Osku podkussa -podcastin toisella tuotantokaudella viemme sinut osuuskuntien ja kestävän tulevaisuuden äärelle. Tarkastelemme suomalaisia pienosuuskuntia reilun ja kestävän talouden rakentajina. Nostamme esiin kiinnostavia osuuskuntia ja niiden toimijoita uuden osuuskuntaliikkeen aallon harjalta.
Tämä on Kulttuuriosuuskunta TRELMU tuottaa elävää kulttuuria -jakson tekstivastine
Voit kuunnella jakson Soundcloudissa.
Kaikki sarjan tekstivastineet löydät kootusti podcastin pääsivulta.
Osa 2 – Kulttuuriosuuskunta TRELMU tuottaa elävää kulttuuria
[Musiikkia]
KSL-podcast.
Jukka Peltokoski:
Tervetuloa Osku Podkussa -sarjan pariin.
Osku Podkussa tarkastelee osuuskuntia reilun talouden rakentajina. Minä olen Jukka Peltokoski KSL-opintokeskuksesta, ja tänään meillä on täällä vierailulla Kulttuuriosuuskunta Trelmu, ja Nipa Nyman Trelmusta, tervetuloa.
Nipa Nyman:
Kiitos, kiitos.
Jukka Peltokoski:
Mennään suoraan asiaan. Trelmu on tosiaan kulttuuriosuuskunta. Mistät Trelmu tulee, mikä on Trelmun tarina?
Nipa Nyman:
Trelmu on Tampereen elävän musiikin tarjonnan kehittämisosuuskunta. Ja tarinan alku juontaa juurensa tuonne 2000-luvun alkupuolelle, kahdenkymmenen vuoden taakse.
Kun itse muutin Tampereelle 2002, ihastuin silloisena oululaisena tähän tamperelaiseen elävän musiikin skeneen, mikä täällä silloin vallitsi. Olin siinä aktiivisesti mukana alusta pitäen yleisöstä käsin, ja sitten melko nopeasti myös itse bändin kanssa.
Ja melkein samoihin aikoihin myös sitten keikkajärjestäjän roolissa tulin osaksi tätä tamperelaista liveskeneä. Silloin musiikki ja rock’n’roll varsinkin eli ja kukoisti, kunnes sitten pikkuhiljaa alkoi varsinkin pienet paikat vähentymään siinä nolkyt- ja 10-luvun vaihteessa.
Ja kun päästiin vuoteen 2015, niin olin ollut siinä viitisen vuotta erään paikallisen pienen venuen työllistämänä ohjelmapäällikkönä ja ääniteknikkona. Ja sain sitten kuulla, että tämä kyseinen paikka elikkä O’Hara’s Freehouse, joka oli sitten pitkälti mun buukkausten ja sen bänditoiminnan järjestämisen myötä noussut yhdeksi ehkä aktiivisimmaksi keskustan pienten paikkojen keikkapaikaksi, että omistaja on tätä lopettamassa ja myymässä.
Siinä vaiheessa päätettiin, että perintö, mikä sinne oli luotu pienille keikkapaikoille, ja niiden keikkamahdollisuuksien vuoksi, ettei se saisi kuolla.
Todennäköistä oli, että siihen olisi ostajaksi tullut jokin muu kuin keikkatoimintaa järjestävä taho. Oli jo tarjouksia annettu tuolta isoilta pörssiyhtiöiltä, ja siipiravintola siihen suunnitteilla, eli lavojen ja bändien kuolema oli lähes vääjäämätön.
Ja tästä syystä päätimme, että nyt on tehtävä tälle asialle jotain. Ja aloin kyselemään tuttuja muusikoita ja tapahtuma-alan ihmisiä, että mitäs, jos yritettäisiin laittaa kampoihin näille isokenkäisille ja tälle pörssiyhtiöille?
Löysin sitten siihen viisi samanhenkistä muusikkoa ja kulttuurialan vaikuttajaa, jotka kutsuin mukaan perustamaan Kulttuuriosuuskunta Trelmua pelastaaksemme tämän O’Hara’s Freehousen keikkatarjonnan perinnön.
Jukka Peltokoski:
”Trelmu” sanana siis tulee Tampereen elävä musiikki, siitä?
Nipa Nyman:
Joo, tosiaan alunperin oli tarkoitus, että Kulttuuriosuuskunta Trelmusta olisi pitänyt tulla yhdistys, Elmu-yhdistys.
Mutta käytännön syistä sitten, kun tähän liittyi tämä live-venuen ja ravintolan osto, niin siihen liittyi teknisiä sopimuspykäliä, jotka ikään kuin esti meitä olemasta yhdistys. Eli me ei oltaisi voitu yhdistyksenä saada toteutumaan tätä tilan pelastusta.
Jukka Peltokoski:
Mennään osuuskunta-muotoon, että miksi juuri valitsitte sen, vielä tarkemmin hieman myöhemmin, mutta tosiaan minullakin Trelmu sanana, siinä kaikuu ”elmu”, elävän musiikin yhdistysten hieno, kunniakas perinne, ja hyvä niin. Viette sitäkin kulttuuriperintöä nimeen sisällytettynä eteenpäin.
Mutta tosiaan, teillä oli yhden keikkapaikan pelastus ikään kuin ensisijainen missio. Mutta oliko jotenkin laajemminkin tämmöinen kulttuurinen muutos käynnissä, viittasit, että Tampere oli hieno keikkakaupunki, mutta onko se sitä edelleen?
Nipa Nyman:
No, tilanne oli hyvin erilainen 2005 verrattuna 2015, eli siinä vaiheessa oli lukuisia keikkapaikkoja, pieniä keikkapaikkoja kuopattu ja mennyt.
Päätettiin, että jos me edes tämä keskustan aktiivisin venue pystytään pelastamaan, niin se on jo aika iso saavutus. Ja siinä lopulta onnistuttiinkin joukkorahoituksen isolla avulla.
Eli teimme Mesenaatin kautta Keikat kuuluu kaikille -joukkorahoituskampanjan, jossa kerättiin puhtaasti pääomaa siihen, että pystymme lopettavan O’Hara’s Freehousen liiketoiminnan ostamaan Trelmulle, ja perustamaan tilalle lennosta uuden Kulttuurikeskus Maanalaisen. Ja tässä sitten onnistuimmekin ihmisten avulla.
Ja tavallaan, kun tyhjästä lähdettiin siinä vaiheessa taloudellisesti, niin se oli meidän ainoa ja paras ase niitä isoja pörssiyhtiöitä vastaan, se Mesenaatti-kampanja, jolla pyrittiin saamaan Tampereen indie- ja underground-skene ja kulttuuriskene ylipäätäänkin, mukaan siihen, että me pystytään taloudellisesti ravintolatoiminnan ostamiseen ja sen live-venue -toiminnan jatkamiseen omalla nimellä.
Ja siinä sitten tosiaan 2017 onnistuttiinkin ja syntyi Kulttuurikeskus Maanalainen eli meidän päätoimipisteemme.
