LUKU 5

Valtiollisen poliisin seurantajärjestelmä

5.1 Tehokas ja vaikutusvaltainen koneisto ; 5.2 EK:n tiedot kansanrintamasta ; 5.3 Poliisit juhlatilaisuuksissa ja kokouksissa ; 5.4 Seurantaa kaduilla ja kokouksissa ; 5.5 Kymmeniä Valpon vasikoita järjestöissä ; 5.6 Yksi kolmesta puiston penkillä ohrana ; Viitteet

5.1 Tehokas ja vaikutusvaltainen koneisto

Etsivä keskuspoliisi, joka oli seurannut kommunistien ja vasemmistolaisten järjestöjen toimintaa tiiviisti koko itsenäisyyden ajan, jatkoi toimintaansa 30-luvulla entistäkin kokeneempana ja tehokkaana yksikkönä, jolle Lapuan lait antoivat tukevan selkänojan. Etsivässä keskuspolisissa, jota nimitettiin kansan kielessä Venäjän vallan perintönä kulkeutuneella nimellä ohranaksi, oli vakiintunut miehistö, joka tunsi "asiakkaansa" , so. kommunistit, munaskuita myöten.

Etsivää keskuskuspoliisia oli koko ajan kehitetty. Helsingissä toimivan pääosaston lisäksi sillä oli 15 alaosastoa eri puolilla maata, näistä yksi Tampereella. Vuonna 1937 perustettiin etsivän keskuspoliisin tilalle valtioneuvoston asetuksella valtiollinen poliisi, jonka asema vahvistettiin lailla 1938.

Tampereella "ohranan" päällikkönä toimi varatuomari Allan Rydman ja hänen esikuntansa muodostivat ylietsivä Frans Valoma ja vanhempi etsivä Lauri Vuori. Sen lisäksi Tampereen toimistossa oli 30-luvun lopulla kahdeksan etsivää, joista vielä kolmella oli sama sukunimi kuin osaston ylietsivällä. Mutta itse asiassa Valpolla oli käytettävissään runsas joukko poliiseja kiihko-oikeistolaisesti johdetulta Tampereen poliisilaitokselta, joukossa joitakin vakituisia "pamputtajia", jotka osallistuivat kuulusteltavien kidutuksiin (tarkemmin sota-aikaa kuvaavissa osissa).

Etsivän keskuspoliisin, myöhemmin Valpon, lisäksi toimi samoilla apajilla päämajan valvontaosasto, jonka merkitys etenkin sota-aikana korostui. 1933 sisäasianministeriö pyrki yhdistämään silloisen yleisesikunnan valvontatoimiston ja etsivän keskuspoliisin, mutta yritys kaatui sotilaspiirien vastustukseen. EK oli jyrkästi sitä mieltä, että valvontatoimisto on lakkautettava kun taas yleisesikunta totesi, ettei näitä virastoja voi yhdistää, joka sitten tulikin ratkaisuksi (Valtioneuvoston päätös 6.9.1934).

Tämä kahden viraston kissa ja hiiri -leikki jatkui myöhemminkin muodossa, jossa usein toinen käsi ei tiennyt mitä toinen teki.

Takaisin alkuun


5.2 EK:n tiedot kansanrintamasta

Etsivä keskuspoliisi seurasi tarkkaan kaikkea, mitä kommunistisessa ja vasemmistolaisessa liikkeessä tapahtui. Niinpä jo joulukuun informaatiossaan 1935 osastoilleen EK:n pääosasto antaa tarkan kuvauksen Kominternin kesällä pidetystä uudesta kansanrintamataktiikasta.

Selostuksen laatinut esittelijä J.Sara kertoo sen vaikutuksista Suomeen yksityiskohtaisesti. Hänen mukaansa kommunistit pyrkivät uuden taktiikan mukaisesti läheiseen yhteistyöhön sosdem. vasemmiston kanssa, joka kannattaa yhteistyötä. Tarkoituksena on järjestää yhteisiä kamppailuja fasismin vastaisin tunnuksin.

