Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n valokuvakerho on avoin kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille eläkeläisille.
Kallion-Vallilan Eläkeläisten valokuvakerho sai KSL:n opintokerhotukea Otoksia elämästä -näyttelyn toteuttamiseen. Näyttely on helmikuun ajan nähtävillä Kinaporin palvelukeskuksessa ja se on osa palvelukeskuksen 40-vuotisjuhlaa. Kinaporista näyttely lähtee kiertueelle muihin helsinkiläisiin palvelukeskuksiin, kuten Koskelaan ja Töölöön.
Kinapori kiintopisteenä
Kinapori on luonnollinen paikka valokuvanäyttelyn ensimmäiseksi paikaksi, sillä 20 vuotta aiemmin perustettu Kallion-Vallilan Eläkeläiset oli keskeisesti mukana palvelutalon saamiseksi Sörnäisiin. Yhdistys on aina kamppaillut alueen eläkeläisten elinolojen parantamiseksi. Kirjelmät, adressit, eduskunnassa käynnit ja mielenosoitukset saivat päättäjät lopulta ymmärtämään, että eläkeläiset tarvitsevat ja ansaitsevat hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut unohtamatta kulttuuria, liikuntaa ja virkistävää vapaa-aikaa.
Kallion-Vallilan Eläkeläiset järjestävät Kinaporissa edelleen omaa toimintaansa. Jäsentapaamisia pidetään kerran kuussa keskiviikkoisin, Pulinaporukassa keskustellaan kerran kuussa torstaisin ja jumppaa järjestetään joka maanantai. Lisäksi eläkeläiset keilaavat Helsingin Urheilutalossa, laulavat Hermannin kerholla ja keskustelevat lukupiirissä Kallion kirjastolla. Valokuvakerho kokoontuu kerran kuussa keskiviikkoisin Kulttuurikeskus Caisan Vehnä-kabinetissa.
Opintokerhossa keskustellaan ja kehitytään
Valokuvakerhoa luotsaa Kallion-Vallilan eläkeläisten varapuheenjohtaja Toivo Koivisto. Kerhossa toimii kolmisenkymmentä eläkeläistä. Yleensä paikalla on kerrallaan alle kymmenen osallistujaa, joten mukaan mahtuisi useampikin.
”Kuka tahansa kiinnostunut on tervetullut mukaan. Jokainen kuvaa sillä laitteella, jonka omistaa. Moni kuvaa kännykällä”, Koivisto kertoo. ” Aina kun mukaan tulee uusi henkilö, se tuo piristystä ryhmään riippumatta hänen kuvaushistoriastaan.”
”Tapaamisissa katsomme yhdessä ottamiamme kuvia. Annamme kehittävää ja kannustavaa palautetta, jonka avulla kuvaamisessa voi kehittyä,” sanoo Koivisto. ”Useinhan arkitilanteissa muut saattavat hermostua, kun yksi on niin innokas kuvaamaan, ja häntä pitää odottaa. Opintokerhossa samanhenkiset ihmiset saavat rauhassa valokuvata ja keskustella kuvaamisesta. Osallistujat saavat vahvistusta omaan kuvaamiseen.”
Valokuvia ja vastarintaa
Rakennustyöläisenä elämäntyönsä tehnyt Koivisto on harrastanut valokuvausta koko ikänsä. Hän osallistui Rakennustyöläisten liiton valokuvauskursseille ja sai kunniamaininnan henkilökuvauksessa liiton valokuvakilpailussa 1979. Koiviston kantaaottavia valokuvia ja kirjoituksia on julkaistu työväen ja ammattiyhdistysten julkaisuissa vuodesta 1972 alkaen.
”Erityisesti olen tykännyt valokuvata siellä missä tapahtuu, varsinkin mielenosoituksissa.”
Mielenosoituksista Koivistolla onkin poikkeuksellista kokemusta, erityisesti työttömien asian nostamiseksi julkisuuteen 1980-luvun alussa. Hän toimi aktiivisesti työttömien toimikunnassa, ja oli mukana Tampereelta Helsinkiin kävelleessä Rukkasmarssissa vuonna ja ryhtyi jopa kahden viikon nälkälakkoon Tampereen torilla. Ennen eduskuntavaaleja Paasikiven aukiolla Helsingissä oli viikon mittainen työttömien mielenosoitus, jossa asuntovaunu työnnettiin päivittäin performanssinomaisesti käsivoimin esille muun liikenteen seassa. Koivisto oli järjestämässä Vanhalla ylioppilastalolla näytösoikeudenkäyntejä, joissa työttömät kertoivat elämäntarinoitaan ja työlainsäädäntöön perehtyneet juristit pohtivat, oliko työvoiman suojeluun liittyvää perustuslakia rikottu.
Ei vain valokuvaustaitoja
Valokuvaaminen yhdistettynä yhteisiin tapaamisiin on ryhmälle antoisaa. Opintokerhossa tulee juteltua paljon muustakin kuin pelkästä valokuvaamisesta. ”Yleinen jutustelu piristää, eikä huumoria unohdeta”, toteaa Koivisto. ”Joukossamme on esimerkiksi omaishoitajia, jotka pystyvät irtautumaan hetkeksi arjesta harrastuksen parissa.”
Uutta virikettä toimintaan tuo myös näyttelyjen järjestäminen. Opitaan suunnittelemaan ripustuksia erilaisiin paikkoihin ja tiloja kartoitettaessa tavataan uusia ihmisiä. ”Pienenä lisäbonuksena ehkäpä joku innostuu tekemään vielä oman näyttelynsä!”, Koivisto toivoo.