Jukka Peltokoski:
Trelmu-osuuskunta ylläpitää Kulttuurikeskus Maanalaista, joka jatkaa O’Hara’sin keikkapaikan perinnettä ja elävöittää Tampereen keikka- ja kulttuuriskeneä noin ylipäätään.
No, miksi juuri osuuskunta? Vähän viittasitkin siihen jo, että teillä oli yhdistyskin mielessä, mutta päädyitte osuuskuntaan. Miksi näin?
Nipa Nyman:
Joo, se oli lähtökohta tosiaan, lopputuloshan on niin kuin sinänsä sama.
Elikkä meillä on samat arvot kuin muilla Elmu ry:illä on. Eli me ollaan voittoa jakamaton tai rajoitetun voitonjaon yhteiskunnallinen yritys.
Mutta se syy, miksi me ei voitu olla ry siinä vaiheessa, kun oltiin kilpailemassa ravintolatoiminnasta ja live-venuen ostamisesta, oli se ihan käytännön syy, että meille tuli suorat sanat tuolta esimerkiksi panimotoimittajilta ja siltä vuokraisännältä, jolle me siirryttiin, että pitää olla ihan oikea yritys, niin sanotusti.
Jukka Peltokoski:
Kerrankin kuulee, että osuuskunta on se oikea yritys, kun monesti osuuskuntakentällä osuuskuntia vähän väheksytään, koska ne eivät ole osakeyhtiötä. Tai siis ei niinkään osuuskuntakentällä väheksytä, mutta sen ulkopuoliset tahot, jotka katsovat, että oikeita yrityksiä on vain osakeyhtiöt.
Mutta te päädytte osuuskuntaan, koska se oli lähellä teidän arvoja, ja myöskin ehkä lähellä tämmöistä yhdistysmäistä toimintaa. Oliko näin?
Nipa Nyman:
Joo, osakeyhtiö ei koskaan ollut vaihtoehto.
Ja tuo, mitä sanoit, niin kyllä silloinkin vielä yhteistyökumppaneissa löytyi käsitystä, että osuuskunta on ikään kuin yhdistys. Mikä oli aika hauska tilanne sinänsä, että me jouduttiin korjaamaan, että niin, tämä on ihan yhtiömuoto, vaikka me ollaan voittoa tavoittelematon.
No, mutta se oli meidän kannalta ihan myöskin pakkovalinta, mutta hyvä valinta. Se ei vaikuttanut tavallaan meidän ideologiseen tai arvopohjaan millään tavalla, että ei oltiinkin osuuskunta eikä ry.
Koska hyvin pian sen jälkeen haettiin Suomalaisen Työn Liitolta yhteiskunnallisen yrityksen merkkiä ja jäsenyyttä, ja tavallaan tehtiin alusta alkaen selväksi, että tässä ei olla tavoittelemassa voittoja muuta kuin siihen perustoimintaan, mikä on se meidän yhteiskunnallista hyvää tuottava, kulttuurikenttää edistävä toiminta.
Jukka Peltokoski:
Sanotko vielä tarkemmin, mitä tarkoittaa yhteiskunnallinen yritys? Ja viittasit äsken rajoitetun voitonjaon periaatteeseen, niin mistä siis on kyse?
Nipa Nyman:
Suomalaisen Työn Liitto myöntää tietyt kriteerit täyttäville hakijoille yhteiskunnallisen yrityksen merkit. Niille, jotka toteuttavat jollain tapaa yhteiskunnallista hyvää tuottavaa toimintaa ja ovat sitoutuneet siihen, että enemmistö voitoista jaetaan takaisin siihen yhteiskunnallista hyvää tuottavaan perustoimintaan.
Mun mielestä tämä sana englanniksi, social enterprise, niin se kuvaa ehkä paremmin sitä yhteiskunnallisen yrityksen dogmaa tai agendaa. Eli se voittoa jakamattomuus siellä on tietenkin niin kuin asian ydin, mutta siinä on myöskin tämmöinen sosiaalisen kestävyyden aspekti yhteiskunnallisilla yrityksillä, kuten meillä.
Jukka Peltokoski:
Osuuskunnat on perinteisesti ollut usein juuri voittoa jakamattomia tai ajatus, että osuuskunta toimii ja saattaa tuottaa voittoa, mutta sitten se voitto sijoitetaan takaisin toimintaan.
Elikkä kehitetään osuustoimintaa sillä tulolla, mitä toiminta tuottaa, eikä niinkään jaeta sitä ulkopuolisille omistajille heidän voittoinaan.
Osuustoimintaan on nimenomaan kuulunut tämmöinen yhteistoiminnallisuus ja yhteiskunnallisuus jo pitkässä juoksussa, mihin nyt yhteiskunnalliset yrityksetkin sitten liittyy. Ja hyvin teidän osuuskunta tuo sitä esiin.
Teitä oli kuusi henkilöä siinä perustamassa yhteistä yritystä. Oliko tämmöinen yhteistoiminnallisuus teille tärkeää, ja tukiko osuuskunta sitä teidän tapauksessa?
Nipa Nyman:
Joo, se oli erittäin tärkeä osa oikeastaan siinä vaiheessa, kun lähdin kyselemään halukkaita tähän keikkapaikan pelastusprojektiin. Ja ne ihmiset ketä mä kyselin, niin ajattelin alun perinkin sitä, että mitä aluetta en itse niin hyvin tunne tässä toiminnassa, niin semmoisia ihmisiä minä tarvitsen siihen mukaan.
Eli semmoista diversiteettiä haettiin alun perinkin. Esimerkiksi, kun itsellä oli tuo rokkipuoli silleen valttikorttina, sen osaaminen, niin siihen kysyin ihmisen, joka tietää esimerkiksi hiphop-puolesta ja räppihommista. Ja sitten toisen, joka tietää dj-kulttuurista ja edustaa sitä enemmän.
Ja sitten erilaisia henkilökohtaisia niin kuin hyveitä, mitä itseltä välttämättä ei löydy, niin rakennettiin tavallaan semmoinen, jos voisi sanoa, niin tällainen tietynlainen superihminen siitä osuuskunnasta, jolla on kaikkia ominaisuuksia eri jäsenten tuomina siihen meidän toimintaan.
Jukka Peltokoski:
Sehän on oikeastaan organisaatio-sanan suomennos, että siitä rakennetaan tämmöinen superhenkilö. (naurua) No joo.
Mutta siis haitte monipuolisuutta osuuskuntaan, että tekijäjoukossa on osaamista ja näkemystä sillä tavalla monen suuntaisesti, että se täydentää kokonaisuutta.
Toiko osuuskuntamuoto siihen tämmöisenä demokraattisena tasavertaisten yhteisönä jotain erityistä? Vai oliko se teillä jo ihan porukkahengessä mukana?
Nipa Nyman:
Oli tärkeää, että kaikilta löytyy se ikään kuin polte koettaa pelastaa ja ylläpitää keikkapaikkaa pienille bändeille.
