Käsityöaktivismi-näyttely on avoinna Jyväskylässä 3.5.-25.6.2023. Viime vuosina yhä useammat ovat löytäneet käsityön keinona vaikuttaa ja ottaa kantaa.
Näyttelyssä on teoksia seuraavilta käsityöaktivisteilta:
Natalie Ahonen, Kaarina Heiskanen, Emilia Hytönen, Vilja Joensuu, Aura Kajaniemi, Sari Kemppinen, Siiri Korhonen, Anja Korkiakangas, Saara Kumpulainen, Heidi Linsèn, Merja Riitaoja, Satu Tanninen, Roosa Saukkonen, Riitta Skytt, Talvikki Talvitie, Leena Vainio ja Tarja Wallius.
Videon jälkeen löydät näyttelyn teosten esittelytekstit.
1. Tarja Wallius
#hertoo, 2021
käytetyt lasten nenäliinat, kirjontalangat
26 x 15 cm
#metoo -liike on ollut paljon esillä viime vuosien aikana. Naisten ja lasten kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö ovat edelleen arkipäivää maailmalla ja valitettavasti myös Suomessa. #hertoo on kommentti näille ikäville asioille. Materiaalina ovat käytetyt lasten nenäliinat. Teos on käsin ommeltu.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Taiteellisen työskentelyni lähtökohtana ovat ympäristöasiat: ilmastonmuutoksen torjuminen, kierrättäminen, luonnon suojelu ja maailmanlaajuisen kulutuksen jatkuvan kasvun kritisointi. Tärkeitä ovat myös sosiopoliittiset aiheet.
Työskentelyni on paikkasidonnaista. Työni ovat heijastuksia todellisista, koskettavista tapahtumista ja kohtaamisista, joihin olen liittänyt henkilökohtaisia kokemuksia. Näitä asioita suodatan muun muassa ihmisten roolien ja tarinoiden kautta. Materiaaleina teoksissani käytän pelkästään löydettyä ja kierrätettyä.
Toimin päätoimisesti tekstiili- ja kuvataiteilijana. Yleensä kommentoin teoksillani elämään, ihmisten toimintaan ja luontoon liittyviä epäkohtia. Käsityötekniikat ovat lähellä sydäntäni. Käsityöaktivismi on yksi tapa tuoda esille tärkeinä pitämiäni asioita.
2. Sari Kemppinen
Nälkä II, 2020-2022
virkkaus, liima
20 x 45 cm
Taidekeskus Mältinrannan näyttelyssäni Tampereella vuonna 2018 oli esillä teokseni Nälkä, joka oli seinällä roikkuva jättikokoinen kauha (korkeus 64 cm). Teos on ontto ja virkattu käsin. Se on osittain jonkinlainen taiteilijan omakuva. Teos syntyi ristiriitaisessa tilanteessa, jossa ammatistaan ylpeä ja sisäisesti rikas kuvataiteilija oli väsynyt jatkuvaan taloudelliseen niukkuuteen ja epävarmuuteen.
Tämän jälkeen jatkoin teemaa teossarjassa Nälkä II virkkaamalla erikokoisia ja -näköisiä kauhoja (korkeus 20-45 cm). Halusin muistuttaa pienituloisten taiteilijoiden ja käsityöläisten olemassaolosta. Korona-aika vain alleviivasi teoksen ajankohtaisuutta ja kritiikin tärkeyttä.
Vuosien 2020-2022 aikana on syntynyt 12 kauhaa.
Nälkä II– teossarjassa käytetyt materiaalit, erilaiset langat, olen hankkinut kirpputorilta. Kierrätyksen idea kulkeekin läpi koko tuotantoni. Valon ja siitä muodostuvien varjojen käyttäminen töissäni on tuonut lisää syvyyttä ja kerroksellisuutta. Pitsistä rakentuvissa teoksissa toistuvia teemoja ovat luopuminen, ajan kerrostumat sekä hitauden kulttuurin esiin nostaminen.
Itseäni hitaat työprosessit vetävät puoleensa. Ne ovat luonteeltaan lähes meditatiivisia ja rauhoittavat kiireisen maailman keskellä. Taiteilijana haluan tarjota katsojalle elämyksiä sekä hiljentymisen hetkiä. Rauhoittaa ja antaa mahdollisuuden pysähtymiseen.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Käsityöaktivismi toimii työkaluna ja antaa mahdollisuuden ottaa kantaa itselleni tärkeisiin asioihin.
3. Roosa Saukkonen
Let the soft animal of your body love what it loves, 2022
kierrätetyt villa- ja sekoitelangat
41 x 43 cm
Teokseni on inspiroitunut Mary Oliverin runosta ”Wild Geese”, jota ajatellessani tuo perunamainen, itseään halaava olento hahmottui aiheekseni. Teos kertoo radikaalista lempeydestä, itsensä hyväksymisestä sekä queeriydestä.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Käsityöaktivismi yhdistää ihanasti ja nerokkaasti “pehmeät” materiaalit ja ”kovan” sanoman. Sen avulla voi käsitellä vaikeitakin aiheita leikkisästi. Samalla sen tekeminen jo itsessään aliarvostettuna taiteenmuotona on poliittista ja radikaalia.
