja palvelut myydään vain sen osuuskunnan kautta ja mitkä ovat sellaisia että yrittäjä voi myydä itse. Tarkoitan esimerkiksi sellaista tilannetta, että joku haluaa ostaa osuuskunnalta jotakin, osuuskunta tekee sitten jonkin tarjouksen. Asiakas ei hyväksy sitä, mutta sitten joku osuuskunnan jäsenistä menee sivuovesta ja tarjoaa sitä itse. Eli nämä ovat tällaisia sopimusasioita mitä osuuskunnan perustamisvaiheessa on keskusteltava ja koko sen toiminnan ajan, kun liiketoiminta kuitenkin muuttuu ja toimintaympäristöt yrityksillä muuttuvat. Se että mitä osuuskunnassa tehdään, mitä siinä ei tehdä.
Jukka Peltokoski:
Työntekijyyteenhän liittyy kilpailukielto omaa työnantajaa vastaan, ei voi yhtä aikaa olla työsuhteessa ja samaa työtä myydä kilpaillen työnantajaa vastaan. Varmaan tällainen samanlainen asia pitää ottaa huomioon myöskin yrittäjien osuuskunnissa. Jos jotain tuotetta tai palvelua myydään yhteisyrityksenä, niin silloin se yhteisyritys myy sitä ja laskuttaa sen asiakkaalta ihan niin kuin mennään kauppaankin, me maksetaan sille kaupalle jonka tiskillä ollaan ja ketkä on tuottajia takana saavat sen mukaan mitä siellä sisäisesti on asiasta sovittu ja miten lasketaan korvaukset. Mutta ei voi tehdä kahta liiketoimintaa yhtä aikaa tai ainakin se johtaa varmaan riitoihin. Yrittäjiä ei varmaankaan koske juridisesti tällainen kilpailukielto, mutta se varmaan täytyy sopia siinä yritystä yhteisesti perustettaessa.
Mirja Taipale:
Kyllä, siitä on syytä sopia kirjallisesti, miten näitä asioita katsotaan.
Disa Kamula:
Joo, me ei tehty siinä vaiheessa kun me perustimme mitään kilpailukieltosopimusta, vaan se keskusteltiin. Kun on kolmen ihmisen osuuskunta, niin tiedetään aika hyvin mitä tapahtuu ja se perustuu kuitenkin myös keskinäiseen luottamukseen. Se osuuskunta on yhteinen asia ja niistä keskustellaan. Voi olla myös tilanteita, että jos ei tiedä, kysyy. Hei laskutetaanko tämä osuuskunnan kautta vai laskutanko oman yritykseni kautta, niin se on aina hyvä vinkki myös. Jos et tiedä, kysy sun kavereilta osuuskunnassa miten toimitaan.
Jukka Peltokoski:
Toisaalta osuuskunta voi tarjota vaikka yhteistä toimitilaa ja kukin yrittäjä siellä toimii yrittäjänä ja laskuttaa omalla toiminimellään tai osakeyhtiöllään omia asiakkaitaan. Yhteistä on ainoastaan vaikka se tila jota yhteinen osuuskunta siinä pyörittää ja tarjoaa toiminnan puitteiksi. Tosiaan roolitukset voivat olla erilaisia.
Jos mietitään vielä sitä tapausta jossa yrittäjinä perustetaan yhteinen yritys, osuuskunta. Se yritys myy tuotteita ja palveluita joita nämä yrittäjät siinä yhteisessä yrityksessä tekee ja se yritys laskuttaa asiakasta. Sitten se yritys maksaa yrityksessä toimiville yrittäjille eli tapahtuu sen yrityksen sisällä Y-tunnusten välistä rahan siirtoa. Onko siinä vaarana, että maksetaan kahteen kertaan veroja, ensin ALV:it asiakkaalta ja sitten ALV:it vielä osuuskunnan ja toiminimen, tai osuuskunnan ja osakeyhtiön, välillä? Miten se kuvio menee?
Disa Kamula:
Siinä on kaksi vaihtoehtoa. Osuuskunta maksaa joko palkkaa tai laskun. Joko tai. Silloin jos mennään laskukuviolla, niin asiakkaalta laskutetaan ALV ja myös se omistajayritys ikään kuin laittaa laskuunsa ALV:in. Nehän tulee ALV-palautuksina eli ne ALV:it menee siellä ikään kuin omaa reittiään.