Näin on päässyt esittelijä Saran mielestä käymään, vaikka SAK:n johto lähettämässään kiertokirjeessä (1.3.35) "kylläkin varoitti perusjärjestöjä uhkaavasta kommunismin vaarasta". - SAK:n tuolloinen jäsenmäärän nousuhan oli vasta alkua, kun portilla tungeksi yli 90 000 -jäseninen lakkautetun SAJ:n jäsenistö.

Sosdem.Työläisnuorisoliitto saa suosionosoituksia suoraselkäisyytensä vuoksi ohranalta:

Paha tuntuu olevan tilanne EK:n arvion mukaan TUL:ssä:

TUL:n osalta tämä tuntuu todella nopealta nousulta, kun ottaa huomioon, että liitto erotti vuosikymmenen vaihteessa 173 "kommunistista" seuraa ja oikeuslaitos lakkautti peräti 157.

Samassa kiertokirjeessä joulukuussa 1935 kerrotaan vielä monia yksityiskohtia SKP:n toiminnasta yhteisrintaman luomiseksi fasismia ja sotaa vastaan. Ohrana tiesi kertoa SKP:n kongressin päätöksistä ja siitä, miten Suomeen oli tullut viime lokakuussa "instruktoreja, jotka ovat piireissä selvittäneet uusia tehtäviä".

Merkittävää muutosta EK:n arvion mukaan aikaisempaan merkitsi määräys, että "SAK:ssa liitytään ilman ehtoja ammattiosastoihin elintason kohottamikseksi" ja että "luovutaan poliittisista tarkoitusperistä", koska "poliittiset taistelutehtävät kuuluvat poliittisille järjestöille". (Viite 1)

Näin siis ohrana "antoi tunnustusta" kommunistisen puolueen uudelle yhteis- ja kansanrintamataktiikalle.

Takaisin alkuun


5.3 Poliisit juhlatilaisuuksissa ja kokouksissa

Etsivä keskuspoliisi oli iskenyt silmänsä myös Tampereen sosdem. nuorisoseuran esiintymisiin. Se järjesti 1930-luvun lopulla säännöllistä seurantaa nuoriso-osaston tilaisuuksista. Niinpä valtiollisen poliisin etsivä Lauri Vuori teki raportin maaliskuun 26. päivänä 1939 Tampereen Raittiustalolla pidetystä "tavanmukaisesta sodanvastaisesta Marianpäivänjuhlasta".

Etsivä Lauri Vuori selostaa siinä SDP:n puoluetoimikunnan jäsenen K.H.Wiikin puhetta,joka käsitteli "uhkaavalta näyttävää Euroopan tilannetta sekä fasismin ja demokratian välistä valtataistelua" ja sitä miten "valtavan suuria summia eri valtioissa käytetään vuosittain asevarusteluihin". K.H.Wiik oli Lauri Vuoren mukaan kiinnittänyt huomiota vielä Suomen armeijan upseeristoon, joista sanoi "ainakin nuorempien olevan Akateemisen Karjalaseuran kasvatteja, jonka vuoksi Suomen armeijassakin olisi pikaisesti toimitettava demokratisoiminen".

Lauri Vuori kirjoitti pitkään toisen puhujan, Espanjan sodassa laillisen hallituksen riveissä taistelleen ja luutnantiksi kohonneen Eino Laakson puheesta, jossa hän käsitteli mm. Espanjan sisällissotaa.

Laakso oli maininnut miten työläiset olivat saavuttaneet 1936 "aivan ylivoimaisen vaalivoiton. Fasistit eivät kuitenkaan antaneet mitään arvoa näin syntyneelle hallitukselle", kertoo Lauri Vuori Eino Laakson sanoneen. Siinä vaiheessa, kun Eino Laakso oli todennut, Espanjaan verraten, että "emme tiedä koska joudumme puolustamaan kansanvaltaista tasavaltaamme fasistisia voimia vastaan ase kädessä", oli eräs poliisikonstaapeli keskeyttänyt puheen huomauttaen, "ettei puhuja saa ylittää valtuuksiaan".

Laakso olikin lopettanut puheensa vaatien kuitenkin "armeijan ja valtiollisen poliisin puhdistamista fasisteista, kuten Valpon etsivä Lauri Vuori kertoi.