4. Talvikki Talvitie
Rent is Theft, 2020
kangas, kirjontalanka
16x21cm
5. Saara Kumpulainen
Vaahtomuovivuorien aikakausi, 2022
vanhat rintaliivit
34 x 33 cm
Teos on saanut innoituksensa ja ideansa materiaalista. Kesällä 2022 siivosin vihdoin vaatekaappiani ja löysin läjän minulle liian pieniä rintaliivejä. Ehkä halusta vitkutella siivouksen kanssa, ehkä halusta säästää uudelleen käytettävät osat talteen, ehkä vain puhtaasta uteliaisuudesta aloin purkaa rintaliivejä osiin.
Järkytyin vanhojen liivieni vaahtomuovin määrästä. En ole käyttänyt kaarituellisia rintaliivejä mukavuussyistä vuosiin, eikä rintsikoissani ole nykyään myöskään toppauksia. Mikä on ajanut minut muinoin käyttämään näin epämukavia vaatekappaleita ja miksi? Miten olen selvinnyt kesähelteillä, kun rintojeni ympärillä on ollut useita senttejä vaahtomuovia? Olivatko vaahtomuovirintsikat silloisen parisuhteen paineiden vai oman epävarmuuteni hedelmä? En muista enää, voin vain arvailla.
Kehon muokkaaminen erilaisilla toppauksilla voi olla houkuttelevaa ja vapauttavaa, meitä on erilaisia. Minulle rintaliivien toppaukset osoittivat, että omat muotoni eivät ole tarpeeksi. Toppaukset olivat osa arkista pukeutumista, eikä niinä aikoina suhde omaan kehooni ollut hyvä.
Menneen vaahtomuovielämänvaiheen silppuaminen ja purkaminen oli ihanaa. Rintaliivejä on poltettu, minä leikkasin niihin vuoriston. Ehkä siinä oli silti samanlaista vapautumista. Vaahtomuovivuorien aikakausi on osa elämääni, yksi vaihe muiden joukossa, vuorina horisontissa.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Olen seurannut innolla käsityöaktivistien toimintaa opintojeni ja töitteni takia. Vuosituhannen alussa opiskeluaikoina tein hieman kantaaottavia tekstiiliteoksia. Sitten vaihdoin ilmaisukanavikseni keramiikan, valokuvan ja käsitetaiteen. Monen vuoden tauon jälkeen olen alkanut jälleen työstää tekstiilimateriaaleja.
On ollut mukava nähdä käsitöiden tekemisen buumi. Se on varmaan imaissut minuakin takaisin tekstiilien maailmaan. Käsityötekniikat ovat hitaita, ja ennen työn aloittamista pitää miettiä tarkkaan, mitä todella haluaa sanoa. Minkä asian eteen haluan käyttää aikaani ja taitoani? Toisaalta, kun päätös teoksesta on tehty ja alkaa valmistaminen, se on myös rentouttavaa toistamista ja oman idean uudelleenprosessointia.
Käsityöaktivismissa minulle on kyse tärkeiden asioiden esille tuomisesta, asioiden tiivistämisestä teokseksi: usein iskeväksi ja jopa vähän humoristiseksi. Minua kiinnostaa myös käsityöaktivismin ja taiteen rajapinnat. Milloin teos on aktivismia, milloin taidetta? Kuka sen määrittelee ja miten?
6. Talvikki Talvitie
Tony, 2021
kangas, kirjontalanka
34x40cm
7. Leena Vainio
Parane pian, 2020
vesiväri ja kirjonta lakanalle
60 x 60 cm
Parane pian -teoksessa on selkäleikkauksen jälkeinen arpi maljakkona sekä leikkauksen jälkeen saatuja keltaisia ruusuja. Tein teoksen sairasvuoteella leikkauksen jälkeen. Teos käsittelee haavoittuvuutta: särkymistä ja kokoon kursimista.
Käsittelen särkymistä ja kokoon kursimista. Katoavaisuus ja kuolema liittyvät lakanan käärinliinan kaltaiseen olemukseen. Valkoiset lakanat kiinnostavat minua niiden tarinallisuuden ja monimerkityksellisyyden takia. Myös minä olen sairastanut ja toipunut lakanoissa. Minuakin kokoon kursittaessa on tarvittu neulaa ja lankaa.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Olen kuvataiteilija. Käytän neulaa kuten kynää tai sivellintä. Neula on terävä kynä.
Käsittelen rankkoja henkilökohtaisia aiheita, esimerkiksi traumaa ja sairastamista. Kuluneet, valkoiset lakanat ovat kierrätettyä materiaalia. Niillä on paljon merkityksiä ja tarinoita jo itsessään. Lakanat on aikanaan tehty huolella ja niitä on käytetty pitkään. Lakanoissa nukutaan, rakastetaan, sairastetaan ja toivutaan. Niihin synnytään ja kuollaan.