Kun Maanalainen perustettiin, niin taloudellinen aspekti oli synkkä jo silloin. (naurua) Eli siihen tarvittiin ihmisiä, joilla on poltetta, jolloin osuuskunta, jossa sekä toisaalta päätäntävalta on yhteinen ja jaettu tasaisesti, ja myöskin se vastuu on aika jaettu vastuu.
Ja yks kriteereistä oli se, että on jollain tavalla samanlainen polte kuin itselläni siihen tavallaan pyyteettömään ikään kuin yhteiskunnalliseen työhön. Suoraan taisin sanoa, että tästä ei sitten, pojat, välttämättä ihan liksoja pariin vuoteen vedellä, ainakaan kovin kummoisia. Että semmoista ns. yhdistystyötä siinä joudutaan tekemään.
Ja niinhän siinä jouduttiinkin pitkään ennen kuin saatiin se rullaamaan niin, että pystytään lähes joka tunnista, mitä työtä tehdään, niin palkkakin maksamaan.
[Musiikkia]
Jukka Peltokoski:
Kulttuuriosuuskunta Trelmu ja Kulttuurikeskus Maanalainen perustettiin vuonna 2017 suojelemaan ja toisaalta elävöittämään tamperelaista musiikkiskeneä.
Te ylläpidätte paikkaa, keikkapaikkaa ja nimenomaan mahdollistatte pientenkin bändien esiintymisen, ja siinä yhteydessä on myöskin ravintola.
Konkretisoitko vielä tuota teidän toimintaa, mitä siellä Kulttuuriosuuskunta Trelmussa tapahtuu ja mitä Kulttuurikeskus Maanalaisessa tapahtuu? Että mitä se teidän toiminta siellä konkreettisesti lattiatasolla on?
Nipa Nyman:
No, Kulttuurikeskus Maanalainen on Trelmun päätyökalu edistää sitä tamperelaista elävän musiikin tarjontaa ja kenttää.
Se tärkein juttuhan on toki venuena toimiminen, joka normaalivuosina ilman pandemioita tarkoittaisi, tai tarkoitti, noin kolmeasataa keikkaa vuodessa.
Nyt ollaan pari vuotta menty toki vähän pienemmillä luvuilla sattuneesta syystä, mutta siihen päästiin ennen pandemiaa. Ja toivottavasti sen jälkeenkin. Ja se on tavallaan se tärkein.
Sillä on suurin vaikuttavuus meidän toiminnasta, että me pystytään niin massiivista keikkatarjontaa pyörittämään sieltä Maanalaisesta käsin. Ja sehän tarkoittaa sitten myös, ei pelkästään niin kuin livemusiikin kuluttajille, vaan sitä esittäville ja harrastaville elikkä bändeille aika isoa vaikutusta, kun me pystytään niin paljon tarjoamaan keikkoja.
Jukka Peltokoski:
Millaisista volyymeista tavallaan Kulttuurikeskus Maanalaisen toiminnassa on kyse? Paljonko siellä niitä keikkailijoita on? Ja kävijöitä?
Nipa Nyman:
No, tosiaan normaalivuosina meillä on pitkälti toistatuhatta esiintyjää, joille me mahdollistetaan keikka, jota mahdollisesti he eivät muualla edes tulisi saamaan. Plus sitten tietenkin kuulijakunta, yleisömäärät keikoilla paukkuu jo viisinumeroisina. Eli puhutaan yli 10 000 keikalla kävijästä vuodessa.
Jukka Peltokoski:
Ne on isoja lukuja. Siinä on paitsi esiintyjille, niin myös kävijöille paljon.
Nipa Nyman:
Tämä on se ydintehtävämme tällä hetkellä. Sen lisäksi, kun kyseessä on myös kulttuurikeskus muulla tavoin, niin meillä on muun muassa vaihtuvia taidenäyttelyitä siellä myöskin, suunnattu underground taiteilijoille, jotka ei välttämättä muualta esittelytiloja saisi, vähän niin kuin bändeilläkin.
Eli koetamme taiteilla semmoisen taloudellisen trapetsin päällä, jossa pyritään pitämään suurin piirtein venuen toiminta taloudellisesti nollilla, ettei ainakaan pahasti tulisi takkiin, että pysyy katto päällä.
Mutta kuitenkin samaan aikaan pyritään nostamaan sitä kaikkein marginaalisinta osaa skenestä esiin ja tuottamaan tapahtumia, jossa esiintymään pääsee sellaiset, joilla ei välttämättä taloudellista potentiaalia olisi niin kuin muutoin live-keikkailla.
Jukka Peltokoski:
Voin kuvitella, että tämä on myös tosiaan teidän toiminnan merkityksellinen puoli, että tarjoatte mahdollisuutta, lavaa, erilaisille esittäville taiteilijoille, kuvataiteet mukaan lukien. Mutta ehkä ennen kaikkea kuitenkin se keikkatoiminta, mahdollisuus tulla vetämään keikka, koska eihän semmoisia mahdollisuuksia missään nimessä liikaa ole tarjolla. Ja vieläpä kaupunkikeskustan lähellä.
Joskus jalkapallossa puhutaan kasvattajaseuroista, mutta puhutaanko kulttuurialalla kasvattajayrityksistä tai tapahtumatuottajista? Teidän kauttahan kulkee siis tulevaisuuden lupauksia ja potentiaaleja?
Nipa Nyman:
Joo, se on tavallaan se hedelmä tässä, mitä meistä ja Maanalaisesta poikii, se on tärkeä osa meille myöskin sitä meidän työtä. Että me tietyllä tavalla koulutamme.
Toi kasvattaja-termi, kasvattajaseura-termi on siinä mielessä hyvin validi, että meillä tosi paljon myöskin semmoista opastusta liittyy tähän meidän venuen pyörittämiseen.
Eli me kuitenkin, kun pyritään tekemään kaikki niin sanotusti by the book ja pelin sääntöjen mukaan, niin siihen liittyy yllättävän paljon semmoista esimerkiksi laskutukseen liittyvää, ja ihan käytännön keikkailun käytännön asioihin liittyvää opastusta, mitä aloittelevat bändit eivät ehkä ole kuulleetkaan, saati oppineet hoitamaan vielä keikkailun liittyviä asioita.
Sitä me teemme niin kuin viikoittain, ohjeistamme esimerkiksi, miten keikkapalkkiot kuuluu Suomessa laskuttaa.
Jukka Peltokoski:
Ja itse esiintyminen on sekin harjoiteltava, että siinä on paitsi tekninen puoli, niin ihan sen lavalla olo, kaikki se ruumiillinen, mikä siihen liittyy. Näin kouluttajanakin tiedän, että esiintyminen ja ihmisten edessä olo ei ole mikään itsestäänselvyys.
Nipa Nyman:
Joo, meillä on hyvin paljon ensikertalaisia ja aloittelevia esiintyjiä.
Itse myöskin talon vastaavana ääniteknikkona olen aina pitänyt semmoista linjaa, ettei vaadita liikaa, ja artisti edellä tehdään sitä live-skenen pyörittämistä.
