Yhteiskunnallinen muutoksen opiskelijoille opintokerho ja käsillä tekeminen ovat olleet yhteinen keino käsitellä opittuja sisältöjä ja niiden herättämiä tunteita.
Aino Kaatra ja Nea Lähdekorpi kertoivat opintokerhon toiminnasta KSL:n haastattelussa.
Miten opintokerhonne sai alkunsa?
Instagramissa tuli vastaan video, jossa suositeltiin kirjoja, jotka käsittelevät sitä, millä tavalla käsityöt voivat olla poliittisia. Samoihin aikoihin löysimme KSL:n opintokerhot. Opiskelemme kaikki kolmatta vuotta Helsingin yliopistossa yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelmassa. Olimme jo aiemmin kokoontuneet yhdessä tekemään käsitöitä ja innostuimme ajatuksesta yhdistää teoreettinen oppiminen käytännön tekemiseen.
Mitä aiheita käsittelitte opintokerhossa?
Opintokerhomme aihe oli käsityöaktivismi. Keskustelimme erityisesti käsitöiden asemasta yhteiskunnassa. Pohdimme myös sitä, että käsityöt usein suljetaan taiteen määritelmän ulkopuolelle. Mietimme, mitä käsityöaktivismin muotoja on. Toisaalta se voi näkyä töinä, jotka kuvan tai tekstin avulla välittävät viestin, mutta käsityöaktivismi voi myös tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valmistaa jonkin käytännöllisen esineen, jonka antaa sitä tarvitsevalle ihmiselle.
Millä keinoilla käsittelitte käsityöaktivismia?
Meillä oli kolme kirjaa, jotka toimivat keskustelun avaajina: Rozsika Parkerin Subversive Stitch (1984), Daniel Fountainin kokoama Crafted with Pride (2023) sekä Katy Deepwellin kokoama De-/Anti-/Post-colonial Feminisms in Contemporary Art and Textile Crafts (2023). Meistä kaikki eivät lukeneet kirjoja, mutta kirjojen teemoja avaamalla pääsimme pureutumaan syvemmin ajatuksiimme käsitöistä ja niiden poliittisuudesta.
Kävimme keskustelua usein aloittamalla kirjojen tarjoamista viitekehyksistä, joiden kautta keskustelu laajeni usein yliopisto-opinnoista opittuun. Puhuimme myös kaikesta muusta käsitöihin liittyvästä – sekä niihin liittymättömästä. Lisäksi ideoimme tulevia kollektiivisia käsityöprojekteja, kuten käsin kirjottua mielenosoituslakanaa.
Keskustelun ohessa monet tekivät omia käsityöprojektejaan. Päädyimme siihen, että kokoontuminen yhteen oli kaikista merkityksellisintä.
Vapaa kokoontuminen, keskustelu ja kohtaaminen on myös poliittista.
Käsitöiden merkitys kokoontumisen keskiössä on kiinnostava verrattuna esimerkiksi kuvataiteisiin: voidaan nähdä, että käsitöillä on korostunut voima tai kyky saada ihmiset organisoitumaan sen äärelle yhdessä.
Millaisia oivalluksia kerhossa syntyi?
Olemme keskustelleet paljon taiteen kategorisoinneista, hierarkioista ja jaotteluista sekä siitä, mihin käsityö tässä sijoittuu ja miksi. Pohdimme käsityön yhteiskunnallista asemaa sekä valtarakenteita, kuten sukupuolta ja luokkaa, jotka vaikuttavat siihen, mikä nähdään taiteena. Tässä pohdinnassa Subversive Stitch oli erityisen antoisa.
Kiinnostavia olivat myös nostot käsitöiden aiemmasta institutionaalisesta merkityksestä. Käsittelimme esimerkiksi sitä, miten paljon suurempi rooli tekstiilitaidekäsitöillä ennen oli julkisissa hankinnoissa.
Lisäksi käsittelimme käsityöaktivismin eri muotoja ja näiden poliittista merkitystä. Vertailimme symbolisia käsityöaktivismin muotoja sekä käsityötä, joka konkreettisesti auttaa jotain ihmistä tai ihmisryhmiä.
Käsityön harjoittamisen itsessäänkin voi nähdä poliittisena, sillä käsityö taistelee kapitalistista, nopeaa massatuotantokulttuurin tahtia vastaan. Kun käsityön valmistaa itse, on myös mahdollista kiinnittää huomiota tarvikkeiden alkuperään, eettisyyteen ja ekologisuuteen.
Etenkin kuvataiteessa korostetaan yhtä tekijää, teoksen takana seisovaa yksittäistä neroa. Tästä esimerkiksi otimme Kirjailijaliiton vaatimuksen siitä, että liittoon pääsemiseksi teos on täytynyt kirjoittaa yksin. Myös Helsinki Biennaalissa korostuu taiteen yksilöllisyys ja yhden taiteilijan erityisten ominaisuuksien korostaminen: isojen teosten taustalla olevien työryhmien merkitys usein häivytetään. Taustalla on ajatus siitä, miten taiteen merkitys on yhden henkilön visiossa ja ajatuksissa eikä yhteisön kollektiivisessa panoksessa.
Käsityöt puolestaan ovat usein kollektiivisia, yhteisöllisiä projekteja, joissa näkyy monen henkilön kädenjälki. Tämä näkyy niin konkreettisesti yhdessä tehdyissä töissä kuin myös kaavojen hyödyntämisessä käsitöissä.
Millainen merkitys opintokerhotoiminnalla on oppimisen ja sivistyksen kannalta?
Opintokerhotoiminta ja käsillä tekeminen on ollut meille yhteinen keino käsitellä (yliopistossa) oppimiamme sisältöjä ja niiden herättämiä tunteita – etenkin sisältöjen abstraktiutta ja omaa voimattomuutta isojen asioiden äärellä. Yhdessä ajatteleminen vie ideoita pidemmälle ja on mahdollistanut aiheiden syvällisemmän pohdiskelun. Kokemus on ollut dialogia kirjojen sisältöjen ja toistemme kanssa. Kerhotoiminnan sosiaalinen aspekti on ollut meille erityisen merkityksellinen.
Hae opintokerhotukea
Myönnämme harkinnanvaraista taloudellista tukea opintokerhoille, jotka keskustelevat yhteiskunnallisista tai ajankohtaisista aiheista. Opintokerho toimii hyvin, kun ryhmä haluaa oppia, pohtia, saavuttaa, kyseenalaistaa, ymmärtää tai kehittää yhdessä. Opintokerho on itsenäisesti oppiva ryhmä, jossa on vähintään viisi yli 15-vuotiasta osallistujaa.