Käsityöaktivismi on minulle herkkää ja rajua kannanottoa ja avautumista intiimistä trauman kokemuksesta. Kerron elämästä ja kuolemasta hajoamaisillaan olevilla valkoisilla lakanoilla. Kirjon, vaikken osaa kirjoa. Ajattelen ennen minua eläneitä naisia, varsinkin isoäitiäni, joka oli ompelija.
8. Heidi Linsén
Tous les mêmes 3, 2022
tuftattu akryylilanka, koivuvaneri, ei eläinperäisiä tuotteita.
52 x 65 cm
Teoksessa tutkin suuta ja kieltä osana naisen ilmaisua ja kokemista. Kielen näyttäminen voi olla yhä punk sen herättämien reaktioiden takia. Kieli on seksuaalinen, mutta myös seksualisoitu. Se on valjastettu palvelemaan muita, ei välttämättä itse naista, jonka kieli on.
Teoksessa kieltä voidaan näyttää kyllästyneesti, sillä saatetaan pyyhkäistä nautinnollisen ronskisti syödyn aterian rippeet suupielestä, tai se saattaa hamuta kontaktia. Lopullinen tulkinta jää katsojalle.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Kantaaottavuus ja yhteiskunnallinen aktiivisuus on kaiken tekemiseni keskiössä, ja taiteen tekemisessä vielä vahvemmin. On mahdoton ajatus, että pystyisin motivoitumaan ja toimimaan ilman laajempaa merkitystä taustalla.
Käsityön liittäminen aktivismiin rikkoo ihanan raikkaalla tavalla vanhentuneita sukupuolirooleja. Naisten käsitöidenhän pitäisi olla vähintäänkin harmittomia, mielellään vielä tarpeellisia, vaikkapa sieviä sukkia. Ei enempää, ei vähempää. Käsityöaktivismi on inspiroivaa ja innostavaa.
9. ja 10. Vilja Joensuu
Kapitalismin nimeen, 2022
pyyhepeitto, muliinilanka
53 x 78 cm
Aloitin teoksen 2020 koronapandemian alkuaikoina kirjomalla naishahmolle hengityssuojan. Työ oli pitkään keskeneräinen. Pandemian sekä erityisesti siihen suhtautumisen muuttuessa vuonna 2022 teos alkoi saada uusia merkityksiä.
Kapitalismin nimeen herättää kysymyksiä siitä, miten yhteiskunnat ovat arvottaneet ihmishenkiä suhteessa talouteen pandemian aikana. Kapitalistisen globaalin markkinatalouden pitäminen hengissä on lopulta osoittautunut tärkeämmäksi, kuin ihmishenget ja -elämät. Aiemmat arvovalinnat heikoimpien suojaamisesta ovat hiljaisuudessa vaihtuneet vaatimukseen talouden elvyttämisestä. Hinnan tästä maksavat heikoimmat sekä heikoimpia hoitavat.
Sukupuolen ja luokan merkitys on korostunut, kun yhteiskunnan tärkeimmiksi tukipilareiksi osoittautuvat naisvaltaiset matalapalkka-alat, joiden työntekijöillä on vähiten valinnanmahdollisuuksia tai valtaa vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Pöhinäyritykset nostavat koronatukia ja poliitikot järjestävät salajuhlia samalla, kun taakka heikoimpien puolustamisesta on jätetty niille, joilla ei ole mahdollisuutta valita toisin.
Teoksen nimi Kapitalismin nimeen on viittaus suomalaisen punkbändi Olotilan kappaleeseen Tulevaisuuteen vuodelta 1997, joka puolestaan on käännös puolalaisen punkbändin Dezerterin kappaleesta Ku przyszłości vuodelta 1987. Kapitalismi nähdään elämää ja ihmisarvoa uhkaavana jyränä, joka voittaa puolelleen tyhjillä lupauksilla ja jättää jälkeensä vain tuhoa ja raunioita.
Ihmisyyden kuolema, 2022
pyyhepeitto, muliinilanka
56 X 80 cm
Sodan seuraaminen uutisista on lohdutonta ja epätoivoista. Sota on aina ja kaikkialla vääryys ihmisyyttä vastaan. Jotain viimeiseen asti vältettävää. Jotain, jonka pitäisi olla mahdotonta, koska se on niin kamalaa. Silti sota on päivittäin ja jatkuvasti läsnä, miljoonien ihmisten elämää määrittävä olosuhde.
Sota ei palvele yhtäkään ihmistä, se palvelee valtioita ja talouksia. Sota paljastaa ahneuden, itsekkyyden ja pelon myös muissa valtioissa. Solidaarisuus loppuu silloin, kun oma turvallisuus on uhattuna.
Valtiotasolla pakolaisia tuetaan teoriassa, mutta käytännössä humanitaarisiin kriiseihin suhtaudutaan kuin päästökauppaan. Valtioiden selviytyminen auttamisesta vahingoittumatta itse on olennaisempaa kuin todellinen kärsimyksen vähentäminen.