Mirja Taipale:
Jos yrittäjän työtä, palveluita tai tuotteita on osuuskunta myynyt, niin hän lähettää osuuskunnalle laskun. Siinä on arvolisävero, mutta kun arvolisäverohan on siis vero jonka yritys perii kuluttaja-asiakkaalta verottajan puolesta, niin näissä yritysten välisissä laskutuksissa se ALV kulkee siellä, mutta kun yritys voi taas vähentää näitä arvolisäveroja, niin ei tule tuplasti laskutettua.
Jukka Peltokoski:
Tosiaan osuuskunta maksaa joko laskun mukaan jäsenyritykselle tai sitten osuuskunta työllistää jäsenyrityksen henkilöä palkkasuhteeseen osuuskunnassa. Kyllähän se selviää, kun sitä aikansa miettii. Tuleeko teille vielä mieleen jotakin tästä rahapuolesta tai yritysten välisen sopimisen ja sopimuksen puolesta?
Disa Kamula:
Ehkä sellainen, että siinä vaiheessa kun laskutuksia tehdään, niin näissä molemmissa mun osuuskunnissa on päätetty prosenttiosuus mikä jää osuuskunnalle. Eli osuuskunnankin pyörittämiseen tarvitaan rahaa, niin sitten kun niitä toimeksiantoja saadaan, niin yhdessä kannattaa määritellä että mikä on se prosenttiosuus. Jos myyntihinta on tämä, niin siitä prosenttiosuus X on se mikä jää osuuskunnalle ja sen jälkeen loppuosa on mahdollista joko laskuttaa tai maksaa palkkana. Se kannattaa pitää mielessä. Ja se on ihan sopimusasia, että onko se 1, 5, 20 vai 25 %, mikä sen osuuskunnan tarkoitus sitten on.
Mirja Taipale:
Erittäin hyvä huomio. Kun on yrittäjien yhteistyörakenteesta kyse, ollaan perustettu yhteinen osuuskunta, niin sillä osuuskunnallakin automaattisesti alkaa olla kiinteitä kuluja. Omistajathan ne kulut kattavat, mutta asiakkaalta ne täytyy saada. Mutta juuri se, että paljonko jää osuuskunnan kiinteiden kulujen kattamiseen. Se on ihan pelkkää laskemista paljonko sinne täytyy jäädä, mutta se pitää aina asiakkaalle annettavassa hinnassa huomioida. Ei huomioida vain sen yrittäjän joka sitä tekee omia kuluja, vaan myös osuuskunnan kulut. Siellä vähintään on tilitoimisto, kirjanpito, pankkitili ja voi olla jotakin vakuutuksia, vastuuvakuutuksia tai muuta vastaavaa, mistä ne yhteisen yrityksen kustannukset syntyy.
Jukka Peltokoski:
Kaikkiin yrityksiin liittyy kiinteitä kuluja ja kehittämiskuluja. Ne täytyy jonkinlaisena palvelumaksuna siitä rahaliikenteestä pidättää yritykselle eikä maksaa laskuina tai palkkoina ulos. Mutta kuvio voi rakentua eri tavoin.
[Musiikkia]
KSL-podcast.
Jukka Peltokoski:
Lähdettiin liikkeelle yksinyrittäjien muotokuvasta. Moninainen heterogeeninen joukko, sosiaalinen tilanne vaihtelee laidasta laitaan ja yksinyrittäjät toimivat monenlaisilla eri aloilla. Yksi syy yhteisten yritysten osuuskuntien perustamiseen selvästi on se että ei tarvitse ihan yksin yrittää. Voi tehdä joitakin asioita halvemmalla yhdessä ja saa tukea ja turvaa. Voi kehittää yhteisiä tuoteideoita ja vastata suurempiinkin tilauksiin. Voidaanko yrittäjien osuuskunnasta puhua jonkinlaisena yksinyrittäjien järjestäytymisenä? Yrittäjäthän eivät voi ammattiliittoa perustaa. Se katsottaisiin kartelliksi. Mutta onko yhteisyrityksissä, osuuskunnissa jonkinlaista järjestäytymisen makua?