Kun itsekin sen yli 10 vuotta kerkesi keikkailla ja muistaa vieläkin ne jännitykset ekoilta keikoilta, niin kyllä siinä tavallaan on äänimiehellä yllättävän iso rooli sen suhteen, että minkälainen kokemus niistä ekoista keikoista aloitteleville esiintyjille jää.
[Musiikkia]
Jukka Peltokoski:
Osku Podkussa -podcasteissa keskustellaan osuuskunnista reilun talouden rakentajina.
Ollaanko tässä reilun talouden äärellä? Te ylläpidätte keikkapaikkaa, kulttuuritilaa, suojelette ja elävöittää tamperelaista keikka- ja musiikkiskeneä.
Nipa Nyman:
No kyllä mä näkisin, että ollaan aika lähellä semmoista reilun talouden konseptia meidän osuuskunnan kanssa.
Varsinkin toki sen voittoa jakamattomuuden myötä, että meitä ei sinällään ohjaa niin kuin kapitalistiset arvot, muuta kuin siihen pisteeseen asti, että pystymme saamaan sen nollatuloksen vähintään.
Ja jos sattuisi voittoa tulemaan, niin se on tosiaan sidottu siihen perustoiminnan kehittämiseen ja siihen, että se palautuu siihen meidän perustyöhön. Mikä erottaa meidät aika monesta muusta venuesta, jossa liiketoimintaa anniskelun muodossa tapahtuu, niin en kovin montaa Suomesta tällaista meidän kaltaista tiedä.
Ja sitten toki Kulttuurikeskus Maanalaisessa on Trelmulle tärkeää se sosiaalinen vaikutus, mikä meillä toiminnassa on.
Me esimerkiksi pyrimme menemään työntekijä edellä siinä normaalissa ravintolatyössämme. Ja myöskin ottamaan mahdollisimman laajalti mukaan eri oppilaitosten ja esimerkiksi työkokeilujen kautta semmoista alalle haluavaa ainesta ja sisällyttämään siihen toimintaan.
Eli meillä on assistentteja, opiskelijoita, joita otetaan työkkäristä tai koulusta aina, kun mahdollisuuksia on. Opastusta ja koulutusta alalle tapahtuu myös sitä kautta.
Meillä on itse asiassa sekä omistajissa että työntekijöissä sellaisia ihmisiä, jotka alun perin on tullut ihan työttöminä työkokeiluun meille ja sitten tehneet niin sanotusti uran meillä, jääneet töihin tai jopa päässeet omistajiksi.
Jukka Peltokoski:
Kulttuuriosuuskunta Trelmu myös työllistää ihmisiä töihin Kulttuurikeskus Maanalaiseen?
Nipa Nyman:
Kyllä meillä on pääajatus, että me itse palkkaamme. Käytämme mahdollisimman vähän henkilöstöpalvelufirmoja ja pyrimme sisällyttämään kaikki työntekijät meidän omaan yhteisöön.
Ja myöskin kannustamme meidän työntekijöitä ja osuuskunnan jäseniä tommoiseen laskutustyöhön eli mahdollistamme sen, että meidän kautta pystyy jäsenet myös sitten tekemään duunia muualle ja selviytymään tavallaan taloudellisesti sitä kautta paremmin.
Eli tässäkin se ”ihmiset edellä, ei voitto” -ajattelu näkyy, että kaikki toiminta, mitä me tehdään ei välttämättä ole ikään kuin taloudellisesti perusteltua, että esimerkiksi tuommoisen laskutuspalvelun järjestäminen meidän jäsenille, niin eihän me niillä sitä meidän taloutta paranneta, mutta pystytään parantamaan sitä meidän jäsenen henkilökohtaista taloutta.
Jukka Peltokoski:
Syntyykö siinä myös jonkinlaista yhteisöä, yhteisöllisyyttä osuuskunnan ympärille ja Kulttuurikeskus Maanalaisen puitteisiin?
Nipa Nyman:
Näin olen ollut huomaavinani. (naurua)
Tässä kohta kuusi vuotta, kun ollaan pyöritetty Trelmua, niin kyllä me ollaan onnistuttu luomaan myöskin sellainen tietynlainen verkosto, jossa myös meillä työkokeilussa olleet esimerkiksi tykkäävät käydä asiakkaana vielä senkin jälkeen, vaikkei niitä paikallisia vuoroja sitten välttämättä ihan niin paljon olekaan. Kyllä meidän asiakaskunta koostuu hyvin pitkälti meidän sidosryhmistä, voisi sanoa näin.
Jukka Peltokoski:
Kulttuurikeskus Maanalainen on myös jonkinlainen yhteisökeskus, ja osuuskunnan ympärille levittäytyy laajempiakin yhteisöllisiä verkostoja kuin mitä välttämättä edes Maanalaisen ikkunoita katsellessa heti näkyy?
Nipa Nyman:
Joo, kyllä me ollaan mukana Tampereen alakulttuurikuvioissa myös Maanalaisen ulkopuolella.
Eli Trelmu on ollut aktiivinen myös Tampere Underground. NYT –yhteisössä. Ja monesti tullaan pyytämään apuja erilaisiin alakulttuuritapahtumiin.
Ja muutenkin ollaan vähän semmoinen konsulttiapu monessa asiassa, mitkä tapahtuu myös Maanalaisen ulkopuolella tuolla live- ja alakulttuuriskenessä.
Jukka Peltokoski:
Se kaikki, mitä tapahtuu Kulttuuriosuuskunta Trelmun puitteissa ja Kulttuurikeskus Maanalaisen tiimoilta, ei ole välttämättä luettavissa ihan vaan siitä muodollisesta liiketoiminnasta tai liikevaihdosta.
Mutta yhtä kaikki, teillä myös liikevaihtoa on ihan reippaasti, sadoissa tuhansissa liikkuu, vuonna 2021 Trelmun liikevaihto oli 228 000. Eli ihan nappikaupasta ei ole ollenkaan enää, ja missään vaiheessa välttämättä ollutkaan kyse, vaan ihan reipasta liiketoimintaa.
Miten te olette onnistunut rakentamaan ihan liiketoiminnallisesti tämmöisen oman paikan Tampereelle ja musabisnekseen laajemmin?
Nipa Nyman:
No, tavallaan se onnistui vasta 2019 vuodesta lähtien.
Eli kun Maanalainen perustettiin 2017, niin meillä oli tämmöinen visio, että me pystyttäisiin keskittymään vain siihen kulttuuritoiminnan pyörittämiseen siinä.
Ja sen takia otimme siihen alihankkijan toimittamaan sitä ravintolapuolen bisnestä, joka kuitenkin on pakollinen osa nykypäivänä venuen, varsinkin tuommoisen pienen, noin 60-paikkaisen salin pyörittämistä ei pysty ilman alkoholin myyntiä taloudellisesti edes ihan nollatulokseen asti pyörittämään.