Kasvot ovat ihmisen symboli. Kasvot ovat yhtä kuin persoona, ja persoona yhtä kuin ihmisyksilö. Viemällä kasvot ihmiseltä viedään myös ihmisyys. Yksilöstä tulee yksikkö, esimerkki, tilastonumero, kuolinluku. Sota tekee ihmisistä kasvottomia uhreja, lukuja ja tilastoja. Kuolema ei katso puolta.
11. Siiri Korhonen
Nukkuminen työkaluna / Sleeping as a tool, 2022
Puuvillakangas, kirjontalanka
90cm x 190cm
Teos on patjanpäällyskangas, jonka olen ommellut käytetyistä, Suomessa 1970-luvulla kudotuista pöytäliinoista. Olen nukkunut sen päällä aina kotona ollessani vuodesta 2017 alkaen.
Pari kertaa vuodessa ratkon kankaan irti patjasta. Pesen sen ja paikkaan reiät ja repeämät näkyvällä paikkauksella. Kankaasta näkyy, missä kohtaa tapaan nukkua eniten. Siihen paikkauksia on kertynyt eniten, kerroksittain.
Kehollani on eräitä ominaisuuksia, joiden takia tarvitsen keskimääräistä enemmän lepoa. Toisinaan vietän pitkiäkin aikoja sängyssä siitä juuri nousematta. Teos käsitteleekin ennen kaikkea aikaa ja sitä, miten se kuluu eri vauhdilla eri ihmisille.
Olen tutkinut teokseni kanssa omaa jatkuvaa pettymystäni siihen, etten ole terve enkä voi tehdä taidetta (ja kaikkea muuta) elämässä niin paljon ja nopeasti kuin haluaisin, mutta myös tiettyä turvaa jota sängyssä koen. Se on yritys katsoa lepoaikaani lempeydellä ja juhlistaen.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Se on minulle hiljaista, mutta äärimmäisen voimakasta kulttuuriradikalismia. Haistatan pitkät koko kapitalismille korjaamalla asioita, joita kapitalismin mielestä ei kannata korjata, koska ”on halvempaa ostaa uusi”. Olen itsekin sen verran rikkonainen, että minutkin olisi halvempaa korvata uudella, mutta itsepäisesti silti jatkan elämistä ja olemista, ja ulotan omistamiini esineisiin sen empatian, jolla toivoisin itseäni kohdeltavan.
Yritän korjaamalla luoda materiaaleihin, ja sitä kautta maailmaan, suhteen, jossa olemme kanssaeläjiä, enkä vain tuhoa ja kuluta. Vaikka en osaisikaan tehdä sitä kauniisti, minulle on tärkeää tehdä se silti. Pistoni ovat välillä kömpelöitä ja harittavat minne sattuu, mutta ainakin olen tehnyt ne.
12. Merja Riitaoja
Elämänvirtaa -trilogia , 2020-2021
kangas, valokuvakankaalle, kirjontalanka
26 x 32 cm
Elämänvirta-trilogia on omakuvasarja, joka syntyi osana tutkimusmatkaa itseeni. Sairastuttuani masennukseen ja työuupumukseen jouduin pysähtymään itseni äärelle. Kuka oikeasti olen, kun en olekaan se, joksi olin itseni määrittänyt muiden sanomattomistakin odotuksista? Halusin katsoa peiliin ja tutkia mitä näen, tehdä itseni itselleni näkyväksi. Tästä syntyi kolmen teoksen sarja, jossa käsittelen itseäni sukuni jatkumossa, häpeän tunnetta sekä vapautumista tajuamaan, että minä olen Merja ja riitän tällaisena.
Ensimmäinen osa on Sukupuu. Teoksen teemana on ylisukupolvinen trauma, jossa selviytymiskeinona on ollut itsensä näkyväksi tekeminen kovalla työllä. Pakko pärjätä yksin, vaikka olisi voinut pyytää apua. Niskavuorenhetamainen päättäväisyys siitä, että teen kaiken, mitä minun pitää tehdä, välittämättä miltä minusta tuntuu tai jaksanko. Niin pitkälle, että uuvun.
Toisessa osassa kuvaan häpeän hukuttavaa tunnetta. Sitä, kun tuntuu, että olen pettänyt kaikki, enkä olekaan niin vahva ja pystyvä, kuin minun olisi kuulunut olla. Teoksessa on myös arvottomuuden tunnetta, riittämättömyyttä, luovuttamista, surua. Teosta tehdessäni itkin valtavasti. Tuntui, että kaikki itku ei ollut omaani, vaan se kumpusi sukupolvien takaa.
Kolmannessa teoksessa olen itsenäni, kun olen riisunut muiden ja omat odotukset harteiltani: vastaanottavana, luottavaisena, lähestyttävänä, elämänvirrassa kelluvana, pyrkimättä kontrolloimaan elämääni.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Mielestäni käsityöaktivismi on lempeä, mutta voimakas keino tuoda näkyviin yhteiskunnan epäkohtia ja yksilöä mietityttäviä asioita. On hienoa, että sitä voi tehdä niin monella tasolla. Käsityöaktivismi voi lähteä yksilöstä, mutta sillä voi vaikuttaa myös globaaleihin ilmiöihin. Se voi olla kantaaottavaa, mutta toisaalta hyvinkin henkilökohtaista.