Disa Kamula:
No joo, sanoisin että on. Tuossa Pellervon päivänä oli osuuskuntaliike Pellervon hieno webinaari, jossa oli Lihakunnan edustaja. Kyllähän osuuskuntakin voi olla aika valtava. Se voi palvella hyvin moniakin yrittäjiä. Ehkä sekin on itse asiassa yksi esimerkki yrittäjien osuuskunnasta, joka on tuotantotalouden osuuskunta ja pitkäikäinen. Kyllä minä näkisin, että siinä on sellainen mahdollisuus järjestäytymiseen. Siinä on potentiaalia siihen että kaikki osuuskunnan jäsenet myöskin oikeasti panostavat siihen, koska he ovat nimenomaan yrittäjinä siinä. Heidän oma liiketoimintansa riippuu siitä, että myös osuuskunta menestyy. Joo’o, kiinnostava ajatus. Mitäs mieltä olet, Mirja?
Mirja Taipale:
Kyllä minä ajattelen ihan samalla tavalla. Sitten kun se lähtee kasvamaan, niin kyllähän siinä tulee. Ajattelen, että jos olisin yksinyrittäjänä jossakin osuuskunnassa johon tulee muita yksinyrittäjiä, niin saattaahan se meidän yhteinen nimittäjä olla juuri se että meidän sanaa kuullaan enemmän, meillä on enemmän painoarvoa. Juuri niin kuin sanoit, Disa, niin kyllähän se tulee maatalouspuolelta. Maatalousyrittäjät ovat perustaneet osuuskuntia ja niiden osuuskuntien tehtävä on viedä tuottajayritysten tuotteita myyntiin ja jatkojalostukseen. Kyllähän kaikissa isoissa yritysten yhteistyörakenteissa on aina sellainen, onhan yrityksen tehtävä huolehtia siitä. Osuuskuntalakikin edellyttää, että osuuskunnan pitää hoitaa jäsentensä asioita, sen osuuskunnan asioita, niin että siitä osuuskunnasta on jäsenillensä hyötyä. Näkisin, että kyllähän siinä on.
Disa Kamula:
Toinen esimerkki mikä tuli mieleen oli osuuskunta Lilith, joka on nimenomaan taide- ja kulttuurialojen työosuuskunta. Mutta sitten kun joku avaa sen pelin, niin sitten niitä kiinnostuneita osuuskuntien jäseniä onkin itse asiassa yllättävän paljon. Minun mielestäni olisi kutkuttavaa perustaa taiteilijayhdistysten yhteinen osuuskunta, jossa eri taiteilijajärjestöt pystyisivät esimerkiksi ostamaan ’’traktorikseen’’ sen yhteisen tuottajan, joka palvelee näitä viittä tai kuutta taiteilijayhdistystä ja on ikään kuin se heidän yhteinen, markkinoi ja viestii heidän kaikkien toimintaa. On ikään kuin yhden päivän töissä jokaisella. Jokin tämän tyyppinen, että minkä tarpeen se osuuskunta ratkaisee, tällaiseen olen sitä itse mietiskellyt. Ei ole vielä sellaista kukaan perustanut. Jos joku kuuntelija idean haluaa napata, niin pistäkää ihmeessä tulille.
Mirja Tapiola:
Tosi hyvä idea. Tästä samasta minulle tulee mieleen se mitä yritin jo 10 vuotta sitten Ideaparkissa edistää. Siellä oli paljon yksinyrittäjiä, käsityöläisiä ja kaikkia tällaisia. Jos he perustaisivat osuuskunnan ja se osuuskunnan ainoa tehtävä on palkata yksi henkilö joka voisi heille tehdä vapaapäiviä tai tuurata, silloin yksi ihminen voisi saada siitä kenties lähes kokoaikaisen työn. Se kustannus yhdelle yrittäjällehän tulisi huomattavasti pienemmäksi. Mutta en tiedä tällaista mallia, ehkä se on vähän liian radikaali edelleen jollakin tavalla. Miten yritykset voisivat tällaisia yhteisiä ihmisiä palkata. Eihän se mikään helppo juttu ole, minkälaisiin kaikkiin tapauksiin tällainen osuuskunta joka yrittäjien yhteistyörakenteena toimii vois vastata.