Tosiaan ensimmäiset pari vuotta tai puolitoista siinä oli alihankkijafirma, joka teki sen ravintolan myynnin pyörittämisen meidän puolesta. Mutta he eivät siinä sitten onnistuneet, ja todettiin, että ainoa tapa, miten tämän saa onnistumaan, on pyörittää sitäkin itse. Eli tavallaan meidän oli pakko laittaa omaa nahkaa peliin vielä sen verran, että alettiin hoitaa myös sitten se ravintolapuoli itse, jotta saatiin siitä kannattavaa.
Toki sekin oli pitkä prosessi, että siitä saatiin kannattavaa. Mutta kuitenkin ironisesti juuri ennen pandemioiden tuloa, niin 2019 me oltiin saatu toiminta silleen taloudellisesti kannattavaksi, että siitä pystyttiin viimein maksamaan kohtuullinen korvaus myös meille työntekijöille ja osuuskunnan jäsenille.
Päästiin siihen, nippa nappa, mutta kuitenkin, saatiin se nollatulos saavutettua. Ja siihen siihen tarvittiin tosiaan se melkein neljännesmiljoonan ravintolamyynti, että tuo rupeaa pyörimään kannattavana tai nollatuloksellisena.
Mutta sitten tulikin pandemia. ja nyt ollaan sitten sen jäljiltä taas uusissa taloudellisissa haasteissa.
Jukka Peltokoski:
Ajat ovat olleet kovat ravintola-alalle ja tapahtuma-alalle, siitä ei ole epäilystäkään. Ja vähän hankalaan saumaan tosiaan teidän liiketoiminta alkoi rakentua, mutta toivotaan, että kaikki sujuu eteenpäinkin hyvin.
Miten kuvailisit sitä yhtäältä ravintolatoiminnan, ja toisaalta tämän kulttuuritoiminnan kenttää, jolla te toimitte, juuri nimenomaan tämän bisneksen ja liiketoiminnan näkökulmasta? Että jyrääkö isot ketjut, isot tuottajat? Mikä on pienen tila ja mahdollisuus sitten tuollaisella alueella?
Nipa Nyman:
Kyllähän ne isot jyrää, ei siitä mihinkään pääse.
Tämä on ihan globaali trendi ollut jo varmaan vähintäänkin 10 vuotta, että keskustassa olevat pienet venuet ympäri maailmaa ovat joutuneet lopettamaan ja siirtymään tiloihin, jotka ovat kauempana keskustasta. Ja hyvin monesti myös sitten ravintolatoiminnan ulkopuolella, että se ei ole Suomessa varsinkaan kovin kannattava yhdistelmä tällä hetkellä ylipäätään pientä keikkapaikkaa pyörittää.
Alle 100-paikkaisia venueita ei oikein taida montaa enää löytyä tästä maasta, se kulurakenne tavallaan alkaa olemaan niin haastava.
Meiltäkin lähti 1/4 Kulttuurikeskus Maanalaisen asiakaspaikoista 2019 loppupuolella, kun taloyhtiö pienensi meidän vuokrasopimustilojamme, niin se alkaa olemaan lähes mahdoton yhtälö pienelle toimijalle noilla kulutuksilla pyörittää ylipäätään ravintolaa, saati sitten semmoista, jossa on vielä tuolla tasolla keikkatoimintaa ja siihen liittyviä kuluja.
Että siinä mielessä kun meillä on Tampereellakin iso osa sektorista vallattu tuommoisen pörssiyhtiön toimesta, joka pystyy pitämään viidestä ravintolasta neljää tappiollisena, kun se viides tuottaa niin paljon, niin kyllähän kilpailu on vääristynyt.
Tällä hetkellä rahan ja kapitalismin myötä tämmöinen skenaario on mahdollista, että meillä parin korttelin päässä voidaan pyörittää täysin tappiollisena keikkapaikkaa, kun sen omistaa pörssissä toimiva, isoja voittoja takova yhtiö.
Jukka Peltokoski:
Mutta te olette kuitenkin tälle vielä vastaesimerkki. Tekin olette mahdollinen.
Nipa Nyman:
Niin, ainakin toistaiseksi.
Meidän toiminta on toki hyvin pitkälti kiinni siitä, että mitä kulttuuriavustusten päättävät tahot tekevät. Me ollaan vuosia koitettu saada esimerkiksi Tampereen kaupungin kulttuuriyhteisöjen toiminta-avustukset vastaamaan sitä tasoa, millä me niin kuin tarvittaisiin tukea, että pystytään keikkatoimintaa pyörittämään.
Ja myöskin vuosia koitettu saada Musiikin edistämissäätiön elävän musiikin klubituet nousemaan meidän kohdalla sinne, missä niiden pitäisi olla. Itse asiassa ne nousikin Messin osalta jo viime vuonna ihan riittäviin määriin, ja näytti ihan hyvältä vielä loppuvuodesta. Mutta nyt tälle vuodelle 2022 elokuuhun asti kaikki päätökset on ollut melkein puolet pienempiä, mitä viime vuonna.
Ja nyt odotellaan sitten loppuvuoden päätöksiä. Jos tämä päätöslinja jatkuu, niin olemme aika suuren haasteen edessä, että mistä korvataan se hävinnyt rahoitus.
Jukka Peltokoski:
Yleisesti voi sanoa, että teidän liiketoiminnan kannattavuus perustuu yhtäältä siihen ravintolatoimintaan, joka on ihan markkinaehtoista, ja toisaalta myös näihin julkisiin tukiin, että kumpaakin tarvitaan, että tällainen konsepti on mahdollinen.
Nipa Nyman:
Joo, kyllä se näin on.
Jos 120 ihmistä voidaan ottaa koko taloon, ja niistä puolet mahtuu keikkasaliin, niin ei tämän päivän nuorten, kun meillä paljon nuoria asiakkaana on, niin ei heidän kulutustottumuksilla ravintolassa pysty tuon kokoista venueta sitten kannattavasti pyörittämään Suomessa. Tarvitaan myös sitä julkista rahoitusta.
Jukka Peltokoski:
Monet esiintyjistä on aloittelevia ja kokeilevia, ei niinkään nimekkäitä suuria nimiä, niin myöskään sisäänpääsymaksuilla ei voida varmastikaan toimintaa rahoittaa?
Nipa Nyman:
Meillähän sisäänpääsymaksut ohjautuu suoraan sataprosenttisesti esiintyjille.
Eli tavallaan ainoa, millä siitä voisi saada niin kuin vetoapua tähän toimintaan, olisi nostaa pääsylippuja niin, että siihen jäisi pieni osuus myös toiminnanjärjestäjälle eli Trelmulle.
Mutta se taas sotii meidän sitä perusagendaa vastaan, me halutaan että, ne pienet bändit saa mahdollisimman isot yleisöt. Ja jos ruvetaan puhumaan yli kymmenen euron lipuista bändeille, jotka ei ole kenellekään tuttuja, niin se rupeaisi rajoittamaan sitten taas jo sitä kävijäaktiivisuutta ja tulijoita.
Eli tavallaan pääsyliput on meillä vaan niin kuin läpivientierä, se ohjautuu suoraan esiintyjillä, sillä ei yritetäkään tätä toimintaa rahoittaa.