Vaikka omat työni ovatkin lähteneet yksilöllisestä tarpeesta käsitellä omia henkilökohtaisia asioitani, koen tärkeäksi jakaa ne muiden kanssa. Haluan vähentää mielenterveyden ongelmiin liittyvää stigmaa ja tuoda esiin, että niitä voi käsitellä myös kädentaidollisin keinoin. Minulle käsillä tekeminen on avannut sisäiseen maailmaani väylän, jota en pysty sanoilla sanoittamaan. Kädet ja alitajunta keskustelevat kielellä, johon järjellä ei ole mitään sanottavaa.
Omilla töilläni ja niiden avaamisella haluan rohkaista katsojaa miettimään omia uskomuksiaan ja toimintatapojaan. Ovatko ne lähtöisin itsestä, vai tulevatko ne ulkopuolelta. Nykyinen tapa tehdä työtä ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla. Raha ohjaa elämäämme ja valintojamme liikaa. Uskon, että muutos tapahtuu ihminen kerrallaan, ja helpointa on aloittaa itsestään.
13. Anja Korkiakangas
(pitikötääkinnytsitlaittaa)Näytille, 2022
virkkaus, kierrätettyä sekä ostettua lankaa, kierrätettyä kangasta, tukiranka vanhasta sängyn rungosta, käytetty parvekepöytä, täytteet sekalaista tekstiilijätettä, helmiä
esillä 130 x 80 cm
Teokseen kuuluu 150 x 100 cm kokoinen toinen osa, joka ei ole tässä näyttelyssä esillä
Teoksen aihe on muuttunut monesti työtä tehdessäni ja sen valmistuttuakin. Siinä on monta monessa. Lähdin liikkeelle jo ennestään käsittelemästäni aiheesta, joka koski ihmisen valtaa luontoa kohtaan. Minua suututti, kuinka ihmisen täytyy saada hallita kaikkea, mitä luonnosta löytää. Teoksessani kyse oli uhanalaisesta uudesta lajista, jonka ihmiset ovat kaapanneet ja repineet auki tutkimustarkoituksiaan varten.
Rinnalla työssä on kulkenut normi naiseudesta ja vastarinta oletukselle. Naisoletetun pitäisi tehdä pelkkää söpöä ja kaunista – vanhasta käsityötekniikasta kun on kyse. Mutta mitä jos se onkin jotain isompaa, ja siitä roiskuu verta ja näkyy luita?
Tänä maailman aikana teos ei pysty olemaan kommentoimatta naisten itsemääräämisoikeutta. Tästä esimerkkinä USA:n aborttilain muutos, sekä se, miten venäläiset sotilaat ovat kohdelleet ukrainalaisia naisia Venäjän hyökkäyssodan aikana.
Palasin ehkä vähän salaa virkkauksen pariin, kun huomasin, voivani tehdä tekniikalla mitä tahansa. Kenelläkään ei ollut odotuksia työtäni kohtaan, kun olin ottanut vanhan harrastuksen takaisin käyttöön. Tosin tällä kertaa hieman isommassa mittakaavassa kuin yleensä, ja barbien mekot ja afrikkalaiset kukat saivat jäädä sivuun.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Haluaisin olla tuolla ulkona, maailmalla. Huutaa megafoniin tai seistä protestiksi keskellä tietä. Mutta ei tunnu vilpittömältä teolta, jos teen niin itse. En ole sanavalmis, en osaa toimia, en osaa aktivoitua ryhmään.
Käsityöaktivismi on minulle taiteen muoto, jossa saan tehdä yksin, itse ja rauhassa. Saan käyttää aikani tiedonkeruuseen, syventyä asiaan. Voin puolustaa ja olla samaa mieltä isomman ryhmän kanssa teokseni avulla, vaikken osallistuisikaan heidän marssiinsa.
14. ja 15. Emilia Hytönen
Hiljaisuuden syli, hauras ja valkea, 2021
paita, henkari, syanotypiavalotus tekstiilille
54 x 77,5 cm
Pysähtyneestä ajasta, unohduksesta, 2021
paita, henkari, käsinompelu
51 x 99 cm
Pohdin teoksessani yksinäisyyttä ja siihen liittyviä tunnetiloja: häpeää ja surua, mutta toisaalta myös turvaa ja lohdullisuutta. Halusin kuvata yksinäisyyden vaatteena, jonka ihminen pukee ylleen joko vapaaehtoisesti tai tahtomattaan.
