Neljä vuosikymmentä vasemmistolaista vapaata sivistystyötä

Kansan Sivistystyön Liiton koko toiminta voidaan hahmottaa kolmeen vaiheeseen: 1900-luvun alkupuoliskon opintotoimintaan, opintokerhotoimintaan Työväen Sivistysliitossa ja KSL:n itsenäisiin toimintavaiheisiin.

Työväenliikkeen opintotoiminta alkoi yhtä jalkaa yhdistysten toiminnan kehittymisen kanssa viime vuosisadan alussa. Opintojen kohteena olivat julkaisut sekä valistavat luennot.

Kansalaissodan jälkeen vasemmistolainen opintotoiminta jatkui, mutta se oli sovitettu myös ammattiyhdistys- ja osuustoimintaliikkeiden toimintaan.

Koko kansansivistystyön luonne oli vuosisadan alkupuolella valistuksellista ja työväestön vähäistä koulutusta täydentävää. Vaikka tuolloin Suomeen saatiin kansakoulujärjestelmä, mutta se ei yksinään tarjonnut riittävästi koulutusta työläisille. Työväki kehittikin maailmankatsomustaan ja yhteiskuntatietouttaan opintokerhoissa ja luennoilla, jolloin voitiin oma-aloitteisesti täydentää ’kiertokoulun’ oppeja.

Eriytymisen alku työväen sivistystoiminnassa

Sotien jälkeen vasemmistolaista opintotoimintaa jatkettiin Työväen Sivistysliiton toiminnan osana. Vaikka vasemmistolainen opintotoiminta oli järjestetty omiin järjestöihin ja erilleen muusta TSL:n toiminnasta, sen sivistystyön käytännönkin ehdoista kiisteltiin jatkuvasti.

Ruotsinkielisen vasemmiston oma sivistysliitto Folkets Bildningsförbund perustettiin jo vuonna 1946. Kun osa ruotsinkielisistä päätti parin vuoden kuluttua liittyä TSL:on, jäi FBF vasemmistolaisen sivistystyön ensimmäiseksi itsenäiseksi kentäksi.

TSL:n alaisuudessa toimi muutama työntekijä, jotka työskentelivät vasemmistolaisen opintotoiminnan parissa. Kun vuonna 1964 säädettiin opintokerholaki, joka opintokeskukselle mahdollisti vasemmistolaisen opintotoiminnan itsenäisen päätöksenteon ja ohjauksen, päätettiin lopullisesti oman sivistysliiton perustamisesta.

Sivistysliiton perustaminen

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry. perustettiin Helsingissä Kulttuuritalolla 28.10.1964. Perustetun sivistysliiton toiminta-ajatus pohjasi työväenluokan maailmankatsomukseen ja kansalaisten sivistyksellisen tasa-arvon toteuttamiseen. Luonnollisesti KSL:n tehtäviin luettiin myös kulttuuri- ja taidetoiminnot.

Uusi opintokerholaki ja opintokerhojen valtionapujärjestelmä mahdollistivat myös taloudellisesti opintokeskuksen perustamisen. Käytännössä merkittävin lakiuudistuksen vaikutus oli opintohenkilöstön palkkaamisen mahdollistaminen ja opintokerhojen valtionavun paraneminen.

Vasta perustetun KSL:n tehtäviin kuului kerho- ja luentotoiminnan järjestäminen jäsenjärjestöjen kanssa. Samalla voitiin järjestää opintokerhonohjaajakursseja ja muita koulutustilaisuuksia opintotoiminnan tueksi. Merkittävä toimintamuoto oli vuosittaiset Työväenkulttuuripäivät.

Vuonna 1975 säädettiin laki opintokeskuksista, joka tuli perusteellisesti muuttamaan sivistysjärjestöjen toimintaa.

Opintokeskusten rooli opintojen ohjaamisessa, suunnittelussa ja kehittämisessä sai uusia ulottuvuuksia, mutta suurin muutos oli kuitenkin lyhytkurssien saaminen valtionavun piiriin.

Kurssit ja opiskelijoiden rekrytoiminen niille näytti soveltuvan paremmin järjestöjen koulutustarpeeseen, ja muutos tuottikin uuden käsitteen: viikonloppukurssit.

Järjestöt ja yhteisöt oppivat nopeasti käyttämään kurssimuotoisen koulutuksen etuja. Muutamassa vuodessa 1980-luvun alussa opintotoimintaan osallistuvien määrä oli kursseilla suurempi kuin opintokerhoissa. Järjestettyjen kurssien määrät kohosivat voimakkaan tasaisesti seuraavat viisitoista vuotta.

Lain muutoksella oli vaikutus myös opintokerhotoimintaan. Muutos oli seurausta kurssitoiminnan tuomisesta valtionavun piiriin. Kun kurssitoimintaa säädeltiin määräyksin ja tiukasti tarkkailtiin, opintokerhotoiminta ja sen järjestäminen muuttui vapaamuotoisemmaksi. 