[Musiikkia]
Jukka Peltokoski:
Keskitytään tilaan hetkeksi ihan omana kysymyksenään.
Teillä Kulttuurikeskus Maanalainen toimii osittain konkreettisesti maan alla, eli siellä kellarissa on keikkatila, lava ja sali, ja yläkerrassa katutasossa sitten baarin puolta.
Millainen merkitys tilalla on teidän toiminnalle?
Nipa Nyman:
No, meidän tila on tietääkseni viimeinen keskustassa taloyhtiön yhteydessä toimiva venue, ja sen merkitys on aika kriittinen. Että me ollaan varasuunnitelmia jouduttu miettimään, kun kulut koko ajan kasvaa. Ja toisaalta myös näyttää, että nämä tuet pienenee samaa tahtia, kun kulut kasvaa.
Vaihtoehtoisia toimitiloja on jouduttu katselemaan koko ajan, ja kyllä se valitettavasti siltä näyttää, että jos me ei pystytä enää toimimaan tuossa Tampereen keskustassa, niin ei ole enää muuta tilavaihtoehtoa kuin lähteä keskustasta.
Ja se vaikeuttaa tilannetta myöskin, jos me joudutaan keskustan ulkopuolelle järjestämään pienten ja vielä aika tuntemattomien bändien keikkoja ja ravintolatoimintaa, niin voi olla, että se vähäinenkin kannattavuus mitä tuossa toiminnassa on, kuoppautuu sillä sijainnin vaihtamisella.
Jukka Peltokoski:
Ja yleinen ilmiö on, että kaupunkikeskustoissa, keskustan lähettyvillä, vuokrat kohoaa.
Nipa Nyman:
Kyllä, ei ne meilläkään ole alaspäin tulleet. Tänä vuonna sekä vuokrat nousi, ja nyt sitten tietenkin kulupuolella tulee kaikkeen lisää yleisen talouskehityksen myötä, niin mitään helpotusta ei tule oikeastaan mistään suunnasta, vaan lisää kapuloita rattaisiin.
Jukka Peltokoski:
Ja kuitenkin teidän konseptinne, että yleisöä tulee myöskin pienten bändien keikoille ja yleisön on helppo sinne tulla, vaatii kuitenkin hyvää sijaintia. Ihan kauas korpeen tämmöistä konseptia ei ole mahdollista kerta kaikkiaan rakentaa.
Nipa Nyman:
Joo, tai onhan se mahdollista, mutta tavallaan Tampereen keikkaskenen tilanne on se, että kun puhutaan pienistä keikkapaikoista, niin se toimii aika pitkälti täällä Hervanta-keskusta-Pispala -akselilla, tämä skene. Joten en ole ollenkaan varma siitä, että kolmannelle ei-keskustassa toimivalle venuelle olisi kysyntää.
Jukka Peltokoski:
Voidaanko sanoa, että Kulttuurikeskus Maanalaisessa on kyse jopa jonkinlaisesta tilaa, kaupunkitilaa koskevasta kamppailusta, kun te sitä ylläpidätte, vähän vastoin näitä markkinatendenssejä jopa?
Nipa Nyman:
Joo, tässä on ihan hyvä pointti.
Olen kaupunkia lähestynyt sillä ehdotuksella, että kun kaupunki kuitenkin useille kulttuuriyhteisölle antaa tila-avustuksena sen tukensa, niin mitä vaadittaisiin, että toiminta-avustus meidän kohdalla esimerkiksi muuttuisi ihan tila-avustukseksi? Niin kuin se monella toimijalla on, ja he ovat saaneet ihan tuntuvia vuosittaisia tila-avustuksia.
Myös yhden isommankin keikkapaikan kohdalla on tavallaan tämmöistä järjestelyä, sopimusjärjestelyä, kaupungin ja sen toimijan kanssa olemassa, että vuokraa ei peritä niin paljon, kun vastapalveluksena tarjotaan keikkaa. T
Tätä olen koettanut ehdotella kaupungille päin, mutta toistaiseksi heidän kohdallaan siihen ei kaupungilla ole ollut kiinnostusta.
Jukka Peltokoski:
Tässä mielestäni tulee hyvin esille tämmöisen rahallisen liiketoiminnan ja sitten ehkä laajemman yhteiskunnallisen arvon välinen vähintäänkin epäjatkuvuus. Ellei jopa ristiriita.
Te selvästi tuotatte yhteiskunnallista arvoa, te tuotatte kaupungille arvoa, sen kulttuurielämälle, keskustan eläväisyydelle ja niin päin pois. Kaikki se arvo, mitä te tuotatte ei varmaankaan ole mitattavissa taas sinä liikevaihtona, joka sekin on teillä ihan huomattava. Mutta kuitenkin siinä on minusta vähän kahdenlaisesta ulottuvuudesta kyse.
Ja nyt, että kaupunki vaikka teille myöntäisi tila-avustusta, niin ehkä edellyttää sitä, että kaupunki ymmärtäisi, että te tuotatte yhteiskunnallista ja tämmöistä kulttuurista arvoa kaupungille, joka ei kaikki välttämättä ole ihan rahassa, tai siinä teidän liikevaihtorahassa edes mitattavissa.
Kaikki se muu yhteisöllisyys ja kulttuurinen eloisuus, mitä Trelmu tuottaa, on paljon isompaa jopa.
Nipa Nyman:
Niin, kyllä me saatiin kaupungin Vuoden kulttuuriteko -palkinto 2017.
En tiedä, oliko se arvostus sitten enemmän kaupunkilaisilta, kun sehän oli yleisöäänestys. (naurua)
Mutta kaupunki teki lopullisen päätöksensä siinä, ja jossain määrin tällä sitten osoitti ehkä arvostusta myös meidän työtä kohtaan. Mutta kyllä nämä vuosittaiset toiminta-avustussummat ja -väännöt, mitä meillä on, kertoo vähän toista.
Ja on erittäin vaikea tulla verrattain pienenä toimijana vaatimaan Tampereen kokoiselta kaupungilta mitään vastaavaa sopimusta, mitä on isommille tarjottu joskus kymmeniä vuosia sitten.
Jukka Peltokoski:
Varmasti hienoa saada tunnustus ja palkinto toiminnasta, mutta sitten tietenkin käytännön materiaaliset. realiteetit on se, että se vuokra on maksettava joka kuukausi ja 12 kertaa vuodessa. Ja erilaisia palkkoja ja palkkioita ja muita juoksevia kuluja.
Joten tavallaan yksi tunnustus tai palkkio ei kuittaa sitä, että toiminta jatkuu vuodesta toiseen ja vaatii jatkuvasti suuria pitkäjänteisiä panostuksia.
Nipa Nyman:
Mä haluaisin kertoa vielä siitä, miten me ollaan Trelmulla oltu nyt viime vuosina mukana myös EU:n hankkeessa, jossa Suomesta ja Virosta kutsuttiin pieniä keikkapaikkoja tämmöiseen kehityshankkeeseen. Jossa vierailtiin toinen toistemme venueissa ja tehtiin tämmöistä aivoriihtä siitä, minkälaisia ongelmia pienellä keikkapaikalla on tällä hetkellä, ja miten niistä voitaisiin selvitä.