Paidan sisäpuolelle ompelin syanotypialla valotetun valokuvan, jonka voi ajatella kiteyttävän joitain tuntemuksia yksinäisyydestä. Yksinäisyys voi olla lohdullista omiin oloihin käpertymistä ja rauhoittumista, mutta toisaalta myös kaipausta muiden seuraan. Pahimmassa tapauksessa yksinäisyys on tuntemuksia siitä, että on täysin unohdettu ja yksin. Paidan voisi ajatella olevan jonkinlainen päiväkirjamerkintä: ajatuksia, havaintoja ja tuntemuksia yksinäisyyden sävyttämästä arjesta.
Toisen paidan sisäpuolelle ompelin tekstiä: listan asioista, jotka voisivat toimia vertauskuvina yksinäisyydelle ja sen aiheuttamille tuntemuksille. Esimerkiksi ”hiljaisia poistumisia”, ”hylättyjä linnunpesiä”, ”ullakolle unohtuneita teeastiastoja”, ”huomaamattomia saapumisia”. Paidan voisi ajatella olevan jonkinlainen päiväkirjamerkintä, ajatuksia, havaintoja ja tuntemuksia yksinäisyyden sävyttämästä arjesta.
Syanotypiakuvan ja tekstin sijainti paidan sisäpuolella kuvaa yksinäisyyden näkyvyyttä ja henkilökohtaisuutta. Jokainen meistä kantaa omanlaistaan yksinäisyyttä. Toiselle se on arvokas ystävä ja toiselle taas raskas taakka. Toisinaan yksinäisyys ja sen aiheuttamat tuntemukset ovat vain hädin tuskin nähtävillä, kun taas toisinaan ne piirtyvät esille niin voimakkaasti, ettei sitä voi olla huomaamatta ja tuntematta. Myös ihmishahmo kuvassa voi kertoa kaksi eri tarinaa: yksinäisyys voi olla lempeä syli, jossa levätä, tai vaihtoehtoisesti se voi olla eräänlainen näkymätön kehä, joka eristää henkilön muusta maailmasta tämän tahtomatta.
Halusin kuvata yksinäisyyttä myös paidan väreillä. Koen valkoisen ja sinisen hiljaisina väreinä, jotka mielestäni kiteyttävät yksinäisyyden olemuksen parhaiten.
Tuntuu, että yksinäisyyteen törmää nykyään entistä useammin. Kaikenlaiset yksinäisyyteen liittyvät vertaistukiryhmät ovat kasvattaneet suosiotaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myös nykyinen maailmantilanne erilaisine mullistuksineen ovat omalta osaltaan lisänneet yksinäisyyden tuntua. Viime vuosina sellaisetkin ihmiset, jotka eivät aiemmin ole kokeneet olevansa yksinäisiä, ovat tahtomattaan joutuneet kohtaamaan sellaista yksinäisyyttä, joka on osalle ihmisistä ollut jo pitkään arkipäivää. Siksi koin aiheelliseksi luoda tämän teoksen. Toivon että teokseni auttaa ihmisiä pohtimaan omaa suhdettaan yksinäisyyteen.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Käsityöaktivismi on minulle vielä aika uutta, mutta olen erittäin kiinnostunut sen tarjoamista mahdollisuuksista ja ilmaisuvoimasta. Oma taiteellinen työskentelyni on viime aikoina keskittynyt pääosin tekstiileihin. Olen innokas oppimaan uusia tekniikoita sekä ilmaisukeinoja tekstiilien ja käsityötaitojen tiimoilta. Koen, että tekstiileillä ja käsityötaidoilla on paljon annettavaa taiteen ja aktivismin saralla.
16. Vilja Joensuu
Elämää ylläpitävä työ, 2022
tyynyliina, puuvilla, muliinilanka
57 x 43 cm
Työskentelin hoitoalalla kymmenen vuotta. Mietin edelleen usein kokemuksiani siltä ajalta. Ristiriita työn vaativuuden ja vastuullisuuden sekä arvostuksen ja palkkauksen välillä on huutava. Koin työn niin raskaaksi ja kuormittavaksi, ettei työn ulkopuolella ollut tilaa elää.
Tänä vuonna hoitoalan lakot ja työtaistelut ovat tuoneet näkyviin alan monumentaaliset rakenneviat. Pandemia vaikuttaa olevan ohi meidän arjessamme, mutta ei hoitajien työssä. Hoitajat altistavat itsensä jatkuvasti sairaudelle ja tapaturmille ja venyvät jatkuvan kuormituksen ja paineen alla, jotta toiset pystyvät elämään normaalia elämää.
Hoiva- ja hoitotyön palkkaus, yhteiskunnallinen asema ja arvostus ei vastaa sitä, mitä työ tekijöiltään vaatii ja vie. Asetelma on täysin kestämätön, ja ristiriita ratkaisematon.
17., 18. ja 19. Aura Kajaniemi
Pimeys laskeutuu, 2021
lasihelmet, siima
11 x 92 cm
Kuljen katsomatta, 2021
lasihelmet, siima
11 x 86 cm
Kietoudun suruun, 2021
lasihelmet, siima
11 x 90 cm
Teos kertoo kohtaamisestani syvän masennuksen kanssa: kuinka koko maailma hälveni ympäriltäni, ja jäljelle jäi vain syvä suru.