Valtiollisen poliisin etsivän Lauri Vuoren yhteenveto kuuluu:

Samassa tilaisuudessa 26.3.1939 mukana ollut ylikonstaapeli Reino Oksanen Tampereen poliisilaitoksen keskusosastolta kertoi olleensa tuolloin komennettuna paikalla yhdessä konstaapelien Mauno Mäenpään ja Väinö Alasen kanssa. Alussa oli ohjelma ylikonstaapeli Oksasen mielestä sujunut "jokseenkin moitteettomasti, kunnes nuorisoseuran joukkolausuntakuoro aloitti esityksensä". Tästä pöytäkirjan myöhemmin tehnyt ylikonstaapeli Paavo Mikolan ilmaisuin:

Ylikonstaapeli Reino Oksasella on kuitenkin ollut mainitusta lausuntakuorosta ja sen esityksistä aikaisempiakin vaikutelmia, sillä hän oli "ollut komennettuna usean kerran edellämainitun nuorisoseuran järjestämiin yleisiin huvitilaisuuksiin", jossa yhteydessä hän oli

Ylikonstaapeli toistaa vielä:

Erkki Salomaa puolestaan arvioi juhlien normaaliin rekvisiittaan kuuluneita virkavallan edustajia ominaiseen tyyliinsä:


Lausuntakuoron esitys

Fasismin ja sodanvastainen toiminta näkyi nuorisoseuran ohjelmallisissa tilaisuuksissa. Eräs vaikuttavimmista esityksistä oli lausuntakuoron Sota-runo. Oikealla kuoron ohjaaja Reino Lahtinen.


Tamperelaisen kulttuuriväen mielestä lausuntakuoron esitykset olivat hyvin korkealuokkaisia. Reino Lahtinen korostaa myös kuoron lavasteiden merkitystä:

Erkki Salomaa taas esittelee myöhemmin maan lavastajien ensimmäiseksi mieheksi (Kansallisteatterissa, kirj. huom) noussutta Leo Lehtoa, joka siihen aikaan oli osuusliike Voiman myymäläapulainen. Reino Lahtisen ohella ohjaajana esiintyi vanha seuran jäsen, näyttelijä Pentti Viljanen.

Takaisin alkuun


5.4 Seurantaa kaduilla ja kokouksissa

Valtiollisen poliisin miehet tulivat nuorisollekin tutuiksi paitsi juhlatilaisuuksissa myös muussa toiminnassa. Erkki Salomaa muistelee, miten vuoden 1936 valtiollisissa vaaleissa kommunisteilla oli kahdenlaisia lehtisiä jaettavana, oli kommunistien maanalaista Suomen miehen suoria sanoja, mutta myös julkisia vaalilehtiä, eräänkin allekirjoittajana "Joukko yhteisrintaman kannattajia".

Maanalaiset lehtiset painettiin usein Tukholmassa, mutta julkista lehtistä Salomaa sanoo joutuneensa painattamaan eräässä pikkukirjapainossa. Tunnelma Salomaan muistelmissa kuvaa hyvin Valpon seurantaa työväentalon pihassa:

Samanlaisia kokemuksia oli Paavo Rosmanilla ammattiyhdisliikkeen piiristä. Kokouksissa kiinnittyi hänen mukaansa huomio siihen, miten paikallinen sosdem. puolueen johto oli valjastanut itsensä valtiolliseen poliisiin, sen informaatioon ja koneistoon.

Ohranoille Lehtonen ja Mansner antoivat Rosmanin mukaan seikkaperäisen selostuksen siitä miten kokous oli sujunut ja kuinka osanottajat olivat puhuneet ja käyttäytyneet. Rosman olettaa, että näiden SDP:n vaikuttajajäsenten toimenpiteiden johdosta suoritettiin Tampereella samana syksynä ja alkutalven aikana ammattiyhdistysliikkeen jäsenten pidätykset (1940-l941). (Viite 5)

Takaisin alkuun


5.5 Kymmeniä Valpon vasikoita järjestöissä

Paitsi valtiollisen poliisin omien miesten suorittamaa seurantaa kuului ohranan päivärutiiniin yhteydenpito työväenjärjestöissä toimivien asiamiesten ja tiedottajien kanssa.