Ja on kyllä todettava, että ei me olla yksin näiden ongelmien kanssa. Sekä Suomessa että Virossa pienet keikkapaikat on todella hätää kärsimässä. Tämä on varmaankin jopa globaali ongelma, voisi sanoa, ainakin EU-tasolla.
Hienoa, että EU tämmöisiä kehityshankkeita järjestää, ja että saatiin olla mukana. Ja tavallaan toivoisi, että meidän kuntatason päättäjät ja valtakunnallisen tukitason päättäjät vähän avaisi korvia myöskin siihen alakulttuurikenttään päin, niin kuin nyt EU teki tässä Small Live Venues -kollaboraatiohankkeessa.
Jukka Peltokoski:
Kuulostaa myös hyvältä. Täytyy toivoa, että se myös poikii jotain hyvää, eikä jää vain hankkeeksi, niin kuin hankkeilla on joskus tapana ja sitten pahimmillaan voi hankkeena jopa ilmentää sitä ongelmaa, jota pyrkii ratkaisemaan. Eli että pieniä keikkapaikkoja ei vaan ole, tai pienet toimijat, jotka niitä tarjoaa ei sitten pysty näissä puristuksissa toimintaa ylläpitämään.
Siinähän yhteiskunta sahaa sitten omaa oksaa jalkojensa alta, kulttuurin alta, jos ei mahdollisteta kokeilevien, aloittelevien esiintyvien taiteilijoiden toimintaa.
Aikaisemmin historiassa on ollut työväentaloja ja kulttuuritaloja, ehkä nuorisotiloja ja kouluja, joissa on pidetty keikkoja ja tapahtumia hyvin matalalla budjetilla, ja sillä tavalla tarjottu tilaa ja mahdollisuutta.
Tuntuisi, että nyky-yhteiskunnasta tämmöiset tilat ja mahdollisuudet kitketään. Tai ne kitkeytyy jotenkin pois, kun asioita vain markkinaistetaan. Että se puhdas markkinatuotto voisi saman hoitaa, ja näin selvästi ei kyllä tapahdu.
Vaan tarvitaan paitsi teidän tapaisia tulisieluisia tilojen ja kulttuuritoiminnan ylläpitäjiä ja tekijöitä, niin ehkä myös jotain julkista tunnustusta ja tukea puitteiden kasaamiseen.
Nipa Nyman:
Kyllä, se on juuri näin.
Meillä on tullut tuoretta tutkimusta LiveFIN:in puolesta, jossa nuorten musiikinkulutustottumuksia tilastointiin, ja siellä muun muassa tämä seikka, miten liveä kulutetaan nuorten toimesta. Niin sieltä hyvin selkeästi näkyi se fokus, että isot konsertit, niin kuin festarit ja stadiontason konsertit, on se, mikä tällä hetkellä nuorten kulutusta live-musiikissa ohjaa.
Eli se, että jos meillä oli pelkästään heavy-baareja kolme Tampereen keskustassa vielä 15 vuotta sitten, ja muita pikku live-paikkoja toistakymmentä, niin se, että nyt ollaan yhden kahden varassa, niin tässä on aika iso muutos yhteiskunnallisesti tullut.
Jukka Peltokoski:
Ja jostain niitten uusien luovien, taiteilijoiden ja esittäjienkin täytyisi tulla ja kasvaa ja kannuksensa hankkia, että tarvittaisiin tietenkin tiloja ja mahdollisuuksia.
Nipa Nyman:
Kyllä, se on meillä isoin porkkana tässä työssä, että esimerkiksi nyt tänä kesänä näki niitä bändejä festivaalilavoilla, jotka vielä viime kesänä olivat meidän 60-paikkaisessa kellarissa.
Jukka Peltokoski:
Ehkä tuo pörssiyhtiöiden puoli ja isokenkäiset, julkiset päättäjätkin ehkä, luulevat, että niitä taiteilijoita ja luovia esiintyjä tipahtelee jostain taivaalta, ja ne putkahtelee televisio-ohjelmiin tuosta noin vain, että ne voidaan poimia valmiina. Ja sitten vaan pikkasen paketoida ja pistää hyllylle myyntiin.
Mutta tosiaan kulttuuria tuotetaan ihan sieltä pohjamudista, hummuksesta ja ruohonjuuresta saakka.
Nipa Nyman:
Näinhän se on.
[Musiikkia]
Jukka Peltokoski:
Kulttuuriosuuskunta Trelmu tekee arvokasta yhteiskunnallista ja kulttuurista työtä Tampereen ja laajemminkin suomalaisen musiikkiskenen ja esittävän taiteen, ja vähän muidenkin taiteilijoiden eteen.
Miten näet Trelmun tarinan tästä eteenpäin?
Nipa Nyman:
No, tulevaisuus on aika iso kysymysmerkki johtuen juuri näistä elävän musiikin tukien pienentämistä tälle vuodelle. Ja loppuvuosi on tosiaan vielä päättämättä ja jakamatta Musiikin edistämissäätiöllä, niin emme ole ihan varmoja jatkosta tällä hetkellä, missä muodossa pystymme toimintaa jatkamaan.
Koko Kulttuurikeskus Maanalaisen kohtalo on tällä hetkellä aika pitkälti näiden tukipäätösten varassa.
Ja sen takia olemme alkaneet jo varasuunnitelmia tekemään sen suhteen, että missä muodossa toimintaa, tätä Tampereen elävän musiikin kehittämistoimintaa, pystytään sitten jatkamaan, jos näin käy, että viimeinenkin pienten bändien keikkapyhättö keskustasta joudutaan lopettamaan.
Jukka Peltokoski:
Epävarmuuden aikaa eletään. Joutuu varautumaan, joutuu tekemään erilaisia vaihtoehtoisia suunnitelmia, koska varmuutta, että juuri tämä jatkuu, ei ole.
Mulla tuli mieleen vertauskohtana teidän toiminnalle brittiläinen Pub is The Hub, tämmöinen liike jopa, Co-operative ja Community Pub Movement, niin kuin siellä puhutaan.
Siellä ei puhuta kaupunkikeskustoista, vaan kylistä, joista katoaa baarit. Ja baari on kuitenkin usein ollut siellä kylän semmoinen kohtaamispaikka, keskusta, johon on saattanut liittyä myöskin monia muita palveluita kuin pelkästään sen ravintolatoiminnan ylläpitäminen.
Mutta sitten kun kaupungistuminen on edennyt, ja tosiaan isot ketjut on saanut entistä enemmän valtaa ja siirtänyt toimipaikkoja niin ikään vain kaupunkien keskustoihin, niin briteissä on syntynyt tämmöinen Co-op ja Community Pub Movement, joka kulkee sloganilla Pub is The Hub.