Halusin tuoda esille tuntemuksia, joita ei sanoiteta, sillä ne ovat pelottavia, synkkiä ja syviä. Minulle suru opetti paljon. Nykyään näen siinä jopa kauneutta, pilkahduksen toivoa sekä onnea. Tunteita, joita osaa arvostaa eri tavalla koettuaan kaikenkattavan pimeyden.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Vaikuttamista. Niin tunteitse, kuin ajattelun liikkeellepanevana voimana. Jotain, joka saa ihmiset ajattelemaan, pohtimaan tai ymmärtämään. Kenties myös osallistumaan.
20. Riitta Skytt
Ukrainan kukat, 2022
puuvillalangat, hakaneula, ompelulanka, paperiliuska
7 x 7 cm
Olen virkannut kukkia Ukrainan lipun väreissä. Kukkien taakse ompelen hakaneulan, jotta kukan voi kiinnittää vaatteeseen, laukkuun tai mihin itse haluaa. Kiinnitän kukkiin myös tekstiliuskan #slavaukraini. Tekstin voi pitää tai ottaa pois, jos haluaa käyttää vain pelkkää kukkaa. Ajatus kuitenkin on, että kukkaa kantava ilmaisee tukensa Ukrainalle.
Olen vienyt virkattuja kukkia kaupungille ihmisten löydettäväksi mm. Venäjän suurlähetystön vastapäiseen aitaan ja kierrätyskirjojen kaapin päälle.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Käsityöaktivismia ja hyväntekeväisyyskäsitöitä ei ole aina helppoa erottaa toisistaan. Esimerkiksi Käsitöitä keskosille on mielestäni myös käsityöaktivismia. Siinä ihmiset omalla ajalla ja omalla kustannuksella valmistavat keskosille vaatteita. Samoin he, jotka kutovat pehmeitä sytostaattimyssyjä syöpäsairaille ja monet muut käsityöt, jotka auttavat ja viestivät pyyteettömästä välittämisestä.
Mielestäni käsityöaktivismin ja hyväntekeväisyyden ero on siinä, että käsityöaktivismissa työn välittämä viesti on tärkeämpi kuin käytetty materiaali ja tekniikka.
Hyväntekeväisyydessä taas materiaali ja käsityön laatu ovat oleellisia. Huonosta materiaalista väärin tehty tuote, jota ei voi käyttää, muuttuu roskaksi, vaikka tarkoitus olisi ollut kuinka hyvä.
Käsityöaktivismissa prosessin ja työn herättämät ajatukset ja mielikuvat ovat etusijalla. Käsityöaktivismi on minulle pehmeä tapa ottaa kantaa. Se antaa itselleni aikaa ajatella ja muodostaa mielipide. Muiden kanssa yhdessä tehden se on hauskaa ja sosiaalista, vaikka käsitelty aihe olisi vakava. Arvostan heitä, jotka osaavat välittää käsitöillä tiukkaakin ja radikaalia sanomaa.
21. Leena Vainio
Kaikki diagnoosini, 2022
body print ja kirjonta lakanalle
130 x 210cm
Kaikki diagnoosini -teokseen olen painanut vartaloni. Siitä jää käärinliinamainen jälki. Dignoosien lyhenteet ovat omasta Kanta.fi -sivultani. Ne on kirjottu lakanaan.
Käsittelen särkymistä ja kokoon kursimista. Katoavaisuus ja kuolema liittyvät lakanan käärinliinan kaltaiseen olemukseen. Valkoiset lakanat kiinnostavat minua niiden tarinallisuuden ja monimerkityksellisyyden takia. Myös minä olen sairastanut ja toipunut lakanoissa. Minuakin kokoon kursittaessa on tarvittu neulaa ja lankaa.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Olen kuvataiteilija. Käytän neulaa kuten kynää tai sivellintä. Neula on terävä kynä.
Käsittelen rankkoja henkilökohtaisia aiheita, esimerkiksi traumaa ja sairastamista. Kuluneet, valkoiset lakanat ovat kierrätettyä materiaalia. Niillä on paljon merkityksiä ja tarinoita jo itsessään. Lakanat on aikanaan tehty huolella ja niitä on käytetty pitkään. Lakanoissa nukutaan, rakastetaan, sairastetaan ja toivutaan. Niihin synnytään ja kuollaan.
Käsityöaktivismi on minulle herkkää ja rajua kannanottoa ja avautumista intiimistä trauman kokemuksesta. Kerron elämästä ja kuolemasta hajoamaisillaan olevilla valkoisilla lakanoilla. Kirjon, vaikken osaa kirjoa. Ajattelen ennen minua eläneitä naisia, varsinkin isoäitiäni, joka oli ompelija.