EK:n ja Valpon arkistoista löytyy asiakirjanippujen joukosta suuret määrät kirjallisia tiedotuksia, joissa kerrotaan esim. mitä määrätyt henkilöt ovat kokouksissa puhuneet ja mitä asioista on päätetty. Tampereen toimistossa nämä tiedottajat, kuten yleensäkin, esiintyvät salanimillä mutta myös numeroin.

Tampereella oli tällaisia työväenjärjestöissä toimivia ohranan asiamiehiä 1930-luvun lopulta ja 1940-luvun alusta kertovan Valpon luettelon mukaan kymmeniä.

Niinpä tiedottaja n:o 11, Martti Aho, tiesi 6.8.40 kertoa keskustelustaan Artturi Pihalan kanssa, jossa yhteydessä Pihala oli kertonut työläisrintamamiesten toimintaan liittyviä asioita.

Samasta asiasta tiedottaja n:o 15, Niilo Helander, taas sai tietoja Työväen Kesäkodilla elokuun puolivälissä Pekka Seliniltä, joka oli valittu Tampereen työläisrintamamiesten puheenjohtajaksi. Tässä yhteydessä ohrana sai mm. tiedon, koska yhdistyksen seuraava johtokunnan kokous pidetään. N:o 15 oli työmiehenä Tampellassa ja tunnusti myöhemmin SKP:lle toimintansa Valpon asiamiehenä.

Messukyläläinen 14.11.1912 syntynyt Martti Aho oli Valpon arvion mukaan aktiivinen tiedottaja. Hänellä olivat yhdysmiehinä sekä Valoma että Vuori. Hän antoi tarkkoja tietoja Valpolle SNS:stä 1940.

Nimimerkki Vilho Laiho eli Veikko Laine oli SNS:n ryhmänjohtaja Ylä-Tahmelassa ja oli säännöllisesti yhteydessä Valomaan vuonna 1940.

Numero 2, nimimerkki Matti Joki, Martti Vilenius, oli vuodesta 1932 ollut parhaita tiedottajia. Hän oli kuulunut kommunistisen nuorisoliiton johtoelimiin, ollut vankina Tammisaaressa.

Pohjois-Pirkkalassa toimi vuodesta 1934 n:o 105, Väinö Peltonen, jolta saatiin "arvokkaita tietoja jatkuvasti". Hän seurasi mm. Pispalan sosdem. nuoriso-osaston toimintaa vv. 1937-1938.

Nimimerkki Kalle Salmi, jonka tiedottajan työ oli ollut tyydyttävää, oli Valpon muistion mukaan Pellervo Takatalon "sydänystävä" ja erään SNS:n osaston puheenjohtaja. Hänen henkilöllisyytensä on jäänyt arvailujen varaan.


NuorisoseuralaisiaNuorisoseurassa sai ensi kosketuksensa työväenliikkeeseen myös tuleva Tampereen kaupunginjohtaja Erkki Lindfors, toinen oikealta vierellään vaimonsa Irma. Vasemmalla osuusliike Voiman kauppa-apulainen Leo Lehto, nuorisoseuran taiteilija, josta myöhemmin tuli Helsingin Kansallisteatterin päälavastaja. Kuva on otettu retkeltä Kuuselaan.


Luettelon mukaan tällaisia tiedottajia oli vuoteen 1944 asti 36, enimmäkseen kyllä oikeistolaisia, mutta joukossa myös sosialidemokraatteja, eräs heistä, Erkki Lindfors, sittemmin kaupunginjohtajana tunnetuksi tullut asevelisosialisti. (Viite 6)

Tiedottajien värvääminen kuului valtiollisen poliisin normaaliin rutiiniin. EK:n osastopäällikkö Raekallio opetti etsiväpäivillä 22.11.1935 kollegojaan kädestä pitäen, miten tiedottajia värvätään:

Mitä tiedottajat ansaitsivat? Osastopäällikkö Raekallio oli asiasta vaitonainen. Oli joitakin keikkapalkkiolla työskenteleviä, mutta myös kuukausipalkkaisia. Jos tiedottaja on SKP:n piirikomitean jäsen, hänelle voidaan maksaa 500 mk kuukaudessa. Mutta oli paljon tapauksia, että on maksettu tuhansiakin. (Viite 7)

Näin siis valtiollinen poliisi hoiti asioitaan.

