Useissa järjestöissä pohditaan nyt miten toimintaa voisi pitää yllä, kun tutut tapahtumat on jouduttu perumaan ja kasvokkaisia tapaamisia tulee välttää. Osassa järjestöjä on otettu käyttöön erilaisia videoneuvottelualustoja ja streamauspalveluita, joiden avulla voidaan järjestää esimerkiksi kokouksia tai keskustelutilaisuuksia. Varkauden Eläkeläiset järjestää verkossa Muistipuisto-nimistä opintokerhoa, jossa rakennetaan kriisin aikaista yhteisöllisyyttä keräämällä muistoja ja tapahtumia kuvin ja kirjoituksin. Kriisin jälkeen he järjestävät näistä muistoista näyttelyn.
– Tämähän on mitä mainioin tapa pitää yhteyttä nyt kun tilanne on mikä on, oikein innolla odottaa toisten tekstejä ja mahdollisia kuvia, melkein kuin olisimme “yhdessä”, iloitsee opintokerhoaktiivi Sirpa Rossi.

Poikkeustilan jälkeinen aika siintää edessä

Poikkeustilassa tarve yhteisön tuelle ja keskustelulle voi olla monelle vielä tärkeämpää kuin tavallisesti ja tuttujen harrastusten puuttuminen voi aiheuttaa yksinäisyyttä tai vähintäänkin pitkästymistä. Huolta aiheuttaa myös epätietoisuus siitä, kuinka kauan rajoitustoimenpiteet jatkuvat. Moni miettii, koska pääsee taas palaamaan tavalliseen päiväjärjestykseen. Varkauden Eläkeläisten opintokerho yhdistää hyvin nykytilanteen rakentavan käsittelyn ja vertaistuen, luoden samalla toivoa siitä, että paremmat ajat siintävät edessä. Vaikka poikkeustilan kesto on meille kaikille vielä epäselvää, tulevien tapahtumien suunnittelusta voi saada iloa myös vallitsevassa tilanteessa.
– Odotan innolla kun kerho taas alkaa ja kaikki on koostettu yhteen, voi veljet ja sisaret kun meillä naurua piisaa. Todella mielenkiintoista ja mitä siitä vielä kehitetään, nyt vaan runsaasti kirjoittamaan! Hyvää kannattaa odottaa, kommentoi Annikka Kaistinen Varkauden Eläkeläisistä.

Huolehditaan, että kaikilla on osallistumiseen tarvittavat laitteet

Varkauden eläkeläisissä pohditaan nyt, kuinka saadaan mukaan myös ne joilla ei ole omaa tietokonetta tai nettiyhteyttä. Varkauden Eläkeläisten puheenjohtaja Leena Salo kertoo, että melkein kaikki opintokerhon osallistujat ovat ikänsä tai jonkin muun syyn takia karanteenissa ja nyt yhdessä pyritään saamaan kaikki toimijat mukaan tavalla tai toisella. Yhdessä myös pohditaan miten saada mukaan ne ihmiset, jotka eivät omista tietokonetta tai nettiyhteyttä. Leena Salo on myös luvannut kirjoittaa tarinoita paperille puhtaaksi, vaikka sitten vanhan sanelukoneen avulla. Jos nurkissasi on tarpeeton tabletti tai tietokone, nyt on hyvä hetki tarjota sitä lainaan tai omaksi ihmiselle, jolla ei vielä sellaista ole.

Poikkeustilanne on tuonut esiin myös sen, miten nopeasti on mahdollista omaksua uudenlaisten laitteiden ja sovellusten käyttöä.
– Tällä tavoin muistelemalla lapsuuttamme tutustumme toisiimme aivan uudella tulokulmalla. Voidaan samaistua toisten kertomiin tapahtumiin. Tämä myös aktivoi lisää omia muistoja. Samoin tämä on erinomainen osoitus siitä kuinka ketterästi me “vähän kauemmin eläneet” tehtiin se paljon puhuttu digiloikka, pohtii Pirkko Asikainen joka osallistuu opintokerhon toimintaan.