22. Kaarina Heiskanen
Pakolaislapaset, 2022
villa
15 x 20 cm
Kun Suomeen tuli turvapaikanhakijoita vuonna 2015, osallistuin avustustalkoisiin. Huomasin pian, etteivät turvapaikanhakijat saaneet reilua kohtelua Migrissä. Aloin neuloa Keep calm and help the refugees -lapasia. Myin osan lapasista ja lahjoitin tuoton Pakolaisneuvonnalle. Osan lähetin päättäjille, muun muassa silloiselle pääministerille Juha Sipilälle ja presidenttiehdokkaille.
Aloin tehdä I <3 Human Rights -lapasia, joita myin ja lahjoitin päättäjille, jotka tekivät vierailuja kotiseudulleni. Muun muassa Timo Harakka, Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni saivat lapaset.
Neuloin suutuksissani Life is overrated -lapaset Maahanmuuttoviraston johtajalle ja silloiselle sisäministeri Kai Mykkäselle. Maria Ohisalo on myös saanut pakolaislapaseni.
Olen saanut julkisuutta lapasilleni. Sunnuntaisuomalainen julkaisi pitkän äitienpäiväjutun vuonna 2019. Kaikki palaute ei ole ollut positiivista: ”Rumimmat lapaset, jotka olen koskaan nähnyt”.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Kutsun lapasten neulomista ja lahjoittamista knittivismiksi. Haluan muistuttaa päättäjiä turvapaikanhakijoiden reilusta kohtelusta ja siitä, että he eivät tällä hetkellä saa oikeudenmukaista yhdenvertaista käsittelyä.
Aloin neuloa lapasiani, kun tajusin, etten voi mitään epäoikeudenmukaisuudelle. Näin nuorten afgaanipoikien huolen, musertuneet toiveet. Neuloin, jotta istuisin aloillani enkä hyppisi seinille.
23. Riitta Skytt
Raasu Roska II, 2022
sekalaisia lankoja, pieniä tavaroita
40 x 65 cm
Lapsenlapseni Siiri pyysi minua virkkaamaan kauniin merenneidon. Kun aloitin työn, näin mielessäni disneymäisesti hulmuavia hiuksia, merensinisiä silmiä ja jänteviä pyrstöjä. Yhtäkkiä mieleeni nousi kysymys: kuinka merten kaunokaisten käy saasteiden ja muovilauttojen alla? Minun oli pakko virkata niissä oloissa asuva hahmo. Hän sai nimekseen Raasu Roska.
Kevään aikana valmistui myös Raasu Roska II. Hänen ihonsa on violetin sininen. Tämänkin Raasun toinen silmä on sokea kuin Itämeren silakalla. Kuten ensimmäisen Raasun, hänenkin tukkansa on ohut ja takkuinen. Pyrstö muistuttaa öljyistä meduusaa. Hänelle on kasvanut monta voimatonta kättä. Vyötärö on muovikiristeen muotoilema. Hän on koristautunut rannoilta löytämiltään pikkuromuilla.
Raasut ovat vieneet minut ja Siirin ulapoille ja syvänteisiin tutustumaan merten huonoon tilaan. Tekemisen aikana on ollut helppoa jutella ympäristöongelmista ja merten tilasta.
Raasut ja niiden vedenalaiset ystävät voivat olla minkälaisia tahansa, tärkeintä on niiden valmistamisen aikana syntyvät ajatukset ja keskustelut.
Toivomme Siirin kanssa, että erilaisia Raasuja alkaa parveilla kouluissa, taidekerhoissa, nuorisotiloissa ja käsityöryhmissä herättämässä ajatuksia ja kertomassa, mitä me voimme tehdä merten asukkaiden hyväksi.
Mitä käsityöaktivismi merkitsee sinulle?
Käsityöaktivismia ja hyväntekeväisyyskäsitöitä ei ole aina helppoa erottaa toisistaan. Esimerkiksi Käsitöitä keskosille on mielestäni myös käsityöaktivismia. Siinä ihmiset omalla ajalla ja omalla kustannuksella valmistavat keskosille vaatteita. Samoin he, jotka kutovat pehmeitä sytostaattimyssyjä syöpäsairaille ja monet muut käsityöt, jotka auttavat ja viestivät pyyteettömästä välittämisestä.
Mielestäni käsityöaktivismin ja hyväntekeväisyyden ero on siinä, että käsityöaktivismissa työn välittämä viesti on tärkeämpi kuin käytetty materiaali ja tekniikka.
Hyväntekeväisyydessä taas materiaali ja käsityön laatu ovat oleellisia. Huonosta materiaalista väärin tehty tuote, jota ei voi käyttää, muuttuu roskaksi, vaikka tarkoitus olisi ollut kuinka hyvä.
Käsityöaktivismissa prosessin ja työn herättämät ajatukset ja mielikuvat ovat etusijalla. Käsityöaktivismi on minulle pehmeä tapa ottaa kantaa. Se antaa itselleni aikaa ajatella ja muodostaa mielipide. Muiden kanssa yhdessä tehden se on hauskaa ja sosiaalista, vaikka käsitelty aihe olisi vakava. Arvostan heitä, jotka osaavat välittää käsitöillä tiukkaakin ja radikaalia sanomaa.