Emilia on arjen kamppailuihin keskittyvä antikapitalistinen vasemmistoryhmä. Emiliassa ajatellaan, että yhteiskuntaa ja yksilöitä ei pidä alistaa voiton tuottamisen välineeksi pääomalle, vaan kaikilla pitää olla pääsy hyvän elämän edellytyksiin sekä mahdollisuus päättää itseään koskettavista asioista, kuten työstä, hoivasta ja elinympäristöstä. Emiliassa järjestettiin opintokerhona lukupiiri, jossa käsiteltiin Nancy Fraserin teosta Kannibaalikapitalismi.

Mistä ajatus opintokerhosta sai alkunsa?

”Ollaan Emiliassa järkätty viimeisen 3-4 vuoden aikana kymmeniä kuukausittaisia opintopiirejä vaihtuvilla aiheilla, minkä lisäksi ollaan lukupiirinä luettu useampia kirjoja (esim. Michael Heinrich: ”Introduction to Three Volumes of Marx’s Capital” ja Silvia Federici: ”Revolution at Point Zero – Housework, Reproduction and Feminist Struggle”). Konsepti oli siis jo meille tuttu, mutta haluttiin tällä kertaa hakea KSL:n tukea, koska se vaikutti sopivan täydellisesti meidän tarpeisiin ja tarjoavan mahdollisuuksia saada lukupiiristä enemmän irti.

Nancy Fraserin Kannibaalikapitalismi nousi uudelleen pinnalle tuoreen suomennoksen myötä. Nopealla tutustumisella sen aiheisiin ja pointteihin se tuntui sopivan erinomaisen hyvin juuri Emilian lukupiiriksi: Samoin kuin kirjassa esitetään, me myös ryhmänä pyritään löytämään rakenteellisia yhteyksiä pinnallisesti erilaisten kamppailujen välillä (luokkakamppailu, sote-kriisi, ekologinen tuho, kolonialismi, rasismi, patriarkaatti, jne.)

Vaikka ollaan näitä aiheita jo paljon käsitelty, tuntui Fraserin kirja tarjoavan uudenlaisen, valtavan kattavan, mutta silti selkeän kuvan niistä kamppailuista, joista itsemme löydämme, ja niiden välisistä yhteyksistä ja potentiaaleista yhdistyä jaetuksi vallankumoukselliseksi kamppailuksi hegemoniasta.”

Mitä olette oppineet opintokerhossa?

”Tiiviisti voisi sanoa, että Fraser jakaa neljä elämän aluetta, joita kapitalismi systemaattisesti kannibalisoi pääoman hyväksi kaikkien ja kaiken muun kustannuksella.

Rasismi/kolonialismi käyttää ”toiseksi” kategorisoituja kehoja halpa- tai orjatyövoimana ns. globaalissa etelässä sekä globaalin pohjoisen sisäisinä siirtokuntina (getot, segregaatio, jne.)

Hoiva ja uusintava työ, joka on suurimmaksi osaksi naisten tekemää ilmaista tai alipalkattua työtä, luovat uutta työvoimaa kapitalismille, jota se kannibalisoi panostamatta kuitenkaan sitä uusintaviin tekijöihin. Tämä näkyy sote-alan kriisinä, hoitajien ja hoivaajien ikuisena palkkakuoppana ja lakkolaikeina sekä kiristyvänä seksuaali- ja sukupuolikontrollina.

Kapitalismi kannibalisoi ympäristön ja luonnon riistämällä sen resursseja ja rikkautta korvaamatta tai uusintamatta niitä mitenkään. Seurauksena on ilmastonmuutos, luontokato ja kuudes sukupuuttoaalto sekä kiristyvä kamppailu jatkuvasti niukemmista resursseista.

Kapitalismi riippuu legitiimistä ja toimivasta julkisesta vallasta, mutta samalla kannibalisoi ja rapauttaa sitä systeemisesti. Tämä ei ole vain uusliberalismin luomaa turbulenssia, vaan poliittinen epävakaus on kapitalismia sen kaikissa muodoissa.

Näitä neljää sfääriä Fraser käsittelee kapitalismin neljän erilaisen historiallisen vaiheen kautta: kauppakapitalismi (n. 1750-1820), liberaali siirtomaakapitalismi (n. 1820-1940), valtiojohtoinen kapitalismi (n. 1940-1980), ja finansialisoitu kapitalismi (1980- nyt).

Lopuksi Fraser hahmottelee suuntaviivoja 2020-luvun sosialismille. Kapitalismi ei ole vain talousjärjestelmä, vaan yhteiskunnallinen systeemi. Meidän vaihtoehtomme sille tulee olla vähintään yhtä kattava.”

Kuinka opintokerhonne järjestettiin?

”Ensimmäisellä kerralla kirjan kääntäjät Danika Harju ja Sauli Havu tulivat esittelemään kirjan teemoja ja keskustelemaan niistä lukupiirimme kanssa. Seuraavalle neljälle kerralle oli sovittu ennakkoon luettavat kirjan kappaleet.

Lukupiirin kokoontumisissa käytiin kokoontumisen aluksi lyhyt alustus luetun alueen aiheista, jonka jälkeen kävimme yhdessä vapaata ja rönsyilevää keskustelua.

Keskusteluissa on tärkeää huomata, että jokainen tuo siihen oman ainutlaatuisen kokemustaustansa, ja siten jokaisella on jotain tuotavaa keskusteluihin.

Tämän ansiosta keskustelut saattoivat rönsyillä pitkälle ja yllättäviinkin suuntiin.”

Keitä opintokerhoon osallistui?

”Monet osallistujat olivat nuoria ja opiskelijoita, mutta kokonaisuutena osallistujajoukko oli moninainen. Opintokerhon väkeä yhdisti uteliaisuus ja myös käytännön tarve ymmärtää monimutkaisesti yhteenkietoutunutta maailmaa ja mahdollisuuksia muuttaa sitä radikaalisti.”

Millaisia oivalluksia kerhossa on syntynyt?

”Miten vahvasti yhteydessä kaikki kamppailut ovat toisiinsa. Emme voi rajoittua vain neuvottelemaan palkoista tai johonkin toiseen kapeaan näkökulmaan.”

Millainen merkitys opintokerhotoiminnalla on oppimisen ja sivistyksen kannalta?

”Suuri, erityisesti kun se kulkee käsi kädessä käytännön poliittisen työn kanssa. Usein näiden välillä on jako: on keskustelukerhoja, joissa keskustellaan korkealentoisista ja tosi avaavista oivalluksista, ja sitten on aktivistit, jotka koittavat pelastaa maailman heti tänään eivätkä kerkeä tarttumaan kirjaan.

Kaikki historian onnistuneet liikkeet ovat luoneet omia opiskelun rakenteita ja instituutioita osana poliittisen voimansa rakentamista.

Tällaiset opintokerhot ovat työväenluokan autonominen koulutusorganisaatio. Ilman opintotoimintaa toistamme ikuisesti samoja virheitä, ja ilman poliittista työtä emme pääse tekemään edes yhtä virhettä josta oppia. Educate, agitate, organize!”

Vapaita terveisiä?

”Valtava kiitos KSL:lle tärkeästä ja pitkäjänteisestä työstä. Tätä opintopiiriä kutsuvieraineen (kirjan kääntäjät) ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman opintokerhotuen materiaalista tukea. Odotamme innolla tulevia yhteistyökuvioita vahvan vasemmiston parissa!”

Haastatteluun vastasi Ville Toivonen.