”Olen Kaisa ja opiskelen KSL-opintokeskuksessa taideteollisuusalan erikoisammattitutkintoa käsityömestariksi. Opinnot tehdään Taitokeskus Jyväskylässä. Halusin jatkaa opintoja käsityöntekijän ammattitutkinnon jälkeen oppiakseni lisää itsestäni käsityöntekijänä. Haluaisinko olla taiteilija ja aktivisti, kenties suunnittelija tai ohjaaja? Ehkä sittenkin ihan kaikkea yhtä aikaa.
Opinnoissa on parasta eri tekniikoiden kokeileminen ja se, että saa olla osa samanhenkisten ihmisten porukkaa, jossa kannustamme ja inspiroimme toisiamme. Tarkoituksenani olisi valmistua syksyllä 2026, mutta tuskin minä silloinkaan olen vielä perillä. Se on samanaikaisesti ihanaa ja raivostuttavaa.
Rakkain materiaali minulle on lanka, ja virkkaaminen tekniikoista ehkä se tärkein. Juurikin koukulla osaan luoda ne ihmeellisimmät ajatukseni näkyviksi. Neule on tullut elämääni nyt myöhemmin, mutta sen kanssa harvoin kokeilen itse, vaan luon upeuksia taitavien suunnittelijoiden ohjeista. Vaikka täytyy myöntää, että äärimmäisen harvoin koko ohje on yks yhteen tehty, aina sieltä löytyy joku oma säätö.
Kansalaistottelemattomuutta ei voi minusta estää! Myös kirjominen tuntuu omalta, siinäkin saa maalailla aikalailla kaikkea, eikä ole sidottu sääntöihin. Voin ensin kirjoa vaikka perinteisen käspaikan ja sitten hihamerkin jollain kiukunpurkaustekstillä.
Perinteet ja perinnetekniikat kiinnostavat minua todella paljon, ja olenkin niitä jonkun verran päässyt oppimaan. Voisin varmaan pohtia maailma tappiin asti, kuka käsittämätön nero keksi aikanaan alkaa tehdä lautanauhoja! Ja sen jälkeen tekisin nauhan ihan omalla
tavalla!
Rakastan myyttejä, tarinoita ja kansanuskoa. Lankojen äärellä ajattelen usein Kohtalottaria, jotka kehräävät elämänlankaa, mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Uskon, että käsitöiden tekeminen on yksi taikuuden ja magian muoto. Uskon että virkkuukoukku ja taikasauva ovat yksi ja sama asia.
Käsityö on minulle ennen kaikkea omaa aikaa ja ajatusten lepuuttamista, mielenterveyden hoitoa ja mindfullnessia parhaimmillaan. Tätä haluaisinkin tykittää eteenpäin, sekä opinnoissa että tulevaisuudessa mahdollisesti käsityöohjaajana: miten paljon hyvää käsillä tekeminen meille ihmisille tekee! Useinkaan itse tuotoksella ei ole väliä, vaan työn aiheuttamalla ilolla. Ja toki myös turhautumisella, sillä kaikki sellainen kuuluu elämään.
Tavoitteenani olisi olla käsityön supersankari. Taistelen kaavoihin kangistumista vastaan ja suljen ihmisten silmiä liialta itsekritiikiltä. Joka sankarilla on kuitenkin heikkoutensa. Minun kryptoniittiani ovat sotkuiset langat ja huolimattomuus huolellisuutta vaativissa tehtävissä. Supersankarivoimani voisi olla myös aivan pieneksi muuttuminen, että voisin kiivetä istumaan epäilijän olkapäälle ja kuiskata: ”Sä oot älyttömän hyvä, anna mennä vaan.”