Jaettuja elämänkokemuksia

Parina ensimmäisenä viikkona Varkauden Eläkeläisten opintokerhossa on jaettu lapsuuden ensimmäisiä muistoja, sekä pohdittu muistoja liittyen polkupyöriin. Muistatko sinä, kenen tarakalla olet istunut? Entä mikä on mieleenpainuvin lapsuusmuistosi?

KSL-opintokeskuksen opintokerhoista vastaava koulutustuottaja Tiina Flygare näkee verkossa ja etänä tapahtuvassa keskustelussa paljon positiivisia puolia:
– KSL-opintokeskuksen “mistä teidän pitää puhua?” opintokerhot edistävät tasavertaista keskustelua ja nyt kun opintokerhot kokoontuvat verkossa – tasavertaisen keskustelun säännöt tulevat automaattisesti mukaan. Verkossa ei voi puhua yhteen ääneen. Vertaisryhmissä on tärkeää pitää kaikki osallistujat mukana toiminnassa ja tähän täytyy löytää keinoja hyvinkin luovasti. Puhelin on hyvä väline niille, jotka eivät pysty osallistumaan verkon kautta. Varkauden Eläkeläisillä on hieno opintokerho ja on hyvä kun joku kerhon jäsenistä ottaa vastatakseen keskustelun etenemisestä innostamalla ja tekemällä kysymyksiä. Mielenkiintoista on nähdä heidän näyttelynsä!

KSL-opintokeskus tukee opintokerhotoimintaa myöntämällä harkinnanvaraista taloudellista tukea opintokerhoille, jotka kehittävät taustayhdistyksensä toimintaa. Tukea suunnataan erityisesti KSL:n jäsenjärjestöjen piirissä toimiville opintokerhoille, jotka haluavat oppia, pohtia, saavuttaa, kyseenalaista, ymmärtää tai kehittää yhdessä.

Sitaatit ovat Varkauden Eläkeläisten opintokerhoon osallistuvien muistoja lapsuudesta.

”Pyöräillen olen liikkunut nuoruudessani ja pienuudessani aina. Kavereiden rällätessä mopoilla, minä singersin pyörällä mukana pitkiäkin matkoja. Ei olleet käteni rasvassa, ei haisseet vaatteeni bensalle eikä, turhankin äänekkäästä pakoputkesta tupruavalle pakokaasulle. Eikäpä tarvinnut pelätä polliisiratsioita – ne kun oli ne mopot viritelty kaikkien sääntöjen mukaisesti – siis kaikki tehot ja nopeudet irti mitä vain sai.”
Esa

”1939-40, ollessani 5v oli sota ja puute kaikesta, asuimme korkean mäen alle ja lähellä oli tie jota pitkin kulki kuorma-auto tukkeja kuljettaen, vanhemmat veljet oli armeijassa ja me nuoremmat kotona, tuo kuorma-auto oli sen verran ihmeellinen, että juoksimme aina sen tullessa vilkuttamaan kuskille, sit yhtenä päivänä auto pysähtyi ja kuljettaja heitti pussillisen karamelleja meille, pussi tietenkin hajosi ja karkit levisi pitkin pihatietä, onneksi olivat paperissa, siinä me kyykimme ja etsimme karkkeja heinikosta, vielä pitkään senkin jälkeen kun pihatietä kuljimme katselimme josko joku karkki olisi jäänyt heinikkoon, se oli muuten ensimmäinen kerta kun karkkeja näin ja söin! samana kesänä vanhin siskoni sai ensimmäisen lapsensa!”
Aino

”Muistan kun noin 5v Lehtoniemessä asuessamme kotimme pihaan näkyi “lättähattu” joka läheni Lehtoniemen pysäkkiä ja isä oli tulossa siinä reissutöistä kotiin, sitä riemua kun juoksimme pellon yli isää vastaan.”
Sirpa