Takaisin alkuun


5.6 Yksi kolmesta puiston penkillä ohrana

Kesällä 1936 etsivän keskuspoliisin Tampereen osaston tiedottaja kertoi, että Tampereen Ammatillisen Paikallisjärjestön kolmihenkinen nuorison puolueryhmä oli pitänyt ensimmäisen virallisen kokouksensa 8.6.1936 klo 19.30 Puistokadun eteläpäässä sijaitsevan pallokentän penkillä.

Oliko tiedottaja nähnyt miehet ja seurannut heidän neuvonpitoaan jostain kauempaa? Miten sitten olisi ollut mahdollista, että hän tiesi myös mitä kokouksessa oli puhuttu?

Vastaus on yksinkertainen: yksi näistä kolmesta oli ohranan vasikka.

Kolme penkillä istunutta miestä olivat tiedottajan mukaan seuraavat: Tauno Saarinen, joka edusti SKP:n piirikomitean sihteeristöä, Kommunistisen Nuorisoliiton sihteeristöä edustanut Martti Vilenius ja SKP:n edustaja Arvi Laakso.

Kuka näistä kolmesta oli EK:n tiedottaja? Se on käynyt ilmi aiemmin: hän oli peitenimeä Matti Joki käyttävä tiedottaja n:o 2, joka oli kärsinyt poliittisen tuomion Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, mutta ollut yhteydessä valtiolliseen poliisiin jo vuodesta 1932 lähtien. Mitä uutta tietoa ohrana sai tästä kokouksesta sen lisäksi, että tällainen nuorisojaosto oli päätetty perustaa?

Kokouksessa kerrottiin, että Tampereelle oli tullut "hyvä tyttö" Oulusta, Anna Kilpeläinen, josta saataisiin nuorisotyöhön uutta voimaa. EK:n Tampereen osasto tarkastikin välittömästi tämän tiedon ja totesi, että Oulun poliisimestari oli antanut Anna Kilpeläiselle, myöhemmin Suosalo, luvan matkustaa Tampereelle 20.2. 1936 ja että mainittu hyvä tyttö asui jo Tampereella Pispalan Valtatie 24:ssä. EK:n Tampereen osasto sai vuosien varrella paljon arvokkaita tietoja Martti Vileniukselta eikä ainoastaan nuorisotoiminnasta. Muutamat poiminnat hänen selostuksistaan kertovat omaa kieltään:

EK:n Oulun osasto ilmoitti 25.1.1938 Tampereen osastolle, että Anna Kilpeläinen on mennyt naimisiin Lasse Suosalon kanssa. Samalla Oulun osasto kertoi, että pariskunta oli ollut kirjeenvaihdossa sattuman kaupalla. Anna Kilpeläisen vankilatoverukset olivat jakaneet "tyttöjen kesken" tuttujen miesten osoitteita ja Lauri Suosalo oli tullut Annan osaksi.

"Nyt se näyttää päättyneen näin romanttisesti", päättelee EK:n kirjoittaja raporttinsa.

Näin siis "Matti Joki" eli Martti Vilenius. (Viite 8)

Takaisin alkuun ; Luku 6: SNS 1 ja pyrkimys suunnan muuttamiseen


Viitteet lukuun 5:

1) EK:n kiertokirje joukukuussa 1935. KA. Paluu tekstiin

2) Tampereen RO:n 1. os. pöytäkirja 2.10.1941 siv.19-20. Paluu tekstiin

3) RO pöytäkirja siv.21-23. Paluu tekstiin

4) Salomaan muistelmat. KA. Paluu tekstiin

5) Rosmanin muistelmat. KA. Paluu tekstiin

6) Valpon kansiot. KA. Paluu tekstiin

7) Os.pääll. Raekallion esitelmä. Valpon kansiot. KA. Paluu tekstiin

8) EK-Valpo Anna Suosalon henkilömappi. VA Paluu tekstiin