Ja siinä tarkoituksena on suojella kyläbaareja ja perustaa niitä mahdollisesti lisääkin. Ja usein nämä kyläbaarit ottaa just osuuskunnan muodon, tai jonkun muun yhteisöllisesti rahoitetun ja rakennetun yhtiömuodon. Ja niissä myös joukkorahoitus on usein tärkeällä sijalla. Eli se kyläyhteisö, joka yhteistä omaa tilaa tarvitsee ja haluaa ylläpitää ja sille tulevaisuutta petata, lähtee rahoittamaan ainakin juuri siinä starttausvaiheessa tämmöisen Community Pubin perustamista.
No, se tapahtuu usein tosiaan kylissä tai sitten kaupunkien laitamilla, mutta te olette kaupunkikeskustan kupeessa sillä tavalla erilainen, mutta myöskin samansuuntainen esimerkki tai vertauskohta kuin tuo brittiläinen Community Pub Movement.
Se joukkorahoitus, paitsi että se on rahoitusmuoto, että rahaa pyydetään ja toivottavasti myös saadaan, niin toisaalta siinä myös muodostetaan semmoista verkostoa ja yhteisöä, sitä joukkoa, joka rahan antamisen lisäksi sitten ehkä sitoutuu muutenkin yhteiseen projektiin.
Syntyikö teille tämmöistä yhteisöä joukkorahoituskampanjan myötä, ja onko sillä yhteisön muodostuksella ollut merkitystä sitten toiminnan kannalta?
Nipa Nyman:
Joo, kyllä.
Se isoin tai tärkein vastike, mikä meillä oli siinä joukkorahoituskampanjassa, oli nimenomaan se tukijäsenyys, tai tukijäsenkortti fyysisesti. Se oli tärkeä osa myös sitten sen joukkorahoituskampanjan jälkeen. Tärkeä osa meidän sekä identiteetin rakentumista että ihan taloudellista kestävyyttä ajatellen.
Eli meidän asiakkaista monet on myöskin sen joukkorahoituskampanjan jälkeen halunneet jatkaa tukemista liittymällä vuosittain tukijäseneksi, jolloin Trelmu-kortilla he saavat myöskin alennuksia, mutta ovat osana, sisällytettynä meidän kulttuurikeskuksen toimintaan. Ja vaikka kaikki ei välttämättä joka vuosi sitä tukijäsenmaksua maksakaan, niin kyllä siitä on syntynyt semmoinen tietynlainen kollektiivi niistä, jotka aikanaan tukemaan lähti.
He haluavat palata vähintäänkin asiakkaana vuosien jälkeenkin vielä tukemaan ja katsomaan, mitä heidänkin avullaan saatiin aikaiseksi. Ja miten se vieläkin porskuttaa viisi vuotta sen jälkeen, kun joukkorahoitus järjestettiin, niin se kantaa hedelmää.
Jukka Peltokoski:
Siinä joukkorahoittaja voi vähän niin kuin katsoa itseään ylpeänä tullessaan paikkaan, että minäkin olin tätä mukana jotenkin tukemassa ja perustamassa.
Nipa Nyman:
Joo, ja kyllä ihan syystäkin saa olla. Koska ei ilman sen joukkorahoituksen järjestelmistä me ei oltaisi edes päästy aloittamaan missään vaiheessa, se olisi olisi tavallaan kuoppaantunut se meidän unelma. Se olisi tyssääntynyt alkuunsa ilman sitä joukkorahoituksen massiivista osallistumista.
Jukka Peltokoski:
Tukeeko osuuskunta mielestäsi tämmöistä kulttuuritoimintaa? Onko se sopiva yhtiömuoto juuri kulttuuritoimijoille? Onko siinä jotain erityistä kulttuuritoiminnan näkökulmasta?
Nipa Nyman:
Mulla on nyt itsellä henkilökohtaisia kokemuksia vain tietenkin tästä itse perustamasta Kulttuuriosuuskunta Trelmusta.
Ja sen puolesta voin puhua, että se on ollut tukeva yhtiömuoto, ja voin sen puolesta pienellä varauksella suositella osuuskuntaa valittavaksi myös muille kulttuurialan toimijoille. Mutta muistuttaisin siitä, mitä on taas sitten tuttujen ja ystävien osuuskuntien kautta kuullut, että sehän on demokraattinen yhtiömuoto, ja riitaantumiset ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä.
Eli, kun alat kun osuuskuntaan valitsemaan ihmisiä, niin kannattaa pitää mielessä se, että sinulla on oltava yhteinen semmoinen perussävel niiden ihmisten kanssa. Ja, että niitä riitoja tulee, niin kuin elämässä aina, niin sun pitää olla myöskin valmis kompromisseihin. Että ei niin samanhenkisiä ihmisiä olekaan, että ihan joka asiasta ollaan samaa mieltä, ja se on kyllä, sanotaanko näin, että se osuuskunta on aika opettava yritys- tai yhtiömuoto, myöskin ihmisenä.
Jukka Peltokoski:
Totta, osuuskunta on demokraattinen yhtiömuoto, demokraattinen yritys, lyhyesti sanottuna.
Ja luova toiminta ja toisaalta demokraattinen päätöksenteko voi olla erilaisissa jännitteisissä, jännittävissä suhteissa. Joskushan luova toiminta voi vaatia ihan vaan päättäväisyyttä, että pitää kiinni sinnikkäästi omasta yhdestä ideastaan, ja se osoittautuu myöhemmin hyväksi. Tai sitten toisin päin.
Nipa Nyman:
Näinhän se on.
Jukka Peltokoski:
Mutta varmasti inhimillisesti kasvattava yhtä kaikki, suuntaan ja toiseen.
Osuuskunta vie demokraattisen päätöksenteon äärelle, ja siinä voi sitten ihmisenäkin tutustua itseensä, ja toisiinsa uudella tavalla.
Osuuskuntiin liittyy paitsi ihmissuhderiski, niin myöskin kaikki ihmissuhteiden ilot parhaimmillaan.
Nipa Nyman:
Niin, kyllä, ainakin meillä on vähän niin kuin yhteiseksi perheeksi kasvettu vuosien aikana. Ja on tärkeää, että on kaikilla yhtä lailla oma lehmä ojassa ja samalla tasolla saapasta täynnä vettä, jos mennään sinne saveen.
Jukka Peltokoski:
Kiitos, Nipa Nyman, Kulttuuriosuuskunta Trelmusta ja sieltä Kulttuurikeskus Maanalaisen huutseilta.
Nipa Nyman:
Kiitos.
Jukka Peltokoski:
Tämä oli Osku Podkussa -podcast osuuskuntaliikkeen ja osuustoiminnan ääreltä.
Ja keskustelimme Kulttuuriosuuskunta Trelmusta esimerkkinä reilua taloutta rakentavasta osuuskunnasta, joka toimii erityisesti kulttuurituotannon, pienten bändien keikkatoiminnan, saralla ja ylläpitää kaupunkitilaa Tampereen keskustan kupeessa. Käykää Kulttuurikeskus Maanalaisessa kurkistamassa.
Osuuskunnat rakentavat reilua ja kestävää taloutta.
Ihmiset, rakentakaa osuuskuntia!
[Musiikkia]
KSL-podcast.