1980-luku oli sivistystyön mahdollisuuksien kulta-aikaa. Opintotoiminnassa kurssien määrä kasvoi. Opintokerhoille saatiin korkeampaakin valtionosuutta. KSL:n henkilöstö kasvoi voimakkaasti. Valtion vuosittaiset avustukset mahdollistivat myös aluesihteeriverkon laajentamisen aina vuosikymmenen puoliväliin saakka.

Tuona aikana KSL järjesti kulttuuri-iltoja, Kansanyliopisto-tapahtumia ja Sirolan kesä-kulttuuripäiviä. KSL harjoitti myös julkaisutoimintaa, joista kirjojen lisäksi esimerkkinä voisi mainita ilmestyneet Kantti- ja Chant -lehdet.

1980-luvun lopussa aloitti toimintansa Helsingin Lähiradio, jonka neljästä toimiluvan haltijasta KSL oli yksi. Videotoiminta ja -koulutus olivat myös merkittävä osa KSL:n kulttuuritoimintaa.

1980-luvun hyvien talousvuosien jälkeen 1990-luvulla Suomi kärsi lamasta ja massatyöttömyydestä. Valtiontaloudessa säästettiin lähes kaikesta mahdollisesta jotta turvattaisiin yhteiskunnan toimivuutta. Myös opintokeskukset joutuivat kohtaamaan valtion liberalistissävytteiset hallintotoimet.

Vuonna 1993 säädettiin opintokeskusten valtionosuuslaki, jossa opintokeskukset siirtyivät opetustuntisuoritteeseen: Valtionosuus määriteltiin opetustuntien hinnan ja määrän mukaan.

Opetustuntien määrä rajoitettiin valtion talousarviossa merkittävästi vähäisemmäksi kuin käytännön koulutuksen tuottama tuntitoteuma. Tämän seurauksena opintokeskukset pakotettiin opetustuntien havittelukilpaan, mistä seurasi käytännön opetustuntien hintainflaatio. Halvoilla kurssikuluilla ei opetuksen laatua voitu kehittää niin kuin olisi ollut halua ja edellytyksiä.

Toisena seurauksena lainmuutos aiheutti rahoituspaineita sivistysliitoissa, koska vähentynyt valtiontuki vaikeutti huomattavasti talouden pitämistä tasapainossa.

Sivistysliiton oli olemassa olonsa turvaamiseksi säästettävä ja muutettava toimintaansa uusien tulojen hankkimisen suuntaan. KSL lopetti ARG-lehden julkaisemisen ja muutoinkin pyrki asettamaan suun säkkiä myöten.

KSL otti toimintahaasteen vastaan ja kehitti opintotoimintaansa ajan hengen mukaiseksi. Kurssi- ja opintokerhotoiminnan lisäksi KSL aloitti aikuisille suunnatun ammatillisen lisäkoulutuksen ja työvoimakoulutuksen, joille oli selkeästi kysyntää työttömyyden runtelemassa maassa.

Samaan aikaan KSL aloitti erilaiset uusosuustoimintaa edistävät hankkeet, joilla kannustettiin ja opastettiin aktiivisia ihmisiä työllistämään itse itsensä osuustoiminnan parissa. 

Vielä ennen vuosituhannen vaihdetta annettiin laki vapaasta sivistystyöstä (1998). Sen piiriin sijoitettiin kaikki opintokeskukset, kansanopistot, kansalais- ja työväenopistot sekä kesäyliopistot ja urheiluopistot.

Laki pitää sisällään myös merkittävän määritelmän uuden vapaan sivistystyön tarkoituksesta. Vapaan sivistystyön tehtäväksi määriteltiin tukea kykyä toimia yhteisöissä ja edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteuttamista suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtionosuuslain suoritteen aiheuttamia ongelmia ei kyetty tässä laissa ratkomaan.

Vuosituhannen alussa järjestettiin KSL:n toiminta uudelleen: Sivistysliitto ja opintokeskus erotettiin toiminnallisesti toisistaan tavoitteena taloudellisempi toimintamalli. Tämä tulos saavutettiin parissa vuodessa ja KSL:n toimintaedellytykset nousivat aivan uudelle perustalle.

KSL aloitti kehittämishankkeena muun muassa elinikäisen oppimisen edistämisen järjestöissä ja verkko-opintojen kehittämisen.

Opetusministeriössä on valmistettu parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitysten pohjalta Pehmeä on kovaa -mietintö, jossa vapaalle sivistystyölle annetaan suuntaviivat ja informaatio-ohjaus. Myös valtionavustuksen ongelmat on otettu tarkasteltavaksi.

Opintokeskuksia ohjataan painottamaan toiminnassaan aktiivista kansalaisuutta, maahanmuuttajien koulutusta ja kulttuurista toimintaa, tietoyhteiskuntataitoja sekä terveyttä edistävää toimintaa.