Jukka Peltokoski:
Työosuuskuntien kentällä on puhuttu edunvalvonnan kysymyksestä, että kun on prekaaria porukkaa joka työllistyy erilaisissa silppu-, pätkä- ja projektiluontoisissa työsuhteissa, niin sitten kokoaa omanlaista porukkaa enemmän yhteen. Vaikka yhteisiin osuuskuntiin, niin voidaan ehkäistä sitä että kaikkia kilpailutetaan yksistään toisiaan vastaan ja joutuu erilaisiin mielivaltaisiin tilanteisiin. Siinä saa toisista tukea, neuvoa ja avunantoa kun toimitaan enemmän yhdessä. Onko tällaista yrittäjien joukossa, että voidaan pitää yhteisiä puolia tai ehkäistä sitä että markkinat myllyttävät ja heittelevät ja on turvattomassa asemassa yksin yrittäjänä markkinoitten tyrskyissä?
Disa Kamula:
Tähän ehkä kommentoisin sen, että yrittäjien edunvalvonta menee kuitenkin näiden yrittäjäjärjestöjen, niin kuin Pirkanmaalla on Pirkanmaan yrittäjät, ja niiden alajärjestöt, Tammerkosken yrittäjiin kuulun itse. Edunvalvonta ja kaikki tämä, siihen tehtävään on jo olemassa tahot. Mutta se että yrittäjäjärjestöt ajaisivat myös osuuskuntien ja osuuskuntayrittäjien etua ja olisivat tietoisia osuuskuntayrittäjyydestä, niin ehkä siellä on petraamisen paikkaa. Myöskin tämä Pellervo, että on olemassa myöskin osuuskuntayrittäjien oma yhteisö. Mä luulen, että on ehkä jokin sellainen sukupolven vaihdos tapahtumassa, että nyt nuoria osuuskuntayrittäjiä miettimään ja kehittämään osuuskunta mallia, mihin kaikkeen sitä voidaankaan käyttää.
Jukka Peltokoski:
Pellervo on avautunut uuden polven osuuskunnille selvästikin ja kiinnostunut avautumaan osuustoimintakeskuksena laajemmin. Siellä on oltu hyvin kiinnostuneita uudesta työosuuskunta-, ja varmasti yrittäjien osuuskunta- ja tällaisesta pienosuuskuntakentästä. Jonkinlaisesta osuuskuntien uudelleen keksimisestä ja uuden polven osuuskunnista.
Disa Kamula:
Joo, toinen asia mikä minun piti vielä kommentoida osuuskuntaliikkeeseen on se että ehkä yksi syy siihen miksi osuustoiminta on nyt nousussa on se että sehän on jakamistalouden edelläkävijä. Sehän on suoraan liiketoimintamalli sille miten jakamistaloutta voidaan edistää. Nyt on koko tämä ekososiaalinen muutos, mitä me tässä eletään ja mitä meidän on tehtävä, se edellyttää jakamistaloutta. Osuuskunta antaa sille aivan täydellisen mallin, kokemuksen ja pitkän perinteen. Nyt on osuuskuntaliikkeen satavuotisjuhlavuosi, että ei tätä pyörää nyt keksitä, vaan se keksitään uudestaan. Eli lähdetään vaan ajelemaan sillä.
Jukka Peltokoski:
Pitkät perinteet Suomessa, kyllä. Ja maailmalla toki myös jakamistalouden pioneeri. Tänään on keskusteltu yrittäjien osuuskunnasta, erityisen yksinyrittäjien näkökulmasta. Yksinyrittäjän ei osuuskunnassa tarvitse yrittää yksin, vaan voi pyörittää yritystä yhdessä. Voi jakaa yhteisiä resursseja ja kehittää yhteisiä tuoteideoita ja saada tukea, turvaa ja inspiraatiota yhdessä tekemisestä. Kiitoksia tämän päivän keskustelusta, Mirja Taipale.
Mirja Taipale:
Kiitos, Jukka. Ja kiitos, Disa.
Jukka Peltokoski:
Ja kiitoksia, Disa Kamula.
Disa Kamula:
Kiitos, Jukka ja Mirja. Oli ilo keskustella kanssanne.
Jukka Peltokoski:
Kiitos. Kiinnostava keskustelu yrittäjien osuuskunnasta teidän kanssa. Kohti uusia osuuskuntia ja uusia osuuskuntapodcasteja.
[Musiikkia]
KSL-opintokeskus.
